Hehkeä huhtikuu

Voi mahotonta vauveli millanen vklp sulla ollut  Toivottavasti paranet pian ja muutenkin tilanne rauhottuisi vauvan osaltakin, että kaikki menee ja sujuu hyvin. Ei oo kiva olla ylimääräsiä ressitekijöitä loppuaikaa - tsemppiä!

Cassavalle muuten onnea muutosta koto-Suomeen ja jaksamista tavaroiden järjestelyyn. Se vie aivan tuhottomasti aikaa. Ja kaikille muillekkin terkkuja 

Tänään muuten selasin noita vanhempien lasten ootuskortteja, nii meän pienin tyttö (syntyessään 3,1 kilonen) oli näköjään mittauttanut korkeimman sf-mitan pari viikkoa ennen syntymäänsä, ennenko lähti laskuun ja se oli 34 cm eli ei se välttämättä kerro isosta vauvasta näköjään lainkaan toi mitta. Isommalla tytöllä se oli jotain 31-31 pinnassa korkeimmillaan.

Mulla on närästys äitynyt tosi pahaksi nyt ja tuntuu, että tabuja menee leivän tavoin - on niin rasittavaa että! Maha on painanut tänään ja ollu todella raskas, mutta vielähän tässä on aikaa. Nyt kuiten nukkumaan, viime yö jäi vähän vähille, ko mies oli baarireissulla.
 
Hei!

Voi ei vauveli toivottavasti alkaa helpottaan pikkuhiljaa.

Vähän tosiaan jo jännät paikat alkaa olemaan itse kelläkin.

Mulla edelleenkin vointi ok. Lantiosärkyjä hieman, mutta tänäänkin käytiin pyöräilemässä oli niin hieno sää. Nukkuminen on erittäin vaihtelevaa tosiaan. Useimpina öinä heräilen 3-4 aikaan ja pari tuntia menee sitten valvoessa. Mutta onneksi aamulla ei tarvi aikasoin mennä mihinkään.

Kämppä on vielä hiukka sekaisin, olin aikonu tehdä kunnon inventaarion koko huusholliin, mutta en varmaan ihan jaksakkaan ;) vain osittaiseksi inventaario taitaa jäädä. Nyt oon tullu vähän mukavuudern haluiseksi. Pääasia että on vauvatavarat ok ja puhdasta. Ja ite suurinpiirtein järjissään.

Nyt oon muutenkin ollu hiukka itsekäs ja hankkinu kaikenlaista itelle vaihteeksi. Ei vaan vauvakamaa kokoajan ....

Tiistaina on lääkäriaika, jossa arvioidaan vauvan kokoa ja synnytystapaa ilmeisestikin. Se vähän jänskätää, koska monenlaisia kommentteja oon omasta massustani kuullu. "Eihän tuo ole niin iso vielä että neljän viikon päästä uskoisi lasketuin ajan olevan" etc. Eli sitä on aikas herkkä erinäisille kommenteille, vaikkei pitäisikään. Ja toisakseen mua ei ole ultrattu kun viimeksi tammikuussa, eli mistäs sen tietää, miten asiat on. Mutta pääasiassa olen ollu optimistisella ajatuksella, mutta välillä sitä tietty huolestuu, kun liikaa ajattelee.

Ok, hyviä vointeja kaikille!






 
Huomenta päivää :D
Olo alkaa helpottaan ja kuumekin onneks laskenu. Äsken tulin neuvolasta ja kaikki oli loistavasti. Paino on noussu nyt +6,4kg alusta. Verenpaine oli 119/85, Hb 122, pissa puhdas ja perätilassa tosiaan oleilee ainakin toistaiseksi vielä.

Sf-mitta menee ihan omaa käyräänsä.  Nyt jo 36cm vaiks viikkoja vasta 33+5. Kehitys ollu aika moinen.. aina ollu sama mittaaja. Yhtenä päivänä oli sekä terkka että lekuri niin sain kaks mittaa samalle päivälle :D

18+0 = 13cm
22+1 = 19cm
27+1 = 26 (ja 27cm lääkärin mittaus)
30+2 = 31cm
33+5 = 36cm

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Aurinko pistaa ja linnut laulaa ja mikä ihaninta vauva myllertää taas masussa entiseen tapaansa. Se jos jokin on ihanaa = Paras mittari että kaikki on masuasukilla hyvin.
 
