BurlesqueQueen
Silmät suurina ihmettelijä
Majlen: Oletko kuinka pitkällä? Itsellä viikkoja 17, itse en ole vielä liikkeitä tuntenut mutta odotan innolla :)
Maha alkaa pikkuhiljaa tulla esille, miten nopeasti teillä maha pullahti esiin? :D
Esikoistaan odottavat tammikuiset
- Ketjun aloittaja Untamoinen
- Aloituspäivämäärä
Majlen: Oletko kuinka pitkällä? Itsellä viikkoja 17, itse en ole vielä liikkeitä tuntenut mutta odotan innolla :)
Maha alkaa pikkuhiljaa tulla esille, miten nopeasti teillä maha pullahti esiin? :D
marimus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiitos MPOP ja toukero tuesta ja kannustuksesta. Huojentavaa tosiaan kuulla, että muitakin mietityttää samat asiat ja terkkarille meinaan puhua heti seuraavalla käynnillä, joka tosin on vasta kuukauden päästä (sitä ennen on jo mm. rakenneultra ja 4D-ultra. Kreisiä!). :)
Heh, muutamat kaverini odottavat myös esikoisiaan ja olen ymmärtänyt heidän puheistaan, että ovat ihan fine sen kanssa, että tulevat olemaan lapsen kanssa symbioosissa ainakin sen vuoden käymättä missään ilman häntä. Grrrr. Ei tule onnistumaan mulla/meillä. Siksi olenkin tuntenut vähän huonoa omaatuntoa, kun jo nyt suunnittelen, kenelle lapsen sitten lykkään, kun haluan miehen kanssa vaikka kaksin ravintolaan.
Maha on täällä näkynyt hyvin selvästi jo varmaan kuukauden päivät :D. Olen onneksi oppinut pukeutumaan niin, ettei se ihan ekana törrötä muiden silmiin, mutta salaillakaan en sitä enää pystyisi. Totuttelua maha kyllä vielä vaatii. Odotan, että se olisi esim. kuukauden päästä jo niin iso, että voin kantaa sitä ylpeydellä.
Liikkeitä saatoin tuntea eilen (18+0), ellei vatsani sitten muuten vaan oireillut grilliruokaviikonlopun jäljiltä :D. Hankalaa, kun ei tiedä yhtään, miltä niiden liikkeiden pitäisi tuntua (kuplat ja kalanevähipaisut eivät kerro ensikertalaiselle todellisuudessa mitään ennen kuin ne tunnistaa itse). Viikonlopun liitossäryistä päätellen tyyppi ainakin kasvaa koko ajan, joten eiköhän tuntemuksetkin ala selkeytyä tässä lähiviikkojen aikana.
Heh, muutamat kaverini odottavat myös esikoisiaan ja olen ymmärtänyt heidän puheistaan, että ovat ihan fine sen kanssa, että tulevat olemaan lapsen kanssa symbioosissa ainakin sen vuoden käymättä missään ilman häntä. Grrrr. Ei tule onnistumaan mulla/meillä. Siksi olenkin tuntenut vähän huonoa omaatuntoa, kun jo nyt suunnittelen, kenelle lapsen sitten lykkään, kun haluan miehen kanssa vaikka kaksin ravintolaan.
Maha on täällä näkynyt hyvin selvästi jo varmaan kuukauden päivät :D. Olen onneksi oppinut pukeutumaan niin, ettei se ihan ekana törrötä muiden silmiin, mutta salaillakaan en sitä enää pystyisi. Totuttelua maha kyllä vielä vaatii. Odotan, että se olisi esim. kuukauden päästä jo niin iso, että voin kantaa sitä ylpeydellä.
Liikkeitä saatoin tuntea eilen (18+0), ellei vatsani sitten muuten vaan oireillut grilliruokaviikonlopun jäljiltä :D. Hankalaa, kun ei tiedä yhtään, miltä niiden liikkeiden pitäisi tuntua (kuplat ja kalanevähipaisut eivät kerro ensikertalaiselle todellisuudessa mitään ennen kuin ne tunnistaa itse). Viikonlopun liitossäryistä päätellen tyyppi ainakin kasvaa koko ajan, joten eiköhän tuntemuksetkin ala selkeytyä tässä lähiviikkojen aikana.
toukero
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mie oon tuntenu liikkeitä jo muutaman päivän ajan. Ainakin oon melkosen satavarma, että ne kutinat on ollu mukulan aiheuttamia :) Alamahassa ja sisäpuolella ne on tuntunu, enkä oo aiemmin vastaavia kutinoita huomannu, joten ei kai se mitään muutakaan voi olla ku pikkuinen potkimassa.
Maha on kyllä kasvanu jonkun verran, mutta ei se vielä läskiä oo syrjäyttäny, eli ei sitä muut huomaa. Korkeintaan ehkä katsoo että on taas muikille saunakaljat maistunu :D
Maha on kyllä kasvanu jonkun verran, mutta ei se vielä läskiä oo syrjäyttäny, eli ei sitä muut huomaa. Korkeintaan ehkä katsoo että on taas muikille saunakaljat maistunu :D
Triplakauris
Silmät suurina ihmettelijä
Mäkin olen alkanut tuntea jo vähän liikkeitä ja välillä tuntuu ettei se napero taida nukkua ollenkaan! :D Mutta se on kyllä selvä etteivät ne liikkeet tuntuneet kalan evän hipaisulta tai ilmakulplilta. Jokainen tuntee ne varmastikin omalla tavallaan.. eli ei kannata välttämättä odottaa evän hipaisua..Itse huomasin lähinnä siitä, että tällaista en ole ennen tuntenut. :) Mieskin alkaa jo olla kateellinen, kun ei itse voi vielä tuntea niitä liikkeitä ja minä huomauttelen vähän väliä että noniin taas se potkaisi! Onneksi ei se odotus enään kauaa hänenkään kohdalla kestä.
