Heinäkuun höpötykset :)

Saripink, voi ei :/ Tuo on kyllä sellainen tilanne, että ymmärrän sekä sun että sun miehen kannan asiaan. Uusioperheen perustaminen on varmasti aina rankkaa, ja käsitän että sulle tyttö tuo vain miehesi menneisyyden mieleen. Mutta toisaalta, miltä susta tuntuisi jos sulla olis entisestä suhteesta lapsi, jota sun uusi parteri ei hyväksyisi? Hankala tilanne, jossa ette kai voi tehdä muuta kuin sopeutua toistenne kantoihin ja tilanteeseen ylipäätään. Pidemmän päälle varmasti aika rankka tilanne, kaikille kolmelle.

Purri, hienoa että uusi kämppä miellyttää :) Miten joku voi kuvitella, että lähtisit maksamaan sälekaihtimista, jotka sinne kämppään on jätetty? Uskomatonta :D

Noista työvuoroista: Huomaa kyllä, että rupee olemaan rankkaa. Mulla about kerran viikossa 8-21.30, ja se on kyllä liikaa. Hermot kun on vähän normaalia kireämmällä, niin ei nuo kehitysvammaiset asiaa oikein auta, vaikka heistä pidänkin yli kaiken! Sitten kun on aamu-ilta-aamu vaihtelua, niin menee kyllä pää ja kroppa ihan sekaisin. Yövuoroja teen mielelläni, ne on meillä 15h (saadaan nukkua 4,5h joista ei saada yölisää), koska niissä ei pahemmin tarvitse mitään tehdä ja ne on kahden työpäivän pituisia eli sitten on enemmän vapaata :)

Kroppakin on ruvennu ottamaan vastaan. Pitkän (fyysisesti melko rankan) työpäivän jälkeen kun vielä käy parin tunnin lenkillä koiran kanssa, niin on lantio ja selkä hellänä. Pelkäänkin sitä tilannetta, etten pääse kunnon lenkeille! Eihän mun pää kestäis sitä. Pitää koittaa tukevampia paksupohjaisempia kenkiä, jos auttaisi.. Ei vaan millään tekis mieli näillä helteillä laittaa lenkkareita jalkaan :D
Mutta ilmeisesti mun lantio on nyt sitten ruvennut jo löystymään jollain lailla? Onko jollain kokemusta ja tietoa tästä? Pitääpi Googlata ;)
 
Heippa kaikille!

Onpas tullut viikossa juttua! :)

Peeay67: mulla oli esikkoa odotellessa vähän sama juttu! Jo aika alussa aloin käyttää "masutyynyä" eli laitoin tyynyn masun ja patjan väliin niin et tuki mahaa. Oli ihan huippu etenkin kun sillon meillä oli vielä ihan älyttömän pehmeä sänky. Sitten kun viikkoja tuli lisää niin sänkyyn änkesi vielä ylimääräinen peitto, joka oli rullalla milloin selän takana, milloin masun tukena ja jalkojen välissä ja vielä pari ylimääräistä tyynyä. Oli sekin show mennä nukkumaan kun piti ensin asetella kaikki mahdolliset tyynyt ja peitot just oikein et oli hyvä olla ja nukahtaa :D

Ihania hääsuunnitelmia kyllä kaikilla :) Meillä tulee sunnuntaina 1v naimisissa täyteen. Oltiin päätetty hääpäivä jo kihloihin mennessä eikä sitten siirretty päivää vaikka esikoinen ilmoittikin itsestään. Oli sen verran pitkällä jo kaikki suunnitelmat ja varauksia tehty niin ajateltiin pärjätä ja loistavan tukijoukon avulla selvittiinkin. Esikoisen syntymän jälkeen ei kyllä itse enää paljon mitään häiden eteen tehtykään. Kaasot ja bestman oli vetovastuussa ja me oltiin oma osuutemme hoidettu jo ennen LA:ta. Kerran mietittiin pojan syntymän jälkeen et siirretäänkö kun vajaa  ennen häitä joutu poika silmäleikkaukseen mut meidät puhuttiin sitten ympäri ja ihan hyvä oli lopulta niin. Hyvät oli kemut :D

