Haaveena esikoinen

[Pancake89]

Todellakin, kuitenkin on ihan normaalia, että kestää useamman kuukauden. Keskiarvo tais olla 8kk? Kannattaa nauttia elämästä ja elää ns. Normaalia elämää. Ei kannata laittaa muuta elämää odottamaan vauvan tulemista, tällä tarkoitan esim. työpaikan vaihtamista, opintojen aloittamista tai mitä se sitten omalla kohdalla onkaan. Asiat saadaan aina jotenkin järjestymään

Me ollaan kyllä nautittu tästä vauvan kanssa olemisesta. Ei osattu kuvitella, millaista vanhemmuus on, eikä osata kuvitella elämää ilman häntä.

Mun yks ystävä on varmaan hedelmällisyysjumalattaren siunaama, kun esikoisessa heillä meni vain 2kk ja seuraavassa 4kk ja lasten välissä oli kuitenkin 6 vuotta

Oiskohan tuota ollut aktiivisempi lapsihaaveessa, jos ois eri alalla harmittaa vähän nämä meidän pitkät tauot. Se ku toisten lapset on työtä ja välillä älyttömän raskaita viikkoja niin sitä on monesti ollut onnellinen, kun ei yhtäkään tarvitse ottaa mukaan. Olin myös sitä ajatellut nuorempana, että lapset pitää tehdä nuorempana kuin oma äiti, koska me ei tultu oikein toimeen, koska oltiin niin eri aikakausilta, mutta nyt musta on tulossa saman ikäinen äiti

 

[Nekkuu]

Todellakin, kuitenkin on ihan normaalia, että kestää useamman kuukauden. Keskiarvo tais olla 8kk? Kannattaa nauttia elämästä ja elää ns. Normaalia elämää. Ei kannata laittaa muuta elämää odottamaan vauvan tulemista, tällä tarkoitan esim. työpaikan vaihtamista, opintojen aloittamista tai mitä se sitten omalla kohdalla onkaan. Asiat saadaan aina jotenkin järjestymään

Me ollaan kyllä nautittu tästä vauvan kanssa olemisesta. Ei osattu kuvitella, millaista vanhemmuus on, eikä osata kuvitella elämää ilman häntä.

Kiitos Aakkoset ymmärryksestä ja lempeästä kannustuksesta Vaikka tietyssä vaiheessa kaikki tsempit ja onnistumistarinat tuntuu jotenkin plaah, mutta kun itse omassa päässään miettii paljon negatiivisen kautta niin on kiva tulla tänne lukemaan jotain posia, jos saatte kiinni mitä tarkoitan Edelleen pakko jaksaa uskoa että paljon pikkutonttuja tulossa tännekin ketjuun

 

[Aakkoset]

Mun yks ystävä on varmaan hedelmällisyysjumalattaren siunaama, kun esikoisessa heillä meni vain 2kk ja seuraavassa 4kk ja lasten välissä oli kuitenkin 6 vuotta

Oiskohan tuota ollut aktiivisempi lapsihaaveessa, jos ois eri alalla harmittaa vähän nämä meidän pitkät tauot. Se ku toisten lapset on työtä ja välillä älyttömän raskaita viikkoja niin sitä on monesti ollut onnellinen, kun ei yhtäkään tarvitse ottaa mukaan. Olin myös sitä ajatellut nuorempana, että lapset pitää tehdä nuorempana kuin oma äiti, koska me ei tultu oikein toimeen, koska oltiin niin eri aikakausilta, mutta nyt musta on tulossa saman ikäinen äiti

Joillakin käy hyvä tuuri! Mutta olen huomannut, että ihmiset jotka ei koe keskenmenoja tai joudu odottamaan pitkään raskautumista eivät ihan ymmärrä millainen pelkoa, surua ja kaipuuta voi olla lapsettomuudesta.

