Heinäkuun höpinät!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja satu84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullaki on varmaan jo kaikki hommattu tai melkei. Enpä siks enään oo ressannukkaa hankintoja. Samoin mulla on 50-68cm kokosii vaatteita niin paljon ettei me tosiaankaan enempää tarvita :D Oon päättänyt et vauvan vaatteita en edes siks kattele ku himottaa vaa ostaa mut ku ei me tarvita. Sitte mulla on jo sitteri jonka sain ilmaseks, samoin mulla on kuomurattaat, jotka saa myös laitettua vaunuiks, sain neki ilmaseks meiän faialta, sit mul no hoitopöytä ollut jo vamraa maaliskuusta saakka ja senki sain ilmaseks, sit mulla on tutipulloja, tutteja, rintareppua, kantoliinaa, ensilelua, tossuja , rinpumppuu ja siis vaikka mitä. pinnasängynki ostin 20 eurolla. Multa puuttuu enään kotoolta vaippoja, pinnasängyn patja, lakanoita, itkuhälytin ja turvakaukalo (jonka ehkä kerkeen saamaan mun kaverilta , jos niiden tytöt kerkee kasvamaan niistä ulos siihen mennessä).

Näin just unta et tyttö synty, sillä oli mustat hiukset ja ruskeanvihreät silmät. (mulla oli vauvana mustat hiukset, samoin mnu miehellä ja on edelleen) Mihellä on ruskeat silmät ja mulla vihreät. En muistanut tässä unessa mitään siitä synnytyksestä, en edes tiennyt koska olin päässyt sairaalasta, olin unessani ottanut vauvasta valokuvia, mutta en muistanut mitään siaraalan tapahtumista. Se oli jotenki iha hriveetä ku yhtäkkiä mä vaan olin kotona vauvan kanssa, enkä edes tavallaan tienny että se on syntynyt :o No onneks se oli vaan unta :D 

Mul on ollut nyt kauheeta ahdistusta ja stressiä. Meil on ollu vähä ongelmia mun miehenkaa. Sain selville siitä pari asiaa mitä oli tapahtunut kun oltiin marraskuussa 2 viikkoa erossa ja mä olin muuttanut pois, koska en jaksanut enään katella tätä hommaa. No palasin sit kuiteski takas ja meil on menny tosi hyvin, paitsi nyt ku sain tietää näistä sen jutuista.. Mä en enään osaa luottaa siihen, enkä pysty olee senkaa missää läheisyydessä, nukun tällähetkelläki sohvalla, mulla on niin paska olla vaa.. Tottakai mä haluaisin senkaa jatkaa, mut mua niin oksettaa kaikki asiat et mä en tiedä pystynkö.. sain tietää vasta sunnuntaina näist jutuist, ehkä mä joskus viel pystyn olee senkaa normaalisti.. mut en nyt.. en pitkää aikaa.. ehkä vauva muuttaa kaiken.. tai sit ei.. :/
 
eevi-
inhottavaa kuulla et on noi n :( sen verran voin kertoo et vauva ei kyll suhdetta paranna. ainoostaan aika voi parantaa haavat.ite aina ajattelen niin (tilanteesta riippuen) et anteeksi voin antaa mutten koskaan unohda. sitä en tiedä mitä on tarkalleen tapahtunu..meill oli joskus samanoloinen kriisi monta monta vuotta sitten kun mies oli intis.. mua oksetti! heitin kihlakki mäkeen mut pysyin kuitenki suhteessa.ja tässä ollaan edelleen,nyt eilen itseasiassa tuli 9 ja ½ vuotta täyteen.. sinun täytyy nyt itse miettiä että pystykkö vielä näkeen siinä ihmisen ja voiko se luottamus palautua koskaan. voin myöntää että en edelleenkään mieheeni luota 100% mutta toisaalta...meill on niin paljo hyvää yhdessä että en pikkuvioista miestäni mäkeen heitä. ja kuitenki luotan jonkin verran :) ajan kanssa sekin on vaan kehittyny.
ja tietysti puhut miehes kanssa asian kunnolla halki! mieluummin ennenkö lapsi syntyy.
 
