Heinäkuun hekumoinnit ;)

littledaisy, tuo jätskiarvostelu on ihan loistoidea! Toivottovasti sen voimalla jaksaa edes pikkuisen paremmin. Ja toivotaan että vauva tajuaisi pian, että häntä kaivataan jo kovasti masun ulkopuolella.

Kaikille muille kärvistelijöille myöskin tasapuolisesti jaksuja! Esikoinen syntyi 42+0 ja muistan sen v****sen määrän viimeisinä viikkoina.
 
Tuntuu kyl turhauttavalta tää kesälomaodotus. Kaikkee kivaa vois tehä isompien sisarusten kavereiden kaa (laivamatka, liikkuminen väsymättä pihalla.. Yms.) laskettuun aikaan on sen verran vähän aikaa, ettei uskalla lähtee esim. Laivalle tai muuallekaan mistä ois pitkä matka sairaalaan varsinkaan ku mies on autolla n. Tunnin ajomatkan päässä. Ja ei jaksais itteensä ihan piippuun vetää ku ei kuitenkaan tiedä milloin sairaalaan lähtö tulee ja yöt nukun tosi katkonaisesti ja valvon helposti useemman tunnin yössä ja päivällä vähän väsyttää.. Vali, vali.. Mites muut?
 
on pakko tänne kirjoittaa oman mummon viimeisimmän puhelun sisällöstä päällimmäiset ihanat kommentit :D toivottavasti saan edes jonkun huulille pienen hymyn.....

vuoropuhelu meni jotakuinkin näin....

Mummu: äitis pyysi olla soittamatta,mutta...no eikös se jo se vauva itsestään mitään sieltä ilmoittelee??
Minä: no onhan noita supistuksia,mutta...
Mummu: eikös se mennyt jo se sun laskettuaikakin?
Minä: ei vielä..onhan siihen vielä viikko...
Mummu: no mutta mitäs sää nyt painat sitten?
Minä: no 80 oli viimeksi neuvolassa (perjantaina)
Mummu: (hillitöntä naurua) oi voi, anteeksi kun minä tälläi nauran mutta vaikea kuvitella tähän itselle 20 lisä kiloa (lisää hillitöntä naurua)
Minä: no niinhän se on joo.....
Mummu: no kai ne kohta sitä jo käynnisteleenkin alkaa kun sä oot jo noin iso?
Minä: öö...siis ei sellaisesta ole mitään ollut puhetta, kun kasvu on ollut ihan normaalia ja painon nousukin normaalia että varmaan antaisivat mennä sinne viikolle 42+..
Mummu: (hillitöntä naurua) älä nyt viitsi,ei ne sua ton kokoisena sinne asti päästä (lisää naurua)

että näin meillä kannustetaan...............
eikä mulle ole tullut siis tästä raskaudesta kun n.10kg....edellisestä kuitenkin tuplat :D mä oon vaan kuvitellut olevani tällä kertaa "vähän pienempi".....houh*
 
Huikee Mummu höpönlöpöllä :gen014

Täällä on ollut kai muutomia supisteluja, vatsa mennyt pinkeeksi, mutta eipä mitään hätää Mursusella ole mun puolesta vielä ulos tulla, viikkojakin jäljellä.
Pikkuhiljaa ollaan aktivoiduttu kodin laitossa, nyt on jo vaunut tuolla odottamassa ja pinnasänky paikoillaan, ei tosin loppuun asti lakanat laiteltu tms. Kaikki vaatteet, liinavaatteet ja harsot on silitetty, hoitopöydän varusteet suurimmaksi osaksi hankittu (paitsi ei itse hoitopöytää). Pakkanen on sulatettu ja lattiakaivo+hajulukot tyhjennetty; näitä olennaisia hommia... Things to do -listaa on kuitenkin pitkälti vielä jäljellä.
Eilen kun tehtiin kotihommia miehen kanssa yhdessä, vaikutti siltä, että sitä jopa jännittää ja on semmoi meininki, että koti pitää saada valmiiksi ja sairaalakassi yms valmiiksi, jos/kun vauva milloin tahansa voi tulla. Itsellä on paljon rauhallisempi mieli. Ei hättää ja ehditään kyllä.
Kummit (2) on pyydetty ja ristiäispappikin jo valmiiksi. Nimiä ollaan pyöritelty lisää ja melkein taitaa olla jo neljälle muksulle nimet valmiina. :happy119

