Heinäkuun hekumoinnit ;)

kiitos Moondancer :)
ei ollu kyllä iha helpoimmasta päästä!

kyllä tuntuu nyt että vaikka juuri 2,5 vikkooa sitten maailmaan putkahti vasta meijän esikoinen niin en silti kyllä haluais lähteä tähän rumbaan uudestaan! todella kivulias sektio takana ja vaikka nopeasti ollaankin toivuttu niin vieläkin on vaikka mitä vaivoja!
uusimpana niin nää hemmetin liitoskivut on tullut takasin! koko haaraväliä särkee ihan tajuttomasti!!:smiley-angry019
 
Maanantaita.

Ketäs odottavia täällä vielä hekumoi?!

Täällä jomotellaan ja nyt näyttää vatsa tippuneenkin.. kävely ei tunnu enää niin reippaalta. :) Liekö sitten ollutkaan..

Laitettii tänään nokka kohti kaupunkia, hurja lidlissä pyörähdys ja päädyttiin miehen kanssa ruokatunnille sekä kirjaston kautta kotiin. Aikaa meni eikä tunnu tämän viikon aloitus niin pääkopassa. :wink

Tsemppiä odottaville pitkiin päiviin... mua taitaa sunnuntain muutto jo vähä jänskättää. Oonko kotona vai en.. :/ Pian en ainakaan kotiutunut oo.. eikä nyt ihan tarvis kotiutua samanakaan päivänä.. :/

No ehkä yli mennään heilahtaen.. ei voi kuin jännätä.. :D
 
Oma napa varoitus!
Täälläkin kärvistellään edelleen, ei, ei hekumoida :D 39+6 tänään napsnapsjapoks, eikä poika ole osoittanut niin minkäänlaisia merkkejä siitä, että ulos olis päästävä.. No okei, joitain suppareita on ollut, mut niiiiin harvakseltaan ja vähän, et jos en omistaisi tätä jättikokoista revennyttä, ilmassa roikkuvaa nahkapalloa niin luulisin niitä vaan eksyneeksi pieruksi pikku krampeilla maustettuna!!! Toisinsanoen täällä ollaan varmoja, että yli mennään niin että tyrät rytkyy ja ikkunat helisee! (Vaikka sitähän mä pessimistinä odotinkin..) Ketuttaa aika suunnattomasti, kun jo viikon ajan puhelin on piipannut tauotta, et "joko, vieläkö ollaan yhdessä kasassa, eikö se nyt vieläkään ole syntynyt vaikka niin iso on vatsakin, nyt vaan sitä 3:a s:ää, ei ne koskaan oo sisään jäänyt jne.." Ihan kun tässä ei itse olisi se, joka tämän paketin täältä kovin pian haluaisi ulos :O Huohhhh.. No jos jotain, niin onneks kontrolli on sitten heti 41+ eikä vasta 41+5, et ehkä ei ihan sitä 2vkoa yli tarvitse odotella et tämän nyytin saa nuuhkuteltavaksi:) Tekis vaan mieli puhelimineni päivineen painua jonnekin maan alle (jos vaan pää kestäisi :D ) ja tulla sieltä vasta sitten beben tultua ulos!
Meillä olisi sopivasti ollut "mamma" valmiina koiravahdiksi, jos poika olisi eilen tai tänään osannut alkaa näyttää jotain savumerkkejä et tulossa ollaan, mut ei.. Nyt sit odotellaan odottamista ja mamma lähtee sitten hälytyksestä ajelemaan/tulemaan tuon parin tunnin matkan. Toivoisin kyllä koirien ja mamman takia et tämä alkaisi päivällä, niin eivät olisi koiratkaan ihan sekaisin, et mitä täällä tapahtuu :D

No kiirettähän tässä sinällään ei ole, lomalla kun ollaan, mutta kun jo 37+5 oli pojalla kokoa se 3500g+, niin kyllä hiukan hirvittää et millainen mörssäri sieltä oikein putkahtaa.. Sokerit onneksi ovat olleet äärimmäisen hyvät koko tämän pari vkoa, kun niitä olen seuraillut. :)

Tsemppiä kaikille vielä masuansa pitäville ja niitä kuuluisia sss-tuulia :D Josko pian?
 
