HEIKUN KEIKUN HELMIKUU

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti sinttu83, 1 helmi 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Halipossu Näppärä viestien naputtelija

    Täällä on viikonloppuun uppouduttu taas tuttuun tapaan touhukkaasti. Joka päivälle on sovittu jotakin ohjelmaa, ettei ihan pääse tylsistymään. Yöt on edelleen nukuttu hyvin, mutta ilmeisesti ensi yö tekee poikkeuksen, koska Aleksi otti tänä iltana varaslähdön yöunille. Kävimme alkuillasta kummitädin tupareissa ja siellä valvottuaan, uni alkoikin maistua pikkuiselle heti kotiin päästyämme. Olipas muuten jännä seikkailu! Vatsan kakkakytkin on ollut off-asennossa jo monta päivää, mutta tänään päivällä kytkin vaihtoi asentoa ja vaippa täyttyi yhdessä hujauksessa. Toinen kierros tuli sitten - kuten arvata saattaa - kun olimme kyläilemässä. Äiti ehti hädintuskin päästä ovesta sisään ja tupata takapuolensa sohvan nurkkaan, kun Aleksi katsoi suoraan silmiin hymyillen ja vaipasta alkoi kuulua tasaista rutinaa. Ajattelin, ettei aamun jälkeen voi enää tulla paljoa tavaraa, mutta erehdyin. Paisumus jatkui! Kylpyhuoneen puolella kävimme miehen kanssa yhdessä hommiin. Koska niskakakat yllättivät vierasilla ollessamme, meidän piti käyttää erityistä varovaisuutta, ettemme olisi jättäneet jälkeemme upeita seinämaalauksia tai sotkeneet muuten vain uutuutta kiiltävää kylpyhuonetta. Alkuun pidettiin tehtävien jako, suojattiin ympäristö ja sitten aloitettiin. Mies riisui paitansa (koska vaihtovaatteita ei aikuisilla ollut mukana) ja pesetti poikasen pyllyn uudessa hienossa lavuaarissa, kun äiti oli ensin riisunut pojan ja selviytynyt haastavasta sekasotkusta. Tulipa testattua, kuinka niskakakat saadaan vaihdettua ""kenttäleiriolosuhteissa" (tosin juoksevalla vedellä...onneksi). Nyt mikään ei enää voi pelottaa ;) Tämän jälkeen emme sitten kauaa viihtyneetkään kyläreissulla, kun jostain syystä äiti oli unohtanut pakata matkaan useamman vaihtobodyn. Seuraavan "hyökyaallon" pelossa läksimme sitten pian takaisin kotiin, jossa pikku kaveri oli kokemuksesta niin väsähtänyt, että simahti heti kotikynnyksen ylitettyämme. Ehkäpä tämä mamma pääsee sitten aamuyöllä pettymään taas Suomen peliin, kun pikku Aleksin uniputki katkeaa ja masu kaipaa täytettä...

    Mitähän muuta? Ainakin on pakko julki kailottaa, että täälläkin suunnalla menkat alkoivat. Alkuun olin todella epäuskoinen, kun tuli sellaista rusehtavaa vuotoa parin päivän ajan. Asiaan tuli lopullinen selkeys, kun väri vaihtui ja osoitti selkeästi puolukkapäivien saapuneen. Nyt jos muutaman kuukauden jaksaisi sinnitellä "varovasti", niin sitten voisi taas julistaa uuden yrityksen alkaneeksi.

    Mun piti jotain vielä kommentoida, mutta nyt ei taida onnistua. Aivot on tyhjäkäynillä. Täytynee varmaan kömpiä pian nukkumaan, niin ei tarvitse koko yötä ilman unia jaksaa. Rauhallisia unia ja pitkiä syöttövälejä mammoille toivotellen...!
  2. Ninoska Satasella mukana keskusteluissa

    Huomenta!

    Näin se on taas yksi viikko vierähtänyt...ja univelka jotenkin vaivihkaa kasvaa.

    Vaikka meillä täällä poika aloittaa yömaratonin jo alkuillasta niin nyt se on käynyt tuollaiseksi tasaiseksi "kahden-kolmen tunnin välein maitoa masuun" hommaksi.
    Tästä johtuen sitä ei itse ehdi juuri muuta kuin "torkkumaan" puoliunessa...juuri kun nukahtaa niin pitääkin jo taas herätä! Ihan on silmät ristissä ja väsymys on päässyt hiipimään hiljalleen...ei toimi pää ja ainakin on halvat huvit kun naurattaa väsyneenä välillä ihan hervottomasti.