Jalkaterien ja nilkkojen turvotus vähän ärsyttää, mut muuten on kyllä edelleen tosi kiva olo. Tykkään mun mahasta, se ei ikinä oo ollu näin kaunis (napahan ei ole pullahtanut, mitä kovasti odotan, mutta eipä siihen enää nakkiakaan työnnetä)! Ihan jopa outoa olla peilin edessä ja katsoo itteensä peilistä alasti ja huomata että niin paljon pitää jostain kohtaa itsessään :happy119 (saas nähdä sitten kun se rusinana lörpöttää :confused1 )
 
Huikee mummo kyllä.. täällä naurettiin. :) Josko vielä itse pystyit huumorilla suhtautumaan.. ;)

Tänään neuvolassa ja alhaalal pimu on ja aika tiukasti paikoillaan. Illalla supisteli ekan kerran sitten synnärireissujen. Tosi napakoitakin mutta epäsäännöllistyi sitten ja taukosi pitkäksikin iakaak un rupesin iltapalaa laittamaan. Yöllä taas jatkui parisen tuntia ja söinkni sitten yöpalaa ja torkuni aamun jotenkuten. Noh ehkä ainakin jotakin tapahtuu..

neuvolatäti ol iyllättynyt että tulen.. ei uskaltanut viimeksikään paljon painella ja vauvan päätä hakeak un oli nini alhaalla. Nyt täysillä viikoilla kyllä sitten koitti. :) Sf 32cm. Paino ok n.400g/viikko. Verenpaineet, sydänäänet ja kaikki ok. :) Seuraavan kerran ens ti jos pääsen.. :) Kovasti ne tsemppaa tai sitten aavistelevat oikeesti.. totesi että soittele sitten. :) Olin jo kummissani mutta ajan silti laittoi. :D Ehkäpä vaavi olisi jo silloin sylissä..

Aikalailla vauva painaa alas ja lattioita en saanut äsken pyyhittyä.. joku kova (pää, vauva) tuntui kyyristyessä ja ihan väänti lantiossa asti.. Toivotaan että nuo supparit tästä pääsee vauhtiin..

Meillä onkin täsmälleen samat viikot mursuttaren kanssa. :)
Kyllä meitä häntäpääläisiäkin on.. ja taas supistaa... eilen muuten alkoi supistukset tuntua enemmän ja enemmän selässä.. :D

No lepoa ja puuhaa sopivassa suhteessa. :) :) Niillä mennään. .aikalailla muuttokamat kyllä kasassa, samoin sairaalakassi ja vauvan kamat. Niitä ei pakata vaan muutetaan sitten heittämällä vain.. :)

23päivää jäljellä! jeijei!
 
Palauduin reissultani takaisin kotiin. Onneksi vauva ei syntynytkään toisessa kaupungissa. Vaikka onhan minullakin vajaa kolme viikkoa vielä laskettuun aikaan.

Haluaisin jakaa myös oman ketutukseni. Eilen ja tänään on ketuttanut niin paljon ja niin moni asia. En ole raskauteni aikana kiukutellut juurikaan, vaan kaikki enemminkin itkettää minua "on niin koskettavaa": Ja nyt on sellainen olo että tekisi mieli paiskoa tavaroita. En tiedä johtuisiko väsymyksestä vai hormonitoiminnasta. Onko kellään muulla ollut samaa?

Ei ole ollut kipeitä supistuksia vielä yhtään, Kohdunkaula on pehmentynyt ja lyhentynyt, mutta tuskin silti syntyy ennenaikaisesti.
 
Elennah ehkä se on vaan se malttamattomuus, kun odotus alkaa olla loppusuoralla. Mulla raskaammat päivät kun on paljo puuhaa aiheuttaa samanlaisen olon, suututtaa kun on jotenkin niin väsynyt eikä jaksa.

Eilen oli miehen syntymäpäivä, mutta ei tullut syntymäpäivävauvaa, vaikka mies sitä niin kovasti toivoi. Tänään siis 40+2. Ehkä nyt on jo jotenkin tottunut ajatukseen, että ei tässä kannata hengitystä alkaa pidättämään. Viimesiä viedään joka tapauksessa ja viimeistään ensi viikolla olettaisin olevan käynnistyksen, kun silloin tulee 42. Eli vauvahan on melko varmasti viimeistään ensi viikolla sylissä! Jännittää kamalasti mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja millaiseksi se elämä muuttuu.

Kyllähän sitä silti joka ilta toivoo, että josko jo ensi yönä. :) Lohdutukseksi siitä, ettei tänäänkään tapahdu mitään aion leipoa omenapiirakan ja syödä sitä jättisuuren palasen!! :whacky011
 
Hyvä pippinen!
Minä syön jätskiä ja juuri poimittuja mustikoita. :) Nautitaan kun vaan voidaan..