Mun vanhemmat "tehnyt " lapset hyvin nuorena, itse en halunnut samaa. Joten olin 13 vuotta vanhempi kuin äitini, kun sain esikoiseni

 

[Aakkoset]

Kiitos Aakkoset ymmärryksestä ja lempeästä kannustuksesta Vaikka tietyssä vaiheessa kaikki tsempit ja onnistumistarinat tuntuu jotenkin plaah, mutta kun itse omassa päässään miettii paljon negatiivisen kautta niin on kiva tulla tänne lukemaan jotain posia, jos saatte kiinni mitä tarkoitan Edelleen pakko jaksaa uskoa että paljon pikkutonttuja tulossa tännekin ketjuun

Se kuuluu asiaan, eikä tarvitsekaan inspiroitua mistään, tai aina olla toiveikas. Se kuuluu valitettavasti elämään, aina ei huvita hymyillä tai iloita muiden onnistumisia. Tärkeää on, että pääsee yli näistä tunteista ja ajatuksista, eikä jää pitkään vellomaan. Täällä saatte vertaistukea, koska kaikilla on sama elämäntilanne. Itse kun yritimme, en tiennyt tästä foorumista, joten olin ihan yksin omien ajatusten ja tunteiden kanssa. Tällöin ne sai vallan ja itsellä jäi kyllä muu elämä odottamaan, että vauva tulisi muuttamaan elämämme. Ja niinhän se ei voi olla. Keskenmeno itellä sai tajuamaan, että pitää elää ja tavoitella muitakin haaveita samalla, koska mikään ei ole varmaa.

Kovasti tsemppiä, toivottavasti kaikki saisitte plussan ja käärön syliin mahdollisimman pian

 

[MariAnn14]

Tänään taas käyty vähän verta antamassa.. vähän kyllä jännittää missä mennään.. Mutta jos ei edelleenkään olla lähellekään normaalia, niin kyllähän se alkaa keljuttamaan..

 

[Kayla91]

Mun yks ystävä on varmaan hedelmällisyysjumalattaren siunaama, kun esikoisessa heillä meni vain 2kk ja seuraavassa 4kk ja lasten välissä oli kuitenkin 6 vuotta

Oiskohan tuota ollut aktiivisempi lapsihaaveessa, jos ois eri alalla harmittaa vähän nämä meidän pitkät tauot. Se ku toisten lapset on työtä ja välillä älyttömän raskaita viikkoja niin sitä on monesti ollut onnellinen, kun ei yhtäkään tarvitse ottaa mukaan. Olin myös sitä ajatellut nuorempana, että lapset pitää tehdä nuorempana kuin oma äiti, koska me ei tultu oikein toimeen, koska oltiin niin eri aikakausilta, mutta nyt musta on tulossa saman ikäinen äiti

Minäkin päätin ihan eri suuntaisesti, eli toivoin aina tulevani äidiksi vanhempana kuin oma äitini (22v). Minulla on ihanat välit molempiin vanhempiini, mutta sivusta seuranneena tuntui että heidän elämä ”pysähtyi” kun me lapset muutimme pois kotoa heidän ollessa reilu 40vuotiaita. Ajattelin, että olen itse mieluusti päälle 50v kun lapsia olisi vielä kotona. Ja taitaa onnistua tuo, kun ikää tulee keväällä 33 ihan näin ”vanhaksi” ei ollut tarkotus itseään päästää ennen esikoista, mutta nämä jutut ei tiettävästi ole aina vain itsestä kiinni.

Sitten vähän omaa napaa, odottavan aika on meinaan todella pitkä. Projekti on ihan pysähdyksissä, kun nyt ovuloimaton kierto eli ovulaatio ollut viimeksi 23.2 kuukautisten olisi normaalikierrossa pitänyt alkaa lauantaina, mutta jo tänään KP22 tiputtelee siihen malliin että… Olen tässä diagnosoinut itselleni kaikki maailman viat ja lapsettomuudet ja sit taas palannut mantraan ”yksi tälläinen on ihan normaalia” - mutta 100 varmasti astelen gynelle jos seuraavakin kierto olisi yhtä epäonninen.

