Esikoistaan odottavat tammikuiset

Moikka! Täällä kanssa yks tuleva mami, viikkoja täl hetkel 16. Eka neuvola oli rv8 ja siellä lasketuksi ajaksi ilmotettii 5.1.2013. Nt-ultra oli viikolla 11 ja siellä laskettu aika muuttui 14.1.2013, saa siis nähä että koska tulee :) Nt oli 1.16 ja pää-pyllymitta silloin 4,5cm <3

Mitään muuta raskausoiretta alkuraskaudessa ei tullut, kuin vaan järjetön väsymys, vessassakäynnit lisääntyivät ja rinnat kasvoivat entisestään. Nyt nuokin oireet ovat alkaneet "tasaantua", mikä kuulemma kuuluu tähän toiseen kolmannekseen että oireet vähenevät. Miten teillä muilla?

Mulla meinaa lähtee vähä käsistä tää pesänrakennusvietti :D Oon ostanu jo hoitopöydän, ammeen, peiton, tyynyn, lakanoita, leluja, jonkun verran vaatteita 50cm-68cm sekä vaunut. Tuntuu et joka kerta ku menee kauppaan ni kaarran automaattisesti sinne lastentarvikeosastolle ja melkein aina sieltä jotain tarttuu mukaan. Pitäs yrittää säästä jotain ostettavaa tuleville isovanhemmille ja kummeille sekä myös itselle sitten myöhemmin syksylle mut en meinaa malttaa :D

Seuraava neuvola olis 8.8 ja rakenneultra 4.9. Ei taas meinaa millään malttaa odottaa sinne saakka! 4D ultraa ollaan miehen kanssa harkittu, varsinkin jos pieni alkaa rakenneultrassa ujostelemaan eikä sukupuolta saada siellä selville. Muutenki se dvd-juttu kiehtoo, sais tulevat isovanhemmat kuunnella ja nähä vauvan :)

Sukupuolella ei meille ole niinkään väliä, kumpikin ovat tervetulleita :) Tyttöä olen itse ehkä enemmän toivonut, mutta nyt ku viikkoja alkaa olla muutama kasassa ja masukin näkyy suht selvästi niin olen alkanut kallistua sen puolelle että meille tulisi poika. En tiedä mistä se johtuu, jotenkin vaan tuntuu siltä, tiedättekö mitä tarkoitan?

Onnea kaikille kanssaodottajille tulevaan <3
 
Mullakin sellainen kutina että olisi poika! :) vaikken mahan muodosta kyllä osaa mitään päätellä. Mua on viime päivinä vaivannut vähän väliä/koko ajan kivut mahassa, jaloissa ja selässä.. varmaa kaikkian liitos-/venymiskipuja mutta välillä tulee aina kamala huoli että onko kaikki ok. Toka neuvola 1.8. ei malttaisi odottaa.. Samoin oon huomannut että jos istun hetken jossain matalalla esim. lattialla tai jakkaralla, en meinaa millään päästä ylös kun polvet, lonkat ja lonkankoukistajat jäykistyy ja jomottaa ja särkee.. Olo on kun vanhalla mummolla kun könyää kyyryssä eteenpäin :D ja se on selvästi alkanut nyt ihan viikon sisään. enkä usko että se on iän tuomaa muutosta kun alkanut niin yllättäen ;)
 
Täälläkin on poikaolo :)

Mä varasin ylimääräisen ultran huomiseksi. En oo mikään super-rikas, mutta ajattelin, että nt- ja rakenneultran välissä on ihan liikaa taukoa ja haluan nähdä pikkuisen ja kuulla taas ne rauhoittavat sanat, että täällä on kaikki hyvin. Mehiläisessä täällä PK-seudulla saa Kela-korvauksen jälkeen maksaa vielä n. 120€, mutta on se sen arvoista! Omalle gynelle en saanut aikaa... Olis ollut hieman halvempi, mutta taitaa tyyppi olla kesälomalla.

4D ultraan olen ajatellut mennä myös jos rakenneultrassa ei sukupuoli selviä. Ihan sama kumpi tulee, mutta haluaisin kuitenkin tietää etukäteen, jotta tiettyjä hankintoja olisi helpompi tehdä. Ja olishan se DVD kiva muisto ja kiva näyttää tuleville isovanhemmille.