Samat viikot ja suunnilleen samat fiilikset kuin owen'lla. Eilen oli oikeen tunnin ajan jotain selkä- ja reisijomotusta ja pari suht kivutonta supistusta perätysten, sitten ei taas yhtään mitään. Tuossa siis lupaavimmat tuntemukset tähän asti koko raskauden aikana, että ei tässä ihan vielä synnärille olla lähdössä. Toisaalta pitää varmaan olla tyytyväinen kun olo on edelleen ihan ok, mitä nyt tunnen itseni sulavaliikkeiseksi kuin mursu.

Tuo joko joko -kysely alkaa muuten ottaa kohta hermoon täälläkin. Jos en vastaa puhelimeen, luullaan että olen synnyttämässä. Jos soitan (tai mies soittaa) jollekin, luullaan että olen jo synnyttänyt. Eilenkin oli mielenkiintoinen puhelun aloitus mummon kanssa -Joko sulla on vauva?! -Tota, on se mahassa, mutta mihin aikaan tulisin käymään? Oltiin sovittu että tulen kahville, mutta en kai mä nyt sitä voinut olla soittamassa.

Mutta kuka tilasi helteet takaisin?! Ei mulla muuten ole valittamista ainakaan fyysisessä olossa, mutta mitään helteitä en jaksaisi. Yötkin olen nukkunut vessassa juoksemista lukuunottamatta tosi hyvin heti kun viileni. Tuossa välissä mulla oli meinaan tapana kukkua pari tuntia hereillä aina aamuöisin. Pitää nyt nauttia ainakin täällä päin viimeisestä viileämmästä päivästä.
 
Vatukan ja owen':n kanssa samat fiilikset. Kyselyt alkaa tympästä, jos en heti vastaa puhelimeen niin tulee viestiä "onko kaikki hyvin kun et vastaa??" Niin, jos olisin synnyttämässä niin enhän vastais silloinkaanvaikka kaikki periaatteessa olisikin hyvin..

Toinen yleinen kommentti on että "et oo laitellu mitään viestiä.." No juu, en ole ajatellut väliaikatietoja laitella kun ei ole mitään ilmotettavaa! Tämän vuoksi en hirveästi kertoile että nyt ollaan menossa semmoseen ja semmoseen tarkastukseen/arvioon tms, koska kaikki heti olettaa että no sitten se ilmottaa heti että mitä siellä sanottiin. Äiti ja anoppi ovat ihmeen rauhallisesti ottaneet eivätkä kysele, mutta muu suku sitten siitäkin edestä.
Eihän me toki ilmoteta kellekään sitten kun vauva on syntynyt..

Viileämmät säät on kyllä auttanut nukkumisessa minuakin, ne pari-kolme vessakäyntiä riittää eikä ole tullut nyt pyörittyä yöllä niin hulluna kun sillon helteitten aikaan. Yhtään en kyllä niitä takaisin kaipaa, joten pysyisivät vaan poissa :p
 
Hohhoijaa, täällä kanssa vielä yksi muumi yheskoos. Melkein päivittäin on jonkinlaisia tuntemuksia ja pinna on kireällä kuin mikä. Eilen tunnin verran testailin TENS-värkkiä alaselkäkipuihin ja toimi ihan loistavasti. Aamulla heräsin taas selkäkipuihin 6 aikaa, mutta sain ne tainnutettua lämpöpusseilla ja kuumalla suihkulla.

Mua kanssa ottaa kupoliin nuo kyselijät, vaikka hyvää tarkottavatkin. Tuntuu vain siltä, että tuotan jatkuvasti kaikille pettymyksen, kun en vieläkään oo synnyttänyt vaikka la(27.7) ei ole edes vielä mennyt. Asun kerrostalossa ja eilen harkitsin jättäväni naisten lenkkisaunan väliin, kun sielläkin jo kovasti vakkarimummot odottaa mun synnytystä. Mutta hyväähän ne kaikki tarkoittaa ja olisihan sekin aika kamalaa, jos ketään ei kiinnostaisi yhtään. Mieskin käy välillä hermoille, kun se ei ymmärrä, miksi mua raivistuttaa nuo kyselijät niin paljon. Myös miehen paskat vitsit tyyliin: "tänään voit synnyttää, kun ei kiinnostas yhtään olla toimistolla, heh, heh..." Käyvät mun hermoille, vaikka olen yleensä huumoriveikkoja itsekin. VOIH! Alan kohta hieromaan kaikenmaailman akupisteitä, jos niistä vaikka olisi jotain apua.
 