Olen toivonut lasta jo niin monta vuotta, että harmittaa jokaisen kuukauden menetys. Mutta samalla sisimmässä on outo tunne, että ei tämä helpolla tule ja jotenkin henkisesti valmistuu jo kaikenmaailman juttuihin. Toki mielellään olen väärässä näistä worst-case-scenario ajatuksista.

 

[Konkari]

Minäkin päätin ihan eri suuntaisesti, eli toivoin aina tulevani äidiksi vanhempana kuin oma äitini (22v). Minulla on ihanat välit molempiin vanhempiini, mutta sivusta seuranneena tuntui että heidän elämä ”pysähtyi” kun me lapset muutimme pois kotoa heidän ollessa reilu 40vuotiaita. Ajattelin, että olen itse mieluusti päälle 50v kun lapsia olisi vielä kotona. Ja taitaa onnistua tuo, kun ikää tulee keväällä 33 ihan näin ”vanhaksi” ei ollut tarkotus itseään päästää ennen esikoista, mutta nämä jutut ei tiettävästi ole aina vain itsestä kiinni.

Sitten vähän omaa napaa, odottavan aika on meinaan todella pitkä. Projekti on ihan pysähdyksissä, kun nyt ovuloimaton kierto eli ovulaatio ollut viimeksi 23.2 kuukautisten olisi normaalikierrossa pitänyt alkaa lauantaina, mutta jo tänään KP22 tiputtelee siihen malliin että… Olen tässä diagnosoinut itselleni kaikki maailman viat ja lapsettomuudet ja sit taas palannut mantraan ”yksi tälläinen on ihan normaalia” - mutta 100 varmasti astelen gynelle jos seuraavakin kierto olisi yhtä epäonninen.

Olen toivonut lasta jo niin monta vuotta, että harmittaa jokaisen kuukauden menetys. Mutta samalla sisimmässä on outo tunne, että ei tämä helpolla tule ja jotenkin henkisesti valmistuu jo kaikenmaailman juttuihin. Toki mielellään olen väärässä näistä worst-case-scenario ajatuksista.

Miten sulla on kp 22 jos ovulaatio ollut 23.2?
Siis eikös sulla vasta pitäisi kuukautiset alkaa?

 

[Kayla91]

Miten sulla on kp 22 jos ovulaatio ollut 23.2?
Siis eikös sulla vasta pitäisi kuukautiset alkaa?

Sekoilin kalenterin kanssa, hyvä kun joku lukee tarkasti! Eli ei 23.2 vaan 23.1

Ei mennyt kuin hetki edellisen viestin kirjoittamisesta ja hanat aukesi. Elämäni ensimmäinen 22 päivän kierto. Olo on hämmentynyt, mutta ei muuta kuin uuteen yritykseen

 

[Konkari]

Sekoilin kalenterin kanssa, hyvä kun joku lukee tarkasti! Eli ei 23.2 vaan 23.1

Ei mennyt kuin hetki edellisen viestin kirjoittamisesta ja hanat aukesi. Elämäni ensimmäinen 22 päivän kierto. Olo on hämmentynyt, mutta ei muuta kuin uuteen yritykseen

Olisko sulla voinut olla ovulaatio normaalia aiemmin?
Itselläni se heittelee ~10 päivän välissä (siis kp 13-22). Usein erilaisia oireita ja myös oireettomia ovulaatiota ollut.

 

[Diiiina]

Toivottavasti ei haittaa kirjoitukseni, sillä en esikoista enään yritä. Meillä on se polku poljettu, mutta toivottavasti hyödytte meidän tarinasta.