Vaatteita on tullut hankittua niin itselle kuin vauvallekin. Itse aloitin käyttää mamma vaatteita jo hyvissä ajoin turvotuksen takia. Ah, miten ihanaa, kun mikään vaate ei purista!!

Ann1kk1 ja Enska 16 + 4
 
Olen nyt pari viimeistä päivä miettinyt että voiko tosissaan jo tuntua liikkeet?! välillä kun käy makuulleen tai istuu kossain tietyssä asennossa niin alamahassa tuntuu sellasita pörinää ja välillä taas selkeä "kupla".. Viikkoja nyt 14+4, siksi olen tosi skeptinen asian suhteen. voihan se olla että on vain tullut erittäin tietoiseksi suoliston toiminnasta ;) mutta ihana kyllä ajatella et se siellä möyryä ä <3 ...vaikka olisikin oikeasti suolissa pyörivä pieru :d>
 
Mie kuokin täällä, vaikken oo esikoista odottava (oops.....) ann1kk1, saakohan siitä ultrasta Kelan korvausta? Olen käsittäny, että sen saa vain, jos on joku pätevä syy siihen ultraan (lapsella on havaittu joku poikkeama rakenteissa tms.)...? :O En nyt satakuuseen mee, mutta tämmöinen mielikuva mulla on. Vai koskeeko se vain niitä 4D-ultria sitte... Ite harkitsin ekassa raskaudessa 4D-ultraa ja silloin joku totesi, että siitä ei ainakaan sais sitä Kelan korvausta, jos menee vain "huvikseen".
Oon kyllä kans miettiny, että ellei tällä kierroksella sukupuoli paljastu rakenneultrassa niin voisin uhrautua mielihyvin siihen 4D:hen.... :))
Onko kellään käryä siitä milloin se 4D suositellaan tehtäväksi? Mulla on tästäki joku mielikuva, et se ois joskus... oisko ollu tyyliin rv 26 jälkeen tai jotaki...?? Vai onko siihen suositusta sit kuitenkaan... Ois hyvä tietää ennekuin menee varailemaan. Tai saattaahan ne sitten kyllä sanoakin sen, kun sitä aikaa varaa. Hmmm...

Voihan ne Nianen hyvinkin olla jo liikkeitä.:)) Mie tykkään, että liikkeet on sen puolesta helppo erottaa suolen murinoista, kun yleensä ne suolenmutkan pörinät tuntuu ylempänä. Kuplimiset ja muut hipaisut taas tuntuu reilusti siellä navan alapuolella vielä tässä vaiheessa...:) Ja jotenkin ne kyllä erottaa, tai ainaki mie erotan...;) Toivotaan, että ne on niitä liikkeitä ja että ne siitä nyt sit vahvistuu ja lisääntyy!!:D
 
Jaa, tulipas etsittyä vastaus omaan kysymykseeni... :P (Terveystalon sivuilta)

"Sikiön rakennetta on paras tarkastella noin 20 raskausviikolla. Sikiön kasvot näkyvät parhaiten 24-28-raskausviikoilla. Neliulotteinen tutkimus kannattaa tehdä ennen 30 raskausviikkoa, mutta se voidaan tehdä myöhemminkin."

 
Femeda taas suosittelee, että 4D tehtäisiin viikoilla 18-24. Jostain olin lukevinani, että viikon 23 jälkeen lapsivesi alkaa vähenemään ja näin ollen varsinkin kasvojen muodot saattavat vääristyä. Paras hetki siis tuon mukaan olisi juuri viikolla 23+. Itse olen harkinnut, mikäli ei tavallisessa ultrassa sukupuoli selviä. Haluan ehdottomasti tietää kumpi on tulossa. Luulin miehenikin haluavan tyttöä, mutta eilen hän aiheeseen tokas, et ainahan sieltä poikia tulee :) No nähtäväks jää. Itse kovasti siis tyttöä toivon. Suku on kyllä kovasti poikapainotteinen. Kolme viikkoa siis rakenneultraan! Tuskin maltan odottaa...
 
