Heinäkuun hekumoinnit ;)

Oon sanonut miehelle nyt jo kohta kuukauden, että "ihan kohta ja nyt ei voi enää tehdä mitään suunnitelmia...". Paskat. Aika menee niin hitaasti, että ei tää synny kuitenkaan, vaikka mies lähtis kuuhun...
 
Meillä on Nonnuli mies ajatellut just noin jo pidemmän aika.. Nooh.. on toki juuri ne hetket käsillä mutta mutta ja mutta.. Ehkäpä mulla alkaa todella riivata päästä ens viikolla kun ollaan siinä esikon ja tosikon väliajalla.. :D ja tämä tyttö näyttää mulle varmaan sit sen yliajan...

Mulla ainakin nämä kivut ja polttelut vie hermot.. ei mitään saatanan meinailuja vaan päättää nyt kerrasta syntyä.. :D Paljon onneksi tällekkin viikolle tehty suunnitelmia ajatuksella jos ei synny.. noh.. tämä todella on odotusta tämä loppu aika. :) Mua ehkä enempi mietityttää tuo muutto haluan olal silloin kotona, yhdessä palassa tai kahdessa kunhan paikalla. Komentamassa ja katsomassa että lapset pysyy matkassa mukana.. Toi pysyvät ilman muakin mutta... Noh toki voisin tulla valmiiseen kotiin laitoksen täysihoidostakin.. :wink

Josko sitä taas kävis illan rutiiniksi muodostuneella kävelyllä koko porukalla ja aamusta neuvolaan... johon ei mua enää täti edes odota... arghhh....
 
Moi kaikki. Eipä oo tullu täällä suuremmin viime päivinä oltua. Vauva jakselee kohtuu hyvin. Tosin iho on kamala ja kukaan ei tiedä mikä on
onneks ei vauva kärsi eikä oo lainkaan kipee. Mut isin ja äitin sydän meinaa särkyä kun kattoo ihoa. :sad001 No, nyt odotellaan aikaa iho- ja allergiasairaalaan, jospa saatais diagnoosi. Lauantaina otettii näytepalat ja tuloksia odotetaan... :/ jouduin lopettaa imetyksenki nyt kun syön erikoisia lääkkeitä ja testaan nyt ettei vaan niistä johdu. Pumppaan nyt pakkaseen et jos saadaan diagnoosi tai iho ei ala parantua kun saa korviketta ni jatkan sit imetystä jos vaan tyttö sit enää tissiä huolii. Mut mieli on kyllä nyt melkosen matalalla. :'(
 
Kurja juttu Minttu, voin vain kuvitella sen murheen, kun tässä hormonimyrskyssä itkettää jo sekin kun vauva itkee. Onneksi vauva ei kuitenkaan ole kipeä! Tsemppiä! :Heartred
 
Toivotaan Minttu, että keksivät syyn teijän vauvan iho-ongelmiin. Tsemppiä! Täällä ei tapahdu mitään.. Tai siis lupailee, muttei muuta. Eilen tuli tunnin säännöllisiä supistuksia kolmen minuutin välein 30s-1min kestosina. Ne tuntu oudosti kyljessä ja siks soittelinki synnärille ja siellä vahvistettiin olevan supistuksia, käskettiin kellottaa niitä ja sanottiin, et älä nyt kovin pitkään kattele kotona (tuntuu, et yleensä sanotaan just toisin päin.. He). Mummoki hälytettiin tyttöjen hoitajaks ja tunnin päästä supparit loppu... Ei voi kyllä miehiin luottaa, lupaillaan ja sit ei synnytäkään. Tytöt on lähteny ekoista supistuksista ilman ennakkovarotuksia ja kiltisti säännöllisisllä supistuksilla (vaan 30s kestosina) hoitanu homman loppuun asti. Montakohan kertaa viel hälytellään hoitoapua ku mummoilla matkaa on tunti meille ja meiltä puol tuntii sairaalaan.. Ja viikkoja siis 38+.. Eipä tee hirmu kauas mieli lähtee kotoa.. Huoh. Tää on ehkä eka lapsi maailmassa joka ei koskaan synny. Ku meen gynelle tulevaisuudessa valittamaan vaihdevuosia ja se kysyy, et oliko muuta. Kerron, et ois kiva jos toi vauva syntyis. Gyne vastaa, et sillehän ei voi mitään, mut oisko jotain muuta? Tai saattaa se gyne viel kertoo, et poika haluis oman läppärin, asennetaanko? Buaaaaaaahh!
 
:) :) :) Täällä ihan sama fiilis leku... tämä on ensimmäinen vauva joka jää mahaan.. se on niin. Mä niin tiedän sen!

Ei tosiaan kovinkaan hekumoida.. yritetään puuhata jotain ja nauttia kotosalla olosta.. lapsia viihdytän ja pakkaile taas tänään pikkasen mitä pystyn.. no eilen oikeesti tajusin että uudessa kodissa ollaan rteippaan viikon päästä.. :) OIlishan se vauva aika ihana kotiuttaa vasta sinnekkin. :) :Heartred

on päivät rtaskaampia kuin toiset.. aika nopsasti silti päivät vilisee.. ja kun oikeesti se lähtö voi tulla koska vaan.. periaatteessa.. tai sitten ei ikinä.. :D

Noh pitää nyt työllistää itsensä jotenkin.. :D Eli suuntana keittiö ja muuttolaatikot!
 