Mahan kasvun pystyn vielä jotenkuten peittämään, mutta aamuisin se on huvittavan pyöreä alavatsalta kun on virtsarakko täynnä.. :) Anoppi tuntuu seuraavan vatsan kasvua minuakin tarkemmin, jotenka kai se on vähän jo kasvanut, eivät normaalit farkut mene enää kiinni!
Mahan kasvun pystyn vielä jotenkuten peittämään, mutta aamuisin se on huvittavan pyöreä alavatsalta kun on virtsarakko täynnä.. :) Anoppi tuntuu seuraavan vatsan kasvua minuakin tarkemmin, jotenka kai se on vähän jo kasvanut, eivät normaalit farkut mene enää kiinni!
Täällä samoin tuntuu liikkeitä. Näitä on tuntunut hentoina jo aika monta viikkoa, mutta viime ja tällä viikolla on alkanut tuntua ihan kunnon potkuina jo! :) Ja oikeastaan joka päivä tuntuu ja monta kertaa päivässä. Samoin myllerrystä ja vähän jopa inhottavaa paineen tunnetta silloin kun vaavi vaihtaa paikkaa. Nyt on siis 19+2. Ens maanantaina puoliväli jo ja sit ens viikon torstaina onkin jo rakenneultra! Huii, saadaankohan jo tietää, että kumpi tulee? :)
martsaH81
Silmät suurina ihmettelijä
Täälläkin odotetaan esikoista, mennään tosiaan viikoilla 15+2 ja laskettuaika on 28.1
Anopilla ja miehelläni on syntymäpäivät 27.1 ja ovat sanoneet että raahaavat miut synnärille sinä päivänä. No katsellaan kuinka käy :) parempaa synttärilahjaahan ei voi toivoa <3
Tänään kävin juuri neuvolassa ja kuunneltiin sydänäänet ja pikkuinen kaveri pyöriä myllää kovasti. Tosin liikkeitä en vielä tunne, niitä odottelen kovasti. Rakenneultra on ensikuussa,sitä odotetaan kovasti,se on eka kerta ku miehenikin pääsee ultraan mukaan.
Minulla todettiin aika alussa raskausdiabetes,ja verensokerien heittäessä oli pahaa oloa, mutta kun aloin syömään säännöllisesti päivittäin pahaolo hävisi ja painokin hieman on tippunut (olen ylipainoinen) tosin kilot tulevat ajanmittaan takaisin, mutta eipä se pelota.
Kärsin ajoittain kovasta närästyksestä, tosin oloa helpottaa matalahiilihappoinen vichy :) ei tarvitse rennietä syödä koko ajan.
Joku päivä olisi lähdettävä alusvaate ja housu ostoksille, siihen malliin turvottaa ja maha kasvaa,että nykyiset alushoust rupeaa puristelemaan :) Kai se on ostettava niitä "romantiikan tappajia"
Olisi tosiaan mukava vaihdella kokemuksia ja tuntemuksia kaikkien samassa tilassa olevien kanssa :)
Anopilla ja miehelläni on syntymäpäivät 27.1 ja ovat sanoneet että raahaavat miut synnärille sinä päivänä. No katsellaan kuinka käy :) parempaa synttärilahjaahan ei voi toivoa <3
Tänään kävin juuri neuvolassa ja kuunneltiin sydänäänet ja pikkuinen kaveri pyöriä myllää kovasti. Tosin liikkeitä en vielä tunne, niitä odottelen kovasti. Rakenneultra on ensikuussa,sitä odotetaan kovasti,se on eka kerta ku miehenikin pääsee ultraan mukaan.
Minulla todettiin aika alussa raskausdiabetes,ja verensokerien heittäessä oli pahaa oloa, mutta kun aloin syömään säännöllisesti päivittäin pahaolo hävisi ja painokin hieman on tippunut (olen ylipainoinen) tosin kilot tulevat ajanmittaan takaisin, mutta eipä se pelota.
Kärsin ajoittain kovasta närästyksestä, tosin oloa helpottaa matalahiilihappoinen vichy :) ei tarvitse rennietä syödä koko ajan.
Joku päivä olisi lähdettävä alusvaate ja housu ostoksille, siihen malliin turvottaa ja maha kasvaa,että nykyiset alushoust rupeaa puristelemaan :) Kai se on ostettava niitä "romantiikan tappajia"
Olisi tosiaan mukava vaihdella kokemuksia ja tuntemuksia kaikkien samassa tilassa olevien kanssa :)
toukero
Vauhtiin päässyt keskustelija
martsaH81, anopilla on aika mahtavat synttärilahjat elämänsä aikana! Kahteen otteeseen jälkeläisiä synttärilahjaksi niin mikäs siinä ollessa :) Ei varmaan paljon muuta kaipaile.