Meillä meni kaikkiaan 14kk saada pysyvä plussa, josta meidän esikoinen syntyi. Yritys aikana ja kokemamme keskenmenon aikana, tuntui, että oikealta ja vasemmalta tuli raskausuutisia. Meidän keskenmeno todettiin nt-ultrassa, kun ei löytynyt sykettä. Samalta istumalta saimme lääkkeet ja ohjeet tyhjennykseen ja ohjattiin kotiin "hoitamaan" tilanne pois alta. Siinä sitten molemmat olimme aivan pihalla, hälmistyneitä, järkyttyneitä. Empatiaa ei herunut työntekijöiltä. Monella tutulla oli laskettuaika samoihin aikoihin tai muutama kuukausi ennen/ jälkeen, kuin meillä olisi ollut. Se tuntui todella pahalta. Aloin välttelemään raskaana olevia, vauvoja, lapsia ja kaikkea niihin liittyviä asioita. Olin todella surullinen ja katkera, sillä ajatuksissa vain mietin "miksi muiden raskaus jatkuu iloisesti, muttei meidän?".

Kun sain pysyvän plussan testin, olin jo niin väsynyt koko yrittämiseen ja stressaantunut. Noin kuukausi aikaisemmin olin päättänyt alkaa elää taas elämää ja tehdä siirtoja onnellisuuden eteen. Samalla olin päättänyt lopettaa oviksen seuraamisen, sillä se lisäsi stressiä. Kun olin tämän päätöksen tehnyt, samana kuukautena alkoi tulla outoja oireita, joita en pitänyt raskausoireita (migreeni, flunssa, unettomuus). Sain plussan raskaustestiin kun menkat olivat 4pvä myöhässä. Keskenmenon kokemus valitettavasti varjosti melkein koko raskauden, sillä emme uskoneet saavamme elävää lasta. Sain itselleni raskaana keskusteluapua pelkoihini, se todella auttoi. Joten suosittelen hakemaan apua, puhumaan menetyksistä ja keskustelemaan avoimesti omista tunteista. Niin kauan kun ei toimi tunteiden ja ajatusten mukaan (jotka voivat vahingoittaa muita) niin on sallittua tuntea ja ajatella kaikenlaista. Ne pitää vain käsitellä, vaikka se tuntuisi pahalta.

Meillä minä söin mama vitamiinia ja mies söi päivittäin 3 saksanpähkinää. Mies söi näitä 3-4kk ennenkuin saatiin pysyvä plussa. Olimme jostain lukeneet sen parantavan siittiöiden laatua. Lukemamme mukaan myös 2-3 päivän välein "tallettelu" pitää siittiöt hyvässä kunnossa. Liian usein ja liian harvoin heikentää laatua. En nyt muista lähteitä, varmasti löytyy googgeloimalla Lisätietoa.

Nyt kun meillä on 8kk ikäinen pallero, niin ollaan täysin siemauksin nautittu vauva-arjesta. Tuntuu, että osataan arvostaa tätä arkea enemmän, kuin jos olisi päästy helpommalla. Ollaan onnellisia, että tämä yksi edes on. Edelleen käyn kyllä tarkistmassa, että hengittäähän pieni

Osaan samaistua kirjoitukseen niin hyvin, ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Nytten yk25 menossa. Täällä heinäkuussa kkm lääketyhjennys ei mennyt ihan nappiin ja jäi raskausmateriaalia sisään mikä johti loppujen lopuksi imukaavintaan ja sekin tehtiin hereillä ollessa. Kokemus oli kerta kaikkiaan niiiin hirveä, mutta onneksi mies oli ihanasti tukena. Tammikuu oli pahinta aikaa kun kaikki tutut joilla samaan aikaan laskettu aika sai lapsen. Tässä nyt pikkuhiljaa olen alkanut voimaan paremmin ja keskittänyt katseen kevääseen. Itselle miehelle puhuminen auttoi todella paljon ja harkitsin jopa ihan ammattilaiselle puhumista. Niinkuin sanoit niin vertaistuki ja puhuminen on ollut tähän paras lääke ja sen hyväksyminen, että on okei tuntea kaikkia näitä tunteita. Toivon tälle keväälle paaaljon plussia meille kaikille ja ennen kaikkea hyvää vointia. Kyllä meidän aika tulee vielä

