Toivottavasti ei haittaa kirjoitukseni, sillä en esikoista enään yritä. Meillä on se polku poljettu, mutta toivottavasti hyödytte meidän tarinasta.
Meillä meni kaikkiaan 14kk saada pysyvä plussa, josta meidän esikoinen syntyi. Yritys aikana ja kokemamme keskenmenon aikana, tuntui, että oikealta ja vasemmalta tuli raskausuutisia. Meidän keskenmeno todettiin nt-ultrassa, kun ei löytynyt sykettä. Samalta istumalta saimme lääkkeet ja ohjeet tyhjennykseen ja ohjattiin kotiin "hoitamaan" tilanne pois alta. Siinä sitten molemmat olimme aivan pihalla, hälmistyneitä, järkyttyneitä. Empatiaa ei herunut työntekijöiltä. Monella tutulla oli laskettuaika samoihin aikoihin tai muutama kuukausi ennen/ jälkeen, kuin meillä olisi ollut. Se tuntui todella pahalta. Aloin välttelemään raskaana olevia, vauvoja, lapsia ja kaikkea niihin liittyviä asioita. Olin todella surullinen ja katkera, sillä ajatuksissa vain mietin "miksi muiden raskaus jatkuu iloisesti, muttei meidän?".
Kun sain pysyvän plussan testin, olin jo niin väsynyt koko yrittämiseen ja stressaantunut. Noin kuukausi aikaisemmin olin päättänyt alkaa elää taas elämää ja tehdä siirtoja onnellisuuden eteen. Samalla olin päättänyt lopettaa oviksen seuraamisen, sillä se lisäsi stressiä. Kun olin tämän päätöksen tehnyt, samana kuukautena alkoi tulla outoja oireita, joita en pitänyt raskausoireita (migreeni, flunssa, unettomuus). Sain plussan raskaustestiin kun menkat olivat 4pvä myöhässä. Keskenmenon kokemus valitettavasti varjosti melkein koko raskauden, sillä emme uskoneet saavamme elävää lasta. Sain itselleni raskaana keskusteluapua pelkoihini, se todella auttoi. Joten suosittelen hakemaan apua, puhumaan menetyksistä ja keskustelemaan avoimesti omista tunteista. Niin kauan kun ei toimi tunteiden ja ajatusten mukaan (jotka voivat vahingoittaa muita) niin on sallittua tuntea ja ajatella kaikenlaista. Ne pitää vain käsitellä, vaikka se tuntuisi pahalta.
Meillä minä söin mama vitamiinia ja mies söi päivittäin 3 saksanpähkinää. Mies söi näitä 3-4kk ennenkuin saatiin pysyvä plussa. Olimme jostain lukeneet sen parantavan siittiöiden laatua. Lukemamme mukaan myös 2-3 päivän välein "tallettelu" pitää siittiöt hyvässä kunnossa. Liian usein ja liian harvoin heikentää laatua. En nyt muista lähteitä, varmasti löytyy googgeloimalla Lisätietoa.
Nyt kun meillä on 8kk ikäinen pallero, niin ollaan täysin siemauksin nautittu vauva-arjesta. Tuntuu, että osataan arvostaa tätä arkea enemmän, kuin jos olisi päästy helpommalla. Ollaan onnellisia, että tämä yksi edes on. Edelleen käyn kyllä tarkistmassa, että hengittäähän pieni
Pääsee jännäämään pääsiskö tällä kierrolla ovulaation induktioon.
sekin vähän riipasee ku joku lapsi sanoo "leikitäänkö että sinä oot äiti tässä leikissä.." Niimpä.. Leikkisti oon vaan äiti.. 
en oo ennen ollu töistä pois menkkojen takia. 
koitan pitää testit paketissa ja en testaa vasta kun on reippaasti myöhässä tällä kertaa.
tuntuu todella pahalta teidän puolesta 
Tota tallettelutiheyttä oon välillä miettiny mikä ois paras ja tiedostan, ettei kaikki tämä stressaaminen ja testaaminen ole hyväksi, koska kyllähän keho siihenkin reagoi, mutta sitä ei vaan uskalla jättää sattumalle 