Niin ja mäkin sanoin just toissa päivänä että tekis mieli hakata patjaa, viskellä tavaroita tai jotain..arghh.. en tiiä.. sangen kummia tunteita välilä. :D
 
Pippinen, sulla on kyllä positiivinen asenne omenapiirakoineen kaikkineen. :) Hattua nostan.
Mulla palaa täällä viimesetki käämit. Äsken sai tiskikoneen luukku kyytiä, ku ei se helve*in mulkku auennu heti, ku halusin. Muutama tunti sitte lensi kaukosäädin, ku telkkarista ei tullu taas ku jotaki painonpudotuspaskaa ja kanava ei vaihtunu sillä sekunnilla, ku piti. Stadiumin juomapullo lensi päivällä huoneen poikki, ku se oli tyhjä ja mua janotti. Eilen potkasin varpaani vaatekaapin oveen ja meinasin nostaa sen saranoilta ja nakata rappukäytävään. (Ja uskokaa olisin pystyny, en oo mikään pieni nainen enää). Mua v*tuttaa IHAN KAIKKI. Mä en jaksa oottaa käynnistystä!!! Ja S:t on kokeiltu moneen kertaan! Nekään ei toimi. Tässä maailmassa ei oo mikään toiminu enää moneen viikkoon. MÄ EN JAKSA.

"Se tulee sitte, ku vähiten ootat, niin että lakkaa vaan oottamasta" kuuluu sukulaisten ja tuttavien ystävällishenkinen neuvo päivittäin.
Kiitos tästä neuvosta, voittekin työntää sen suoraan perseeseenne. Sillä välin minä itken nyt taas vähä jooko? :finger004
 
Kaikille teille massun kanssa vielä tuskaileville: loppuajat oli hel****iä, kun homma käynnisty, fiilis oli: jeeeee! No, maha on nyt "ennallaan" mut me ollaa jo kuudetta päivää tänään sairaalassa masukin ihoinfektion takia, jota on hämmästelty salista lähtien 6 lääkärin voimin. Tänää vihdoin saatii labratulokset, ihossa enterokokki ja joku vauvoille joskus tuleva ihottumajuttu. Molemmat onneks hoidettavissa antibiootein, kylvyillä ja sibicortilla, mut me ollaan sairaalassa viel vähintään 2 päivää, ehkä koko tää viikko. Et ei tääkään kivaa oo ku oli asennoitunut lähtemään viimeistään la kotiin... :)
 
Me tässä miehen kanssa ollaan naurettu että jos meinaa liikaa yliajalle mennä (huomenna vasta 38+0) niin pitää ottaa nämä kolme S:ää, siivoaminen, seksi ja sauna kerralla käyttöön. Lämmittää sauna kuumaksi, minä pesen ja hinkkaan lauteita miehen tuupatessa takaapäin :laughing002 sillä jos ei vauvoja synny niin kumma on. :sex Mutta katsoo miten täällä käy. Vielä ollaan jokseenkin täysjärkisyyden paremmalla puolella. Pikkuhiljaa olo on tukaloitunut viimepäivinä.
 
Ihanaa lukea näitä mummojen puheluita ja muuten vaan kun kaikki ketuttaa. :) Hymy leviää korviin kun lukee hormoonihuuruisten mammojen tukalia viimeisiä päiviä, kiitos, päivä alkoi hyvin!

Minä hullu kävin viime viikon lopulla vielä poimimassa 15kg mansikoita itse pellolta, kyllähän nuo vähän katso että olikohan ihan pakko etteikö kukaan muu olis voinu tehdä tuota mutta kun päätin että itse ne poimin niin sen myös tein :D
Voi kun olisi edes jotain tuntemuksia muttei mitään synnytykseen viittaavaa ole ilmassa. Ihan normaalisti voi touhuta ja olla. Meinasin tuossa illalla ajaa nurmikon, miehelle korostin oikein että minä ajan sen, hän ei saa koskea leikkuriin kun alko tulla niin säälittäviä katseita että luuli varmaan etten pysty siihen.
Aamulla mies avasi silmiä kun minä viiden aikaan kukuin täysin virkeänä kun vessasta tulin niin kysyi etteikö vieläkään lähtö tule, ei se vaan tule niin ei.
No, ei tässä mene korkeintaan kun se 3,5 viikkoa kun vauva on täällä. Sitten nähdään uusi pieni elämä mahan ulkopuolella. Onneksi molemmilla mummoilla on lomaa juuri lasketusta ajasta eteenpäin niin saadaan tarv. apua hyvinkin jos tarvitaan. :)
Ja sen verran mahalla alkaa olla kokoa että nahka repeää navan ympäriltä jota ei ole ennen tehnyt, niinköhän vielä viimeisillä viikoilla ratkean mahastani ja pahasti.. Näin pienet asiat tuntuu vaan niin suurilta näin loppumetreillä laughing4
 