Heipparallaa!!

Tuli sitten tänään soppelisti se aika sinne sokerineuvontaan, juurikin viikkoa ennen kun ois käynti siellä kontrolliultrassa istukan takia. Kylläpä nousi taas käyrä ja verenpaine. Noh, maanantaina neuvola, pitänee avautua neuvolatätille tai siis tytölle.
Kukas se olikaan käyny siellä hoitajalla neuvonnassa, onko siellä muuta kuin ruokavalion neuvontaa vai ultraako ne tai mitään?
edelleenkin sokerit kohdillaan, yhden ruuan löysin mikä nosti sokerit kaakkoon. Kaurapuuro.

Tänään koottiin pinnis valmiiksi, oli täällä ikeassa tarjouspäivät niin sai 45 eurolla pinnasängyn, onneksi anoppi seuraa kaiken maailman alet, ois jääny tuokin vielä ostamatta Enää ei puutu kuin se turvakaukalo, se on kyllä pakko käydä tässä kuussa ostaan jos sattuu että sämpylä haluaakin ulostautua ennen aikojaan kuten kummallakin mun siskolla on käynyt niin olen kyllä lirissä, ei voi jättää pelkästää miehen vastuulle sen ostamista miehelle sattui vielä niinkin mukava yllätys kun kertausharjoitukset juuri elokuun loppuun, että toivotaan ettei tuu ennenaikasta lähtöä..

Onneksi aurinko paistelee ja linnut laulelee, vkonloppuna pääsee käväseen moikkaamassa siskoa pitkästä aikaa. Asuvat perheineen ruotsissa niin ei kovin useesti tule nähtyä. Saa samalla vähän kielikylpyä, siskonpoika opettaa mulle aina ruottia ko nähdään ja nauraa räkäisesti päälle kun en osaa lausua oikein asioita helppo se hällä on ko kummatki kielet osaa, voi ko itekki ois lapsesta asti tollasen taidon osannut.
Onkos teillä kellään kaksikielistä perhettä?

Illanjatkoja tai yöhän se painaa jo päälle, vähän soppaa nassuun ja pötkötteleen, saa taas nousta kuitenkin miljoona kertaa vessaan yöllä. Siihen on ollut totutteleminen, mulla kun on ollut ihan hehtaarirakko ennen ettei oo paljoo vessassa tarvinu käydä, toisin kuin nyt..

 
annukas-
mä kävin esikoista odottaessa joten en varmaks muista kaikkee mut ite ku kävin tayssis,nii diab.-hoitaja antoi juurikin noita ruokavalio ohjeita lähinnä,sit pidin vähän aikaa ite kotona ruokapäiväkirjaa O.o en muista muuta erikoista siitä.mut tayssis on ihan sama minkä vuoks menee niin hoitsu kattoo verenpaineen ja pissan.joillain viikoilla kattellaan jopa sydänkäyrät. nii muute ja d.h. saattaa kattoo sun painon. ja tayssis ultrataan joka kerta ja sen tekee lääkäri.
 
xiina85: en mä luulekkaan et lapsi sitä suhdetta parantais.. vaan se et osaanko alkaa ajattelee asioita eri tavalla sillon.. Ollaan asiasta keskusteltu, mä itse olin pakkaamas kamat ja häipymäs, mut sit mä jäinki. Mut se et mä en halua minkää näköistä läheisyyttä, en mitään.. ja mä tiedän etten pysty tässä 3 kuukaudessa antamassa anteeks.. Ei me nytkään täälä riidellä, mut ei kaikki oo normaalisti.. enkä mä pysty alkaa elää normaalisti.. Mul on nii paska olla vaa.. sanoinki et jos se olis heti kertonut, 7 kk sitte, niin tässä tilanteessa ei oltais.. ei olis mitään lasta tulossa, eikä meitä enää olis.. Mä oon ollut niin onnellinen tästä lapsesta, mut nyt on vaikee enää iloita siitä, ku kaikki on muuttunu. En kyl kadu tätä lasta, en vaan pysty enää olee onnellinen, ku päässä pyörii vaan kaikku kuvottavat ajatukset.Mä kyllä yleensä pysyn suhteessa vaikka kävis mitä, mut nyt mua vaa ahdistaa.. Varmasti kyl mun puheista saa selkoo et toinen akkahan sil o ollu, ja mua kuvottaa niin paljon. Mä olen ainut kenen kanssa se on ikinä ollut, eikä koskaa ole ollut mitään yhe illan juttuja ym, ni se vasta mua kuvottaaki et nyt sit tos onki joku muu mun välissä ollut.. Meil on menny tosi hyvin, tähä asti ennenku kuulin.. en mä haluis tästä suhteesta luopua, mut mtien mä pääsen siitä ajatuksesta eroo joka pyörii joka päivä mun päässä, niin että meinaa sekoo. Ehkä se ajankanssa unohtuu.. ehkä ei.. mä en tiedä.. mut nyt tuntuu siltä just et tästä ei tule enää mitää.. Tuntuu et oisin iha jumissa tässä kaikessa... on vaa nii v*tun paska olla.. 
 
