Hehkeä huhtikuu

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2012' aloitti vauveli, 1 huhti 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Fianna Peruskäyttäjä

    On kyllä jännittävää odotella, ketkä lähtee ensimmäisten joukossa synnyttämään :)

    Nurva, mäkin oon jo niin kyllästynyt näihin lökäreihin, joissa joka päivä kuljen! Mutta oon niin nuuka etten viihti enää alkaa ostelemaan mitään vaatteita, jotka jäisivät turhiksi muutaman kuukauden päästä :D Pitää vaan kestää. Mullakin reidet on paisunut kamaliksi, ei mitään mahdollisuuksia pitää pikkushortseja ensi kesänä. Ja myös täällä on raskausarpia ilmaantunut reisiin, jotka vielä ainakin ovat siedettävät, mutta minkälaisiksi sitten vielä kerkiävät muuttua... Pelottaa :/ Tässä kropassa on mahdoton tuntea itsensä naiselliseksi ja kauniiksi, yritän vaan päivä kerrallaan edetä ja hokea, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu paremmaksi :P Yhdet imetysliivit ostin netistä käytettyinä ja jos koko on oikea, ostan vähän paremmat ja hienommat toisiksi. Mutta kuulemma synnytyksen jälkeen tuo kuppikoko vielä muuttuu, niin ei varmaan ennen sitä kannata vielä hirveästi rahaa tuhlailla liiveihin.

    Mulla sf-mitat olleet
    28+4   26,5 cm
    30+3   27 cm
    32+5   28,5 cm

    Mulle ei oo annettu painoarvio kuin rakenne- ja seurantaultrassa (rv 29+0 1,3 kg) eikä oo puhuttu mitään mahdollisesta syntymäpainosta. Ja ilmeisesti en myöskään pääse mihikään kokoarvioultraan, ei ole ainakaan kukaan puhunut sellaisesta. Mutta kavereiden kokemuksista päätellen ne arviot voi olla ihan mitä sattuu, joten ei niillä paljoa mitään tee.

    Mä oon lähinnä omien olojen takia jäänyt yksinäiseksi, en vain jaksa lähteä mihinkään. Jonkin verran kuitenkin nään ystäviä, yritän sen verran ottaa itseäni niskasta kiinni. Yhtään raskaanaolevaa kaveria mulla ei ole ja sellaista joskus kaipaisin.
  2. Heid Aloittelija

    Mulla edellinen neuvola oli 29.3 vkot 33+3 ja sf oli 29,eli aika keskikäyrillä mennään.
    Huomenna ois sit synnärille tutustuminen ja torstaina neuvolalääkäri. Saas nähä onko miten paikat auennu/pehmentynyt, meinaan on nyt pyhien aikana alkanu tuntumaan sellasta justiinsa menkkamaista kolotusta alamahassa. Viime yönä oli aika pitkään kestävää niin alkoi vähän jänskättää et jokohan tuolla alakaa jotakin tapahtua. En viitti tänään soitella mihinkään kun kuitenkin ylihuomenna on se lääkäri. 

    unbelebt, joo kyllä tässä itekki miettinyt et on aika tylsiä päivät kun yksin hengailee. Onneks on koira kenelle höpöttää.. :D Tosissaan isäntä vuoroviikoin illassa ja aamussa ja nää aamut tosi tylsiä kun kaikki muutkin tuntuu olevan töissä. Mut eiköhän sitä sit ku vauva on ulkona niin pääsee likkumaankin vähän vapaammin. Nyt ei uskalla hirveen pitkiä kävelylenkkejäkään enää tehdä. Mulla ei tosissaan tullu yllärinä et ne loputkin "ystävät" häviää tän raskauden myötä, koska siinä vaiheessa kun meille tuli koira ja loppu ne hetken mielijohteesta viikonloppureissaamiset niin silloin hävisi jo aika moni. Nyt kun ei oikein kehtaa baareissa juosta niin ei oo paljoo kukaan kutsunu viikonloppuisin kahvillekkaan.. 