Onneks Vauveli tänään on jo parempi päivä, kyllä tuollanen varmasti säikäyttää!!

Itellä kans aamun neuvola takana, nyt siis käydään siellä kerran viikossa. Muuten olo ollut ok, mutta turvotusta on aivan järkyttävästi, josta varmaan johtuu osittain myös tuo hurja painonnousu +1295g/vk. Muut arvot kuitenkin hyvät RR 116/78, pissa puhdas, Hb 140 (en oo koko aikana tarvinu rautalisää), sf 31cm, tarjonta rt, syke 132.
Neuvolatädin sanoin, nyt sit vaan ootellaan :)

e_m rv 36+1
 
Huhhui, onneksi Vauveli selvisitte säikähdyksellä. Tuo on ihan kamala tunne, kun pelkää, että vauva on kuollut. Mulla kun alko verinen vuoto pitkäperjantain ja lauantain välisenä yönä, enkä tuntenu ambulanssimatkana aikana vauvan liikkeitä ollenkaan, niin olin jo ihan varma, että vauva ei selviä hengissä. Ihan sanoin kuvaamaton helpotus, kun ktg-käyrään pääsin ja samantien alkoi kuulua vauvan sydämen jumputus.

Nyt meillä vietetään ihanaa vauva-arkea tulokkaan kanssa. Tai no, ei tää kovin ihanaa oo ollu, kun kotiintulopäivänä mies sairastu oksennustautiin ja nyt on esikoisella vauvarokko. Mutta vauva on aivan ihana. <3 Helppo tapaus ollut ainakin tähän asti. Syö ja nukkuu vain. Sopivan kokosten vaippojen löytäminen oli vähän hakusessa, kun keskosvaippoja ei ihan joka kaupassa myydä ja tuolle kirpulle pampersin ja liberon 1-koon vaipatkin on niin isoja, että falskaavat pahasti. Onneks kuitenki löyty noita pikkuvaippoja, niin ei tarvi enää joka pissasta koko vaatekertaa vaihtaa. :) Pientä huolta aiheuttaa tuon haiskahtava napa, kun mun mielestä näyttää, että siinä taitaa kasvaa sieni. Pitää tänään soitella neuvolaan ja kysyä pääsisko ne kotikäynnille vähän keskiviikkoa aiemmin.

Mukavia kevätpäiviä odotuksen viime metreille. Kohta ne on tuhisevat, vauvantuoksuiset nyytit muillakin sylissä. :)
 
Joo onneks pelkällä säikähdyksellä selvittiin. Mut ihan niin ko sanoit, ni ihan mieletön helpotus ku alko se syke kuuluu sairaalassa ku sai anturit kii mahan ympärille. Tippa tuli väkisin sekä itelle että miehelle. Ois se niin kamalaa jos viimesillä metreillä jotain tapahtuis..
 
Kuulin hiljattain et yhdellä tutun tutulla oli vauva menehtyny kohtuun. Liikkeitä ei enää tuntenu ja oli menny viikon yli lasketun ajan. Sairaalassa sitten varmistu et lapsi oli kuollu. Siis ihan järkkyä. Vaikken tunne kyseistä paria joka esikoistaan odotti niin aina ku mietin sitä kostuu silmät. ei sen kamalampaa voi ees kuvitella et vauva kuolis.. Huh huh..