Alkanut ärsyttää "ystävät" ja osa sukulaisista. Me ollaan jo kolmekymppisiä, mutta kaveriporukan ensimmäisiä, joille on tulossa perheenlisäystä. Kaikki on jotenkin tosi loukkaantuneita, koska en jaksa joka päivä olla menossa ja tavata ihmisiä. Puuhailen kyllä kaikkea, mutta suurin osa päivistä menee lepäillessa, kun ei öisin meinaa saada kunnolla unta. Ihmisiltä tulee kommenttia, että "Sähän oot ollut äitiyslomalla jo monta viikkoa. Miten sä voi olla noin väsynyt?" ja "Pitäisit nyt yhteyttä tätiisi. Ei ole sustakaan mitään kuulunut aikoihin".

Siis ihan oikeesti??!!

Tässä on huomannut, että saattaa mennä lähipiiri hieman uusiksi lapsen synnyttyä. Tosi vaikea MUIDEN on sopeutua tähän meidän uuteen elämäntilanteeseen.

P.S. Kunhan nyt avauduin, kun ottaa päähän :D
 
Apuva, aamulla suunnataan auto kohti Kuopioo ja vauvaa hakemaan! Pissaa keräsin sen vuorokauden ja lääkäri laittoi lähetteen synnyttämään kun sitä protskua sen verran siinä pissassa oli.. Eipä tullu päikkäreistä mitään puhelun jälkeen.

Tsemppiä kaikille vielä kärvistelijöille!
 
Nyt iski ekan kerran sellanen olo, että syntyykö tää ikinä. Laskettuunkin on vielä viikko, epätoivon aiheutti sen sijaan neuvolakäynti. Selkisi, että eka kontrolli äitiyspolilla on vasta 10 päivää lasketun jälkeen, mulla 12 päivää kun osuisi lauantaille. Ja että nykyään on vähän niin kuin käytäntönä antaa mennä yli siihen asti että vauva päättää itse saapua. Mitä jos se viihtyy tuolla liian hyvin tai on muuten vaan varustettu äidin ja isän suuntavaistolla, eikä siis löydä ikinä ulos? Vähän ennenaikaista ahdistua näistä tiedoista, mutta mä luulin oikeasti että kolmen viikon päästä viimeistään mulla on vauva sylissä. :sad001 Ainakin sain vesisateen lisäksi toisenkin syyn mutustaa suklaat sairaalakassista. Varsinkin kun paino ei juurikaan nouse eikä sf-mitta, mikä sekin huolettaa ainoastaan minua. Ai että, avautuminen ja suklaa ainakin vähän auttaa.

Nonnuli, ainakaan sua ei ole unohdettu yksin, vaikkei nuo yhteydenotot ihan toivotunlaisia olekaan. :) Mut on yllättänyt myös se, miten lapsettomat ei tajua, että tässä vaiheessa väsyttää ja ihan kaikkea ei välttämättä jaksa. Silti vähän toivoisin, että joku raahaisi täältä sohvanpohjalta ylös, kun on koko viikon ollut sellanen alakuloinen evvk- olo, eli en saa järkättyä mitään mielekästä tekemistä itse itselleni.
 
Vatukka, mulla ainakin loppuraskaudesta sf-mitta jopa putosi, kun vauva laskeutui alas lantioon, niin siitä ei kyllä tarvitse olla huolissaan. Sehän kertoo vain sen, että kyllä vauva osaa tiensä ulos. :D ja painokin meni välillä jopa miinukselle. Hyvin se menee ja kohta sulla on vauva sylissä! :)
 
Tänään alkaa minulla heinäkuun viimeinen viikonloppu standardiperheen (2+2 :) ) äitinä. Ensi viikolla käynnistetään kolmas, noin viikkoa ennen laskettua aikaa. Vauvan kokoarvio vähän yli 3kg viikolla 39. Ei ole laskeutunut, kohdunsuu normaalisti auki uudelleensynnyttäjälle, vähän on vielä vinossa koko kaveri, mutta kaikki on siis oikein hyvin ja käyrien mukaan kohdallaan. Painoa ja sf-mittaa ei enää seurata, kuten ei pissaakaan jne. Supistuksia ei ole juuri ollenkaan (ei ole ollut ennenkään ennen varsinaista koitosta).

Ajattelimme juhlistaa tätä viikonloppua käymällä parissa lasten nähtävyydessä tässä lähellä sekä tietysti Bauhausissa ja Ikeassa shoppailemassa. Jälkimmäisestä kun tykkää lapsetkin, kun pääsevät sinne leikkimaailmaan. Lisäksi suunnitelmissa on tehdä hyvää ruokaa oman kasvimaan antimista, kerätä marjoja pihasta ja lukea yksi kirja. Nukuin viime yönä paremmin kuin viikkoon ja fiilis on niin mahdottoman hyvä, kun tietää deadlinen. (Voihan se itsestäänkin vielä tulla, mutta en kyllä usko, eikä oikeastaan ole väliäkään, käynnistetty synnytys on ollut se helpompi aiemmin.) Ja matot on pesty, se kuuluisa kassi pakattu loppuun, pakkasessa on yksi pullapitko vieraille ja postissa tuli eilen viimeinen hankinta.