no näin mä päättelinki.ei siinä muu auta kun aika ja se voi viedä pitkäänki. en ees muista kauan itellä meni silloin ja edelleenki se joskus toisinaan pomppaa tuolta muistin syövereistä ahdistaan mua. eihän tommost ikinä unohda,mut kun aikaa kuluu ja jos kaikki sujuu jotenkuten hyvin niin lopulta huomaat ettet enään ajattele sitä. ootteko te miten pitkään seurustellu?
 
Voi plääh, mulla on alkanu taas pahoinvointi, ei ihan niin paha kuin alkuraskaudessa mutta kuitenkin. Ykättää aamulla ja iltaisinkin on outo kuvotus.. Onko muilla tällaista? Mahakin on sekaisin ollu muutaman päivän, aina heti kun syö. Menkkamaista särkyä koko ajan alakerrassa.. Mietinkin jo että ei kai tuo asukas kohta jo meinaa ulkoistaa isseään?

Voi Eevi^, miksei se mies kertonu sulle tosta jo aikaisemmin kun palasitte takas yhteen? Voi että.. Muakin on alkanu tökkii toi ukko kun ei se osallistu mihinkään, miks siedän tällaista käytöstä? Oon alkanu miettii kaikkii isyysasioita et kannattaako sitä edes merkitä isäks, haluunko et se on edes mein elämässä (ei siis asuta virallisesti yhdessä).. Ugh! Kuvottaa kanssa. Aika näyttää mitä tapahtuu.
 
Otan Eevi osaa inhottavaan tilanteeseesi. Lapsi ei varmasti paranna tilannetta, mutta kaikille muillekin kannattaa ottaa huomioon teidän oma tila. Jos joku tökkii vähänkin, se tuntuu maailmanlopulta. Itse kilahdin mieheeni eilen totaalisesti, ja me molemmat tiedämme että se johtuu vain raskaudesta, ja temperamenttieroista. Minä kun olen "heti mulle, kaikki mulle" ihminen. Ja rakas mieheni on se "katotaan nyt". Meillä ei mennyt vaavin huoneen lattian asennus ihan putkeen, ja mustahan tuli niagara . Tämä esikoisen esipuberteetti ja kuopuksen ensimmäinen kunnon uhma (ikää 7 v) yhdistettynä helteeseen, ja lääkärin neuvoon ottaa rauhallisesti. Ei ole kiva juttu se. Mutta helteet loppuu kuukauden päästä (toivottavasti). Miehellä alkaa parin viikon päästä kesäloma ja pääsen tästä kotiäidin roolista (joka ei todellakaan ole mulle tehty!)

Itse menin antamaan ex miehen syrjähypyt anteeksi aikanaan, niitä oli vähintään joka vuosi, kymmenen vuoden ajan. Ja kun rupesin seurustelemaan mieheni kanssa, sanoin että hän tietää että se on kerrasta poikki. Mulle ei tartte antaa edes kunnon syytä epäillä kun järjestän ristikuulustelun. Mitään ongelmaa ei tule siitä että mieheni on ainoa mies noin 20 hengen työyhteisössään. Ja osallistuu mun puolestani joka ainooseen kissan ristiäiseen mitä järjestetään työpaikan puolesta. Mutta joka tapauksessa tunteet tasoittuu muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, ja silloin meistä kaikista tulee taas jollain järjellä ajattelevia. Pahin on kotiutuminen laitokselta, silloin saa olla nessupaketti lähellä vaikka mikä olisi asia.