Mie oon muuten käyttäny kunnon mammakalsareita jo pitkän aikaa (ylipainoinen myös), ei oo miestä haitannu :)
Meijän mukula on vetäny hirveetä rundii pitkin aamupäivää mahassa, kaverilla taitaa olla bailut menossa ainaskin kutinasta päätellen :)
Mie oon muuten käyttäny kunnon mammakalsareita jo pitkän aikaa (ylipainoinen myös), ei oo miestä haitannu :)
Meijän mukula on vetäny hirveetä rundii pitkin aamupäivää mahassa, kaverilla taitaa olla bailut menossa ainaskin kutinasta päätellen :)
Täällä sama juttu kuin martsaH81:llä, vaateostoksille pitäisi mennä... Maha on kasvanut jonkin verran, en tiedä huomaisiko asiasta tietämätön vai luulisiko vain muuten pömpöksi. Riippuu varmaan asennosta ja vaatteista, olen myös huomannut, että iltaa kohti masu alkaa näkymään huomattavasti enemmän.Onko muilla näin? Ilman paitaa kyllä tunnistaa vauvamahksi kun tuo linea negra näkyy selvästi navan alla ja nykyisin myös yllä. Mamaliciousin odotusfarkut ovat olleet käytössä jo hyvän tovin ja olen niihin oikein tyytyväinen, mutta yksillä sopivilla housuilla on vähän tylsä elää ja pitäisi niitä pestäkin välillä :) Normipaidat menevät suurilta osin edelleen kun käytän muutenkin aika pitkiä paitoja ja alustoppeja. Rintaliiveissä menevät enää kahdet suurimmat ja nekin alkavat olla aika "täynnä" ;) En vaan viitsisi ihan vielä ostella uusia kun en tiedä kuinka isoiksi nää meinää kasvaa...
Tisseistä tuli mieleen, että ne eivät ole olleet juurikaan kipeät koko raskauden aikana toistaiseksi, mutta juuri pari päivää sitten kun illalla riisuin liivit niin alkoi ihan vietävä särky, joka kesti tovin. Oli erikoisen tuntuista kun mun rinnat ei ikinä ole olleet kipuilevaa sorttia muutenkaan.
Tisseistä tuli mieleen, että ne eivät ole olleet juurikaan kipeät koko raskauden aikana toistaiseksi, mutta juuri pari päivää sitten kun illalla riisuin liivit niin alkoi ihan vietävä särky, joka kesti tovin. Oli erikoisen tuntuista kun mun rinnat ei ikinä ole olleet kipuilevaa sorttia muutenkaan.
martsaH81
Silmät suurina ihmettelijä
Itse kauhulla mietin mitä sitten talvikaudella pukee päälle,kun ilmat kylmenee jne. Olen etsinyt paikallisista kaupoista mammahousuja,mutta kokoiselleni ei oikein löydy sopivia,netissä ne ovat sitten niin hinnakkaita että huh huh. normaalisti mennyt koko 46 tai 48, nyt pidän kokoa 50 ja sekin meinaa vielä tällä hetkellä pudota päältä, tosin pidän vyötä kevyesti,ettei ihan keskenkaiken ole housut kintussa :)
Itselläni kasvanutta mahaa ei vielä oikein erota,muuten kuin kun käyn selälleni niin silloin tuntuu tuo kasvanu kumpu parhaiten :) eli pelastusrenkaat on vyötäröllä nii se estää näkyvyyttä hieman.
Miulla rinnat tai siis nännit on ollut oikeastaan koko raskausajan hellät,joskus vähemmän ja joskus enemmän, jostain olen lukenut että olisi hyvä nukkua rintaliivit päällä? Itse en kyllä osaa, kun aina ilman niitä olen nukkunut :) Muutenkin nukkuma-asennot on hakusessa,kun yleensä nukahdan mahallani ja selälläni en osaa nukkua,mutta kai tuo selällää nukkuminen sitten pakosta onnistuu :)
Ekaa kertaa elämässäni kirjoittelen milekkään palstalle ja tämähän on mukavaa,kun kaikilla on tietysti sama päämäärä jne. :)
Itselläni kasvanutta mahaa ei vielä oikein erota,muuten kuin kun käyn selälleni niin silloin tuntuu tuo kasvanu kumpu parhaiten :) eli pelastusrenkaat on vyötäröllä nii se estää näkyvyyttä hieman.
Miulla rinnat tai siis nännit on ollut oikeastaan koko raskausajan hellät,joskus vähemmän ja joskus enemmän, jostain olen lukenut että olisi hyvä nukkua rintaliivit päällä? Itse en kyllä osaa, kun aina ilman niitä olen nukkunut :) Muutenkin nukkuma-asennot on hakusessa,kun yleensä nukahdan mahallani ja selälläni en osaa nukkua,mutta kai tuo selällää nukkuminen sitten pakosta onnistuu :)
Ekaa kertaa elämässäni kirjoittelen milekkään palstalle ja tämähän on mukavaa,kun kaikilla on tietysti sama päämäärä jne. :)
marimus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mullakin on synttärit 5.1 ja LA on 6.1. Ihan mielelläni pitäisin tuon synttäripäivän ihan "omanani". En halua juhlia seuraavaa vuosikymmentä pelkkien lastenkutsujen merkeissä ;).
Mäkin olen nyt taipunut mammafarkkuihin. Ovat kyllä mukavat, mutta aika kamalan näköiset. Tykkään normaalisti pillifarkuista, mutta koska mamikset on kalsarimallisesti alhaalta ylös vedettäviä, ilman avattavia nappeja ja vetoketjuja, ja lantioni epäsopusuhtaisen leveä, joudun käyttämään ihan hirveän isoja ja roikkuvia pöksyjä. Ja sitten se kangasriekale vielä pyörii hula hulaa lantiolla. Mutta ehkä tää tästä, kun maha kasvaa. Gina Tricotin perustopit ovat muuten osoittautuneet parhaimmiksi raskauspaidoiksi ainakin omassa tuttavapiirissä. Ovat tarpeeksi pitkiä peittääkseen mahan.