Sitten vähän omaa napaa: Me kotiuduttiin tänään reissusta. Joal iski lenssun päälle eilen ja siellä lääkäri sanoi et on korvatulehdus ja määräs antibiootit; vähän jännitti paluulento mut ei oireillu mitenkään! Eli en kyllä siihen korvatulehdukseen usko...Totesin vaan et seuraavan kerran lennetään kun herra on vähintään 2v, sen verran on jo iso poika et meinas olla ahasta mahan kanssa ja poika viel sylissä :D 2v:llä on sitten jo oma paikka koneessa. Muuten kiva olla kotona mutta sitä ilmastointia huoneessa on ikävä kun pitäs kömpiä nukkumaan. Poikaki heärilly jo pariin otteeseen vaik on vasta 1,5h nukkunu. Niin ja tunsin kuin tunsinkin mielestäni hentoisia potkuja reissun päällä kun illalla pysähty kuulostelemaan. Perjantaita jännityksellä odotellen ;)

Ainiin
 
Saripink ikävä tilanne.. Ja yhdyn edelliseen sen verta että asiassa on molemmilla omat puolensa. Näin on erittäin helppo ajatella kun asiaa katsoo ulkopuolisena. Itse käyttäytyisin varmasti aivan samalla tavalla. Ootko miehelles selittänyt kuinka asian koet? Mitä on tuumannut siihen? Uskoisin et puhumalla tollastakin asiaa vois vähän ratkoa.. tsemppiä! Ja tänne avautumaan heti kun päässä tuntuu ahtaalta! :))
 
Saripink: Ymmärrän kyllä, että on vaikeaa suhtautua puolison entisestä elämästä muistuttaviin asioihin tyynesti, mutta elä nyt hyvä ihminen rankaise viatonta lasta käyttäytymällä sitä kohtaan tai sen läsnäollessa jotenkin tylysti. Ajattele nyt jos joku tylyttäisi siun lapsia sen takia, ettei tykkää sinusta. Niin ja lapset on erilaisia, toiset pärjää yksin jo ekaluokalla, toiset hädin tuskin yläasteellakaan. Vitutus on inhimillistä, mutta sitä voi oppia hallitsemaan ja suuntaamaan järkevästi.

Purri: Mulla on sama homma noiden liikkeiden kanssa. Lähes joka ilta (ja nykyään oikeastaan aina, kun ei tee jotain hommia ja istuu alas) tuntuu ihan selviä liikkeitä, mutta sitten saattaa yhtäkkiä mennä päivä tai kaksikin ilman. Mutta neuvolan täti kyl sanoi, että tässä vaiheessa saattaa vielä mennä viikkokin ilman, että tuntuu liikkeitä, koska sikiöllä on vielä niin paljon tilaa ympärillään.

Oman navan alapuolella jyllää jo toista viikkoa joku mystinen virtsatieinfektio. Kaksi näytettä olen jo käynyt kiikuttamassa terveyskeskukseen, ja molemmissa bakteeriviljely on negatiivinen vaikka leukkarit onkin koholla. Välillä saattaa mennä päiväkin niin, ettei tunnu ollenkaan oireita, mutta sitten kun on sellainen huonompi päivä, niin saa ravata koko ajan vessassa. Ja tuntuisi että tuo olisi vaan menossa pahemmaksi, tänään koskee jo alaselkään ja kylkiinkin :( Kuumetta ei kuitenkaan ole ja töitäkin on pystynyt tekemään suht normaalisti, vaikka tuntuukin jatkuvasti että rakko räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Huomenna menen kyllä päivystykseen ja pyydän sen julmetun antibioottikuurin, vaikka periaatteesta kyl koitankin vältellä niitä viimeiseen saakka. Menee koko kesä kintut ristissä ja pahimmassa tapauksessa päädyn vielä sairaalaan potemaan munuaistulehdusta tätä menoa.
 