Joo, sama vika rahikaisella, muuten kyllä rakastan hellettä ja aurinkoa, mut se auringonpaisteen puuttuminen on ollut tän risukasan ainoa valo, nimenomaan kun nyt sentään saa nukuttua about kolmeen neljään ilman että on herännyt koko ajan! Tän vatsan kanssa kääntyminen kyljeltä toiselle vaatii vähintään nostokurjen, niin on kiva jos ei ihan puolen tunnin välein herää :grin Vaikkakin noin pitkillä heräämisväleillä toinen käsi muistuttaa enemmän kuollutta fisua kuin kättä, mut äkkiä se verenkierto sieltä palaa :laughing021

Tänään illalla aion kyllä paahtaa itseni saunassa rakkaan ystävän kera, josko sillä vähän vauhtia tuohon poitsuun :happy093
 
Samoissa fiiliksissä kaikki.. :) älkää kyselkö, auringon ei tarvi paistaa ja syntyy se joskus.. ehkä.. :D

Oon nukkunut superhyvin pari kolme yötä ja viime yönä taas palasi supistelu ja valvominen.. pöllönä kukuin 03-06 ja söin jugurttia kun alkoi jo nälättääkin. Menin sänkyyn ja mies heräsi töihin. Sitten ehdinkin torkahtaa 8 asti kunnes lapset kuikuili lastwn huoneesta.. huh.. nyt alapää tulessa ja jomottaa selästä asti. Mutta ei ei ei.. ei mitään merkkejä.. ei limatulppaa ei muutakaan..

Kaipa tästäkin tiistaista jotakin tulee.. ainakin lepäilyä ja lasten kanssa oleilua. Päivät vaan vähenee ja tänään sovin masun kanssa että muuton jälkeen saa syntyä. Eli laskettuna. :) se ois 7 päivää..
Toki nyt diilin jälkeen syntyy mahdollisimman epäsopivana päivänä.. :wink :D

Voi helle.. kuinkahan siitä selvitään.. noh.. josko se saisi vauhtia pimuun!?
 
No täällä ei kyllä enää hekumoida, lähinnä kauhistelen uusia hellelupailuita:) Eilen käytiin äitipolilla vauvan koon vuoksi ja saatiin uusi aika 31.7. 40+2 ja sitten varmaan käynnistellään jos ei vaavi ymmärrä itse ulostautua ennen sitä. Kaikki s:t ja akupisteet on paineltu ja kokeiltu mut ei mitään vaikutusta. Muutamina öinä oon hetken valvonu supistusten kanssa, mut aina ne loppuu kun käy vessassa, et ei auta ku ootella ja kehittää vaan kauheesti tekemistä ettei aika kävis niin pitkäksi.
 
Samat suunnitelmat täällä kuin summersunilla. :)
Unohtaa odottaminen ja puuhailla ja tehdä kaikenlaista lapsien kanssa.. Muttaa ja sisustaa.. :D
 
Että pitikin kirjautua tuonne omille sivuille. Siellä oikein onniteltiin kun synnytys on ohi ja olen saanut vauvan. :cwm Noh, oikeasti olen antanut itselleni luvan alkaa kitistä aiheesta enemmänkin vasta viikon päästä tai siihen ainakin pyritään. Kunpa vauva ymmärtäisi silti saapua ennen sitä. Illalla oli taas supistelua ja jomotusta, joten toivo on hiukan herännyt, että jotain voisi olla tapahtumassa. Onpa muuten mukavaa kun täältä löytyy vertaistukea, samoilla ajatuksilla mennään. :)
 
Sitkeä kaveri täällä meilläkin.... Mä olen jo NIIN valmista kauraa, ei vaan jaksais enää. Joka paikkaan ottaa kipeää, mutta mitää ei tapahdu. Muutaman päivän ajan jo välillä kuulunut napsahdus tuolta alaalta ja aina toivoa täynnä että kohta lorisee mutta ei. Maanantaina käytiin synnytysvastaanotolla kun sunnuntaina lirahti hhousuun het kunnolla, mutta ehkäpä tosiaan kusasin alleni kun lapsivesi näytti pussissa edelleen olevan. Hienompi homma. Nyt ei kyllä enää kehtais mennäkään epäilevänä että lirahtiko lapsiveet. Voi kiesus.... Ei muutaku kotiin takaisin kypsyttelemään tilannetta. Murrrr... Kanavaa 1cm, auki kahdelle sormelle (joka oli sama neljä viikkoo sitten..)
Äippäpolille tuli sentään kutsu maanantaille enkä todellakaan aio sieltä enää kotiin ilman vauvaa tulla. Tällä hetkellä viikot kivat 41+0.
 