Mulla on tuon maanantaisen viestin jälkeen tuntunut liikkeet koko ajan vaan selvemmin ja selvemmin <3. Hassu olo. Ja masu näyttäis kasvavan ihan räjähdysvauhtia. Tuntuu, että se on koko ajan jotenkin "tiellä", vaikkei se mikään iso vielä olekaan. Ja syödessä kerään kaikki tipat, tahrat ja murut tuohon mahan ja tissien väliin :D. Onko odottaville äideille olemassa omia kaulureita?
Mäkin olen nyt taipunut mammafarkkuihin. Ovat kyllä mukavat, mutta aika kamalan näköiset. Tykkään normaalisti pillifarkuista, mutta koska mamikset on kalsarimallisesti alhaalta ylös vedettäviä, ilman avattavia nappeja ja vetoketjuja, ja lantioni epäsopusuhtaisen leveä, joudun käyttämään ihan hirveän isoja ja roikkuvia pöksyjä. Ja sitten se kangasriekale vielä pyörii hula hulaa lantiolla. Mutta ehkä tää tästä, kun maha kasvaa. Gina Tricotin perustopit ovat muuten osoittautuneet parhaimmiksi raskauspaidoiksi ainakin omassa tuttavapiirissä. Ovat tarpeeksi pitkiä peittääkseen mahan.
Mulla on tuon maanantaisen viestin jälkeen tuntunut liikkeet koko ajan vaan selvemmin ja selvemmin <3. Hassu olo. Ja masu näyttäis kasvavan ihan räjähdysvauhtia. Tuntuu, että se on koko ajan jotenkin "tiellä", vaikkei se mikään iso vielä olekaan. Ja syödessä kerään kaikki tipat, tahrat ja murut tuohon mahan ja tissien väliin :D. Onko odottaville äideille olemassa omia kaulureita?
Minäkin olen vauvan liikkeitä tuntenut nyt ehkäpä pari viikkoa säännöllisesti. Ja ei ne mullakaan missään vaiheessa ole miltään ilmakuplilta tai kalan eviltä tuntunut! Enemmänkin kalan näykkimiseltä :D Ihan kunnon töksäyksiä tulee ja eilenkin töissä joutui jo vähän masua pitelemään, kun iski sarjaa alavatsaan munasarjojen kohdalle..
Mies kovasti odottelee, että pääsisi tuntemaan liikkeitä myös. Eilen kaivoi youtube:sta videioita, joissa päälle päin oli vauvan liikkeitä nähtävissä jo 20-22 viikoista lähtien ja fiilistellen totesi, ettei enää kauaa mene.. :)
Pinnasänky ostettiin eilen. Muita hankintoja ei olla vielä tehty, mitä nyt siskolta saatu pientä toppapukua, kantoreppua ja ensiaskeltuolia. Vaunut on kyllä jo valittuna ja tiedossa, että niissä 3 kk:n tilausaika, eli viimeistään ensikuussa täytyy käydä tilaamassa..
Mies kovasti odottelee, että pääsisi tuntemaan liikkeitä myös. Eilen kaivoi youtube:sta videioita, joissa päälle päin oli vauvan liikkeitä nähtävissä jo 20-22 viikoista lähtien ja fiilistellen totesi, ettei enää kauaa mene.. :)
Pinnasänky ostettiin eilen. Muita hankintoja ei olla vielä tehty, mitä nyt siskolta saatu pientä toppapukua, kantoreppua ja ensiaskeltuolia. Vaunut on kyllä jo valittuna ja tiedossa, että niissä 3 kk:n tilausaika, eli viimeistään ensikuussa täytyy käydä tilaamassa..
Suklaapata
Vasta-alkaja
Mullakin alkaa jo näkyvästi pullistua vatsa. Jotenki automaattisesti aina ulos mentäessä rupeen piilottelemaan mun kasvavaa mahaa. Vaikka tiedän, että iso vatsa kuuluu asiaan, silti jotenki kainostelen asian kanssa. Poikaystävällä menee aina välillä hermot kun kyselen, näkyykö vatsa ja, oonko lihavan näköinen näissä housuissa 
. Koitan päästä tän kriisin yli ja totutella asiaan.
Odotan vaan sitä hetkeä, että pääsisin sinne tokaan ultraan kuulemaan, onko poika vai tyttö tulossa. Totta kai mulla on menny tällain perinteisesti, että toivon saavani tytön niin, että voisi pukea mekkoja ja laittaa rusetteja päähän, mutta ei siis todellakaan haittaa vaikka lapsi olisikin poika. Myös sen kannalta toivon tyttöä ku ollaan päästy poikaystäväni kanssa yksimielisyyteen tytön nimen kanssa. Pojalle ei olla vielä keksitty oikeen sellasta nimeä, joka kummalleki sopisi. Jos sieltä neitiä pukkaa, niin sille tulee sitten nimeksi Lola. Oon ystävän kanssa menny jo kattelemaan lastenvaatteita ja tarvikkeita. Ja en jaksais odottaa, että saan lapsen täältä mahasta ulos mun syliin. Oon onnellinen ja sitte mua samalla jännittää ja pelottaa kauheesti. Voi kun syyskuu tulis äkkiä!