    Nyt jos alkais keksimään jotaki tekemistä ettei nukaha kun viime yö meni tosi lyhyillä yöunilla, näinköhän sitä alkaa itse valmistautua tulevaan? :D 
  3. hann Peruskäyttäjä

    Mulla oli tänään lääkärineuvola, ja paikat oli kiinni eikä merkittäviä muutoksia voinnissa muutenkaan, paitsi turvotus on aika voimakasta nyt. Saa nähdä miltä tuntuu sit ku alkaa oikeesti pehmentyä/aueta paikat kun kerran mitään maata mullistavaa ei ollu tapahtunu vaikka viimesen viikon ollu jo parhaillaan 2-3h kipeitä suht säännöllisiä suppareita ja menkkamaisia kolotuksia selässä, masussa ja reisissä. Verenpaine 124/81, hemoglobiini 120 ja painoa oli tullu hurjat 960g per viikko...
    sf mulla on menny seuraavasti:
    22+1  24
    26+2  25
    29+4  31
    31+1  32,5
    33+4  34,5
    36+2  34
    Noi tummennetut on lääkärin mittaamia, ne menee pikkusen eri käyrällä ku nuo muut. Mutta iso massuhan mulla siis on :D Kuulemma perätilalla on vaikutusta tuohonkin. Perjantaina sit sinne äitipolille. Lääkäri sano mulle nyt että elä anna liian kovakourasesti yrittää kääntää, ei saa kuulemma sattua eli jos sattuu nii pittää kiljasta :)
    Mä oon huomannu ton kaverien kaikkoomisen kanssa, mut onneks ne kehen ite haluan pitää yhteyttä on jääny. Sellaset turhat karsiutunu pois, niinsanotusti. Eihän sitä sit vauvan kans aina ehdikkään nähä kaikenmaailman kavereita, ystävät on ne ketä ehtii :)
  4. marde85 Aloittelija

    Vielä ollaan kasassa, vaikkakin supisteluja tulee yhtenään. Eivät ole vielä kipeitä, mutta mukavasti selkään ja alamahaan ottavat.
    Harmittaa, kun ei tiedä ollenkaan onko tuolla kohdun suulla taapahtunut mitään. Täällä ei tosiaan ole enää lääkäri käyntiä loppuraskaudesta. Jos oisin ensisynnyttäjä niin sitten olisi koko arvio.

    Mulla oli sf-mitta nyt viime vkolla 36, 30 cm. Pienempi siis mitä ollut työiltä. Mutta en uskokkaan että tämä tulija olisi pienempi. On vain luultavasti pää jo niin hyvin tuolla lantiossa tuloillaan.

    Tällä jäpyllä on alkanut tulemaan voimaa lisää, munsta tuntuu et oksennus lentää ku se alkaa monotella ja pyöritellä pyllyä tuossa mahalaukun tietämillä. Ja kylkiluiden alle vetelee ihan kunnon jysäytyksiä. Mies eilen nauroi ihan kippurassa ku minä sätkin, ku tää ukko mellasti tuolla. Koko maha kyllä helui suuntaan jos toiseen.
    Tosiaan alan olla ihan täynnä tätä hommaa ja pieni sais syntyä. Onneksi enää kolmisen viikkoa laskettuun ja toivotaan ettei mene yli!

    Nyt ei enää edes synnyts niin jännitä, ku alkaa olla tukala olo!

    Torstaina taas nla, joten palaan asiaan sen jälkeen..

    Marde ja ukkeli 36+5
  5. Fianna Peruskäyttäjä



    Heid kirjoitti:
     Nyt ei uskalla hirveen pitkiä kävelylenkkejäkään enää tehdä.


    Tuosta tulikin mieleen, että tuossa muutama päivä sitten päätin lähteä kokeilemaan pitkästä aikaa pisempää lenkkiä koirien kanssa. Ensinnäkin se eteneminen oli naurettavan hidasta ja silti puuskutin keuhkoni pihalle. Silti kävelin melko pitkän lenkin hammasta purren ajatellen, että hyvää tämä vain tekee. No illalla ei sitten tarvinut nousta sohvalta, tai ei siis pystynyt nousemaan, kun mahaan sattui niin kovasti. Eli ei kannata urheilla :D
    On kyllä tullut ihan yllätyksenä, että sitä menee näin huonoon kuntoon raskauden myötä. Mullakin kuitenkin jonkinlaista urheilutaustaa on vaikken mikään himoliikkuja olekkaan. Mutta kaippa sitä elimistö joutuu niin koville muutenkin, ettei paukkuja riitä mihinkään ylimääräiseen.

    Ilmeisesti oon vieläkin jonkin verran kipeänä, vaikka olo on jo mahtava verrattuna edellisiin viikkoihin. Kun edelleen mun päässä humisee kokoajan ja tosi helposti alkaa syke tuntumaan päässä. Kai sitä pitäis edelleen vaan levätä, mutta ei jaksais enää, kolme viikkoa mennyt jo ihan puihin. Vaikka ei tässä kyllä jaksais vieläkään mitään tehdä, mutta tulee niin saamaton olo kun vaan makaa. :/
  6. Heid Aloittelija