No, toivotaan et kaikilla menee nyt hyvin loppuu asti ja hienoo et teillä on ollu helppo vauva. Harmi vaa ku muut perheestä sairastellu. Vaippoja mäkin ostelin tällä erää kahta eri kokoa, ku muistin viimesestä että ne pampersin 3-6kg vaipat on tosi isoja ainakin tollaselle pikkuselle alle kolmekiloiselle vauvalle. Meil taidettiin käyttää niitä Liberon 2-4 kg-new born-vaippoja pari eka kuukautta nuorimmaisella. Neiti oli pienimmillään 2,6kg ku paino laski nii paljon synnytyksen jälkeen. (2960kg oli syntymäpaino)
 
Huh, kunpa tosiaan kaikki menisi jokaiselta nyt oikein hyvin! Meillä ollaan oltu flunssassa pääsiäisestä lähtien. Tässä viikonloppuna huomasin kävelyllä, että tahtia oli välillä hiljennettävä, jopa pysähdyttävä odottamaan että ilkeä suppari menee ohi. Kyllä se h-hetki vaan lähestyy. Onneksi sain äippäloman alun kunniaksi pestyä nuo äp:n vaatteet ja kaivettua esiin esikoisen 50-56 cm vaatteet. Huomasin olevani aika tyytyväinen tyttölupaukseen, kun nostin laatikosta pikkuisia lahjaksi saatuja mekkoja. Saavat taas käyttöä :)

Lauantaiyönä kun nostin tytön pinniksestä reväytin jonkin niskalihaksen niin, että eilinen oli tosi tuskallinen päivä. Jouduin ottamaan 1000 mg panadolia että pääsimme lähtemään sukulaisia tapaamaan. Eikä päätä sopinut kääntää oikealle lainkaan. Onneksi mies hoiti eilen kaikki esikoisen nostelua vaativat hommat, ja onneksi tuo revähdys on lähes parantunut tänään kun olen taas kotona vailla apua. Olisi muuten tullut aika ikävä päivä.

Onko muissa perheissä havaittavissa miehillä puhjennutta pesänrakennustarvetta? Meillä on etsitty sopivaa mökkiä. Jopa käyty hinta-arviota pyytämässä. Ihan intona on. Mä olen vaan aika skeptinen kun tarkoitus olisi nyt elää mahdollsimman pienillä kuluilla, jotta voisin olla kotona lasten kanssa kauemmin kuin elokuuhun 2013. En haluaisi laittaa kuopusta 1v 2kk vanhana päiväkotiin :(

Nauttikaa aurinkoisista kevätpäivistä! Alkukesä taitaa mennä monelta aika ohi kun keskittyminen on sitten siinä vauvassa ja arjen pyörityksessä. Meikä ottaa nyt päikkärit kun tuolla vaunuissa näemmä vielä nukutaan.

 
Mun on pakko kertoa yks juttu, ko luin vauvelin vika viestin - me kun asutaan tässä Suomen ja Ruotsin rajalla ja tuolla  lähimmässä ruottalaisessa synnytyssairaalassa on sellanen käytäntö, että yli annetaan mennä ja railakkaasti. Tiiän tapauksia, joilla on annettu mennä yli melkein kolmekin viikkoa! Ei oo ihme, jos vesi on vähissä tai vauva syntyy lapsiveden ollessa vihreetä, ko on kakannut veteen. Vauvat on usein isoja sitten syntyessään ja sehän ei oo kovin ihanaa äidille synnyttää mitään jättiläistä. Nuo kohtukuolemat ovat aivan kauheita ja tekee kyllä niin pahaa lukea niistä ja kyllähän niitä toki Suomessakin tapahtuu, että annetaan mennä yli lasketun ajan ja vauva on sitten kuollut synnytyksessä.

Mulle osu viimeksi kokoarvioultrassa lääkäriksi synnärin ylilääkäri, jolla on sellaset periaatteet, että pt-vauva tulee sektiolla, koska se on aina riski synnyttää jalat eellä oleva vauva. Sitten hän ei anna vauvan kasvaa liian isoksi mahassa, vaan käynnistykseen herkästi lykkää - meänkin nuorin synty käynnistettynä 2 viikkoa ennen la, ko mulla rd-diagnoosi ja vauva kasvo loppuajasta kivasti. Ja nyt vähän jännäilen, että kuka lääkäri osuu nyt kohalle ton kokoarvioultraan ja mikä on tuomio...
 