. Koitan päästä tän kriisin yli ja totutella asiaan. Odotan vaan sitä hetkeä, että pääsisin sinne tokaan ultraan kuulemaan, onko poika vai tyttö tulossa. Totta kai mulla on menny tällain perinteisesti, että toivon saavani tytön niin, että voisi pukea mekkoja ja laittaa rusetteja päähän, mutta ei siis todellakaan haittaa vaikka lapsi olisikin poika. Myös sen kannalta toivon tyttöä ku ollaan päästy poikaystäväni kanssa yksimielisyyteen tytön nimen kanssa. Pojalle ei olla vielä keksitty oikeen sellasta nimeä, joka kummalleki sopisi. Jos sieltä neitiä pukkaa, niin sille tulee sitten nimeksi Lola. Oon ystävän kanssa menny jo kattelemaan lastenvaatteita ja tarvikkeita. Ja en jaksais odottaa, että saan lapsen täältä mahasta ulos mun syliin. Oon onnellinen ja sitte mua samalla jännittää ja pelottaa kauheesti. Voi kun syyskuu tulis äkkiä!
Marbella77
Oman äänensä löytänyt
Hei kaikki <3
Ja heti alkuu Toukero kiitos kauniista sanoista, jotka tulivat kyllä tarpeeseen ja sain kyyneleen vierähtämään silmäkulmasta, kiitos <3 . pohjimmiltani yritän ajatella asioita aina monelta eri kannalta ja että minun mielipiteeni on vain yksi, jollakin toisellakin voi olla se " oikea vastaus. Mutta Toukero Täällä tällä viikolla on tunteet menneet vuoristorataa, aivan yhtäkkiä alkuviikosta tuli tunne sisälle aivan jostain (varmaan kun lukee kuinka ihmiset ovat jo hankkineet kaikkea ym), että minusta tulee maailman huonoin äiti, en osaa mitään hankkia pienokaiselle ja tuleeko minulle koskaan sitä tunnetta "pesän perustamisviettiä" . Itkin aivan hysteerisesti kuin maailman loppu olisi tullut. Onneksi mieheni ja äiti kykenivät ottamaan asian "vakavasti" ja rauhallisesti tukien ja antaen itkun tulla ilman mitään naurua ja ilmaisua kuinka hölmö olen. Varmaan jännitin tulevaa neuvolaa ja että huomasin , että kohta ollaan puolessa välissä. Ja nyt kun olen kertonut ystävilleni raskaudesta saadenkin ihania onnen toivotuksia ja kaikki ovat luvanneet tulla mukaan synnytykseen ponnistamaan kanssani, jos tammikuussa niin tarvitaan. Nyt huomaakin, ettei se raskaus olekaan muuttanut elämääni vaan tuonut yhden ihanan asian lisää. Ystävät varmasti pysyvät, ne jotka oikeasti ovat ystäviä <3
Siis olemme mieheni ja suvun kanssa sopineet, että meillä aletaan vasta syksyllä miettimään mitä hankitaan ja lastenhuone laitetaan vasta kuntoon loppu metreillä. Nyt jo naurattaa asia ja ollaankin naurettu, että mikä hormoonipamaus tulee seuraavaksi. Mutta onneksi on tämä sivustu, josta saa tukea <3 .
Muuten täällä voidaan ihmeen hyvin, paitsi jalkojen turvotus. Tänään kokeilen jalkakylpyä, sain sukulaiselta itse tehtyä jalkakylpysuolaa, joka auttaa torvonneisiin, väsyneisiin jalkoihin. Hän käytti myös samaaa raskausaikana ja toimi. Mieheni toi jonkun jalkakylpylaitteen, jospa näillä aloitettaisiin hyvällä fiiliksellä uusi viikko.
Kaikille oikein hyvää tulevaa viikkoa <3
Ja heti alkuu Toukero kiitos kauniista sanoista, jotka tulivat kyllä tarpeeseen ja sain kyyneleen vierähtämään silmäkulmasta, kiitos <3 . pohjimmiltani yritän ajatella asioita aina monelta eri kannalta ja että minun mielipiteeni on vain yksi, jollakin toisellakin voi olla se " oikea vastaus. Mutta Toukero Täällä tällä viikolla on tunteet menneet vuoristorataa, aivan yhtäkkiä alkuviikosta tuli tunne sisälle aivan jostain (varmaan kun lukee kuinka ihmiset ovat jo hankkineet kaikkea ym), että minusta tulee maailman huonoin äiti, en osaa mitään hankkia pienokaiselle ja tuleeko minulle koskaan sitä tunnetta "pesän perustamisviettiä" . Itkin aivan hysteerisesti kuin maailman loppu olisi tullut. Onneksi mieheni ja äiti kykenivät ottamaan asian "vakavasti" ja rauhallisesti tukien ja antaen itkun tulla ilman mitään naurua ja ilmaisua kuinka hölmö olen. Varmaan jännitin tulevaa neuvolaa ja että huomasin , että kohta ollaan puolessa välissä. Ja nyt kun olen kertonut ystävilleni raskaudesta saadenkin ihania onnen toivotuksia ja kaikki ovat luvanneet tulla mukaan synnytykseen ponnistamaan kanssani, jos tammikuussa niin tarvitaan. Nyt huomaakin, ettei se raskaus olekaan muuttanut elämääni vaan tuonut yhden ihanan asian lisää. Ystävät varmasti pysyvät, ne jotka oikeasti ovat ystäviä <3
Siis olemme mieheni ja suvun kanssa sopineet, että meillä aletaan vasta syksyllä miettimään mitä hankitaan ja lastenhuone laitetaan vasta kuntoon loppu metreillä. Nyt jo naurattaa asia ja ollaankin naurettu, että mikä hormoonipamaus tulee seuraavaksi. Mutta onneksi on tämä sivustu, josta saa tukea <3 .