    Yöllä naurettiin isin kanssa molemmat, kun kumpikin siellä makuuhuoneen hämärässä "silmät ristissä" yritti vuorotellen saada vaippaa pienokaiselle oikein päin päälle...[:D] ja pojallakin oli hauskaa kun molemmat vanhemmat siinä tirskuu puoliääneen...

    Mä pahoin pelkään, että me mennäänkin sinne laivalle nukkumaan![:D]

    Eilen oli sentään väsymyksestä huolimatta tosi kivat ulkoilut isukin kanssa, kun lähdettiin koko poppoo keskustaan kahville (samaiseen kahvilaan jossa mammamitinkejä pidetään [;)] ), ja Jonne oli ihan onnessaan, ja nauroi isukille, kun oli tuttu paikka ja isi siellä! Käytiinpä kokeilemassa Kampissa noita liukuportaitakin, ja kyllähän se sujui, mutta en mä silti yksin ehkä uskaltaisi...
    Keskustassa voi suorittaa uimamaisterin tutkinnon, ainakin Rautatieasemalla.
    Siellä on isot lammikot ja lisää lunta sulaa koko ajan, jotenka ihmiset loikkivat sinne tänne vesilammikoita väistellen [;)]
    Vaunujen kanssa ei ollut kovin helppoa liikkua tällä kertaa kun oli tuota loskalunta ja vettä ja bussit jäivät niin kauas jalkakäytävän reunalta, että oli hankalaa päästä kyytiin...

    Minä sitten illansuussa vielä yhdeksän jälkeen innostuin leipomaan pullaa [:D]...tänään tulee vähän vieraita, niin on sitten kahvipullat valmiina...meni kyllä puolille öin tuon projektin kanssa ja väsytti niin, että oli mahtava tunne saada itsensä lopulta makuuasentoon [:)]

    Nyt on tässä taas touhuttu jo vaikka mitä, ja vielä kun jaksais oman tukkansa kammata, niin kyllä se taas siitä.
    Haaveilee täällä päiväunista [;)].

    Onnea SannaKoolle ja Ionalle näiden iloisten naurujen johdosta! Täällä vielä odotellaan sitä virallista ja heleää ääntä [;)] Ei ole noita isompia kyyneleitäkään näkynyt, vaikka yksi kopsahdus on täälläkin jo tullut.

    Ja Maarisen teksteistä huokuu taas tunnelmaa ja harmoniaa [:)]. Ja anteeksi nyt vaan, mutta minuakin nauratti todella paljon tuo suihkukohtaus! Hyvin kuvailtu tilanne, ja todella koominen homma...[:D]
    Maarinen osaa niin hauskasti kuvailla asiaa kuin asiaa!

    Nyt joku täällä hermostuu, joten Sunnuntain jatkoja!
  3. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Huomenta!

    Kello käy yhtätoista, minä sain juuri silmäni auki ja jätin miehet makuuhuoneeseen nukkumaan. Menin itse petiin jo puolen yön jälkeen, en jaksanut peliäkään katsella. Mies hoiti taas Joonan yöhommat ja edellisen kerran poika on tainnut syödä joskus seiskan aikaan. Joku hetki sen jälkeen oli mies tullut petiin ja Joona alkoi itkeä, enkä mä vielä jaksanut nousta, joten hain lapsen meidän huippuleveään 120cm sänkyyn ja sinnehän se nukahti ilman mitään ruokailuja! Niinpä me kaksi isoa aikuista ja tuo pikkunen prinssi nukuttiin makoisia aamupäiväunia yhdessä. Onneksi sieltä keskeltä en minä päässyt tippumaan, ja Joonakin aikaslailla turvassa mun kainalossa. Hiki kyllä tuli!

    Elegia, no niinpä, osaispa sitä olla soimaamatta itseään tosta imetysasiasta. Mä oon aina ollut kovaan ääneen sitä mieltä, että ei se imetys tee Äitiä vaan se rakkaus, mutta silti tää asia nyt näemmä kaihertaa omaa mieltä. Vaan kolmatta päivää imettämättä, ei satu rintoihin, ei tirsku maitoa vaikka eilen kävin saunassakin... Eli tyhjät lähteet taitaa tosiaan olla.