Kyllä sen Kela-korvauksen saa, ainakin minä olen saanut molemmilla kerroilla. Hassua on vaan se, että Tikkurilan Mehiläisessä sama tutkimus maksoi 120€ ja tänään hinta oli Leppävaaran Mehiläisessä 150€. Kela-korvausta oli hieman vajaa 50€.

Jostain mä luin, että 4D ultrassa olisi joku viikkorajoitus Kela-korvaukseen, mutten muista mistä, enkä ihan tarkkaan mitä se koski, joten en kommentoi sen enempää.

Ultrassa kaikki hyvin. Pikkuinen liikkui kovasti ja vastasi viikkoja. Oli todella mukava lääkäri joka selitti tarkkaan mitä milloinkin tapahtui, mittaili päätä ja kohdunkaulaa jne. Kaikki kunnossa, joten nyt on hyvä aloittaa piiiiiiitkä viikonloppuvapaa! Morjens!

Ann1kk1
 
Liitynpä minäkin nyt sitten tänne esikoistaan odottaviin. Nyt rv 14+6 ja la 18.1.2013. Hankintoja on tulevalle pikkuiselle jo hiukan tullut tehtyä, eli ostettiin vaunut ja turvakaukalo.. :)
 
Apua! Eksyin lukemaan keskenmenoista ja nyt sain tietysti hädän itsellrni että mahtaako masussa olla kaikki ok ja että kantaako tämä loppuun saakka:/ kai se täytyy tilata sellanen kotidoppler että sais mielenrauhan ku voi sotten kuunnella masua millon tykkää :) Huhhuh, no onneksi 1.8. seuraava neuvola ;)
 
Mä hain eilen just kaverilta lainaan dopplerin.. en saanut sillä ensin kuulumaan mitään, joten ajattelin että onpa huono kapistus.. :/ mies sitte kysyi, että oonko koikeillu patteria vaihtaa ja sillähän se sitte lähti toimimaan... hirveen hankalaa on vaan löytää pikkuisen sydänäänet.. löysin koko ajan vaan omani ja hermostuin kamalasti.  Pyysin sitte miestäni yrittämään ja hän löysi pikkuisen melkein heti ja vielä toisellakin yrittämällä. <3 vitsailinkin hänelle, että voitko piirtää ruksin siihen kohtaan, jotta löydän itsekin oikean kohdan.. ;)
 
Heippa vain kaikille!

Meillä laskettu aika esikoiselle 13.1.2013 :) Minä en ole kovinkaan suuria ostoksia vielä tehnyt, mieheni äiti on meille kantanut joitain lastenvaatteita, ja siskoltani myös sain. Hoitopöydän uskalsin ostaa jo, ja vaunut kesäksi. Ne vaunut on 50-luvulta, ihanat vintaget :) ei vain kovin käytännölliset talvella, siksi täytyykin hankkia vähän uudemmat talvivaunut..

Meillä kans doppler lainassa, nyt hiljattain olen saanut sydänäänet kuuluviin <3 Jotkut sanovat että se on turha kapistus, mutta minusta ei, tuli hyödylliseen käyttöön kun tuossa muutama päivä sitten sattui kaikennäköistä kömmähdystä, ja aloin vuotamaan verta, hui kauhia miten säikähin! Lääkäriin varasin ajan seuraavalle päivälle, mutta mielenrauhan sain kun kuulin sydänäänet tällä dopplerilla, ei tarvinut niin paljoa pelätä!
 
Neuvolantädin kanssa juttelin dopplerista ja sanoi että onhan se kiva, mutta sitten vadta iskeekin paniikki jos jonain päivänä ei ääniä saakaan kuuluviin! eli on silläkin kääntöpuoli :) no, meille nyt määrättiin jo ylimääräisiä käyntejä neuvolaan että saa rauhasaa olla, kun pääsee usein kattelemaan/kuuntelemaan pikkuista. Neuvolantädin mielestä olen niin nuori että hyvä käydä siellä usein ;)
 
Miulla on laskettu aika 31.12.2012, mutta se on ihan kiikunkaakun, että syntyykö sitten tämän vuoden puolella joulukuussa vai tammikuussa. Kovasti kyllä toivoisin, että se putkahtaisi maailmaan vasta tammikuun puolella.