Muuten täällä voidaan ihmeen hyvin, paitsi jalkojen turvotus. Tänään kokeilen jalkakylpyä, sain sukulaiselta itse tehtyä jalkakylpysuolaa, joka auttaa torvonneisiin, väsyneisiin jalkoihin. Hän käytti myös samaaa raskausaikana ja toimi. Mieheni toi jonkun jalkakylpylaitteen, jospa näillä aloitettaisiin hyvällä fiiliksellä uusi viikko.
Kaikille oikein hyvää tulevaa viikkoa <3
marimus
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulle iski taas viime yönä ihan hirrrrveä stressi ja ahdistus ja tällä kertaa rahasta. Aloin miettiä kaikkia tulevia vauvahankintoja + muita kuluja, joita tälle syksylle todellakin löytyy (mm. talvirenkaat, auton huolto, 500 veromätkyt, opintotuen takaisinperinnän lyhennykset, uusi ruokapöytä ja miehelle luvattu aika arvokas synttärilahja). Argh. Nyt täytyy tosissaan ruveta hillitsemään itseään noissa hankinnoissa, koska visakin on aika epäkäytännöllinen maksuväline nyt, kun tietää, että tulot pienenee ainakin seuraavan vuoden ajaksi :(.
Miksi lasta varten täytyy hankkia niin hirveästi kaikkea? Haluaisin vaan ne välttämättömyydet, mutta mistä minä esikoista odottavana tiedän, mitä ne edes on. Huoh.
Kauheeta nillitystä nämä minun viestit, mutta tänne on niin hyvä purkaa näitä tuntojaan.
Miksi lasta varten täytyy hankkia niin hirveästi kaikkea? Haluaisin vaan ne välttämättömyydet, mutta mistä minä esikoista odottavana tiedän, mitä ne edes on. Huoh.
Kauheeta nillitystä nämä minun viestit, mutta tänne on niin hyvä purkaa näitä tuntojaan.
marimus kirjoitti:
Miksi lasta varten täytyy hankkia niin hirveästi kaikkea? Haluaisin vaan ne välttämättömyydet, mutta mistä minä esikoista odottavana tiedän, mitä ne edes on. Huoh.
(Pyydän taas anteeksi kuokkimista tällä puolella!)
Ei vauvaa varten tarvi paljoa hankkia, pienelläkin pärjää :) tietenkin jos haluaa, niin vaikka mitä voi hankkia... me ostettiin esikoista varten vain vaunut (nekin käytettynä), kylpyamme (käytettynä eurolla, ja hyvin on kestänyt!), kantokoppa autoon (käytettynä tosi halvalla) ja vähän vaatetta (nekin suurin osa käytettynä). Äitiyspakkausta voi käyttää aluksi sänkynä, jos ei viereen halua nukuttaa. Me ostettiin pinnasänky vasta sitten kun sopiva löytyi käytettynä.
Imetystyynyinä voi käyttää sohvatyynyjäkin, ja vasta sitten kun tietää missä asennossa tykkää imettää niin miettiä muita vaihtoehtoja. Vauva voi hyvin nukkua päiväunensa vaikka sohvalla/sängyllä tyynyillä ympäröitynä, koska ei muutamaan kuukauteen osaa alas kieriä. Jos kuitenkin tarvitsee sitteriä (mikä ei ole ollenkaan välttämätön...) niin auton kantokoppa sopii siihen ihan hyvin. Tuttipullot voi hyvin keittää tavallisessa kattilassa ja kuivattaa tiskikaapissa.
Meille ei hoitopöytää mahtunut mihinkään järkevään paikkaan, joten vaipanvaihdot sujuivat hyvin myös sängyn päällä/sohvalla/ lattialla huovan päällä. Lattia on muutenkin mukavin paikka seurustella vauvan kanssa :)
rintapumppuja, maidonkerääjiä, rintakumeja ja sen sellaisia voi miettiä vasta sitten, kun tietää kuinka itseltä tulee maitoa ja tarvitseeko lisäksi korvikkeita yms.
Lelukaaria ja muita isompia vauvanleluja löytää paljon halvemmalla käytettynä, jos ne tarpeellisiksi kokee. Meille taisi tulla naapurista...
Tässä vaan esimerkkejä, että ei se vauva välttämättä mitään kallista tavara-arsenaalia tarvitse :) tärkeintä on rakastavat vanhemmat, joilta saa aikaa ja jotka tyydyttävät vauvan tärkeimmät tarpeet eli nälän, unen, vaihtavat vaipat ja pitävät lämpimänä.