    Joo siis oon kyllä tullu siihen tulokseen et jos yhtään pidemmälle meinaa lähtiä ni isäntä mukaan. Meilläkin tuo koira kuitenkin  vetää aika kovasti kun sille päälle sattuu ja ihmiset on muutenkin niin ärsyttäviä täällä et kukaan ei väistä, niin mie saan repiä tuota yli 50kg koiraa perässäni :D Ei oo enää niin helppoa kun ennen. Nyt oon vielä kaikenlisäksi vissiin venäyttänyt jonkun lihaksen tästä toisesta kyljestä, joten ei onnistuis muutenkaan. Mukavahan se on aina tuolla ulkonakin naamaansa näyttää mut täytyy ottaa vaan rauhassa. Tänään muutenkin varmaan parin tunnin yöunilla ei hirveesti jaksa mittään tehä. Hirvee himo ois imuroida kun on kämppä täynnä hiekkaa, mutta parepi jättää se miehelle, koska oli viime yönä tosissaan noita jomotuksia niin en ota turhia riskejä.. :)
  7. Asteria Ihastunut foorumiin

    hann ja Fianna: se on hassua miten erilaisilta raskaudet voivat tuntua. Ekalla kerralla tässä vaiheessa kävely oli välillä kivuliasta ja yöllä ei saanut kunnolla käännettyä kylkeä jne. Mutta tällä kertaa reilun vuoden kotiäitiyden jälkeen tuntuu ihan erilaiselta. Mä kävelen kyllä melkein joka päivä vaunujen kanssa johonkin, mutta en ole harrastanut mitään muuta liikuntaa kuin tuota kävelyä ja lapsen nostelua. Tänään huomasin että bussillekin voi vielä juosta vaunujen kanssa kun tarve vaatii. Kummasti vaan olo on ainakin toistaiseksi ihan eri kuin viimeksi. Silloinkin tosin pääsin aika vähällä kun tuntui että olisin voinut olla töissä vielä pari viikkoa mammaloman alettua. Nyt tuo mammaloma alkaa lauantaina. Eipä vaan ihan samalla tavalla kun on tämä esikoinen hoidettavana. Työtehtäviin ei siis ole muutosta tulossa :)

    Viime raskaudesta muistan että pään pystyi viimeisillä viikoilla tuntemaan sitten kun vauva oli kunnolla laskeutunut. Tunne oli jatkuvasti sellainen että käveli pää jalkovälissä (no niinhän se olikin). Vielä ei tunnu siltä. Eiköhän sitä taas mennä LA:n ohi...
  8. geisha -77 Aloittelija

    Heippatirallaa!

    Juu, hyvin vaihtelevaista on elo. Välillä yöt on aikas huonoja ja heräilen 3-4 aikaan pariksi tunniksi palloilemaan ja tietty syömään...

    Lantio, häntäluu, alavatsa alueella on särkyjä, muttei mitään ylitsepääsemättömiä. Ilmeisesti paikat löystyy löystymistään. Olo kuitenkin ihan jees, hiihdellykkin, tosin kovin rauhalloista tahtia vielä viimisen viikon aikana tasaisella meren jäällä ja nauttinu auringosta. Pidenpää kävelyä ei oo nyt tullu testattua. Vähän semmonen kompelö, läähpuuh meniniki on kun kotona jotain yrittää tehdä :)

    Supisteluja ei varsinaisesti, kivuliaita ainakaan, vielä oo.

    Paino nousee nousemistaan... ahistus. Tai 12 kiloa nyt, mikä ei ole sinällään paljon, mutta kun lukemat jotenkin tuntuu niin hurjalta, kun menee puntarille, vaikka ehkä ei pitäis stressata.

    Ja hiivatulehdus vaivaa (valivali) jo toistamiseen tämän raskauden aikana.

    Ok! Jaksamista ja Hyvää vointia kaikille!

    Lähen kattoon jos sais vielä nuklahettua ennen neuvolaa...