Kauheita on tosiaan noi kohtukuolemat, ja oon itekki miettiny miten hirveetä ois jos tää lapsi kuolis kohtuun, kun on jo niin rakas että tippa tulee linssiin kun sen ääneen myöntää. Mieskin sanoi kun yks päivä sanoin tuosta sille että "elä puhu ees tuollasia, eihän sellasesta varmaan voi edes selvitä..".
      Ihanaa Zoe että vauvan kanssa on mennyt hyvin, jospa me muutkin saataisiin kohta jo pikkuiset :)
      Ja vauvelille vielä, onneks ei ollu mitään hätänä ja toivottavasti kaikki nyt menisi hyvin loppuun asti! Välillä tulee itsellekkin, varsinkin jos on kokopäivän touhunnu jotain, sellainen olo että "onkohan tää vauva nyt liikkunut ollenkaan". Sitte sitä panikoi ja ravistelee tuota masua ja tönii ja onneks on aina vastaus sieltäpäin tullu :)
      Tänään kävin neuvolassa ja kaikki oli hyvin, turvottaa vaan edelleen ja viikkoon oli tullu vajaa kilo. Neuvolan täti sano ihanasti että katotaan nyt tuletko enää ens viikolla tänne vai saako jo kuulla vauvauutisia :)
 
Vauveli, onneksi kaikki on nyt hyvin. Ihan pelästyi kyllä kun luki :( Kyllä tuo pikkunen alkaa tosissaan jo olemaan niin rakas, että koko ajan on huolissaan. Välillä kyllä joutuu aina miettimään, että onko pikkunen liikkunukkaan tänään. Varsinkin kun miehen suvussa on ollut tapauksia, joissa vauva on kuollut pari viikkoa ennen LA:ta. 

Tänään oli aivan mahtava olo heti aamusta kun olin saanut nukuttua varmaan ekaa kertaa kolmeen viikkoon kunnolla. Tosi energinen ja touhukas olo. Isäntä veikin mut sit tänään ostamaan kukkia ja ne istutin tuonne takapihalle. Autokin käytiin siivoamassa ja pesemässä, pääsee pieni sitten puhtaaseen autoon kun kotiin tullaan :) Yöt on ollu siitä hankalia kun on maha ollu aika kipeä yleensä öisin, johtuneekohan sitten siitä kun on ollut liian tiukat housut painamassa mahaa. Nyt jouduin investoimaan mamma-alushousuihin, ja on kyllä paljon parempi olo, kun ne jää tuohon mahan alle ihanasti. 

Nyt tässä yritän keksiä jotakin tekemistä kun miehellä taas iltaviikko. Sillä on auto töissä niin oon vähän jumissa kotona. Shoppailtavaa ois vaikka kuin, mutta kun ei kaupoille pääse :D Sain farkkuhameenikin tänään, ja oli aika pettymys kun se olikin puoleen sääreen melkeen pitkä. Oisin halunnu sellasen minihameen, mut tuntuu olevan hankalaa kun vyötärö on niin leviä, et pitää ostaa L-kokosia vaatteita ja oon kuitenkin vähän lyhyempi kuin normaalisti L-kokoiset..Täytyy varmaan laittaa sakset töihin, ja lyhentää omin toimin tuota. Tulipas tässä taas tarinaa.. :D Viimeisiä neljää viikkoa viedään, ja kyllä alkaa jännittää jo kovasti :)
 
Onneksi Vauveli selvisitte pelkällä säikähdyksellä, ja kaikki on taas hyvin. Toivottavasti seuraavat viikot jatkuvat vähän vähemmän dramaattisesti ja kovasti tsemppiä odotukseen.

Zoelle onnea vauva-arkeen!