Näissä jutuissa on aina se, että toinen sanoo ettei olisi voinut elää jotain tiettyä tavaraa, ja toinen taas kokee saman tavaran täysin turhaksi :D
Tsemppiä! Rahahuolet on kyllä ärsyttäviä :/
Minäkin kuokin ja komppaan Ramanaa; ei tarvi ostaa kaikkea ja paljon. :) Ostaa sen verran mikä tuntuu maalaisjärjellä aateltuna "pakolliselta". Vähän liikaa nykyään hössötetään siitä mitä vauva tarvii. Sit kun se on syntynyt niin huomaa, ettei sitä tarvikaan niin paljon kaikkea. Eikä kaikkeen tarvi olla asiaan erikseen suunniteltua apuvälinettä, tosiaankaan.. :)
Mut esim. öljyt, nenäfridan sun muut käyttötarvikkeet voi ostaa sitten kun näkee onko niille käyttöä ja missä vaiheessa. Mie tulin hommanneeni kaikki hehkutetut öljyt ja muut etukäteen ja osa on nyt vähän niinko tyhjänpanttina tuolla, kun ei niille tullutkaan sit käyttöä... Ja tosiaan kirppikset ja huutonet kannattaa hyödyntää etenkin kalleissa hankinnoissa (vaunut, toppavaatteet, lelukaari/leikkimatto jne.). Leluja vauva ei alkuun ees oikeastaan tarvitse, niitä ehtii hamstrata ja saada lahjaksi kun vauva vähän kasvaa.:)
Mut esim. öljyt, nenäfridan sun muut käyttötarvikkeet voi ostaa sitten kun näkee onko niille käyttöä ja missä vaiheessa. Mie tulin hommanneeni kaikki hehkutetut öljyt ja muut etukäteen ja osa on nyt vähän niinko tyhjänpanttina tuolla, kun ei niille tullutkaan sit käyttöä... Ja tosiaan kirppikset ja huutonet kannattaa hyödyntää etenkin kalleissa hankinnoissa (vaunut, toppavaatteet, lelukaari/leikkimatto jne.). Leluja vauva ei alkuun ees oikeastaan tarvitse, niitä ehtii hamstrata ja saada lahjaksi kun vauva vähän kasvaa.:)
Sitä mentäisiin sitten viikoilla 15+5.
Jotenkin kuvittelin, että koska olen valmiiksi jo isokokoinen, ei tämä vatsa kovin aikaisin näkyisi. Väärin kuviteltu. Kyllähän tuo kumpu alkaa selvästi erottua! Osa vaatteista jäänyt jo selvästi pieniksi, tai tuntuvat muuten epämukavilta. Tästä se siis lähtee :)
Muutama yönä nyt nähnyt unta, jossa olen TODELLA raskaana. Molemmissa vauva liikkui hurjasti ja potkut näkyivät. Vissiin alkaa odotus todella iskostua tuonne pääkoppaan, kun kerran uniin asti tulee..
Vielä en liikettä ole tuntenut, mutta eiköhän se sieltä..
Edelleen olo on välillä jotenkin epäuskoinen. Meille tulee oikeasti vauva!
Jotenkin kuvittelin, että koska olen valmiiksi jo isokokoinen, ei tämä vatsa kovin aikaisin näkyisi. Väärin kuviteltu. Kyllähän tuo kumpu alkaa selvästi erottua! Osa vaatteista jäänyt jo selvästi pieniksi, tai tuntuvat muuten epämukavilta. Tästä se siis lähtee :)
Muutama yönä nyt nähnyt unta, jossa olen TODELLA raskaana. Molemmissa vauva liikkui hurjasti ja potkut näkyivät. Vissiin alkaa odotus todella iskostua tuonne pääkoppaan, kun kerran uniin asti tulee..
Vielä en liikettä ole tuntenut, mutta eiköhän se sieltä..
Edelleen olo on välillä jotenkin epäuskoinen. Meille tulee oikeasti vauva!
Mä kans kuokin ja komppaan ;D
Yleensähän ne tuppaa olemaan ne vanhemmat, jotka sitä tavaraa tarvitsee. Vauvalle riittää, kun on vaatetta päällä, ruokaa ja välittävä syli. Ei vauva ehdottomasti tarvitse leikkimattoa, mobilea, "kehittäviä" vauvaleluja ym sälää.. :D Me ei esim koettu hoitopöytää tarpeelliseksi, vaan hommattiin pesukoneen päälle hoitoalusta (olisko maksanu 10e?). Ja se vaipanvaihto tosiaan onnistuu ihan yhtä hyvin sängyn päälläkin ;)
Me nukuttiin ekat 6kk perhepedissä, joten pinnasängylle tuli käyttöä vasta sen jälkeen. Tuntuu, että kaikki "krääsä", mitä haalittiin vauvanhuoneeseen, pölytty siellä ainakin ekat 6kk ilman käyttöä. Monet jäi kokonaan käyttämättä..
Tuttipullot ym. kannattaa tosiaan hankkia vasta sitten, jos niille tulee tarvetta. Jos imetys sujuu, niin tuttipulloja ei välttämättä tarvii ollenkaan, ainakaan ihan ekojen kuukausien aikana. Mä aion tällä kertaa hankkia imetystyynyn, koska istaaltaan imetys ei meinannut Ellenin kanssa oikein sujua.. Mutta senkin saa aika helposti hankittua sitten vauvan synnyttyä, JOS kokee, että sille on tarvetta.
Mä ehkä suosittelisin panostamaan kulkuvälineisiin. Jos kuljette paljon autolla, niin tietty kannattaa panostaa kunnon turvaistuimeen, jossa vauvan on hyvä ja turvallinen matkustaa! Tässäkään tapauksessa hyvä ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä kuin kallis! Mä tykkäsin ite telakallisesta turvaistuimesta, niin ei tarvinnut olla säätämässä sen turvavyön kanssa joka kerta.
Jos aikoo kantoliinailla, niin panostaa sitten kunnolliseen kantoliinaan, joka tekee kantamisesta mahdollisimman helppoa ja mukavaa (niissäkin kun on melkosesti eroja..).
Ja jos meinaa hankkia vaunut, niin miettii, mihin käyttöön ne eniten tulee. Jos kulkee paljon maastossa (ja talvella), niin isot renkaat on aika kätevät. Jos käyttöä on lähinnä kaupungissa ja kaupoilla, niin pärjää ehkä jopa vaan kunnollisilla matkarattailla?