 

[Liljankukka🌸]

Meidän OI- hoidoista taas välipäivitystä vertaistueksi, jos joku muu käy samaa läpi; Täällä alkoi yllättäen kp1 epäonnistuneen hoitokierron jälkeen - no mutta kivaa päästä näin nopeasti jo uuteen yritykseen. Annosta hiukan nyt nostettiin. Eka väliultra on vasta kp14, kun en aiemmin pääse ultrattavaksi, mutta jos ovulaatiotesti positiivinen tätä ennen niin yhdyntäkielto (monikkoraskausriski, jos kasvaisikin useampi). Kiusaus olisi kyllä kova joka tapauksessa hyödyntää plussa, jos näin kävisi... Pakko ottaa tällänen hakuammuntaa-ratkaisu tähän väliin, kun ehdin jo avata uuden kynän edellisessä kierrossa, joka menee tässä kuussa vanhaksi, ellei käytä heti
Olis hauska jossain vaiheessa päästä testailemaan ovulaatiotestien lisäksi raskaustestejäkin kyllä. Maybe some day

 

[Kayla91]

Olisko sulla voinut olla ovulaatio normaalia aiemmin?
Itselläni se heittelee ~10 päivän välissä (siis kp 13-22). Usein erilaisia oireita ja myös oireettomia ovulaatiota ollut.

Onhan tämäkin mahdollista, ajattelinkin nyt hakea taas vaihteeksi ovulaatiotestejä! Jätin ne jo pois kun oireet ovat aina olleet niin selkeät.

 

[Hannietta]

Jos tästä kierrosta nappaisi niin marraskuun lopulle tulisi LA, seuraavasta kierrosta menisiki sitte sinne joulukuun loppuun. Enpä oo muuten ikinä ajatellu tätä asiaa LA:n näkökulmasta

Luulin eka, että ei tässä kierrossa päästä edes yrittämään miehen työmatkan takia, mutta päästiinpä kuitenkin talletteleen. Nyt odotellaan ja piinaillaan. Viime kierron lopulla kävin tosiaan ostamassa elämäni ensimmäisen raskaustestipakkauksen, mutta en kerenny sitä lopulta edes tekemään

Mitäs ovulaatiotestejä teillä olikaan käytössä? Jos hommais seuraaviin kiertoihin pääosin aika säännöllinen kierto ja selkeitä oireita on, mutta vähän heittelyä kuitenkin niin jos ny maksimoitas yrittämistä sitten.

 

[Liljankukka🌸]

Mitäs ovulaatiotestejä teillä olikaan käytössä? Jos hommais seuraaviin kiertoihin pääosin aika säännöllinen kierto ja selkeitä oireita on, mutta vähän heittelyä kuitenkin niin jos ny maksimoitas yrittämistä sitten.

Minusta pregcheck on edullisista paras ja selkein. Tukena sit digitesti, kun tummenee

 

[Pancake89]

Miehen aivolisäketutkimuksista tuli tulokset ja arvot oli alhaiset, joten lääkitys aloitetaan. Vähän haastavaa, kun sivuvaikutuksena voi olla haluttomuuden lisääntyminen. Ei ois paljoo varaa nykysestä enää lisääntyä Toivotaan et vaikutus on päin vastanen

 

[Nekkuu]

Täällä kp8 ja digitestailu aloitettu nyt viimeisimmän 28pvän kierron mukaan. En tiedä asettuuko kierton siihen 28pvään vai meinasiko vielä lyhyentyä tai yhtäkkiä pidentyä Yritän opetella myös premomin käyttöä, en tiedä miksi olen ”luottanut” iphonen omaan terveyssovellukseen, koska se ennustaa ovista jonnekin todella pitkälle tuolla 28pvän kierrollakin. Voihan se siis ollakin vaikka pitemmällä, mutta mietin, että jos esim viime kierrossa ovis meni ohi kun luotin siihen että se on vasta tuloillaan