    Halipossu, huomasin toissapäivänä itsekin, että muualla kuin kotona toi kakkavaipanvaihto saattaa tosiaan tuottaa ongelmia. Kylppäreistä ei ehkä löydy "hoitotasoja" ja ainaskin tän pikku palomiehen kuskaaminen vaipatta pientäkään matkaa voi kostautua. Ja jos siellä on se kakka, niin sitä on vähän hankala roikuttaa lasta yhdellä kädellä ja toisella koittaa saada sitä vaippaa alas... Ja onneksi teillä oli edes Aleksille vaihtovaatteet, itsehän harvoin muistan sellaisia laukkuun napata :D (ehkä opin joskus karuimman kautta)

    Pakko kai se on sitten uskoa, että nää meidän pienokaiset alkaa olla siinä rajoilla, että kohta ei enää maito riitäkään ruoaksi... Ninoskan Jonnekin on isomman kokoinen pötkäle, kuten meidänkin apina, niin koita siinä nyt sitten maidolla nälkää pitää. Eli tsemit sinnekin suuntaan noiden useampien yösyöttöjen kanssa, kohta saadaan toivottavasti taas helpotusta kun näiden sankareiden ruokavalio muuttuu! Onko teillä muuten neuvolassa ollut mitään juttua noista? Että velliä vai niitä kiinteitä?

    Nyt meen sitten tekemään itselleni aamupalaa, kun nuo sydämeni sankarit tuolla tuntuu vielä viihtyvän. Varmasti Joona siinä vaiheessa keksii herätä, ja mulla jää leivät syömättä ;)

    (hei, tää lätkämatsihan tulee täältä uusintana, jee!)

    EDIT: No jes... Joonahan sitten taas kerran kiitti meidän sänkyyn pääsemisestä pissaamalla vaippansa täyteen, niin että siitä on nyt sitten tuolla lakanat märkänä! Yäk... Ja mies ei tajunnut kun sille sanoin, että pitäis lakanat vaihtaa, joten tuolla se nyt nukkuu sitten kusisissa lakanoissa.... hihih, lievää vahingoniloa! ;)

    EDIT 2: Täällä ei taaskaan sunnuntain kunniaks tapahdu mitään :D Miehen äiti tuli hakemaan Joonan vaunulenkille, joten mulla on taas aikaa itselleni... Onpa outo olo olla himassa ilman vauvaa! On se hoidossa ollut ja mä oon ollut pois kotoa ilman sitä, mutta en vielä koskaan näin päin. Aika ihana vapauden tunne, kun ei tarvii olla koko aika varpaillaan, että koska se herää tai kaipaa seuraa! Nyt oon kolmessa vartissa saanut keittiön siivottua, laitettua koneellisen pyykkiä pyörimään ja uuni on lämpiämässä noita Pranametrin ja muiden hehkuttamia suklaapipareita varten. Tyyppaan nyt tolla vanhalla joulusuklaalla pähkinöiden ja tumman suklaan puuttuessa, ja ainakin taikinavatkaimia nuoleskellessa se vaikutti ihan onnistuneelta kokeilulta ;) Nomnom! Eikä mulla oo tomusokeriakaan, että välttämättä se marmorointi ei nyt sitten tuu, mutta ehkä ne on syötävissä muutenkin. Voin sitten keittää mummolle kahvit ja tarjota leivonnaisia (jos ne onnistuu, anoppi on kyökkibisneksessä töikseen, niin ei sille uskalla tarjota sekundaa :D)
  4. Tuik Hyväntuulinen höpöttäjä

    Jou! Ehtoota!

    Elegia: totta, että äitiys tuntuu oikein keskittyvän tuohon imetykseen ja siitä saa kyllä komeat omantunnontuskat kun se ei jostain syystä sitten onnistukaan. Meilläkin on nyt kamppailtu pari päivää huonon imuotteet korjaustoimenpiteissä ja kyllä on äitiä kypsyttänyt. Mutta onneksi koko ajan tuntuu parempaan suuntaan ote menevän. En älyy mitä oon sählännyt kun laitokselta lähtiessä sai oikein kehuja hienosta imuotteesta ja nyt pari kuukautta myöhemmin havahdun itse siihen, että ei jumankauta, täähän on tississä kiinni ihan miten sattuu.
    Mutta siis tissiä tai pulloa, tärkeintä sille vauvalle on saada ruokaa ja olla äiskän lähellä.

    Halipossu: Teillä sitten kanssa onnistuu nuo vierailut! Viimeksi lensi puklut ja nyt jättipaskat. Mitähän seuraavaksi? :)

    Ninoska: Meilläkin on aina parhaat vitsit keskellä yötä. Tai siis oli, kun mies oli vielä isyyslomalla ja sen raaski herättää yöllä. Kikateltiin joskus ihan hysteerisinä ja silmät vesissä. Nykyään se vaan kuorsaa.