Tuolla aikaisemmin joku kirjoitteli ekalla sivulla siitä ahdistuksesta/pelosta ja muista tunteista siihen liittyen, että ns. "menettääkö" sitten kaikki omat harrastukset ja sen ns. vapauden kun vauva syntyy. Meilläkin pikku-toukka on kyllä toivottu, mutta toisaalta oman nuoren iän (just täytin 21) ja sen oman menevyyden takia kyllä välillä arveluttaa, että entäs jos käykin niin, että sitten kun se lapsi tulee, niin sitä jotenkin katkeroituu, kun ei pääsekään menemään samaan malliin kuin ennen. Tuntuu, että nyt vasta olen jotenkin alkanut "elämään", on ollut vaikeita aikoja ennen tätä ja vieläkin käsittelen omia negatiivisia ja pessimistisiä ajatuksia, jotka vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ja nyt kun jotenkin vihdoin irtautuu kaikesta siitä, että rajoittaa omaa tekemistään ja menemistään, vaikka haluaisi mennä, niin tuntuu, että kohta se kaikki kovalla työllä ja vaivalla saatu vapaus otetaan pois.

Toki varmasti sitten kun se vauva syntyy, niin siinä on aika kiinni, mutta en osaa kyllä vielä kuvitella, että olisin siinä jotenkin hyvin kiinni, mutta kai se äitiys sitten kiinnittää siihen lapseen, koska sitä on kuitenkin kantanut sen 9 kk. Eli kyllä, mua ainakin pelottaa tuleva, olen kyllä innoissani, mutta myös joskus ihan hiton peloissani!
 
Moikka MPOP ja muut tulevat äiditkin :))

Musta on hyvä vaan, että sanot ääneen tuntemuksiasi olivatpa ne hyviä tai huonoja, jokainenhan meistä tietää että elämä ei aina ole yhtä juhlaa ja mirhamia. Ja että nauttii hyvistä asioista pitää olla se kolikon kääntöpuoli. Aivan varmasti jokainen meistä miettii joskus hiljaa mielessään, että tässäkö tämä elämä on, tätä se nyt sitten on ja toisella hetkellä nauttii täysin rinnoin raskaudesta ja tulevasta äitiydestä. Meillä sinun kanssasi on jonkin verran ikäeroa (olen nyt 35 v), mutta odotamme esikoistamme, joten olemme yhtä neitsyitä tästä "matkasta".  Joten ihanaa että joku uskaltaa kirjottaa ja puhua ääneen asioista, silloin niiden kohtaaaminen on aina helpompaa. Kävin MPOP lukemassa sinun blogisi :) ja uskon että miehesi kanssa parisuhteenne varmasti lämpenee kun sen aika tulee, kummatkin uskovat siihen ja eivät hätkähdy noista "matalarintamista". Täällä taas nyt alkuraskauden jälkeen, hormoonit jylläävät vähän liikaakin, mies joutuu vähän rauhoittelemaan ;)) . Mutta varmasti tulee se aika kun minuun EI KOSKETA ;))) . Nauroikin miehelleni että mieti, vielä jonkin aikaa nämä rinnat voivat olla myös sinunkin valtakuntaa, mutta tammikuun jälkeen ne omistaa joku pikkuinen ja sinulla ei ole niihin asiaa ;)).

välillä mietin kovasti tulevaa ja miten elämä tulee muuttumaan tai miten ympärillä olevat ystävät sen ottavat että olenkin myös monen roolini sijaan myös äiti. Tiedän jo että onnellisia ollaan, mutta sitä en todellakaan jaksa, että puhutaan lapsista, raskaudesta, imettämisestä ym. 24/7 ja kaikki muu jää. Olen nyt jo tehnyt asiat selväksi että olen myös sama ystävä, ihminen kuin ennen raskautta ja haluan elää myös muutakin. Miehenikin on samaa mieltä asiasta ja tukee tähän, hänestäki mukavaa että meillä myös parisuhde joka on myös miehen ja naisen välinen juttu, eikä vain lapsen tekoa varten. Jokainen meistä elää omalla tavallaan ja sitä pitää kunnioittaa vaikka itse olisikin erimieltä, niin itse ajattelen.