Jaksamisia kaikille!
 
Toi on kyllä inhottava tilanne eevi^, varsinkin nyt kun on vauva tulossa =/ Teidän pitäis nyt kunnolla saada puhuttua asiat läpi.. Ja miten se sun miehes, katuuko se tekemisiään vai millä mielellä hän on suhteessanne?

Täällä on tullut kans tuhat ja yksi raivoomiskohtausta millon mistäkin.. Ja oon huomannu et mun mies on ruvennu viettämään aikaa yhä enemmän tietokoneen kanssa.. ja jos sille nalkuttaa siitä ni se tietokoneen kanssa naimisissa oleminen vaan pahenee =/ Katotaan nyt mitä tapahtuu ku lapsi tulee maailmaan.. Jos äijä vaan makaa tietokoneella aina kun ei ole töissä tai nuku ni pitää ruveta miettimään tätä meidän suhdetta.. Tai ainakin tehdä selväksi etten ainakaan jaksa tehdä kaikkia kotihommia, vauvan hoitamista ja yrittää pitää meidän parisuhdettakin yllä yksin... Mut aika näyttää!

Mut iltavuoroon käypi tie, sunnuntaina vaihtuu jo 30 viikko, vipiiii!!!
 
OiLily:
Kyllä vaan, pahoinvointia täälläkin ja 28 rv tuli tänään täyteen. Mulla ei se pahoinvointi oikeastaan koskaan loppunutkaan: 3 kk oksensin koko ajan ja olin tiputuksessa moneen otteeseen. Nyt oksentelua on melkein joka päivä edelleen. Ei ole kivaa ei, onneksi tuo möykky mahassa potkii ja pyörii sen verran että kyllä muistaa minkä takia sitä "kärsii".

Tsemppiä!!!
 
xiina: Ollaa oltu n 3 vuotta yhessä.. kyl se osittain on munki syytä et se meni sählää toisenkaa ku oltii erossa. Se ei oo ikin ollu mitää pettäjä tyyppii ym. Hänen mielestä tää oli kosto mulle mut kuulemma katuu.. Senkää katumisista tiiä paskaakaa ku ei se päällepäin ainaskaa näy.. Mä oon myös niin huono puhuu asioista, ja en pysty puhumaan tosta enempää senkaa ku mulle tulee vaa paskempi olo.. Kyl mä vielä ehkä joskus pystyn antaa anteeks.. mut aikaa siihen menee.. en kyllä myöskää ikinä tätä unohda. Ja ne sen kihlausehdotukset ym voi nyt vetäytyä syrjään koska siihen en ryhdy tosiaankaa.

Oilily:  en tiedä miksei se kertonut.. jotai selitti että pelkäs et mä en enää halua olla senkaa ym.. en mä kyllä olis sen kaa jatkanukkaa.. Sillo nimittäi kaikki meni muutenki huonosti, ni ku ton oisin kuullu ni olisin etsiny uuden asunnon ja vieny tavarani sinne.

Romina: joo tuskin se lapsi parantaakaan, mut mä jotenki mietin et ehkä mä osaan alkaa ajatella asioita eri tavalla sillon.. en mä tiiä :/

Marini_: Me puhuttiin tosta asiasta, sillon ku kuulin, mut enempää en halua puhua.. mä oon aina ollu tosi huono puhumaan mistää ongelmista tai selvittää mitää. Toi äijähän on iha erillainen. haluu aina puhuu kaikki asiat läpi. Mut tästä asiasta jos ruvetaan vielä jauhaa nii mun pää sekoaa vaa enemmän.. haluun vaa yrittää unohtaa.. mut mä tiedän et koskaa en tuu kokonaan asia aunohtamaan, kuhan sen sais vaan pois tästä päsätä et se ei olis ainoa asia mikä pyöris mieles. Tosta katumisesta.. kyllähän se väittää katuvansa, mut eipä sitä päällepäin huomaa.. Mua vituttaa ku tuntuu et se olis ku mitää ei olis tapahtunukkaa.. Mut mä oon tehnyt sille harvinaisen selväks että kyllä on tapahtunut ja paljon. Olis helvetti kertonut mulle aikasemmin, sillo ku palattii yhtee nii tää ei olis niin monimutkasta.. :/ Kyl ne kaikki varmaa aikanaa selvii.. nyt vaa oon jääny iha jumii