Inxu: kolme koiraa omistan kaks niistä asuu minun kanssa vanhin 10vuotias on welsh corgi pembroke "Rulla", toisiks vanhin on 6vuotias Lagotto romangolo "Pörrö" ja nuorukaisena on 3vuotias vehnäterrieri "Nalle" ja sanotaakseen vielä et äitilläni on Pörrö ja sen kaverina pikkuinen ruskea 2vuotas lagotto poika "Remu" eli meiltä koiria löytyy :)
 
Helpottavaa kuulla ettei tarvii stressata jos ei liikkeitä joka päivä tunnekkaan samoissa määrin kun päivinä jolloin tuntuu et mahassa on bileet koko päivän! :D
 
Saripink: Uusioperhekuvioissa tarvitaan kyllä oikeenlaista asennetta. Meillä tilanne oli se, että kun tapasin nykyisen miehen, mun tyttö oli reilu 2 vuotta (nyt 7v). Menihän siinä vuosia ennenkun tyttö oppi luottamaan mun mieheen ja tottelemaan sitä, mutta odotus on kyllä palkittu. Asiaa kylläkin helpotti se, että tytön biologisen isän kiinnostus lapseensa on hiipunut niin, että näkee nykyään häntä vaan 2-5 kertaa vuodessa (ja silloinkin vain 1-2 päivää kerrallaan). Mun mies on sitten saanu isän roolin itelleen ihan kokonaan.

Uskon, että tuo tilanne ei ole helppo, mutta ehkä aika auttaa siihen. Ja Raynan sanoikin musta tosi fiksusti, että älä syytä lasta siitä tilanteesta. Ja yritä muistaa, että se tyttö on osa sun miestä ja tärkeä hänelle, joten koeta parhaasi mukaan hyväksyä tytär. Lapset ovat tosiaan erilaisia ja kestävät yksinoloa eri tavoin. Yleensäkään lapsia ei voi oikein verrata toisiinsa tyyliin "koska minäkin tuon ikäisenä osasin tehdä tuon, niin kyllä sinäkin osaat". Kaikki lapset on yksilöitä, niinkuin me aikuisetkin. Uskon, että kun saatte yhteisen lapsen, niin ymmärrät paremmin miestäsi, hänen tytärtään ja heidän välistä suhdettaan. 
 
Puhutaan miehen kanssa joka viikko tosta ongelmasta ja se tietää etten osaa elää tytön kanssa. Ja sekään ei ole mitenkään henkilökohtaista tyttöä kohtaan, kun johtuu ihan siitä että minun ei koskaan ole tarvinut olla tekemisissä lasten kanssa enkä vaan osaa puhua niille. Mitä tahansa sanon tai teen niin minusta itsestäni tuntuu että olen teennäinen ja en kestä sitä tunnetta. Sitten kehotetaan olemaan oma itsensä mutta sehän ei luonnistu lainkaan jos samassa tilassa on lapsia. Minun sosiaalisten taitojen puute on sellainen asia jonka olen tiedostanut koko elämäni ja siitä on minua rangaistu monesti ja sitä ei voi kukaan täysin ymmärtää ellei itse ole kärsinyt samasta ongelmasta. Ihailen ihmisiä jotka uusioperheen kanssa osaavat elää, mutta en usko että minusta on siihen ainakaan vielä. Ollaan tunnettu miehen kanssa alle puoli vuotta ja olen tavannut tyttöä vasta ehkä noin kymmenen kertaa ja minut ikäänkuin heitettiin tähän tilanteeseen täysin eri elämästä ja en millään ollut valmistautunut tähän. Mies on kuitenkin ollut ymmärtäväinen koska hän itse oli samassa tilanteessa ex vaimonsa kanssa kun vaimolla oli ennestään kaksi lasta. Tiedostan että olen tyly lapselle ja minun pitäisi olla se isompi osapuoli ja niellä vihani ja kestää viikko silloin tällöin, mutta aivoni tai joku minussa ei vaan Anna periksi. Ja nyt kun kerta taas pääsin vauhtiin niin sekin vielä kyrpii kun elämäntilanteiden takia asun laillisesti eli paperilla vielä vanhemmillani ja ex omistaa puolet tästä asunnosta jossa nyt mieheni kanssa asustelen. Exän nimi siis on vaan lainapapereissa ja mitään hän ei ole koskaan talosta maksanut ja nyt jos talon pistää myyntiin niin hän on oikeutettu saamaan puolet tuloista joka tarkoittaa sitä että mies jää korviaan myöten velkoihin ja ulosottoon. Talo on täynnä exän tavaroita ja ei mitään minun omaani, tuntuu vaan välillä etten kuulu tänne millään tavalla. Ja tänään kelan lappuja täytellessä piti täyttää puolison nimi ja yhdessä asuttu aika niin en tiennyt jättääkkö koko homma tyhjäksi vai mitä siihen voi laittaa.. Raha asiat huolestuttaa siis enemmän kuin mikään muu, tänään kaikki vaan purkautui sitten ulos yhtenä ryöppynä. Noniin nyt menen nukkumaan ja rauhoittumaan. Huomenna on toivottavasti parempi päivä. Ps. Lauantaina täytän 26 voi olla että kriisi painaa päälle.. Kuron taas ikäeroamme umpeen yhdellä vuodella :) Pahoittelen tosiaan tätä isoa pötköä koska vieläkään ei toimi return-näppäin..
 