Toivottavasti sait kiinni mitä hain ja nauti tulevasta Ruotsin matkasta (jos käsitin oikein olette nyt elokuussa menossa) ja se on teidän häämatkanne, ajatelkaan niin <3

voimia ja auringon paistetta

Marbell77
 
Heips Marbella ja kiitos vastauksesta! :) Juu, olen kyllä tullut siihen tulokseen, että vaikeistakin tunteista pitää puhua, jos ne patoaa sisälle, niin siitä ei hyvää seuraa nimim. kokeiltu on. Kyllä tosiaan välillä mietin, että olisiko pitänyt odottaa vielä vuosi, mutta voihan se olla, että jos nyt olis vielä päätetty odottaa, että se vauvakuume olis yhtä kovana, kun silloin kun tätä vauvaa ruvettiin yrittämään. Kiva kun kävit lukemassa blogiani :)

Ei nyt ollakaan menossa sinne Ruotsiin, kun tuossa loman aikana on niin paljon muuta ja päätettiin itseasiassa minun johdollani, että parempi mennä vaikka myöhemmin tänä syksynä tai sit vaikka ensi keväänä matkalle, kun tässä on paljon kaikkea kotona remppailua ja muutenkin aika vauhdikas loma tulossa, jos se Ruotsiin menokin olis tuohon vielä tullut. Mutta olen ihan tyytyväinen tuohon päätökseen, ja käydään sit häämatkalla toiste :) Saanpa ainakin sit kunnolla levätä loman aikana.

Olen samoilla linjoilla tuon asian kanssa, että en halua että lapsen syntymän jälkeen puhutaan vain vauvoista ja vauvoihin liittyvistä asioista. Sanoinkin yhdelle kaverille kun rupesin odottamaan, että jos sitten puhun pelkästään vauvoista ja kakkavaipoista enkä mistään muusta, niin lyö mua, haluan puhua välillä ihan muustakin! :D

Voimia sinulle ja kaikille muillekin tuleville äippäliineille odotukseen! :)
 
MPOP: Tiedän nuo tunteet niin hyvin. Olen pari vuotta sinua vanhempi (27), mutta itsestäkin tuntuu, että vasta viime aikoina olen pystynyt toteuttamaan unelmia ja  ns. tasapainoista, onnellista arkea. Lapsen tuomat muutokset todellakin jännittää, vaikka voi olla (ja aivan varmana onkin, ainakin pahimman shokin jälkeen) niinkin, että äitiys tekee elämästä vielä entistä parempaa.

Itse olen vielä perusluonteeltani hieman depressiivinen/alakuloinen (meidän Kauriiden ominaisluonne muuten, tiedoksi vaan teille kaikille Kaurislasta odottaville ;)), joten eniten pelkään sitä baby bluesia/synnytyksen jälkeistä masennusta. Mulle ei myöskään sovi kotona neljän seinän sisällä istuminen, sillä pian olen siinä kunnossa, etten pääse sängystä ylös. Äitiysvapaalla pitääkin skarpata ja kehittää jokaiselle päivälle jotain ohjelmaa. Pakko pakko pakko. En sitten vaan tiedä, miten se onnistuu, jos vauva vaikka valvottaa ja koko ajan väsyttää.

Olen kyllä miettinyt, että pitäisikö tästä henkisen romahtamisen pelosta puhua neuvolassa. Jotta jos saisi vaikka jotain apua ja tukea sitten synnytyksen jälkeen. Mun on vaan hirveän vaikeaa puhua näistä, koska jostain syystä ajattelen, että mut leimataan huonoksi äidiksi/ihmiseksi. Lisäksi neuvolan oma terveydenhoitajani on niin pirteä tapaus, että sen kanssa asioidessa tälläset murheet kyllä unohtuu aina käynnin ajaksi.

Lapsettomille ystäville olen myös sanonut, että meille PITÄÄ tulla käymään sitten lapsen synnyttyäkin ja mua TÄYTYY kutsua kahville/juhliin/leffaan/mihin vaan ilman lastakin. Tiedän, että saan juttuseuraa noista mammalomalla olevista kavereistakin, mutta pelkään just sitä, että kohta en puhu muusta kuin imetyksestä ja eritteiden koostumuksista.Hurjasti oon myös vannonut, että palaan töihin heti vanhempainvapaiden jälkeen, mutta sen näkee tietysti vasta sitten. Kaikkea voi vielä sattua.