Kyllä ketuttaa kuin pientä oravaa! Aamu kahdesta saakka olen pyörinyt sängyssä, käynyt tunnin välein vessassa ja kuunnellut suppareita (olemattomia) Tänään LA eikä kyllä minkäänlaista merkkiä että mitään tapahtuisi. Illalla ja yöllä heikkoa jomotusta ristiselässä, mutta saattoi johtua illalla tehdystä kävelylenkistäkin. Turhauttaa! Tänään en vastaa yhteenkään sukulaisen puheluun, tekisi mieli laittaa koko puhelin kiinni :smiley-angry017
 
Hekumointi fiilarit ovat täällä todellakin 100%sti irtautuneet tästä ruumiista ja ketutus käyrä huitelee jossain siellä Mt. Everestin tietämillä.. Ti-Ke yönä (pokspoks 40+0) tuli sitten todella hätäinen lähtö sairaalaan, joskaan ei synnyttämään. Heräsin kunnon suppariin, joka sitten laantui tapansa mukaisesti ja vessassa käydessäni miehelle vaan tokaisin, että ihan kuin hiukan särkisi päätä. No ehdin varmaan 10min kuulostella sängyssä sen jälkeen, että millä mallilla niitä suppareita tulloo, mutta niiden sijaan hedari sitten puskikin rytinällä päälle.
Ehdin soittaa Jorviin synnärille, että nyt taitaa kuulkaa olla migreenikohtaus tulossa/päällänsä, että mitäs tehdään. Käskivät sinne "käymään" ja enpä saanut kuin kassin eteiseen odottamaan, niin oksentaminen jo alkoi.. Autossa join mehukeittoa, ettei sokerit "laskisi" kun kaikki oli jo tullut ylös, mutta eikös sitä ehditty siihen Jorvin pihaan ja tuli jo sekin ylös..
Pääsin onneksi heti maate, käyrille, ja niissä sitten ei kaikki ollutkaan ihan niin kuin pitää, vaan mua siirretiin huoneesta toiseen eri laitteille, kun pienen sydänäänet kuului sen verran heikosti. Onneksi olin niiiin "kännissä" migreenikivuista, etten tajunnut yhtään mitään, mitä ympärillä tapahtui. Suppareita tuli 10min välein ja ne yhdistettynä migreeniin oli oksu..nice. Mies piteli märkää rättiä naamallani, kun en muitakaan lääkkeitä vielä ollut saanut ja kätilön piti saada lääkäriltä tieto, mitä mulle uskaltaa antaa.
Sain sitten viimein tipassa migreeniin lääkettä ja jysäri alkoi hiukan helpottaa, mutta vauvan sykkeet olivat edelleen laiskat. Supparit piirtyi ihan selkeästi käyrälle 10 min välein, mutta nekin sitten lääkkeen myötä laantuivat toviksi.
Lääkäri ultrasi pikkuisen ja kaikki oli kuten pitää, napanuoran virtaukset, liikkeet ym, mutta edelleen käyrä meni siellä 100 alla ja konsultoi sitten vielä toistakin lääkäriä. Eipä tarvinnut kotio lähteä. Kokoarvio pikkuisesta 3900g.
Jorviin jäin ja käyrää otettiin ihan eiliseen iltapäivään asti, useampaan otteeseen, niin että pienen käyrät saatiin näyttämään kuta kuinkin tasaiselta (ei alle 100 tiputuksia). Ekan tipan jälkeen migreeni teki paluutaan ja oksentaminen jatkui uudestaan, ja kun sain toisen vahvemman ja pidemmän tipan, lähetin miehen kotiin nukkumaan, kun ei raukalla ollut mitään virkaa vaan istua ja odottaa, et tuun järkiini. Oksensin ihanasti vaan "sappinesteitä" kun ei muutakaan enää mahassa ollut ja onneksi kätilö toi sitten vielä primperanin tippaan, niin pahoinvointi loppui ja sain nukuttua hiukan.

Vaikkakin päivä ja "olotila kokemus" aivan P****, niin pisteet kyllä Jorviin, ihanat kätilöt ja lääkärit, on luotto mennä synnyttämäänkin :happy119

Nyt ollaan siis kotosalla, 40+1, suppareita taisi tulla yöllä oikein tunnin välein, 4minuutin kestoisia, et hiphurraa, olo mitä mahtavin :angryfire Eikö tämä pikkuinen vaan voisi nyt ymmärtää, et ulkona maailmassa vara parempi, ei sinne masuun enää kannata jäädä ihmettelemään?