Onni-Ilona: Sama homma täällä. Kehareiden parissa on kiva tehdä töitä ja tykkään työstäni mutta joo, ne kiristää hermoja jotenkin tässä tilassa välillä aikalailla. Lomaa odotellessa.... :) aika hurjia nuo pitkät päivät teillä jos niitä on vielä kerta viikkoon. Meillä on tuskin ollenkaan pitkiä päiviä ellei tee joskus vapaaehtoisesti kun joku sairastuu. Joskus tosi harvoin saattaa olla ihan listaan merkitty pitkä päivä. Mulle nää yövuorot ei vaan sovi yhtään, ei sopinu ennen raskautta eikä nytkään! meillä valvotaan 10 h ja ei saa nukkua.
 
Saripinkillä vaikea tilanne, voimia!

Omaa napaa on hehkutettava sen verran, että tänään oltaisiin tasan puolivälissä

Eilinen oli kyllä tavallisen tuskainen päivä. Perkasin mansikkamaata, leivoin pullaa liian matalalla työtasolla ja vielä trimmasin liki 3h koiraa huonossa asennossa. Illalla oli sitten selkä siinä kunnossa, että mies sai auttaa mut sohvalta sängylle :( Kumma vaan, että agilitytreeneissä ei tuntunut mitään muuta kuin pientä jäykkyyttä ja vasta kotona suihkussa ollessa löi alaselän täysin lukkoon. Onneksi huilaaminen auttoi ja nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta!
 
Riittää tuollainen tarjoilu varmasti! Ei ainakaan häissä joissa olen ollut ja tarjoiluna ei ole ollut lämmintäruokaa tai alkoholia niin ei sitä kutsussa ole mainittu. Sehän on ihan jokaisen oma henk.koht päätös mitä siellä tarjoat?!?
Pidä pääsi! :)
 
Saripink, kuulostaapa melkosen kinkkiseltä teidän tilanne... :-/ ei varmastikkaan ole helppoa alotella yhteistä elämää ihmisen kanssa, joka on jo "ehtinyt" tavallaan elää omaa elämäänsä, niin että on jo lapsia ehtinyt saamaan jne. Mutta ei tuossa tilanteessa varmaankaan ole muuta mahdollisuutta, kuin yrittää totutella myös miehen tyttäreen ja yhteiseen elämään hänenkin kanssaan. Voisitteko mahdollisesti yrittää "ostaa" exän pois asunnosta? Ja ehkä miehesi voisi vihjata, että veisi omat tavaransa pois asunnosta?

Onni-Ilona, tässä vaiheessa on ihan mahdollista, että lantio jne. alkaa antamaan pikkuhiljaa periksi ja tekemään tilaa vauvan laskeutumista varten. Mulla itellänikin tuntuu aika ajoin sellaista painetta/pientä särkyä lantion ja alaselän alueella. Joskus saattaa masua tai kylkiäkin hiukan vihloa, mut nää kaikki taitaa vaan olla niitä kuuluisia liitoskipuja... :-)

Mimmu86, kiva että teillä reissu meni kuitenkin hyvin. :-) On näissä helteissä kyllä kestämistä: meillä sama juttu, että tyttö ei oikein nuku hyvin päivällä eikä yöllä, kun on niin hitsin kuuma! :-/ sitten se vaikuttaa tietenki päiväänkin, kun toinen on nukkunut niin katkonaisia unia... :-(

Bessie, onnea puolivälin saavutuksesta! :-D Ja muista ettei saa liikaa rasittaa itseään, varsinkaan näillä helteillä! ;-)