Kyllä tämmösset säikähdystapaukset pistää miettimään aika lailla. Omassa lähipiirissä on kaksi tapausta, joissa vauva on kuollut kohtuun ihan viime metreillä, joten koko ajan kummittelee mielessä, miten koskaan ei voi olla varama mitä tulee tapahtumaan. Siksi taidan välillä vähän turhankin innokkaasti seurailla oman liikkeitä, ja huoli nousee heti jos kuluu aikaa ilman että niitä tunnu, vaikka tiedän jo itsekin, että vatsassa on yleensä rauhallista niin kauan kun olen liikenteessä ja ympärillä tapahtuu, potkunyrkkeilysessiot alkavat kun ollaan paikallaan. Tänään alkoi virtsarakon rusennus, tulokas työnsi päällä ja käsillä niin että sattui oikein kunnolla. Vähän meinasi hermot mennä, mutta nyt ajattelen kyllä taas, että ihan sama jos rusenteleekin välillä kylkiluita tai rakkoa, se vain tarkoittaa että kaiki on hyvin!
 
No olipas Vauvelilla melkoinen viikonloppu, onneksi kuitenkin kaikki on hyvin :)

Ja kiva Zoe kun kävit kertomassa vauva-arjesta, tulee heti itsekkin ihan malttamattomaksi kun haluais oman nyytin jo syliin :) Hyvä että teillä on vielä ainakin kaikki sujunut helposti!

Noi kohtukuolemat on kyllä kamalia, kun niin pitkälle on jo päässyt ja sitten vauva menetetään... Ei voi muutakuin toivoa, ettei itselle tai kellekkään täällä kävisi sellaista. Mutta sitäkään en ole viitsinyt murehtia, koska niin sitten käy jos on käydäkseen. Itsekin tarkkailen liikkeitä kanssa melkoisen paljon ja jos on ollut hiljaista pisempään, niin pyydän aina miehen kuuntelemaan sydänääniä ja yleensä aina Pikkuinenkin monottaa samalla miestä päähän :)

Tänään kävin neuvolassa ja viime kerralla tosiaan paino ei ollut paljoakaan noussut, joten ajattelin sen nyt hidastuvan.. Mutta mitä vielä, nyt olikin tullut taas reippaasti lisää, tämän hetken saldo on +24 kg. Ja ihan oikeasti en syö yhtään enempää kuin ennen raskauttakaan. Mutta liikunta on vähentynyt dramaattisesti ja turvotus sen kun lisääntyy, niin siitä kai se johtuu :/ Muuten kaikki oli ookoo, verenpaineet kohdillaan ja virtsa puhdas, sf 30cm (rv 34+3), vauvan sykkeet hyvät ja rt:ssa edelleen. Mutta kyllä toi paino on jo niin järkyttävä. Ei kait sitä voi kun vaan kestää ja toivoo että kaikki lähtis helposti synnytyksen jälkeen...
 
Onneksi vauvelilla ja pikkasella on kaikki hyvin! :)

Mulla on 2 tuttua joiden lapset kuoli, molemmilla esikoinen :'( Tai ihan sama se on vaikka olisi ollut kolmas, ei se sitä surun määrää vähennä. Toisella ehti tytär elää 3 tuntia ennenkuin antoi periksi. Kyl on ollu itelläänkin aikamoisia ajatuksia, kun näistä kuolemista toinen tapahtus viime syksynä. Hirveitä noi on, en toivoisi kenenkään kohdalle tollasta surua :(

Neuvolakuulumisista sen verran, et tänään kävin, tuli sitten lähete labraan. Ottivat toksemia ja hepatoosikokeet kun proteiinia oli virtsassa ja viikonlopun aikana ollu aikamoisia hengenahdistuksia, pahoinvointia, näköhäiriöitä ja kutinaa... Esikoisestakin kävin päivä ennen hänen syntymäänsä, mahtaakohan tää enteillä jotain... 
Jos nyt näkyy jtn, ni saan sitten lähetteen TYKS:in äippäpolille ja siellä sitten kattovat mitä tehdään. Onneks on jo sen verran viikkoja kasassa ja tytöllä oli hyvät sykkeet sekä liikkunu kokoajan hyvin et vaikka pitäis käynnistää ni tuskin tarvitsis mitään kortisoonipiikkejä tms. 
Kunhan likalla kaikki hyvin, ni se on mulle tärkeintä <3

