SannaKoo - kuulostaa siltä, että voisi olla väsyneen äidin tunnekuohuja, aina sitä väsymystä ei edes itse huomaa. Toki silläkin on suuri vaikutus, että kaipaa oman miehensä kanssa ihan kahden keskistä aikaa, eikä sitä oikein tunnu löytyvän. Ihan vain vaikka syödä ja höpötellä tai pötkötellä sohvan nurkassa puhumassa mukavia.
Me kaikki ollaan niin erilaisia ja käymme tätä äitinä olemisen taivalta läpi niin eritavalla. Vauva-aika menee hujauksessa ohi ja vaikka kuinka rankalta välillä tuntuu, kannattaa yrittää ajatella, että koko ajan matka kulkee niitä aikoja, kun on sitä kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei muuta kuin mummeja ja kummeja pyytämään hoitoavuksi ja miehen kanssa kylille vähän humputtelemaan käsikädessä. [:D] Ja teet kaikkea pientä kivaa mikä tuo sulle iloa ja mielihyvää.
Kun nuo lapsukaiset ovat isoja, ei niitä kauheasti enää kiinnosta hengailla vanhempien kyljessä kiinni ja voin sanoa, että ikävä on niitä aikoja, kun molemmat olivat lahkeessa kiinni. Kummallakin on ne kaverit etusijalla ja heidän kanssaan meneminen.
Ja pakko sanoa, vaikka ei varmasti lohduta, että mulla meni esikoisen kohdalla puolivuotta synnytyksestä, että tuo alapää oli "juhlakunnossa" ja silloinkaan ei kipu ollut kokonaan poissa. Monta vuotta kipuili hirveänä jomotuksena ja paineen tuntuna, aina menkkojen aikaan. Silloin repesin pahasti, kun esikoinen jouduttiin imukupilla auttamaan maailmaan. Eli valitettavasti ei ole epänormaalia sun alapään tilanne ja toisaaltahan se vaikuttaa taas oikein hyvältä ottaen huomioon, että synnytyksestäsi on VASTA kuukauden päivät. Harva kuitenkaan toipuu alle 1-2 kuukaudessa synnytyksestä normaaliin tilaan. Kannattaa myös poissulkea masennus, sekään ei ole mikään mahdottomuus tässä äitiyden suurissa koukeroissa ja tunnemoukeroissa. Tsemppiä!
Me kaikki ollaan niin erilaisia ja käymme tätä äitinä olemisen taivalta läpi niin eritavalla. Vauva-aika menee hujauksessa ohi ja vaikka kuinka rankalta välillä tuntuu, kannattaa yrittää ajatella, että koko ajan matka kulkee niitä aikoja, kun on sitä kahdenkeskistä laatuaikaa. Ei muuta kuin mummeja ja kummeja pyytämään hoitoavuksi ja miehen kanssa kylille vähän humputtelemaan käsikädessä. [:D] Ja teet kaikkea pientä kivaa mikä tuo sulle iloa ja mielihyvää.
Kun nuo lapsukaiset ovat isoja, ei niitä kauheasti enää kiinnosta hengailla vanhempien kyljessä kiinni ja voin sanoa, että ikävä on niitä aikoja, kun molemmat olivat lahkeessa kiinni. Kummallakin on ne kaverit etusijalla ja heidän kanssaan meneminen.
Ja pakko sanoa, vaikka ei varmasti lohduta, että mulla meni esikoisen kohdalla puolivuotta synnytyksestä, että tuo alapää oli "juhlakunnossa" ja silloinkaan ei kipu ollut kokonaan poissa. Monta vuotta kipuili hirveänä jomotuksena ja paineen tuntuna, aina menkkojen aikaan. Silloin repesin pahasti, kun esikoinen jouduttiin imukupilla auttamaan maailmaan. Eli valitettavasti ei ole epänormaalia sun alapään tilanne ja toisaaltahan se vaikuttaa taas oikein hyvältä ottaen huomioon, että synnytyksestäsi on VASTA kuukauden päivät. Harva kuitenkaan toipuu alle 1-2 kuukaudessa synnytyksestä normaaliin tilaan. Kannattaa myös poissulkea masennus, sekään ei ole mikään mahdottomuus tässä äitiyden suurissa koukeroissa ja tunnemoukeroissa. Tsemppiä!