    SannaKoo: Vahingonilo on paras ilo! Hähää! MItäs mies kun heräsi märistä lakanoista? Toivottavasti muuten tuli hyvät pikkuleivät. Musta ne paranee kun ne on seisseet päivän tai kaksi. Ja se taikina on jotain aivan taivaallista!

    Täällä on Kaapolainen peitelty yöunille! Se ihanainen on ottanut rytmikseen sammua seiskalta, just niinkuin oon halunnutkin. Jää meille ilta miehen kanssa aikaa puuhailla omiamme. Mies imuroi ja mä oon koneella ja syön suklaata. [:D] Iltapalaksi syötiin muuten liekitettyä kinkku-rucola pitsaa, kun rakkaani päätti tökätä leivinpaperin uunin vastuksiin ja siitähän se roiskahti palamaan. SItten se tunki sen pellin vielä takas uuniin palamaan. [:D] No saatiin paperi pikapuoliin kuitenkin sammumaan kun taputeltiin sitä keittiörätillä ja pitsa oli tosi hyvää, eli loppu hyvin kaikki hyvin!

    Hirveen nopeesti kyllä viikot vierähtää. Haikeelta tuntuu. Mä haluisin pitää Kaapolaisen aina tollasena pienenä ja tarvitsevana söpöläisenä. Kohta se jo lähtee liikkeelle ja sit se menee kouluun ja sit se muuttaa pois kotoa!! EI KÄY! Vähänkö se muuten on varmaan kova paikka sitten joskus? Kyllä nyt ymmärrän miksi oma äiskä ja iskä sillon aikoinaan kyynelehti.

    Huomenna muuten päästään vihdoin sinne seurakunnan järjestämään eka vauva-kerhoon. Jeejee, toivottavasti siellä olisi mukavaa ja tutustuisi järvenpään muihin äiteihin!

    Mutta juu, hyviä öitä, kirpuille töitä!
  5. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Iltamia!

    Pikkuleivät onnistuivat vallan hyvin, kiitos Tuik kysymästä. Ihan jopa niin, että kehtasin anopille tarjota (joka ihmetteli, että kuin mä sain sen puolentoistatunnin aikana yhtä ja toista puuhattua ja pikkuleipiäkin leivottua! Hah, ehtiihän sitä, jos ei oo yhtä apinaa roikkumassa sylissä ;)). Sain jopa pakata muutaman cookien mummolle mukaan kotiin vietäväksi, että appiukkokin saa lämpimäisiä, kun yleensä me lähetään aina sieltä päin isojen ruokanyssäköiden ja vastaleivottujen herkkujen kanssa (ja tuohan noi niitä kotiovellekin asti, etenkin kun miehellä on toi työt+koulu-rytmi, kuvittelevat mun nääntyvän nälkään vauvaa hoitaessa, hah)

    Mies oli kuulemma ymmärtänyt aamulla, että poika on petiin pissannut, mutta "ei haittaa, kun se pissa on siinä mun puolella". Kostoks mä sitten lakanat vaihdettuani käänsin petauspatjan niin, että se pissa kohta on nyt sit miehen jalkopäässä :D Täytyy joku päivä kunnostautua ja pestä se petarin suojajuttu.

    Ja Tuik, ei nää ihan vielä lähde kotoa pois, mutta voi olla, että se eka tarha/hoitopäivä saa myös aika suuret itkut äitin silmiin. Ja onneks meillä on nää pojat, ne harvoin lähtee ennen inttiä kotoa minnekään ja siellä sitten tajuavat, että se äiti on oikeesti aika ihana tyyppi ja lomille tullessaan sitten osaavat osoittaakin sen :) (ainakin mun isoveljelle kävi näin inttiaikana, vaikka se onkin aina ollut 'äitin poika'). Kivaa kun pääsette kerhoilemaan!

