En saanut viime yönä nukuttua, tällä kertaa mielessä pyöri kaikenlaisia "huolia".
Laskettuun aikaan on enää pari kuukautta ja vintille ei ole tehty mitään. Näyttää uhkaavalta, että meidän pitää neljästään alakerran pikku kamariin ahtautua. Kamari on nyt jo ihan täynnä, kun siellä on meidän sänky, pojan häkkisänky, vaatekaappi ja hoitopöytä. Pojalle pitäisi saada toisenlainen sänky, että vauva saisi häkkisängyn. Tai sitten vauva saa nukkua miehen tekemässä kehdossa, mutta se ei mahdu kamariin. Tai mahtuu, mutta sitten siellä ei saa ovia auki. Vintille kuitenkin olisi tulossa 3 kamaria ja aula, niin sinne saisi pojalle oman huoneen.
Toinen huoli oli rattaat. Pää on ihan sevon, en edes enää oikein tiedä minkälaiset sisarusrattaat haluaisin. Mies ei ota oikein mitään kantaa, pääasia että ne mahtuisivat tarvittaessa city-maasturin perälle. En tiedä ostanko käytetyt vai halvat uudet, kuitenkin varmasti niiden käyttöaika on lyhyt. Kuitenkin rattaat täytyy viimeistään ensi kuussa ostaa. Helpointa olisi, että joku tulisi vain sanomaan, että osta nämä, näillä te pärjäättä.
Ja kun välillä mies on sitä mieltä, että minun pitäisi myydä nuo pojan yhdistelmävaunut pois. Olen koittanut sanoa, etteihän niitä kannata myydä, kerta sitten jouduttaisiin ostamaan myöhemmin toiset rattaat, kun esikoinen ei enää rattaissa istu, mutta tämä vauva on kuitenkin vielä niin pieni että rattaita tarvitsee. Ja jos vaikka talvella vedänkin pulkassa tatua ja vauva on vaunuissa, niin enhän silloin ota tuplavankkureita.
Kolmanneksi murheeksi sain vauvan koon. Pari viikkoa sitten lääkärineuvolassa lääkäri halusi varmuuden vuoksi ultrata minut rv 30-32 ja käski sitten heinäkuun alussa soittaa neuvolaan ja varailla aikaa, kun tämä ei vielä silloin tiennyt aikatauluja milloin on taas tänne maakuntaan taas tulossa. Vaikka sokerit ovat pysyneet aisoissa vaikka on herkuteltukin ja paino ei ole juurikaan noussut, niin silti yhtäkkiä tuli pelko, että mitä jos vauva onkin nyt jo tosi iso... Soittelin sitten tänä aamuna neuvolaan ja siellä neuvolan täti kertoi, että lääkäri on tänään tulossa sinne ja täti meinasi kysellä lääkäriltä, miten oli minun ultraamisen ajatellut. Neuvolan täti kyseli sokereista ja sanoi, että on hyvä etteivät ne nousekaan nyt yhtä herkästi kuin tatua odottaessa.
Neljäs huoli tuli sitten saunareissun jälkeen, kun mies yllättäen sanoi lauteilla, että
"Voi paska, kohta pitää taas lähteä laitokselle. Sielä pitää vain oottaa ja oottaa. Miksei se voi olla vähän niinkö hammaslääkäri-reissu, tunti penkisä, sitte vain kotia ja hetken aikaa on suu puujuksisa. Mutta ei, sielä pitää ensin monta tuntia oottaa, että millon akka saa ruveta punnaaha ja sitte ootetaa millon muksu tulee ulos. Sitte ootetaan, että millon pääsee kotia, ko sairaalasa on nii tylsää. Onneks nyt ollaa toista kertaa, nii ei voija ottaa perhehuonetta, saa tulla yöks kotia."
Tuli vähä semmonen olo, että taidan mennä yksin synnyttämään, nii ei miehen tarvitse odottaa. Vaikka kuitenkin vähän leikillään mies sen sanoi, niin silti...
Viidenneksi mietein miten oikeasti pärjään kahden pienen kanssa. Minä kuitenkin AINA joudun vaihtamaan esikoiselle vaipat, antamaan ruokaa, laittamaan nukkumaan, heräämään öisin yms. Miten voin imettää vauvaa, jos minun pitäisi laittaa esikoista nukkumaan...
Raha-asiat mietityttää, kun tuo äippäraha ei mikään iso ole...
Näin sitten unta rattaista, olin ostanut ihan paskat rattaat, mihin esikoinen ei edes mahtunut istumaan. Toinen uni oli, että vauva oli syntynyt yhtäkkiä keisarinleikkauksella tietämättäni, äitini tuli sanomaan että teidän vauva painoi 4070g ja ihmettelin, miten se voi olla niin suuri kun viikkoja on vasta 29+. Mutta vauva oli tosi pieni ja äiti oli katsonut kätilön kirjoittamasta lapusta väärin, vauvalla oli painoa 1070g.
Tulipa taas joutavaa tekstiä. Mutta nyt väsyttää, kun piti yöllä pyöriä ja itku kurkussa miettiä kaiken maailman asioita...
. Meillä on menty aika monta kesää tyylillä että aina kun aurinko paistaa ikkunaan niin tuuletusikkuna ja säleverhot/verhot kiinni. Okei, hullua pitää hämärähyssyä keskellä päivää, mutta se pitää huushollin viileänä. Ja joka huoneeseen pikkutuuletin. Kun luukku on varjon puolla niin puhallus koko kämppään. Seinä on lämmin vielä tunti-pari sen jälkeen kun se on siirtynyt varjoon. Ja illalla viimeisenä pari tuntia aurinko on jo matalalla, joka huoneeseen luukun edessä oleva tuuletin täysille tai ainakin päälle ja liesituuletin täysille. Meilläkään ei ole ilmanvaihtoa, mutta olen siitä onnellisessa asemassa että tuuletusluukun voi jättää auki kun lähtee ulos, ja on läpitalon asunto. Kokeilkaa ainakin pimennystä, sillä lämpö tulee valon kanssa kun aurinko paistaa.
Hopsansaa, sitä siirryttiinki viimeselle kympille!
Tarvikkeita ollaan osteltu, vielä vaunut, sänky, vaippoja yms.puuttuu, mutta päätin, että tämän kuun loppuun mennessä kaikki olis valmiina, niin tämä mamma vois lakata huolehtimasta tarvikkeista ja köllötellä vaan sohvalla. Vointi on hyvä, väsymystä ja ekstrahikoilua on tosin ollut liikkeellä. Vähän verenpaine huolettaa kun se oli 117/89 viime neuvolassa, mutta eipä se siitä stressaamalla varmaan ainakaan laske. Isyyspakkausta oon tässä myöskin miekkoselle puuhaillut...pitää saada äkkiä koottua, kun en malttais pitää sitä enää salassa:) Äitiyspakkaus on myöski haettu ja oon tyytyväinen sisältöön. Minulle pakkaus oli eka, niin en oottanut yhtään että siellä olisi niin paljon sitä vaatetta ym.toinen joulu mulle, hih. 