Mutta näistä peloista huolimatta jaksan silti olla innoissanikin. Kuten tälle foorumille kirjoittelun määrästäkin voi päätellä, vauva pyörii mielesstä melkein 24-7. Mietin nytkin, koska voi aloittaa vaahtoamisen baby showereista (aion järjestää ne puoliksi itse, koska ystäväpiirini on niin hajanainen, etten usko yllätykekkereihin) ja isyyspakkauksista ;D.

Tammikuuta kohti!
 
Heips Marimus!

On kyllä niin huojentavaa kuulla, että jollain muullakin on samoja pelkoja/ahdistusta tulevasta. Se on rasittavaa, että pitää pelätä tuommoista, vaikka kaikki vakuuttelevat, että hoitavat sitten lasta puolestani ja pääsen sitten aina käymään jossain, mutta joskus tulee semmoisia kauhukuvia, että istun yksin kotona lapsen kanssa päivät pitkät ja mies menee menojaan.. :D aika epärealistista, mutta kaikki kauhukuvathan sitä tietty pitää neuroottisen ihmisen käydä läpi.. :D

Ja puhu ihmeessä neuvolassa jo nyt noista tunteista! Tiedän, että se on vaikeaa.. Itse masennuin alkuvuodesta (siis ennen raskautta) ja mulle oli tosi kova paikka mennä mihinkään lääkäriin, ensin piti romahtaa ystävän edessä keskellä kauppakeskusta, että mut saatiin lääkäriin. Nolotti ja oli häpeällinen olo, kun mun ois pitänyt olla se vahva. Nyt onneksi menee paremmin, mutta kyllä välillä pelkään, että jos tulee just vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta tai raskauden aikaista, koska tässäkin on välillä ollut sellaista mielenmyllerrystä että..  Neuvolassa ollaan tietoisia tuosta alkuvuoden masennuksesta ja sinne soitin silloin kun olin n. kuukausi sitten sairaslomalla, kun olin ahdistunut ja väsynyt. Siellä sanottiin, että tulla ihmeessä käymään, jos työterveydestä ei saa apua, ja siellä tehtiin mulle myöskin se masennusseula. Alhaiset pisteet tuli ja siitä päätellen ei ollut silloin riskiä sairastua nyt ajankohtaisesti masennukseen, mutta olen toki enemmän varuillani, koska olen sen jo kerran sairastanut ja siitä vieläkin vähän rimpuilen irti. Tai ainakin niistä ajatusmalleista. Mun kohdalla neuvolan th on ollut kyllä todella ihana ja ymmärtäväinen ja sinne on aina mukava mennä. Joten suosittelen lämpimästi, että jos tuntuu vähäänkään nyt jo, että voisit romahtaa henkisesti esim. synnytyksen jälkeen, niin osaisivat siellä jo sitten ennaltaehkäisevästi tehdä kenties asian suhteen jotain. En usko, että sinua leimataan mitenkään huonoksi ihmiseksi tms., sitä minäkin pelkäsin silloin kun sairastuin ja lähdin hakemaan apua, mutta neuvolassa ne kyllä ajattelee vain meidän parasta eikä ainakaan mua ole tuomittu millään lailla.

Eli tsemppiä kovasti (meille molemmille :D) ja toivotaan, että nuo pelot ja muut sitten vähän hälvenee kun näitä asioita saa setvittyä ja raskaus etenee. Mut hyvähän se nyt on käsitellä nää mieltä painavat isoimmat asiat ennen kuin se vauva syntyy. :)
 
Marbella77, pakko sanoa että sie oot ihanan positiivinen :) Mulla meinaa aina tulla ilon itku kun luen sun juttuja, osaat kirjottaa niin kannustavasti ja vaikutat kovin elämäniloiselta!

marimus, ai alakuloisuus on kauriiden luonteenpiirre. No se selittää aika paljon äitini luonnetta sitten. Mie uskon noihin luonnehoroskooppeihin aika paljon, toivottavasti meijän pikkukauris ei tuu hulluksi leijona -ja oinasvanhempien kanssa :D