    Me käytiin sitten vielä illan ratoks mun isällä kylässä. Pienenä kannustimena saattoi olla mun uus kännykkä, jonka iskä nyt vihdoin oli saanut metsästettyä sen värisenä ja mallisena, kun mä olin tahtonut. Sain siis jo jouluksi silloin sen, mutta sillon se oli väärän värinen ja mä käskin sen vaihtoon :D (ai kuka olikaan se hemmoteltu isintyttö?) Joonan ristiäislahja oli myös sillä vielä, tai toinen niistä vasta saatiin matkaan. Se oli ostanut sellasen "metalli"kantisen valokuva-albumin, minkä kansi niinku toimii samalla valokuvakehyksenä. Toisena kultasepällä on viel kaiverruksessa joku putkilo, johon tulee noi Joonan täsmätiedot ja sinne saa sitten vaikka syntymätodistuksen yms. aarteita talteen. On se kyllä aina hassua tuolla isovanhemmilla käydessä, kun ne on niiiiiiiin rakastuneita tohon pikkutoukkaan! Ei millään malttais päästää lähtemään ja vaan pussailee ja lässyttää sille. Ja isän muija kertoi, että iskä hehkuttaa ihan kaikille ja koko aika, että hän on vaari; kuulemma suunnilleen kaupan kassoille ja bussikuskeillekin muistaa kertoa! Pöljä isini :)
  6. maarinen Sukkela juttelija

    Voi tytöt, tää helmikuu meni ihan sairaan nopeesti! Ja tämä yks viikonloppu kanssa katosi jonnekin!
    Kohta koko ihana vauva-aikakin on yhtä kaunista pehmoista muistoa....yhyyy. Onko tämä ollut päivien teema, viimeaikoina?

    No, lohduttelen, että kyllä ne poikaset aina pesälle palaa. Oma ammattikoululaiseni oli taas viikonlopun äipän lellittävänä. Annoin sille lähtiissä uudet lapaset mukaan käsiä lämmittämään. Äitin poika!

    Sannakoo.Sä olet huvittanut minua koko päivän. Hitto, jos ois ollu puhelinta, niin oisin pannu tekstiviestinä kommentin aamuiseen, että: kyllä yks hevimies parit kuset ja oksennukset sängyssä kestää. Akan ja pennun siinä samassa. Semmosta! Ja hyvinhän tuo sitten olikin homman järkeilly...hih hih!

    Kyläilyt: vai on niillä muillain vauvoilla tapana tehdä parit "jännät" kyläreissulla. Meillähän tuota kipinkapinkakkaa nykerrettiin pitkin City-markettia... eikä tietysti ollu niitä vaihtovaatteita mukana. Otettiin tangosta ehtaa uutukaista, hintalaput ja kaikki. Penska sitten kassalla, lappu kaulassa koneelle. Tarina luettavissa kokonaisuudessaan, tuolla tammikuun tarinoissa, viimeisenä. Kokemus kyllä tässäkin opettaa, että äidillä on AINA käsilaukussa SUURESSA mimigrip-pussissa mukana body, potkari ja vaippa. Minigripissä sen takia, että saan ne paskaantuneet vetimet hajuttomana kotiin!

    Pranametri, tuu sit heti kertoo, miten teidän perheenne selvisi ÄIDIN retkestä suureen maailmaan!

    Menkat. Ei täällä. Vaan sitä piti sanomani, että ekan puolen vuoden ne saattaa olla tosi runsaat. Riippuu siitä, miten kohtu on supistunut synnytyksen jälkeen. Siellä on tasan niin monta senttiä limakalvoa irrottavan, kuin kohdulla on seinä pinta-alaa! Ja jos ennen vauvaa oli kolmen päivän puolukat, niin nyt saattaa lorottaa kyselemättä koko hemmetin viikon. Mutta tilanne kyllä rauhottuu ajan kanssa. Ekoille kauppareissuille kannattaa siis varautua tupla suojilla. Varsiki jos ajattelee, että joutuu nostelee jotai...esim turvakaukaloa.

    MEILLÄ oli sitten viikonloppu juuri sellainen turvahaku. Lapsi on kontrolloinut mun liikkeitä pahemmin kun lappuliisa mannerheimintiellä. Hyvä että vessaan olen salaa päässyt viuhahtaa. Pikapika pakerruksella saan varmaan pukamat parkkisakkona. Ja tissillä on tosiaan oltu parin tunnin välein. Unta siinä joskus 20 min. hätäsesti hytkähdellen. Korvissa kuuluu koko ajan lapsen lussuttava imu-ääni.Höh. Nyt sitten äidinrakkaus tuntuu omissa hartioissa jäykkyytenä ja kurkussa kuivuutena. Eli hierontaan ja teen litkimiseen. Jospa tuo yötyö-mies vähän vaimoaan koskettaisi... (eikä nyt ymmärretä siellä väärin!)

    Kohti maaliskuuta!!!