  9. Outi24 Aloittelija

    Heips vaan kaikille! :) Olen lisännyt tietoni aiemmin tuonne toukomasuihin nimim. outi222. Mutta en päässyt enää kirjautumaan sillä osoitteella niin piti tehdä kokonaan uusi osoite ja liittyä tänne. :) En ole kirjoitellut muistaakseni kertaakaan tänne, mutta välillä olen käynyt lukemassa juttujanne. Noh, minäpäs kerron vaikka vähän tästä omasta raskaudestani. Eli laskettu aika on siis 4.5. Toinen vauva tulossa siis ja poika. ;)Esikoinen täyttää ensi viikon torstaina (19.4) vuoden. Että noin vuosi tulee ikäeroa pojille.
    Mulla oli alkuraskaudessa pahoinvointia jonkun verran. Ja tämä raskaus on muutenkin ollut erilainen kuin ensimmäinen. Olin aluksi ihan varma että tyttö tulee nyt. Mutta poika siellä on. Kyllä siinä mies yritti pidätellä kyyneleitään kun saatiin tietää et toinen poika tulossa. Ihanaa. :)
    Raskausaika on mennyt hyvin. Nyt kiloja on kertynyt kaikkiaan 14. Eilen kävin ultrassa koska mulla on raskauden ajan ollut venlafaxin lääkitys. Jouduin aloittamaan sen esikoisen synnyttyä,koska tuli synnytyksen jälkeinen masennus. :( Ne siis haluaa seurata sikiön kasvua ... mut siinä ei ongelmia ole, koska eilen oli rv 36+4 ja sikiö painoi jo 3200g! Yläkäyrillä siis mennään. parin viikon päästä meillä on uusi kontrolli ja todennäköisesti käynnistellään sillon, ettei kasva liian isoksi.
    Ja aion muutenkin vaatia käynnistystä,koska edellinen synnytys oli kamala minulle. Kesti 25 tuntia ja menetin vertakin aika paljon.
    Mutta toivon mukaan tämä synnytys on paljon helpompi. :)
    Niin, ja onkos täällä ahkeria kirjoittajia jotka synnyttää Kuopiossa? Itse synnytän siis siellä.

    Hyvää kevättä kaikille!!  
  10. ttintte Aloittelija

    Iltaa kaikille :) Kävin tänään synnytystapa arvioinnissa ja alateitse synnyttäminen onnistuu, ellei tietysti tuu sitte mitää muuta häikkää. Pikkunen oli jo laskeutunu tosi alas ja se vähän hankaloitti painoarvion saamista ku pää oli "väärässä" asennossa, mutta arvioks saatii kuitenki 2,8 kg ja viikkoja menossa nyt 37+1. Ekaks lääkäri tuumas et on liian pieni mut peru kuitenki puheensa. Miusta tuo kuulostaa tosi vähältä ja nyt mua sit huolettaakin...mutta kaikki oli kyllä muuten ihan hyvin, kovasti melskas menemään kun törötin siinä sydänlaitteessa sen puolisen tuntia. Paikat oli pehmentyny, 2cm oli vielä pituutta ja yhelle sormelle oli auki. Että nyt sit vaa ootellaa millo pien putkahtaa <3

    Tänään sain vihdoinkin ostettua vaunut ja siin tuli sit kaupanpäälle sitteri ja tommonen leikkimatto :) Enää ei puutu paljon, vanna ainakin pitäis vielä hankkia :)

    Mutta nyt ruoanlaittoon :)

  11. KoNttu Aloittelija

    ttinte: Mun esikoinen syntys rv 38+3 ja painoa hällä oli 2810g. Eli pikkanen oli, mut nyt 2 vanhana hän on kasvukäyrän yläkäyrillä :) Ja mitä mä oon lukenu ni toi 2800g on se ns. minimi, siis ettei lapsi olis keskospainossa. Eli ota ihan rauhallisesti vaan, ja noi painoarviotkin on aikas epävarmoja muutenkin. Serkulle luvttiin poikaa joka painais laskettuna 3,5kg ja sielt tulikin 4,8kg :D Eli kyl ne välillä aika mettään menee :)

    Mulla oli synnytystapa-arviointi, mulle ei tehty minkään näköstä painoarviota. Sanottiin vaan et suottapi olla vähän isompi ku esikoinen ja ei varmaan synny ennen rv 38. Paikat oli pehmeet + kiinni ja kohdunkaulaa oli viel 2,5 jäljel. Olen sitä mieltä et tulkoot sit kun tulee, rupeen ressaamaan sitä synnytystä sit ku se itse happening alkaa, ei olis edes aikaa ressata sitä ku toi 2-vuotias pikku-ukko pitää kyllä huolen koko valveillaoloaikansa et ei pyöri muu päässä ku " Voi herranjumala, mitä se nyt tekee " :DD
    Mulla oli sf-mitta 31,5 rv 36+3, pelästyin ite ku esikoisesta oli tos vaiheessa sf 34,5, mut neukkutäti rauhotteli ja sano et toi mitta on viel ihan normaali ja et vauvakin "tuntu" ihan normaalin kokoselta ni ei hätää. Toivotaan et pitää paikkansa.
    Ja se mikä oli erittäin positiivista oli se ettei mulle ollu tullu ku 650g painoa 3 viikossa, JEIIII!! Saa rupee jo riittämään ku 20kg on jo tullu.