Meriy, uskomatonta miten joidenkin ihmisten on vaan PAKKO puuttua toisten asioihin! :-o  Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, että te teette niinkuin itse parhaaksi näette... Varsinkin, kun kyse on teidän päivästä. Ja nuo tarjottavat kuulostaa herkulliselta, ihan varmasti riittää kattamaan kutsussa mainitut purtavat. :-P Enkä ole muuten minäkään koskaan kuullut, että kutsuihin pitäisi jotenkin erikseen mainita onko juhlissa alkoholitarjoilua vai ei... Pidä vaan pintasi, niin saatte sellaiset juhlat kuin itse haluatte! :-)

 
Meriy kyllä riittää! :) Tuli ihan kauhee nälkä kun luin noita tarjottavia :D kuulostaa hyvältä! :)
 
Saripink:Jos miehes ees kysy että voitko olla tytön kanssa nii se o todella hyvä. Meillä ku tahtoo olla oletuksena että tottakai mie olen sen tytön kaa automaattisesti. Tästä asiasta käyty kolme vuotta taistelua ja nyt se osaa jo pyytää. Ymmärrän tunteesi hyvin. MUTTA SE EI OLE LAPSEN VIKA. EN mäkää tykkää miehen tytöstä mutta siihen on meillä taas pari muuta syytä, ei se että miehellä on menneisyys. Ohan sullakin menneisyys. Jos noin mustasukkanen olet miehesi menneisyydestä niin kysynkin näin, miksi sitten olet hänen kanssaan jos et pysty myös menneisyyttä hyväskymään??  Ymmärrän kyllä sinun kantasi enkä ole oikeastaan kummankaa teidän puolella mutta haluan saada sinut miettimään asiaa kunnolla. Ei varmaa ole sillä tytöllä kovinkaan kivaa olla isänsä luona käymässä jos sinä näytät hälle koko ajan hapanta naamaa, kuin katsoisit miehen exää suoraan naamaan.Tytössä on myös miestäsi ei pelkästään exää. Mieti tätä. Teidän kannattaa asioista puhua ja puhua ja puhua paljon. Ja kummankin on tuotava negatiiviset asiat julki. Se että sinulla on tuo ongelma olla sosiaalisesti lasten kanssa, siihen ei valitettavasti ole muuta keinoa kuin siedätyshoito, eli yksinkertaisesti olet sen tytön kanssa. Kukaan ei opi automaattisesti miten lasten kanssa tulee olla ellei niiden kanssa ole. Vinkkinä, 10 vuotiaan kanssa ei pahemmin tarvitse olla, kuhan kuuntelet mitä hällä o sanottavaa ja voit kysellä mistä hän tykkää ja niin ees pois päin. Niille ei enää tartte puhua kuin pikkulapsille, he ymmärtävät jo aika paljon. Voin sanoa että jos kohtaisit tämän minun miehen tytön(erityislapsi) niin olisit oikeasti sormisuussa ja paniikissa, sen kanssa kun on minunkin joka o koko ikäsnä lapsia hoitanu ja töikseenkin tehny,vaikea olla ja leikkiä ja niin ees pois päin että tuota ehkä sulla o vähä helpompi tilanne siinä mielessä. Elä suutu minun tekstistä, koetan vaan saada sulle ajateltavaa ja mietittävää ja vinkkejä. Myös vinkki. Elä sääli omaa exääsi. Jos se joutuu ulos ottoon se ei ole sun moka eikä vika!!! Selvitä myös oma menneisyys niin sinun on helpompi keskittyä tulevaisuuteen.

Onni-Ilona: Ne löystymiset alkaa jokaisella eri aikaan, mulla esikoisen aikaan jo viikolta 13, nykysessä raskaudessa aina välillä muistutellu itteään.


Meriy: Kyllä riittää. JA ne on sun juhlat ei anoppis. Soitat sille että jos meidän tapa ja tyyli ei mielytä nii ei tartte tulla paikalle. SOri mut en ole oikein kiukku anoppien ja appien fani ja tykkään pistää heille luut kurkkuun.


OMA NAPA NYT:
VIka tikki oli eilen imuroida, pestä pyykkiä,siivota lelut ja tiskata astioita. Koko illan supisteli ja välillä tosi kipeästi ja vihlo pinppaa. Ompa hauskaa, pitää valita että onko tytön kaa ja hoitaa häntä vai siivooko kodin. Kumpaakin ei voi tehdä samana päivänä.HUOH.
 
