Aamupäivää! Joka näköjään vaihtui jo verkkaisen kirjoitusvauhdin myötä iltapäiväksi...
Pakko päästä eilistä vähän hehkuttamaan, kun oli niin kiva päivä! Puoliltapäivin läksimme Aleksin kanssa liikkeelle suuntana vihdoinkin(!) tuo pk-mammojen tapaaminen. Matkustusmuoto oli "seuramatka", ja ennen juna-asemaa oli kulkue koossa = SannaKoo ja minä, molemmat vankkureineen [:)] Olin niin täpinöissä, kun pääsimme ekaa kertaa matkustamaan vaunujen kanssa junassa. Onneksi SannaKoo oli mun tukena ja turvana, kun oon niin himuisesti jännittänyt tota junamatkailua. Pienen mutkan teimme tuonne Sellon nurkille ja siellä oli kyllä kokeneelle vankkuriajurille ja oppaalle käyttöä. Liikkumiseen kauppakeskuksessa tuli "pehmeä lasku", kun mentiin hissillä alas ja ylös (koska sivuille ei päässyt[:D]). Seuraavalla yksityistunnilla pääsen varmaan jo harjoittelemaan kärryjen kuskaamista liukuportaissa. SannaKoo lupas tehdä mulle sellaisen ajokortin sitten kun olen pro. [:)] Siihen menee kyllä aikaa, koska kärryajelulla on näemmä omat haasteensa ympäristöstä riippuen. Sitten kävimme kaffella keskustassa -jee, jee...huippukivaa oli (lentävistä pukluista huolimatta)!- ja junalla takaisin kotiin. Muistettiin paluumatkalla pyytää konnarilta molemmille pikkumatkalaisille sellaiset alle 6-vuotiaiden matkaliput, joissa komeilee karhuherra Paddington. Konnarisetä oli vielä niin kiltti, että leimasi ystävällisesti liput. Siitä vaan matkamuistoja vauvakirjan väliin.
Tuik: Kiva, kun jaksoit sieltä pitemmänkin matkan takaa tulla kaffelle! Mä ymmärrän täysin sun fiilikset...mä olen kanssa niin helsinkiläinen kuin nyt espoolainen saattaa olla [;)] (Nyt olen jo espoolainen, en helsinkiläinen, joka asuu espoossa...) Ja ihana oli nähdä muutkin paikalle eksyneet!
Tänään mulla onkin ollut oikein loistokas aamupäivä. Taas porskutettiin 7-tuntiset yöunet (tuleeko tästä tapa?) ja aamuimetyksen jälkeen mies kaappasi Aleksin kainaloonsa ja tokaisi, että pitää tänään kotipäivän töistä. Mahtavaa! Mä saan ihan omaa aikaa ilman minkäänlaisia velvotteita! Siinäpä sitten läksin kaikessa rauhassa aamiaisen jälkeen tassuttelemaan koiraherran kanssa pitkää lenkkiä, ja ihan vain kaksistaan. Mukava keli, kun pakkasta ei ole nimeksikään ja tiet on aurattu. Auringonpaiste vain puuttui. Kotosalle kerettyämme puunasin koiran: harjausta, tassukarvojen saksimista, polkuantureiden rasvausta ja tassuhierontaa, rapsutuksia, paaaaaaljon huomiota ja lopuksi vielä koirien herkkuja. Koskaan aiemmin koira ei ole noin levollisesti ollut paikallaan, kun tuolta anturoiden välistä lyhennän tassukarvoja. Nyt se kuitenkin makasi aivan liikkumatta koko kroppa oikosenaan. Tokasin miehelle, että taitaa koira olla huomion puutteessa, kun tuollainen inhottavaksi koettu juttu on muuttunut mukavaksi yhdessä oloksi...tai sitten hauvalla alkaa ikä painaa. Harmittaa vain, että nyt mulla alkoi just nokka vuotaa, sieraimia pistelee, pää on aivan jumissa, kurkkua kivistää ja aivastelen kuin viimeistä päivää. Taisi iskeä flunssa just kun mun piti mennä saunaan fiilistelemään rauhallisiin eukalyptushöyryihin. Tukkoiseen nenään se varmaan auttaisi, mutta tällaiseen jatkuvasti valuvaan putoukseen siitä on tuskin mitään iloa.
Täälläkään ei masullaan viihdytä kuin ihan pieni tovi kerrallaan. Esimerkiksi tuossa "olalla" pystyssä ollessaan Aleksi nostaa päätä todella hienosti pitkäksikin aikaa kerrallaan, mutta lattialla masulla ollessaan ei mene kuin muutamasta sekunnista puoleen minuuttiin, niin huutokuoro on valmis. Tästä on ollut vain yksi poikkeus, mutta sinnikkäästi yritän häntä joka päivä mahallaan pitää, jotta tottuisi. Kyllä mä ymmärrän, että sylissä on vaan niin paljon mukavampaa! Toistaiseksi en ota tästä asiasta sen suurempaa stressiä.
Naapuritarinoista: Toivoa ei pidä siis menettää! Ihania naapureita teille muille on sattunut...suklaakakkua aidanraosta ym. Kyllä mäkin voisin tykätä naapuristani enemmän, jos se tois mulle suklaakakkua! [;)]
Pranalle mukavaa (huomista) ostosreissua! Meinaatko ihan törsäämään lähteä? [;)] Äitille jotain kaunista uutta ja mieltä piristävää...
Tiihulille tsemppiä maidon tuotantoon! Täällä on välillä tissit ihan pinkeänä maidosta ja nyt taas pari päivää ollut sellainen olo, että tissit on tyhjänä roikkuvat nahkapussit. Mä en ole kuitenkaan missään vaiheessa lannistunut, vaan tissittelen enemmän, että maitotilausta saadaan lisättyä. Toistaiseksi pitkät ja rauhalliset aamut ovat auttaneet. Oon myös itselläni huomannut sen, että jos ollaan miehen ja pikkuisen kanssa kovasti menossa (niin kuin viime viikonloppuna), niin se kostautuu pian huonoina maitopäivinä.
Ailimelle pikaista paranemista ja jaksamista reissaamiseen!