    Toiv. kaikilla menee tä loppuraskaus hyvin ja pikkasetkin voi hyvin! :)
  12. Cassava Aloittelija

    Taas on vierähtänyt tovi siitä kun viimeksi kirjoittelin, vaikka muutamaan kertaan olen käynyt lukaisemassa mitä muille odottajille täällä kuuluu.

    Viime ajat on olleet aika haipakkaa, kun lopettelin töitä ja valmistelin muuttoa Suomeen samaan aikaan. Aika rankkaa oli välillä, ja olin todella onnellinen kun työt loppuivat maaliskuun lopulla, en olisi kyllä samaa tahtia enää jaksanut yhtään pitempään. Virallinen äitiysloma taitaa alkaa tänään, mutta mulle tuli siis muutaman viikon "varaslähtö".

    Ajattelin ensin, että tylsistyn, kun en ole töissä, mutta suoraan sanottuna tämä vapaalla olo on ollut suuri helpotus. Nyt olen voinut omaan tahtiin laitella asuntoa kuntoon, ja vaikka se onkin tuskastuttavan hidasta, ja turhauttavaa, kun aina tarvitsee pyytää joku kantoavuksi, niin kiva on päästä vihdoin laittamaan sitä "oikeeta" kotia kuntoon. Majailen toistaiseksi vielä äidin nurkissa, siihen saakka että saan muutamat puuttuvat huonekalut ostettua (lähinnä sänky on aika elintärkeä!).

    Lähes ensimmäisenä Suomeen tultuani kävin ostamassa sellaisen Anitan tukivyön, ja se on kyllä helpottanut elämää todella paljon. Ennen vyön ostamista ajatus edes muutaman korttelin kauppareissusta tuntui usein mahdottomalta ja nyt olen painellut kolmen-neljän tunnin sessioita huonekalujen perässä. Toki kuljen omaan tahtiini lyllertäen, mutta kumminkin. Ja pidemmänkään lenkin jälkeen en ole jäänyt loppuillaksi täysin liikuntakyvyttömäksi, niin kuin kävi ennen vyön ostamista usein.

    Huomenna on ensimmäinen neuvola, katsotaan mitä siellä sitten sanotaan. Tässä ehti tulla yli kuukauden pituinen väli etten ole käynyt missään kontrollissa, mutta tulokas tuntuu kasvavan, liikkuu reippaasti ja monottaa kylkiluita välillä oikein kunnolla, joten luulisi, että kaikki on kunnossa.

    Jännittää vähän, kun lueskelen, että monilla alkaa raskaus olla ihan viimeisillään. Itsellä laskettu aika 19.5, joten tässä pitäisi olla vielä hetki aikaa. Mulla ei ole mitään sairaalaan tutustumisia tai synnytysvalmennuksiä käytynä ja nyt vähän huolestuttaa, että tulokas päättää putkahtaa maailmaan ennen kuin moisiin ehdinkään. Toisaalta minkäänlaisia oireita siitä ei ole ollut, supistuksia ehkä yksi päivässä ja tulokas tuntuu olevan hyvin ylhäällä vaikka oikein päin onkin. Ennemmin tuntuu tällä hetkellä, että yliajalle mentäisiin, mutta toki on liian aikaista sanoa mitään.

    Tsemppiä kaikille loppuodotukseen!
  13. Heid Aloittelija

    Meillä oli tänään taas neuvolalääkäri, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Hemoglobiini oli lähtenyt nousuun,115 nyt, joten oon siitä ainaski tosi tyytyväinen. Verenpaineet oli kans noussu vähän, mut näytti olevan aika samalla tasolla kuin alussa. Kohdunkaula oli kiinni mut pehmentynyt ja lyhentynyt 2cm. Kaippa se on ihan ok? Ei se lääkäri ainaskaan mitään sanonut asiasta :D Sf-mitta oli 30 eli edelleen mennään vähän keskikäyrän alapuolella. Viikkoja nyt siis 35+3. Pientä vauvaa se siellä epäili olevan ja pienenä syntyvän, mikä on mun mielestä ihan ok kun oon itekki tosi pienikokonen, ja onpahan helpompi synnyttää. Painoa oli tullu kivasti, 980g viikko.. Nyt näytti mittari 59,8 eli kohta menee se 60 rajapyykki rikki. Lähtöpaino oli 43 joten onhan noita kiloja tullu meikäläisellekki :D Mut ilmeisesti kaikki on tullu vaan tuohon mahhaan, kun kaikki ainaskin sannoo ettei huomaa muuten mittään.