Jaksamisia ja "MuitakinAjatuksiaKuinSupparinValvomisia" kaikille muillekin vielä kärvisteleville!
 
Voi owen, kamalalta kuulostaa! Loppuraskauden kärvistelyt ja siihen vielä tuommoinen migreeni päälle! Mutta ihanaa että hoitivat Jorvissa hyvin. Toivottavasti pääset pian sinne uudestaan, vähän mukavammissa merkeissä :).
 
owen hienoo että pystyt noin hyvillä mielin kehaisemaan sairaalaa ja oot menossa mukavin mielein sinne uudestaan :)
 
Täälläkin sympatiat owenin puolella! Meillä olis huomenna laskettuaika, enkä odota mitään ihmettä tapahtuvaksi. Oon ihan kamalan pahalla tuulella, kun lähimmäiset soittelee ja tekstailee jokojoko-asioissaja kehtaavat vielä kuulostaa pettyneeltä, kun en ole synnyttänyt. MItä se niiden elämään vaikuttaa? Minunko syy se on? Voi että v*tutti lapsen tuleva kummi(ei lapsia). kun se eilen oikeen huokasi, et menee varmaan yliajalle. Ei oo yhtään mun tapasta tämmönen raivoaminen, mutta oon niin vihanen, että lähden kohta kadulle haastaan riitaa...:wink
 
Huh hellettä! Varpaat tuntuu nakeilta ja yhdessä palassa pötkötetään..

Huomenna olisi sitten muuttopäivä. Tänään pakettiauton täyttämistä ja aamusta tuloo muuttoapu. :)
Lapset innoissaan ja ehkä vähän mäkin. :D Neiti näyttää masussa pysyvän joten eiköhän hoideta huomenna koti nopsasti asumis kuntoon. :)

Ei limoja ei mitään muutakaan näkyvissä. Tämä viimenen masukki näyttää nyt mulle ilmeisesti sen yliajan.. tuskaillaan sitten ensi viikolla että miksei se jo tuu. :wink Mies sopivasti ma-ti muuttolomalla joten siitä vois aloittaa kyl isyyslomankin.. :wink

Näillä päivillä 39+4 tuli tosikosta limatulppa ja laskettuna iltana kutsui sairaala.. :) Vähä sitä tulppaa odottelen.. Välillä epäilin olisko sitä tullut jiljakseen mutten kyllä enää usko. Olo mitä mainioin ja vauvelikin liikkuu sopivasti. Yöllä taas valvottiin mutta sitä se on ollut melkein muutaman kerran viikossa. :)

Noh nyt lepoon että huomenna jaksaa. :) Ja polille tiistaina aamusta, ihmettelemään neitiä ja tsekkaamaan paino vielä kerran. :)
 
Laskettu aika eilen ja ässiä kokeiltu. Tänään on vähän jomotellu, mut laantumassa, joten eiköhän tässä vielä kärvistellä. Pitäs nauttia ku kelit on hyvät ja puistossa riittää leikkikavereita, mut ei vaan jaksais oottaa. Lastenhoitajat on viel ti-ke samaan aikaan reissussa niin sais syntyy ennen sitä. Enkä haluu enää neuvolaan jaarittamaan, ettei viel oo syntyny..
 
Kaunista päivää vaan kaikille täältä Kättäriltä!

Eilen laitettiin kaulaan(!) tää cv-katetri ja voin sanoo, ettei oo kiva. Se on siis semmonen kanyylityyppinen tikeillä laitettu juttu, jonka avulla sitten saadaan antibiootit suoneen. Vaihtoehtona ois ollu tietty ihan normi käteenlaitettava kanyyli, mutta mulla on kädessä niin huonot suonet ja lääkettä tulee niin paljon päivittäin, ettei suonet kestäisi. Täällä nyt sitten hoitelen vauvaa roikottaen mukanani tippaletkuja. Outoa, että eilen oli jo ihan terve ja valmiina lähtemään kotiin, niin yhtäkkiä olenkin tällainen lääkeletkuja raahaava muumio.

Eilinen päivä oli kyllä kaamea, tää kotiinlähtöpettymyshässäkkä, imetysstressi/ahdistus, katetrin laitot ja hormonit teki mukavan cocktailin ja meinas kyllä jo hirvittää et miten tästä selviää.
Onneksi mies on apurina/tukena ja saadaan ainakin toistaiseksi pitää perhehuone :) sairaalamaksuista viis, on ihanaa olla koko ajan kolmisteen :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top