Saripink: Hankala tilanne, voimia teille kaikille siitä selviämiseen.
Meillä oli aikoinaan samankaltainen tilanne, mulla oli 5 v tytär kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Alku oli todella hankalaa (ensin muutto 200 km:n päähän, sitten tytön bio-isä kuoli, tytöllä diagnosoitiin AD/HD ja Asperger, sitten kuoli tytön ukki...), mutta nyt asiat on loksahtanut kohdalleen. Aikaa ja vaivaa ja ymmärrystä on tarvittu hirvittävän paljon mutta nyt mies ja tyttö tulevat toimeen tosi hyvin. Tsemppiä teille ja toivottavasti asiat lutviutuvat ajan kanssa :)

Omaa napaa: Mä oon siivoillu tänään kaappeja, että oon saanut tulokkaan kaappiin tilaa. (Miten ihmisellä voi olla näin paljon pyyhkeitä ja verhoja ja muuta sälää??) Vähän on ollu liian lämpimät kelit siihen iloon, mut pakko siivoilla vielä tässä vaiheessa kun jotenkin pystyy :D Alkaa tuo masu olemaan niin iso että hankaloittaa siivoamista :D

Eilen kun menin rappusia alas kun lähdettiin kauppaan, tulin todenneeksi etten näe enää mahaltani rappusia
 
Kiitos kovasti kaikille (: Tuli huomattavasti parempi mieli ja nyt olen entistä varmempi siitä, etten todellakaan ala ihmisille tarjoilemaan kalaa ja perunoita, kuten anoppi väkisin ehdotti. Helppo se on anopin sanoa, että tarjoillaan sitä ja tätä, kun miehen sukulaiset on kaikkiruokaisia, kun taas esim minun pikkusisko ei tuolta laatimaltani listalta luultavasti syö kuin pitsaa, keksejä ja hääkakkua ja tiedän varmasti, ettei syö kalaa paitsi tonnikalaa ja sitäkin vain pitsan päällä. Anoppi ei oikein tunnu ymmärtävän, että olen todella miettimällä miettinyt mitä tarjoillaan, että olisi todella kaikille jotain ja syötävä on helppo valmistaa ottaen huomioon kaikkien ruoka-aineallergiat, sekä kaikki mitä en itse saa raskausaikana syödä. Tiedän kokemuksesta, että on aivan hirveä katsoa vierestä, kun muut mässää ja itse olet allerginen tai et muuten vain tykkää.
 
Meriy, varmasti on riittävät tarjoilut. Sitä paitsi jos kutsussa on kerran mainittu suolaisesta ja pikkupurtavasta, miksi ihmeessä joku olettaisi että siellä on lämmin ruoka? Kun sitä ei ole mainittu? Että aika jännästi on kyllä anoppi asian ajatellut... mutta tosiaan, älä stressaa. Teidän päivähän se on ja totetutatte sen niinkun itse haluatte. emoticon

Saripink, ymmärrän, jos lasten kanssa oleminen ei tule sulta luonnostaan. Mulla on itsellä 6 sisarusta, joista neljää olen pienempänä hoitanut, joten ehkä siksi olen itse aina tullut toimeen lasten kanssa (ja onhan mulla nyt tuo tyttökin). Ja riippuuhan se ihmisestäkin, millanen persoona on jne, että miten osaa olla lasten kanssa. Kayliesin neuvo oli musta kyllä hyvä: ei 10-vuotiaat monesti kaipaa mitään leikkikaveria aikuisesta, vaan tärkeää voi olla just puhuminen ja kuunteleminen, vaikka vaan telkkarin kattominen yhdessä, se että osoittaa lapselle että tämä on hyväksytty. Jos voisit osoittaa kiinnostusta tyttöä kohtaan esim. kyselemällä hänen lempitekemisistään, -ohjelmistaan, -ruuistaan ja -musiikistaan jne, niin se oisi hyvä alku. Ja jos sulla energiaa ja halua riittää, niin monet tuon ikäset tytöt tykkää esimerkiksi pyöräillä, uida, leipoa, piirtää, maalata, meikata... ehkä noista tekemisistä löytyisi joku sellainen yhteinen juttu teille? Mutta tosiaan, ton ikäinen ei ole enää pieni lapsi ja sille voi puhua jo enemmänkin niinkun aikuiselle (tietenkään monia sivistyssanoja sen ikäinen ei vielä ymmärrä, mutta noin niinkun ylipäätään).