    Eilen oli kättärille tutustuminen, mua jännitti ihan sikana, mut onneks sit helpotti. Ei näyttänyt paikat yhtään niin pelottavilta kuin olin kuvitellut. En oo oikein ikinä tykännyt sairaaloista, niin onneksi tuo nyt ei tuntunut niin sairaalamaiselta paikalta :)Nyt vois lähteä pakkailemaan vauvan sairaalastakotiintulo vaatteita ja alkaa tässä ihan lähiaikoina suunnittelemaan sitä sairaalakassin sisältöä :) Ainiin, onnistuin huutamaan tänään itelleni farkkuhameen, joten sitä odotellessa kuluu tää viikonloppu. Vähän vaihtelua lökäpöksyihin.. :D
  14. JeRoSe Tuttu foorumilla

    Perjantaita ja 13. päivää 

    Ihanaa, ko aurinko alko paistaa muutaman harmaan päivän jälkeen - pitis vaan jaksaa alkaa siivoileen huushollia, ko huomenna ois synttärikahavit meillä. Onneksi muut tekevät ja tuovat tarjottavat, nii mun ei tartte. Iso helpotus!

    Kävin eilen neuvolassa ja hopsankeikkaa - oma paino ei oo ollu koskaan näin paljon ja sf huiteli 33! Kääks! Sain lähetteen ä-polille kokoarvioultraan, joka on sitten kuun vaihteessa. Muuten kaikki oli ok. Jäppinen edelleen pää alaspäin. Eilen tuli mulla ekan kerran sellasta, että koko mahaa kiristi/puristi ja sitä vain kesti, kesti ja kesti. Otin sitten varuilta yhen Panadolin, nii auttoi. Muuten ehkä oisinkin antanut juilia, mutta ollaan vielä liian vähillä viikoilla, etten taho vielä toisen syntyvän. Ja ei täälläkään enää koiran kans lenkillä käyä, ko kävely on mitä on ja harmittaa, ko kelkkakelitkin menivät, nii ei pääse kelkankaan kans juoksuttamaan koiraa.

    Mites muuten vauvelilla?

    Outille tervetuloa mukaan!

    Vointeja jokaiselle, mun on aivan pakko jatkaa hommia!
  15. hann Peruskäyttäjä

    Heips kaikille!
    Nyt ois käännösyritykset ja äippäpolit takana. Kokoarvion mukaan 2600g painoa tänään (36+5) viikkoihin nähden siro poika. Kohdunkanava lyhentyny niin että 2cm jäljellä ja pehmenemistä havaittavissa. Poika ei suostunut kääntymään, niinpä kävin myös magneettikuvissa joissa selviää onko toivoakaan yrittää alakautta ja jos on niin mihin kokoon asti. Erikoislääkäri sanoi ettei ole järkevää synnyttää alakautta jos on eka ja menee yliajan, kaipa luotan sitten siihen. Eli jos ei lähde spontaanisti syntymään ennen ku suunnitellun sektion ajankohta olis niin sitten en yritäkkään alakautta... Harmin paikka :(
  16. inna90 Peruskäyttäjä

    Moi pitkästä aikaa ! Taas kirjoittelu jäänyt, väsähtää nykyään aika helposti ja kun kaikki hommat täytyy ite hoitaa kun ei oo sitä toista kelle sen imurinvarren vois välillä lykätä. Pääasiassa vointi hyvä, hidasta toki on ja selkä kipeytyy äkkiä. Nukkumaanmeno kyllä huonontunu, ei meinaa saada unenpäästä kiinni millään ! Sit kun saa niin nukun kyllä hyvin, en oo enää hetkeen edes herännyt vessaan kesken unien. Onko muilla loppunut tuo vessassa ravaaminen?

    Tänään oli neuvola ja kaikki oli hyvin, sf-mitta nyt 31cm, keskikäyrällä menee. Painokin oli noussut nyt vähän maltillisemmin viime kertaan nähden. Hb oli noussut kans kivasti, toki oon muistanut nyt paremmin rautaakin napsia. Vauvan päätä koitti tuosta päältä, sanoi että vähän vain enää liikkuu. No, jalat kyllä vipattaa sitten sitäkin ahkerammin ja hyvä ettei kantapäästä saa välillä napata kiinni kun muksu huhtoo menemää. :) Kahden viikon päästä ois lääkärineuvola, toivottavasti siellä vähän katottais ipanan kokoa sun muuta sit :)

    Muuten aika tasaista eloa ja oloa. Äitiysloma alkaa virallisesti ens torstaina, saas nähdä tuntuuko jotenkin erilaiselta sit olla kotona kun mammalomalainen eikä työtön. ;D

    Hyviä vointeja kaikille ! :)
  17. marde85 Aloittelija

    Aika hiljaiseloa ollut täällä palstalla tän viikon..mihinkäs kaikki on kadonneet?? jokos jotkut saaneet nyytin syliin??