Muille hyviä vointeja! :)
 
Moi kaiki!
Meistä varmaan jokainen voi samastua kuinka kamalaa olis jos jtn tapahtuis vauvalle, huija sitä ei toivo kellekkään!! Mun miehen veljelle ja sen vaimolle kävi niin, se on tosi surullista ja kamalaa :( Itseäkin välillä jänskättää se, et toivois et oispa se vauva jo syntyny turvallisesti, vaikka eihän ne toki huolenaiheet siihen lopu :) Itseä vaan jännittää toi synnytys aikalailla, sekä vauvan et mun puolesta, eka synnytys ku ei mikää helppo ollu kummallekkaan :S

Miks ne noi huoletta antaa mennä siel yli? Mulla ei ainakaa yli anneta mennä, eikä todennäköisesti ruveta käynnistelemäänkään vaan mennään sektioon jos ei spontaanisti lähe syntymään ennnen laskettua aikaa.

Neuvolassa käyty, siellä arvot ihan hyvät, painoa 200/viikko, rr hyvä, hb 115 (mikä mulle ihan ok) ja sf 31 cm. Sydän pompotti tasaisesti. Kävin kolmannen kerran sokerirasituksessa ku mun lapsivesimäärä oli hivenen yläkanttiin, mut normit arvot oli. Ens viikolla taas muksusta uus koko arvio ja katotaan pysytäänkö viel suunnitelmassa yrittää alakautta.

Supistelut ehkä hivenen rauhoittunu nyt, vaik niitä kyl tulee niin ei enää niit yöherätyssupistuksia.Mut ei jaksa enää siivota & liikkua paljoakaan. Lauantain jälkeen ku tulee se 37 voi huokaista ja lapsonen saa alkaa tulemaan sielt kasvamasta, jos se siihen valmis ois ;) No tulee milloin tulee, paras olla ressaamatta sen enempää, eipä siihen ite voi vaikuttaa paljoakaan. Vaik mulla viime viikolla oliki pehmenny jo ja auki vähän paikat, ja kanavaa 1 cm sekä pää jo tuolla , niin ei se välttis tarkoita et se ajoissa ois tulossa. Saa nähä :)

miri rv 36+3

 
Onneks kaikki Vauvelilla hyvin ja myös vauvalla! :)

Neuvolassa tänään käyty, hb 137, Sf mitta 31, viime kerralla se oli 33, mut vauva on jonkun verran laskeutunut niin siksi on mitta nyt pienempi. :)
Ja kaikki oli muutenkin vauvalla hyvin.

Minäkään en jaksa hirveesti liikkua. Tällä hetkellä on kyllä flunssaakin, että voi sekin vähän vaikuttaa.Kotona jaksan kyllä siivota jne. Ja kun on tuo esikoinenkin jaloissa pörräämässä ja sitä pitää kantaa, kun ei osaa vielä kävellä. Voi olla melko rankkaa aluks tämä kahden pienen lapsen kanssa olo. Mut anoppi ja äiti on onnkes valmiita auttamaan. Varsinkin anoppi tosi innoissaan.
Mulla on tullu nyt turvotusta vähän ja se inhottava närästys on vaivannu jo muutamia kuukausia, mut nyt menee rennietä ihan kiitettävästi. Mut yleensä illalla ennen nukkumaan menoa pitää ottaa rennietä. Muuten ei tule nukkumisesta mitään.

 
En jaksa miekään enää paljo liikkua tai touhuta jalkojen päällä - eilen kyllä kävin koiran kans lenkillä, mutta olihan se semmosta töpöttämistä että meinas ittee alkaa ihan naurattaan Alapäähän sattuu jo kivasti kävellessä, puukoniskuja tulee, pissahätä on suorastaan jo jatkuvaa ja sitten tulee vaan pieni liru eli painaa jo kivasti rakkoakin. Mulla on nivuset todella kipeet, ko painaa alaspäin ja todella ootan ja toivon tän loppuvan pian - nää viimiset viikot on niitä tuskallisempia, ainaki mulla.
 
Heissan! 