Hemppa, me oltiin etukäteen ajateltu ettei tarvita mitään erityistä apua kun vauva syntyy, mutta niin vaan päivä neidin syntymän jälkeen hälytettiin anoppi meille :). Pojat oli su + ma mun vanhemmilla hoidossa, mutta tuntui että on liikaa hommaa silti yrittää miehelle hoitaa pojat, koti, kauppajutut ja yrittää vielä ehtiä sairaalaan olemaan vähän mun ja neidinkin kanssa. Joten, anoppi oli meillä tiistaiaamusta torstai-iltaan ja apu oli suunnaton. Poikien kanssa en olisi missään nimessä halunnut että meillä on joku "ulkopuolinen" kun tullaan sairaalasta kotiin, mutta nyt se oli vaan ihanaa, kun mieskin ehti auttamaan mua vauvan kanssa, muuten olisi joutunut koko ajan juoksemaan poikien perässä. Plus että anoppi on kyllä niin ihanan rento ihminen, että kestää sen että minä imetän tai pumppaan tissit paljaana vaikka ruokapöydässä...
 
Hemppa: Mulla on kanssa navan ympäriltä repeytynyt nahka niin että se ihan kiiltää ja heijastaa valoa :D Ihme kiiltonapa...
 
Jepulista juu... Liityn tähän turhautuneiden ja kipeiden mammojen seuraan. 10.pvä siitä kun limatulppa meni.. Vtuttaa.. Ei mitään merkkejä sen jälkeen, paitsi ohimeneviä kipuiluja joka puolella kehoa. Luulin selviäväni ilman raskausarpia toisestakin raskaudesta, mutta prkl ku katsoin eilen itseäni peilistä niin johan niitä nyt oli siunaantunut. Kiva.

Aamut alkaa ärsyttää ihan tosissaan. Jotenkin turhauttavaa herätä omasta sängystä, ilman mitään merkkiä synnytyksen lähestymisestä. Kaikki muytenkin ottaa päähän. Kun olisi niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, mutta kun ei pysty tekemään, tai jos pystyy niin ei kertakaikkiaan jaksa.

Neuvolatätisijainenkin ilmoitti ensimmäisenä että en tiiä mistän mitään, jos on kysyttävää kysy joltain muulta. Oon ennenkin ollu sitä mieltä että terkkarina ei sais lapseton työskennellä, kun ne ei vaan ymmärrä mistään mitään, ja nyt mielipiteeni vain vahvistui.

Tsemppiä kovasti kaikille täällä vielä tuskaileville, eiköhän tämä taas kerran ole kaiken vaivan arvoista :D
 
Olipa kerran omakotitalo, jossa eleli rauhaisasti lapsiperhe. Eräänä vuonna 2013 heinäkuussa perheen kotirauha rikkoontui, kun asukkaat huomasivat erikoisia, selittämättömiä tapahtumia. Kukaan ei enää jaksanut pestä pyykkiä, ruoka oli vaihtunut eineksiin ja perheen äiti ei enää löytänyt lasten leluja. Johtopäätös oli että joku siirtelee leluja tai kukaan ei jaksa siivota. Öisin perhe kuuli ikäänkui norsun tömistelyä makuuhuoneesta vessaan ja takaisin useamman kerran yössä, mutta koskaan ketään ei nähty, paitsi äiti, joka oli aina ensimmäisenä paikalla.

Toisinaan taas perhe iloitsi ompelukoneen surinasta, uimareissuista, tuoreista mansikoista ja loputtomista lautapeleistä, joista kunnon loma oli tehty. Jostain syystä näinä päivinä äitikin näytti olevan hereillä.
 
Asteroidi, mahtavaa! Kuulostaa niiiiin tutulta, sekä ennen ja jälkeen vauvan syntymän :). Ainoa vaan että se öinen töminä ei ole enää väliä sänky-vessa, vaan makkari-keittiö, josta rupeaa sitten keskellä yötäkin kuulumaan erikoinen ääni ja aamuisin ruokapöydältä löytyy jugurttikippo, naistenlehti ja rintapumppu...

Villakoirat pyörii nurkissa, mutta ehtiihän sitä talvellakin siivota :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top