    Saapas nähdä, koska sitä itse pääsee tositoimiin..viime yö oli hankala, alamahaa särki ja oli kummallinen olo.. jotakin tuolla tapahtuu. Poikakin meuhkasi koko yön!

    Torstaina oli neuvola, kaikki oli ok. Sf-mitta nyt 31 cm ja viikkoja siis 37.Menee alakäyrän ja keskikäyrän välissä.
    Yölliseen käden puutumiseen/kipeytymiseen sain lastan, joka onkin helpottanut tuota puutumista, rannekanava oireyhtymä tää taitaa olla..jospa se menis ohi synnytyksen jälkeen.

    Tänään piti mennä grillaileen ja nauttimaan ulkona olosta, vaan mitäpä sitä kun räntää tulee taivaan täydeltä ja isompi neiti kuumeessa..

    Väsyttää ja väsyttää..jospa saisi pian nyytin kainaloon <3

    Marde ja ukkeli 37+2
  18. Cassava Aloittelija

    Huh, jännittää vähän kaikkien puolesta, kun ensimmäiset ovat jo syntyneet ja monien oireista päätellen uusia voi syntyä hetkellä millä hyvänsä.

    Itse juuri pari päivää sitten kehuin omaa oloani, mutta eiköhän selkä ole vihoitellut aika lailla heti siitä lähtien. Housujen pukeminen on tällä hetkellä aikamoinen taitolaji, sillä oikeaa jalkaa nostaessa selässä vihlasee oikein kunnolla. Kävelemään onneksi pääsen, tosin aika lailla lyllertäen.

    Eilen oli eka neuvola, ja kaikki tuntui olevan ok. Nyt vain yritän jotenkin pikakelauksella solahtaa tähän systeemiin sisään. Parin viikon päästä lääkärikäynti, ja sairaalaan pitäisi yrittää järjestää tutustuminen.

    Asunnon järjestely sujuu tuskastuttavan hitaasti, ja vaikka perheestä on ollut todella paljon apua painavimpien tavaroiden tuomisesta paikalleen, niin lopusta pitää sitten selvitä jotenkin itsekseen. Pelkään koko ajan etten ehdi saada paikkoja edes suunnilleen mallilleen ennen kuin tulokas jo putkahtaa maailmaan. En odota, että kaikki olisi täydellistä, mutta jos elämä ei nyt siinä vaiheessa enää olisi pelkkiä pahvilaatikoita lattiat täys...

    Viime päivät on ollut meneillään vauvanvaatteiden ja -tavaroiden pesu- ja silitysrumba. Loppujen lopuksi tavaraa kertyi viisi koneellista pestäväksi, vaikka mielestäni sitä ei ollut edes hankittuna niin kovin paljon. Sen lisäksi tuntuu, että kaikki nuo vauvanvaatteet ovat ihan saman kokoisia, ihan valtavia eroja kaikissa kokoluokissa, niin kuin täälläkin oli aiemmin puhetta. Olen yrittänyt pinota niitä reaalikoon mukaan, mutta pituudet ja leveydet vaihtelevat niin runsaasti, että eihän noista ota mitään selkoa, kun 68 cm voi olla saman kokoinen kuin 56. Täytynee sitten sovittaa kaikki, kunhan tietää minkämuotoinen tulokas sieltä oikein tuli.

    Piti lähteä kauppaan, mutta taivaalta tulee räntää oikein toden teolla. Ehkä se on riittävä syy reissun siirtämiseen huomiselle?
  19. Katsim Aloittelija

    Hei kaikille!

    Laitanpa minäkin vähän tuntemuksia ylös. LA on siis 7.5. ja raskaushepatoosista johtuen on varmaa, että viimeistään sinä päivänä synnytän.

    Raskaus on edennyt mukavasti, olen säästynyt raskaalta ololta ja turvotukselta. Onhan tässä ollut toki monenlaista, mm. raskausdiabetes ja tuo hepatoosi, uniongelmat ja streptokokki ja sellaista, mutta niistä huolimatta koen, että aika helpolla olen päässyt. Hepatoosikin on nyt kurissa lääkkeiden avulla. Ja poika liikkuu mukavasti.

    Liikkumisesta puheenollen, vieläkö teillä tässä vaiheessa (rv 36+5) vaavelit heittää kuperkeikkaa massussa? Minulla oli jo kääntöaika tälle viikolle PT:n takia, mutta koska vauva oli kääntynyt RT:hen ja oli pysynyt siinä kaksi viikkoa, koko kääntöaika peruttiin ja kuinkas ollakaan, poika kääntyi taas tällä viikolla PT:hen ja nyt minusta tuntuu, että viime yönä taisi kääntyä takaisin oikeaan asentoon...ensi torstaina on ultra, joten siinäpä sen sitten näkee, miten päin poika on, mutta aika liikkuvaista sorttia tuntuu olevan ja vaihtelee paikkaa aika lailla vielä näinkin myöhäisessä vaiheessa.