Pakko johonki tulla jakamaan tätä, ollaan nyt about kuukauden verran saatu rämpätä n.viikon välein äitipolilla ku kaksoset ois tuloillaan. Ja eilen kun taas käytiin kun oli tasan 36rv. niin lääkäri totesi ettei saanut kummalekkaan kasvua ollenkaan, ja edellinen mittaaja (kylläkin erittäin kiireisen oloinen) oli saanut viikko+päivä sitä ennen n.100g kummallekin enemmän painoa mittauksissaan. Epäilivät nyt sit että olisi istukan vajaatoimintaa, kun on muutenkin muodostunut tässä viimeisen kuukauden aikana painoeroa n.300g sikiöiden välille, ja pienempi kokoisella on hieman vähemmän vettä, joka kuullemma myös viittaisi siihen vajaatoimintaan.. Kaikki muu näytti kuitenkin olevan kunnossa niin eivät ottaneet mua vielä sit osastolle seurantaan, jos viikon päästä seuraavalla käynnillä ei oo tullut vieläkään kasvua niin ymmärsin että sitten käynnistetään synnytys. Harmittaa jos nyt eivät enää kasva, kun painoarviot on toisella vasta 2100g ja toisella 2400g, ja huolettaa varsinkin ton pienemmän puolesta aivan hulluna jos noin pienenä syntyy. Onneksi kuitenkin liikkuvat siihen malliin ettei tarvii miettiä ovatko vielä elossa,.. vaikkakin nyt oon saanut pääni tän stressin kanssa jo siihen kuntoon et on alkanu pelottaa se kun tuntuvat koko ajan peuhaavan, jos se nyt olisikin yhtäkkiä merkki siitä että niillä on tuola masussa kauhea ahdinko ja hätä päällä :F Voiko se oikeasti olla merkki jostain huonosta? Tekis mieli soittaa johonkin ja kysyä mutten kehtaa kun kello on näyttävästi kakskytä yli viis ja pelkään et ne pitäis mua ihan tärähtäneenä.. Plus en haluu et toi ukko herää vahingossakaan ja huomais et oon vielä hereillä :9

Dodih, helpotti jo oloa hieman kun kirjotti. Nyt voisin mennä tässä mukavassa hormonien ja väsymyksen sekotustilassa takaisin sänkyyn jos tulis taas uni simmuun .. 

 
ois vähän hölmö kysymys? voikohan se limatulppa tulla monena päivänä pienemissä erissä,mulla lauantaista asti tullu selllasia "klönttejä" osa läpinäkyviä ja osa vähän kellertäävää ja sit sellasia valkosia "kuminauha" juttuja??voiskohan se olla sitä? mites muut saa nukuttua? mä en oo viikkoon ainakaan saanu nukuttuu juuri ollenkaan kun särkee tonne alapäähän tai sitten jos vähänkään siirtyy huonosti niin viiltää kylkiä ihan hirveesti :/
 
Limatulppaa voi kyllä tulla useana päivänä ja on just sellasta sinkuvaa limaa/räkää - väriltään kirkasta, punertavaa eli sitä sulta taitaa tulla papi_dsl.

Ja mun yöunet on alkaneet häiriintymään ja eilisilta oli melkosen ilkeetä, ko tuntu, että vauva tulee ihan just ulos. Alapää soi ja huusi, ko painoi niin hirveesti alas ja samalla puski myös ylös jaloillaan eli aivan hirveetä oli ja sanoinkin jo miehelleni, että tuleekohan tässä kohta lapsiveet pihalle, ko nii sinkuu.
 
Tää on kyl lohduttavaa lukemista, et kaikilla paikat sinkoo ja alapää viiltää :D kävelystä ei tuu mitään, nukkumisesta puhumattakaan. Oikeesti helpottaa kummasti, ku huomaa et muut taistelee samojen olotilojen kanssa. Jotensakin hassuakin :DDDDD

Tsemppiä meille kaikille loppusuoralle. Toisilla alkaa jo oleen todella lähellä synnytys..
 
Takaisin
Top