 

[Aakkoset]

Osaan samaistua kirjoitukseen niin hyvin, ihan kuin itse olisin kirjoittanut. Nytten yk25 menossa. Täällä heinäkuussa kkm lääketyhjennys ei mennyt ihan nappiin ja jäi raskausmateriaalia sisään mikä johti loppujen lopuksi imukaavintaan ja sekin tehtiin hereillä ollessa. Kokemus oli kerta kaikkiaan niiiin hirveä, mutta onneksi mies oli ihanasti tukena. Tammikuu oli pahinta aikaa kun kaikki tutut joilla samaan aikaan laskettu aika sai lapsen. Tässä nyt pikkuhiljaa olen alkanut voimaan paremmin ja keskittänyt katseen kevääseen. Itselle miehelle puhuminen auttoi todella paljon ja harkitsin jopa ihan ammattilaiselle puhumista. Niinkuin sanoit niin vertaistuki ja puhuminen on ollut tähän paras lääke ja sen hyväksyminen, että on okei tuntea kaikkia näitä tunteita. Toivon tälle keväälle paaaljon plussia meille kaikille ja ennen kaikkea hyvää vointia. Kyllä meidän aika tulee vielä

Ihan kauhea kokemus, osanottoni Ihanaa, että ootte puolison kanssa keskustelleet ja saaneet tukea toisillenne. Hyviä puolia näissä kokemuksissa in, että parisuhde saattaa syventyä ja liimata vielä tiukemmin yhteen

 

[Hulluksiko tulossa]

Liityn nyt tähän keskusteluun, kun en oikein tuntenut itseäni kotoisaksi tuolla kuumeilijoiden parissa. Esikoinen ollut haaveissa ja ehkäisy jätetty jo vuosia sitten pois, mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Noh ei ole ikinä tullut. Ei edes tärppiä. Kierto ollut aina suhteellinen säännöllinen 28-30 päivää. Tässä kierrossa ilmeisesti ovulaatio oli räjähdysmäinen, koko alakerta kramppasi suolta myöten ja jouduin makoilemaan lattialla kauan aikaa. Siitä lähtien on ollut jos jonkinlaista tuntemusta kropassa. Mies aavistellut kun olen voivotellut pahentuvaa tissien kipua, että olisi voinut tärppi käydä. Tissit kipeytyivät ihan hulluna alta ja sivuilta ja turposivat kuppikoolla. Lisäksi vatsaa on turvottanut ihan hulluna ja tietenkin vatsassa ollut jos minkälaista nipistystä/tylppää kipua yms. väsyä, voimattomuutta, jatkuvaa valkovuotoa ja aivosumua. Nyt on oireet hieman helpottaneet, paitsi turvotus ja ummetus. Tissien kipu on onneksi hieman laantuneet viikonlopusta.

Noh nyt ollaan about 24/28-30 kp. Testasin lauantaina hyvällä mielikuvituksella olevan haamun eli negan. Eilen sitten tyhmyyksissäni testasin ei herkällä testillä puhtaan negatiivisen ja nyt en sitten uskalla testata enää uudelleen, kun tuo eilinen negatiivinen oli niin kova pettymys. Olen ollut jotenkin niin varma raskautumisesta, että tuo negatiivinen oli kyllä kuin märkä rätti vasten kasvoja. Tunnen itseni aivan hulluksi. Ajattelin, että jos perjantaina uskatautuisin testaamaan uudelleen, mutta tarvitsen kuitenkin jonkinlaista tukea että saisi pääkoppansa taas kasaan.

En yleensä seuraile kiertoani tai tuntemuksia saati tikuttele tai muutakaan, mutta nyt tämä kierto on ollut niin erilainen etten vain voi olla miettimättä raskauden mahdollisuutta. Tunne on että kohtu on kiinni ja pysyy. Sellainen ettei menkat olisi hetkeen alkamassa. Sitten taas ne nega alkoi kummitella takaraivossa ja aloin epäilemään itseäni oikein toden teolla.