sori et mä purkailen tääl. Tänne on helppo puhua kun ei tunne siviilielämässä. Mulla oli tänään aamulla pitkästä aikaa paljon parempi olla ku sain avautua johonki. Ja pystyin jopa ajattelee vähä asiaa enemmän.. ja mul tuli sellanen toivon ele et kyl mä viel tästä yli pääsen joskus.

29+6
 
Jos täällä "puhuminen" auttaa sua, niin tee niin ihmeessä. Ja toi mun exä-juttu. En mä olisi sitä kattellut jos olisin tietänyt noista juoksuista sitä mukaa. Mutta kuulin ne suurin piirtein  yhdellä rysäyksellä. Se oli rysäys jota en suo kenellekään. Meillä oli "helppo" ero kun ei ollut silloin lapsia. Ja mieheni on juuri se toinen aisapari jota olin exästä toivonut, mutta nyt päästään samaan suuntaan.

Mutta vaikka nyt tuntuu järkyltä niin oikeesti asiat saa vähän eri mittasuhteita kun on vaavi. Joka tapauksessa tärkeintä mun mielestä on että voit katsoa itseäsi peilistä sovinnossa kuvasi kanssa siitä että menettelet niin kuin mielestäsi on paras. Harkinta-aika on hyvä juttu, mutta jossain kohdassa on hyvä viheltää peli poikki, tavalla tai toisella. Ihan jo lapsenkin vuoksi.
 
eevi-
puhu ihmeessä! <3 kyll se helpottaa kun saa johki suuntaan purkaan omia tunteitaan! niinku itekki sanoit niin mä uskon myös siihen että ajatukset muuttuu suuntaan tai toiseen lapsen synnyttyä.sitte viell ku pääsee lopuistaki raskaushormoneista eroon niin alkaa järkiki vähän normalisoitumaan xD tai min oon ainaki semmonen hormonihöyry ettei tosikaan :DD me oltiin muuten myös oltu silloin se 3v yhdessä ku meiän tää juttu oli..3v kriisi... mut nyt vaan olet ja kuulostelet itseäsi että mikä on sinusta teille paras vaihtoehto :) älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätökseesi. itse voin sanoa että olen enemmän kuin tyytyväinen että päätin jatkaa mieheni kanssa.mutta kaikilla se ei toimi. nimimerkillä >"tammikuussa vietetään 10v yhdessä oloo ja 1v hääpäivää"
 
xiina: Kiitos neuvoista ja kun sain puhua :) olo alkaa olee pois sieltä alimmaltatasolta ja ono pystynyt tänään ajatella jo ihan kaikkea muuta :) kyl tässä vielä toivutaan, enkä läheisyyteen vielä pysty, mut askel kerrallaan

Romina: aivan jos se tuntuu ettei suhde lähe rulala enään niin parempi se on sit laitata poikki. Mut kyllä mä uskon että me tästä selvitään. vielä jonain päivänä :) tänään on ollut olo vähän valosampi :) aj ehkä mä pystyn vielä anuttimana mun loppuraskaudesta :)
 
tänään tuli käytyä neuvolassa ja vasta tässä kotona lueskelin noita juttuja mitä se täti rustas niin jäin ihmettelemään että mitä tuo tarkoittaa kun kohdassa "lapsiveden määrä" on merkattu kirjain N.... olisiko joku viisas ja osaisi minulle sen kertoa?
 
Eevi: toivotaan että tilanteenne paranee ja saat selvyyttä ajatuksille! :)

Huomenna viimeinen työpäivä ja kesäloma :) jään suorilta myös äippärille, niin tuntuu jokseenkin uskomattomalta edelleen tämä kaikki, ennenkin sanonut mutta uskon tämän kaiken sitten vasta kun saan pojan syliini <3 oih, odotan sitä jo niin!