Takaisin asiaan.. suosittelen minäkin puhumaan peloista neuvolassa (mikäli neuvolantäti on yhtään maalaisjärjellä ajatteleva tapaus). On hyvä saada apua ajoissa ja ennaltaehkäistä tilanteita. Mulla on pitkä mielenterveysongelmien tausta ja vasta nyt (30 v.) alan selviytymään, tosin säännöllisessä terapiassa käyn edelleen ja vaikka kelan korvaama terapia loppuukin loppuvuodesta, niin jos vaan mahdollista, jatkan satunnaisia yksilökäyntejä. Voin koko ajan paremmin ja elämänhallinta sujuu, mutta edelleen toivon että olisin alkanut saamaan apua jo vaikka teini-iässä. Olis sujunut elo varmaan vähän helpommin ja monenmoiselta mielipahalta (niin itselle kuin muille aiheutetusta) olisi säästytty. Onhan elämässä normaalistikin konfliktitilanteita, murheita ja epävakautta, mutta itsellä oli/on tapana kokea kaikki potenssiin sata, joten olen kiitollinen että tunteidenhallinta on suht hyvässä jamassa nykyään. Toki ylilyöntejä sattuu (huomautus tähän väliin että ikinä en ole ollut esim. väkivaltainen) mutta kenellepä ei :) Tällä hetkellä suurin pelko äitiydessä on ehkä se, että yritän liikaa antaa lapselle paremman lapsuuden/elämän mitä itselläni oli, lopulta minusta tulee suorittaja ja kontrolloija, romahdan, ja lapsella on sama kohtalo kuin itsellä. Näitä asioita olen terapiassa puhunut ja tulen puhumaan. Neuvolan olen näistä pitänyt ulkopuolella, mutta jos mulla ei olis neuvolan ulkopuolista hoitosuhdetta niin todennäköisesti olisin näistäkin asioista siellä maininnut. Sen verran olen sanonut että masennustaustaa on ja että hoitosuhde jatkuu edelleen. Näkeehän ne sieltä tiedoistakin että psyk.polilla on käyty.

Yhteenveto: Liputan sen ennaltaehkäisyn puolesta ja kannustan puhumaan tunteista ja ajatuksista :) Tsemppiä ja voimia meille kaikille, erityisesti teille marimus ja MPOP.

Olen muuten itsekin sanonu ystävilleni (joillekin jo vuosia sitten) että jos alan äitiydyttyäni olemaan liian äiti ja aiheet liikkuu vaipoista pukluihin, niin lyökää vaikka, mutta ei tästä kauaa ole kun yksi parhaista ystävistä sanoi että "älä viitti, oon ihan varma että sinust tulee just sellanen." :D Ja taitaa olla ihan oikeessa...

Ja tähän loppuun vielä sellanen informaatio, että vaikka tästä tekstistä voi ehkä saada sellasen kuvan, että mulla on ollut huono lapsuus, niin ei se juttu ihan niin mustavalkoinen ole. Mun vanhemmat on varmasti yrittäny parhaansa niillä eväillä mitä on ollut (äidillä varsinkin, isä on suht normaali :)), olen ollut hyvin toivottu ja rakastettu. Kaikki kunnia iskälle ja äiskälle, vaikken ihan järjissäni olekaan :)
 
Joko tunnette vauvanne liikkeitä? Minä tunsin eilen illalla ja melkeinpä tunnin vauveli "hipsutteli" ja nyt tässä, kun ilta koittaa niin taas tuntuu. Aivan ihana tunne!! Tunne on kuin joku kutittelisi hellästi vatsan sisäpuolelta kuin pikkuinen varmaillaan pikkasen koskettelisi vaihtaen välillä paikkaa. Luulin aluksi, että paitani alla on joku ötökkä, mutta tarkistin ettei ollut vaan se tuntui sisäpuolella ( tämän olin jo aimminkin tuntenut hetkellisesti, mutta en osannut tätä yhdistää liikkeisiin). Näin se vaan on, koko ajan uutta ja ihmeellistä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top