 

[Aaltokukka]

Liityn nyt tähän keskusteluun, kun en oikein tuntenut itseäni kotoisaksi tuolla kuumeilijoiden parissa. Esikoinen ollut haaveissa ja ehkäisy jätetty jo vuosia sitten pois, mentaliteetilla tulee jos on tullakseen. Noh ei ole ikinä tullut. Ei edes tärppiä. Kierto ollut aina suhteellinen säännöllinen 28-30 päivää. Tässä kierrossa ilmeisesti ovulaatio oli räjähdysmäinen, koko alakerta kramppasi suolta myöten ja jouduin makoilemaan lattialla kauan aikaa. Siitä lähtien on ollut jos jonkinlaista tuntemusta kropassa. Mies aavistellut kun olen voivotellut pahentuvaa tissien kipua, että olisi voinut tärppi käydä. Tissit kipeytyivät ihan hulluna alta ja sivuilta ja turposivat kuppikoolla. Lisäksi vatsaa on turvottanut ihan hulluna ja tietenkin vatsassa ollut jos minkälaista nipistystä/tylppää kipua yms. väsyä, voimattomuutta, jatkuvaa valkovuotoa ja aivosumua. Nyt on oireet hieman helpottaneet, paitsi turvotus ja ummetus. Tissien kipu on onneksi hieman laantuneet viikonlopusta.

Noh nyt ollaan about 24/28-30 kp. Testasin lauantaina hyvällä mielikuvituksella olevan haamun eli negan. Eilen sitten tyhmyyksissäni testasin ei herkällä testillä puhtaan negatiivisen ja nyt en sitten uskalla testata enää uudelleen, kun tuo eilinen negatiivinen oli niin kova pettymys. Olen ollut jotenkin niin varma raskautumisesta, että tuo negatiivinen oli kyllä kuin märkä rätti vasten kasvoja. Tunnen itseni aivan hulluksi. Ajattelin, että jos perjantaina uskatautuisin testaamaan uudelleen, mutta tarvitsen kuitenkin jonkinlaista tukea että saisi pääkoppansa taas kasaan.

En yleensä seuraile kiertoani tai tuntemuksia saati tikuttele tai muutakaan, mutta nyt tämä kierto on ollut niin erilainen etten vain voi olla miettimättä raskauden mahdollisuutta. Tunne on että kohtu on kiinni ja pysyy. Sellainen ettei menkat olisi hetkeen alkamassa. Sitten taas ne nega alkoi kummitella takaraivossa ja aloin epäilemään itseäni oikein toden teolla.

Toivotaan että saat kerättyä voimia sen testin tekoon. Ehkäpä puoliso voisi olla silloin tukena tai jopa tehdä sen testin? Nestettä purkkiin ja hänet siihen liuskaa uittamaan. Kevyempi vaihtoehto on jättää testi hänelle tarkistettavaksi ja kertoisi tuloksen sitten sinulle.
Jos nytkään ei positiivista näy eikä kuulu, niin ehkäpä sinun kannattaisi käydä gynellä ja peruslabrakokeisssa. Raskautumisen esteenä voi olla niinkin "yksinkertainen" vaiva kuin taipumus ummetukseen. Jolloin kohdun bakteerifloora on jatkuvassa puolustus/ tulehdustilassa suolistobakteerien imeytyessä lähekkäin olevien seinämien läpi väärälle alueelle...
Tsemppiä perjantaille, olkoon se sinulle positiivisuuden päivä

 

[Hulluksiko tulossa]

Mulla o siis todella säännöllinen kierto ja suolentoiminta, eli ummetus tullut ovulaation jälkeen. Kävin ostamassa toisenkin testin jos uskaltautuisi testailemaan. Vuosi sitten käynyt alapään ultrassa ja kaikki oli hyvin.