    Meillä mennään -1 käyrällä ja oma paino on noussut noin 9 kg. Tosin ylipainoa oli ennen raskautta jonkun verran. Hb oli noussut tasolle 133 (!), joten rautalääkitystä en enää todella tarvitse.

    En millään malttaisi odottaa, että poika syntyy :) Vaatteet on pesty ja kaapeissa ja vaippapaketit ostettu ja muutenkin kaikki on periaatteessa valmista. Laukkua en kyllä ole vielä pakannut. Viime yönä näin ensimmäistä kertaa unta siitä että synnytin ja imetin poikaa. Aiemmissa unissa poika on vain näyttänyt mahan ihon läpi jalkojaan, käsiään ja hymyileväisiä kasvojaan.

    Synnytys mietityttää pikkasen, mutta en ota siitä paineita. Se mitä tulee, otan vastaan. Kyllä minä siitä selviän.

    Elämme jännittäviä aikoja, niin se kuulkaa on, että kohta meillä on kääröt sylissämme :)

  20. vauveli Tuttu foorumilla

    Juu mitä lähemmäks laskettu aika tulee sitä jännemmäks käy..

    Mulla pukkas eilen iha mieletön vattatauti.. Oksentelin niin rajusti, et olo meni ihan vetämättömäks. Sen lisäks en tuntenu vauvan liikkeitä enää moneen tuntiin, vaik kui makasin hiljaan kyljelläni ja koitin huolellisesti laskea jos edes jotain tuntuis, mut ei. Kahdeksan maissa en uskaltanu enää yhtää odotella ja soitin polille. Pyysivät tuleen samantien. Itkukurkussa mittasin viel verenpaineen ennen lähtöä sairaalaan ja se oli 147/95 ja pulssi 146. Sillo iski ihan mieletön paniikki. Aattelin et vauva on kuollu..

    No, synnytyspuolelta mentiin sisään, ku oli lauantai-ilta ja poli kiinni. Ottivat mut samantien sisään. Kolmisen varttia istua kökötin kiikkustuolilla ja multa tai siis vauvalta otettiin pitkä sydänseuranta. Onneks se sydän hakkas, vaiks vaihtelikin kovasti. Välillä laski aikalailla ja hälytyskellot soi, mut sit taas nousi sinne 130-140 lukemiin. No, mut päästettiin kotiin, ku oltiin ultralla tarkistettu et kaikki on hyvin ja vauva elossa. Napanuorassa virtaus oli kans ihan ok. Perätilassa oli edelleen, niinku tuumailinkin.

    Oksennukset ei loppunutkaan siihen. Pihalla oksensin oikeen kunnolla ja kyllähän sen tietää millee siin käy, ku oikeen antaa kunnolla ylen ja vauva painaa virtsarakkooa.. Hoitaja näki vissiin kamerasta et oksennan pihalla, ku tuli kysymään et onks vaippaa. No, eipä tietenkään :DD Toi sielt sit sellasen hervottoman vaipan ja alusen autonpenkille. Se oli niin koominen vaikakkin surkuhupaisa tilanne, et ihan vattakippurassa naurettiin yhdessä miehen ja hoitajan kanssa. Pissat housussa ja kotimatka eessä et sillee..

    Kotona alko supisteleen sit oikeen kunnolla. Nii lujaa et menin suihkuun ja istuin siellä saunajakkaralla varmaan 20minuuttia kuuma suihku masua kohti ja vetelin panadoolia, mut ei tuntunu helpottavan. Jos oisin ollu sairaalassa oisin jo pyytäny epiduraalin, nii hirveest sattu ja itkua tihrutin miehelle et nyt tää tulee..  Muutaman tunnin, ja kymmenennen oksennuskerran (6 tunnin aikana) jälkeen alko vihdoin olo helpottaan ja panadooli auttamaan ja nukahdin. Tänään oli sit melkeen 38 astetta kuumetta, mut pysy sentään jotain jo sisällä. Melkeen koko päivä menny sängyssä heikon olon takii, mut onneks noi supistelut hellitti. Toki niit on koko päivän tullu, mut ei enää sillee ku eilen yöllä. Se oli ihan kamalaa!!!

    Et semmonen viikonloppu täällä. Nyt aikas hyvä, vaikkakin kuumeinen olo. Aamulla ois neuvola, sit lisää kuulumisia.

Jaa tämä sivu