Tunnen monia kantoliinailijoita, joilla vaunut on jäänyt kokonaan varastoon pölyttymään, koska liinan kanssa liikkuminen on ollut niin paljon vaivattomampaa..
Ei kaikkea tarvitse varastoida etukäteen. Kyllä sen vauvankin kanssa pääsee kaupoille pyörimään, jotta voi ostaa sitten ne tavarat, joille on oikeasti käyttöä.
Yleensähän ne tuppaa olemaan ne vanhemmat, jotka sitä tavaraa tarvitsee. Vauvalle riittää, kun on vaatetta päällä, ruokaa ja välittävä syli. Ei vauva ehdottomasti tarvitse leikkimattoa, mobilea, "kehittäviä" vauvaleluja ym sälää.. :D Me ei esim koettu hoitopöytää tarpeelliseksi, vaan hommattiin pesukoneen päälle hoitoalusta (olisko maksanu 10e?). Ja se vaipanvaihto tosiaan onnistuu ihan yhtä hyvin sängyn päälläkin ;)
Me nukuttiin ekat 6kk perhepedissä, joten pinnasängylle tuli käyttöä vasta sen jälkeen. Tuntuu, että kaikki "krääsä", mitä haalittiin vauvanhuoneeseen, pölytty siellä ainakin ekat 6kk ilman käyttöä. Monet jäi kokonaan käyttämättä..
Tuttipullot ym. kannattaa tosiaan hankkia vasta sitten, jos niille tulee tarvetta. Jos imetys sujuu, niin tuttipulloja ei välttämättä tarvii ollenkaan, ainakaan ihan ekojen kuukausien aikana. Mä aion tällä kertaa hankkia imetystyynyn, koska istaaltaan imetys ei meinannut Ellenin kanssa oikein sujua.. Mutta senkin saa aika helposti hankittua sitten vauvan synnyttyä, JOS kokee, että sille on tarvetta.
Mä ehkä suosittelisin panostamaan kulkuvälineisiin. Jos kuljette paljon autolla, niin tietty kannattaa panostaa kunnon turvaistuimeen, jossa vauvan on hyvä ja turvallinen matkustaa! Tässäkään tapauksessa hyvä ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä kuin kallis! Mä tykkäsin ite telakallisesta turvaistuimesta, niin ei tarvinnut olla säätämässä sen turvavyön kanssa joka kerta.
Jos aikoo kantoliinailla, niin panostaa sitten kunnolliseen kantoliinaan, joka tekee kantamisesta mahdollisimman helppoa ja mukavaa (niissäkin kun on melkosesti eroja..).
Ja jos meinaa hankkia vaunut, niin miettii, mihin käyttöön ne eniten tulee. Jos kulkee paljon maastossa (ja talvella), niin isot renkaat on aika kätevät. Jos käyttöä on lähinnä kaupungissa ja kaupoilla, niin pärjää ehkä jopa vaan kunnollisilla matkarattailla?
Tunnen monia kantoliinailijoita, joilla vaunut on jäänyt kokonaan varastoon pölyttymään, koska liinan kanssa liikkuminen on ollut niin paljon vaivattomampaa..
Ei kaikkea tarvitse varastoida etukäteen. Kyllä sen vauvankin kanssa pääsee kaupoille pyörimään, jotta voi ostaa sitten ne tavarat, joille on oikeasti käyttöä.
Marbella77
Oman äänensä löytänyt
Moikka vielä
Pakko vielä laittaa omaan tekstiini lisäys, että en todellakaan ole ottanut mitään stressiä vauvan tavaroiden hankkimisesta, täällä ollaan viikolla 19 ja mitään edes niitä vanupuikkoja ei olla hankittu tai edes ajateltu. Mutta toi oma purkaus tuli vain jostain aivan yhtäkkiä, aihe nyt vain oli tuo. Se olisi voinut olla ihan mikä muu vain. Itse en sen takia tänne kirjoittanut että stressi hankkimisista vaan siitä, että tuli ensimmäinen kunnon hormoni itku-raivokohtaus, kuinka voimakas se voi olla. Nyt sitä taas mennään ja nautitaan elämästä ja ostellaan uuteen kotiin sisustusjuttuja , vauvakuviot tulevat sitten syksyllä. Ja varmasti tulee hankittua turhaa että tarpeellista. Niinhän se menee meillä aikuisillakin, jotkut asiat jäävät kaappiin ja toiset hittituotteita!
Joten ei muuta kuin innolla odottamaan seuraava "kohtausta" ja sen mielenkiintoista aihetta <3
Pakko vielä laittaa omaan tekstiini lisäys, että en todellakaan ole ottanut mitään stressiä vauvan tavaroiden hankkimisesta, täällä ollaan viikolla 19 ja mitään edes niitä vanupuikkoja ei olla hankittu tai edes ajateltu. Mutta toi oma purkaus tuli vain jostain aivan yhtäkkiä, aihe nyt vain oli tuo. Se olisi voinut olla ihan mikä muu vain. Itse en sen takia tänne kirjoittanut että stressi hankkimisista vaan siitä, että tuli ensimmäinen kunnon hormoni itku-raivokohtaus, kuinka voimakas se voi olla. Nyt sitä taas mennään ja nautitaan elämästä ja ostellaan uuteen kotiin sisustusjuttuja , vauvakuviot tulevat sitten syksyllä. Ja varmasti tulee hankittua turhaa että tarpeellista. Niinhän se menee meillä aikuisillakin, jotkut asiat jäävät kaappiin ja toiset hittituotteita!
Joten ei muuta kuin innolla odottamaan seuraava "kohtausta" ja sen mielenkiintoista aihetta <3