Älä anna periksi, jos tosissasi haluat sinun ja miehesi välisen rakkauden kestävän. Olette olleet aika vähän aikaa yhdessä, joten on paljon mahdollista, että tulet vielä hyvin toimeen tytön kanssa kunhan tutustutte. Myöhemmin miehen menneisyyskään ei varmasti vaivaa sinua enää niin paljon (omasta kokemuksesta puhun). Kaikillahan on oma menneisyytensä. Muista, että on luottamuksen osoitus mieheltäsi, että hän on pyytänyt sinua jäämään tyttärensä kanssa kahdestaan. Eihän hän muuten olisi sitä ehdottanut. Tsemppiä! emoticon

Ja omaa napaa vielä: Ostettiinpa sitten tänään kirpparilta keinutuoli (60€) ja Emmaljungan duo edge-yhdistelmävaunut (180€). Kuosi ei ollu kaikkein mieluisin, tollanen ruutuinen, mutta hyväkuntoset ja sopivan korkeat niin se riittää mulle. Nuo kun on käytössä luultavasti kuitenkin vaan 1-2 vuotta. Oikein huokastiin tavaroiden sisälle kantamisen jälkeen että nyt ois ostettu ne vauvan tarvikkeet, jotka arvioitiin etukäteen kalleimmiksi. Vähän helpottaa tää olo. Oikeestaan turvakaukalo ois enää ostamatta noista kalliimmista hankinnoista. 

Onko muilla närästystä? Mulla on alkanu olla, päivittäin... sama vaiva kun viime raskaudessakin. Eikä se närästys ole mitään pientä, välillä oikein sattuu ja polttelee ihan kauheesti onneks jostain luin että Vichy-vesi auttaa siihen, ja piimä kans. Niiden avulla oon nyt eilisen ja tämän päivän pärjänny, kun ne on vähentäny närästystä huomattavasti.  Rennietäkään ei nimittäin huvita monta kertaa päivässä syödä, eikä se aina edes auta. Leivän syöntiä oon nyt vähentäny ja virvoitusjuomien juomista, kun ne tuntuu lisäävän oireita. Jos jollain on lisää vinkkejä tohon närästyksen aisoissa pitämiseen niin kertokaa ihmeessä! 

 
Zaana: Kuulemma kuorettomat mantelit auttavat närästykseen ja samoin myös Gefilus piimä. Näitä siis ovat suositelleet raskaana olevat naiset, joille renniestä yms närästyslääkkeistä ei ole ollut mitään apua.
 
Mulla on kans tota älytöntä närästystä. Ihan sellasta että loppuen lopuks sattuu tohon keuhkojen kohdalle.
Mulla oli tänään tosi outoa vatsakipua. Se oli sellasta hetkittäistä (kesti kerrallaan 10-20sek), ihan koko maha. Alhaalta tissien alle. Olisko voinu olla jotain harjotussuppareita? Niistä kun en oikein mitään tiiä, vai olikohan se mitään mikä raskauteen edes liitty?
 
Sen verran vielä pakko selventää että se laina ja ulosotto jää minulle ja miehelleni ja miehellä ei ole kiinteitä tuloja (freelancer mainosmies, tekee töitä yötä myöden ja palkka on vaan nimellinen) joten kaikki laskutkin menee suoraan ulosottoon. Eli minä suurella myyjän palkallani ja omien laskujen jälkeen elätän meidät molemmat ja joka toinen viikko sen tytön ja tulevan vauvan. Sossusta ei saa rahaa läheskään kattamaan mitään ja talo voi mennä alta koska tahansa. Rakastan kuitenkin miestä enemmän kuin pelkään mitään noista edellä mainituista seikoista, joskus vaan on hyvin stressaavaa ihan jokapäiväinen elämäkin. Miestä harmittaa myös tilanne josta ei oikeasti näy ulospääsyä tällä hetkellä ikinä. :( kaikki välillä kaatuu päälle ja tulee noita itkupotkuraivaripäiviä meille molemmille. Kyllä niistä selvitään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top