Itsellä myös mieliala vaihtelee nollasta-sataseen ja välillä pienetkin asiat saa ihan uuden ääripään! On siinä miehellä kestämistä, sanoikin että välillä ahdistuu mun kanssa kun ei tiedä mikä olisi hyvin. Syytän kyllä ihan täysin raskaushormooneja :)

Inhottavasta ihottumastakin selvitty ja nyt olo on kyllä todella hyvä ja onnellinen odottaja olen, mitä nyt jtn pientä on tullut eteen, esim. mua ei ole koskaan närästänyt ja luulenpa että nyt sitä on, meillä miestä ahkeraan kiusaa jatkuva närästys ja olenkin kysellyt että millaista se on ja mitä oireita se on kuvaillut, kuvastaa kyllä nimenomaan närästystä! Onneksi maito auttaa tähän! Samoin yöllä heräilen pohjekramppeihin, ne on tosi inhottavia, onko muilla niitä?

Meillä tulee miehen kanssa elokuussa 6 vuotta yhteiseloa ja huhtikuussa tuli kaksi vuotta kihloista, meidän piti mennä elokuussa meidän päivänä naimisiin mutta tuli tämä "positiivinen" yllätys, joten häät jäivät tuonnemmaksi. Onneksi pääsee oman siskon häihin kuun lopussa, hieman fiilistelemään :)

Onko teillä kenelläkään vauvakutsuja? Itselläni on, ystävät haluavat järjestää ja ovat tuossa 23pvä :) Ihan kiva juttu, vaikkakin uusi meikäläiselle.

Xiina85: oletko tampereelta tai tästä lähistöltä? Kun luin että olet taysissa synnyttänyt. :)
 
Tanku-
N=normaali, V=vähän ja R= runsas :) eli nou panic

masu87-
Lempäälästä :)

me kävästii tänään pojan kanssa puuhamaassa :) oli kyll kivaa! jätkä viihty mielettömän hyvin ...eikä vanhemmillakaan tylsää ollu xD
 
Eeville tsemppiä tilanteeseen, muuta en osaa sanoa...

No niin, alotin sit mäki järkkäilemisen. Sain vaatehuonetta siistittyä (oli aika kauhistus edelleen muuton jäljiltä josta on se muutama kuukausi :D) ja sitten makkarin vaatekaapit järjestykseen niin että vauvanki tavaroita mahtuu.
Ja alotinpa pyykkäämisenki :) Ihanaa pientä pyykkiä <3
Ainoo vaan et pyykkikone päätti olla sitte linkoamatta niitä paria koneellista mitä pesin... Ja kiva kun siellä oli pyyhettä ja äippäpakkauksen täkkiä.... No onneks sai pistettyä ne erikseen linkoukseen ettei ihan valuvana tarvi kuivata. Tosin nyt mua jäi kaivertamaan et kai ne pyykit on nyt kunnolla huuhtoutunu ku linkous jäi normipesussa väliin?!?!?! Eihän niitten nyt sillee yhteen pitäis liittyä mut nyt tuli jotenki vainoharhanen olo, mitä jos vauvan vaatteisiin jäiki pesuainetta
 
Hei, peseekö muutkin vaavin täkin? Olin ajatellut että vain täkkipussi (pussilakana) pestään. Ja itse täkki tuuletetaan hyvin. Samoin kuin patjan ja toppahaalarin vain tuuletan.

Ja vielä kokeneemmille sokerin seuraajille. Mulla on alkanut sokerin arvot olemaan 0,5 yksikköä korkeammalla kuin seurannan alussa. Onko se normaalia vaihtelua, sillä mun täytyy ruveta ihan oikeesti muuttaa ruokavaliota jos ne vielä nousee. Mun arvot kolkuttelee raja-arvoja, onneksi alapuolelta.

Nyt taitaa olla aika laittaa maate.Mennä oikeesti vaavin viereen maate, voihan niin sanoa kun kyljellään makaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top