Minulle ei onneksi soita kukaan, no jos ei lasketa paria kaveria ja äitiä, niin ja miehen sisaruksia ja vanhempia :) Tosin kaikille ollaan ilmoiteltu, että missä mennään, kun tarvitaan lastenvahteja aina välillä.
 
hei mä nyt täältä kyselen viisaammilta että miten tähän uuteen systeemiin saa laitettua allekirjotuksen Lillypiesta??
 
Kiitos Pippinen, tuo tieto rauhoitti ihan eritavalla kuin neuvolan ylimalkainen "Kyllä se vauva yleensä ottaa omansa" (miten niin yleensä, mun vauva kuolee nälkään?!). Pitäisi olla tarkkana, miten sanansa asettelee hysteeriselle ensiodottajalle. :D Tänään nyt on muutenkin paljon parempi päivä, kunnes joku mitätön asia suistaa sen mahdollisesti raiteiltaan. Miestä käy ihan vilpittömästi sääliksi, kun joutuu kattelemaan mua, mutta tänään ajattelin yllättää sen hyvällä ruoalla.

Kuulostaa Asteroidi ihanalta kun on suunnitelmat selvillä ja kaikki valmiina vauvalle. :)
 
Vatukka: Mullakin sf-mitta välillä pudonnut. Viimeksi oli yhtäkkiä muka kasvanut 4 cm edelisestä viikosta ja paino oli tippunut kilon. Terkka meinas, että on pitkä vauva tulossa(äitikin melkein 180cm hongankolistaja) ja että oikoo siellä itseään. Mutta eiköhän ne ammattilaiset tiedä mitä tehdä. Raskauskiloja oli tullut tähän mennessä 4,5kg, joten toivottavasti ei enää viimesillä viikoilla tapahdu mitään järisyttävää niiden suhteen. Morkkis kyllä on, kun on tullut mässättyä eilen ja toissapäivänä. Tuntuu ihan huonolta äidiltä, kun ravinnon laatukin oli vähän niin ja näin...

Huomenna 39+0, vois painua tänään hillasuolle tai mustikkametsään, että sais aikansa kulumaan ja ehkä jotain tapahtumaan, huoah.
 
Täälläkin aikaa kulutettu kaikenmoisella. Retkillä lasten kanssa, mustikassa, kyläilty tuttavilla ja tietysti pakattu.

Saa nähdä kauanko vielä tekemistä suunnitellaan. :) tänään on levätty.. erikoinen olo viime yön supisteluista, niistä synnytystuntemuksissa.. vähän jo tositoimetkin jännittää. :) ja toki se että isot sisarukset todella saa pikkusiskon ja mitäs siitä tuumataan.. :D
 
SillySusie: Kyllä mä alan taas uskoa, että vatsan puolella on kaikki ihan hyvin. :) Ei se vauva tuommoista mylläkkää jaksaisi muuten pitääkään. Oletpas pienellä painonnousulla päässyt, mulla on tullut pari kiloa enemmän, mutta huomattavasti lyhyempään varteen. Painonnoususta ei siis ole tarvinnut kauheasti murehtia, mutta ruokavaliomorkkis laadun puolesta on kovin tuttu tunne.
 
Äääh, eihän tässä enää unta saa... Jänskättää niin paljon!
Hyvät yöunet olisivat tulleet tarpeen, sillä tänään pistetään vihdoin ja viimein käyntiin meijän pikkasen hidas vauva!
Vkt nyt siis 42+0, ja odottavan aika on ollut pitkä.

Olen lukenut tätä palstaa koko raskausajan tosi aktiivisesti, mutta vasta nyt loppumetreillä kirjoitellut vähän enemmän. Kaikilta teiltä kirjoittelijoilta olen saanut hurjasti vertaistukea ja neuvoja, kiitos siitä (erityiskiitos Mariannulle, pikku tyttösi tarinaa on luettu välillä ihan itku silmässä).

Tässä alkaa olla kohta liikuttuneessa mielentilassa ja alan halailemaan maailmaa.. :D noh, nyt pitää ryhdistäytyä, aamiaista naamariin ja synnärille vauvaa maailmaan pukkaamaan mars! :happy093

:happy093:happy093
 
Mara, arvaa vaan miten monta kertaa päivässä tuijotan neitiä ja tunnen järjetöntä kiitollisuutta siitä, että meillä todellakin on nyt vauva. Ja myöskin kiitollisuutta siitä, että samaan rumbaan ei tarvitse enää koskaan lähteä, vaan meidän lapset on tässä :). Yritän myös muistaa saman kiitollisuuden, kun yön pimeinä tunteina (tai pikemminkin jo aamuyön valoisina tunteina) nousen neljättä kertaa lämmittämään maitopulloa neidille...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top