Hei, mä kuokin taas tässä topicissa.. ;D
Sanokaa vaan, jos haluatte pitää tän topicin ihan vaan teillä esikoista odottavilla!
Noista kantorepuista ym. vinkkaisin vähän, koska mä sain ite esikoista oottaessa paljon hyviä neuvoja ja vinkkejä neuvolatädiltä, mieheni siskolta (kantoliinayhdistyksen yksi perustajista) ja siskoltani (fysioterapeutti) oikeanlaisen kantovälineen hankintaan.
Björn Borgin kantoreppu jakaa mielipiteitä aika vahvasti ja kaikki noi yllä mainitut neuvoivat, ettei siinä kannata kantaa pitkiä aikoja, etenkään aivan pientä vauvaa.
Alla kantoliinayhdistyksen sivuilta (
http://www.kantoliinayhdistys.fi/yhdistys/)
lainattua tekstiä:
"Vastasyntyneen selkäranka ei kestä pystysuoraa painetta, eikä hän voi olla kantovälineessä vain haarojensa varassa. - ... Lasta ei tulisi kuitenkaan koskaan kantaa kasvot menosuuntaan päin siten, että jalat roikkuvat liinasta tai repusta suorina alaspäin. Tällainen asento on lapsen selän ja lonkkien kehityksen kannalta epäedullinen, jopa vaarallinen. Lisäksi se kuormittaa kantajaa lapsen painopisteen siirtyessä kauas kantajasta. Kasvot menosuuntaan kannettaessa lapsi ei voi myöskään halutessaan suojautua ympäristön ärsykkeiltä kääntämällä päätään kantajan suojiin tai hakea kantajalta turvaa ja rohkaisua."
Neuvolatäti tosin sanoi, ettei lyhyet ajat (esim kauppareissut tms) saa vielä mitään pahaa aikaiseksi. Ja pääasiassahan noita reppuja käytetään juuri esim kauppareissujen aikana jne. En siis todellakaan sano, että se bb:n reppu olisi mitenkään vaarallinen vauvalle, vinkkaan vaan, miten mua neuvottiin.
Ellen sai ristiäislahjaksi Manducan (
http://www.manduca-baby-carrier.eu/), joka osottautui meille aivan nappi valinnaksi. Me tehdään koirien kanssa parhaimmillaan sellasia 3-4h mettälenkkejä (etenkin sienestysaikaan ;)), ja neiti kulki manducassa näppärästi mukana jo parikuisesta saakka :) Pienempänä pääasiassa nukkui kyydissä, nyt kun on isompi, tykkää jo katella maisemiakin välillä ;) Toi manduca on siitä hyvä, että siinä voi kantaa jopa 20kg lasta helposti mukana.
Kantoliinojen kanssa mä en oikeen koskaan päässyt sinuiksi, vaikka niitä kyllä kokeilinkin (ja tosiaan sidonta-apua sain mieheni siskolta vähän väliä :))
En vaan jotenkin jaksanu sitä säätämistä (joka johtui siis pelkästään musta itestäni) ja lopulta mulla oli aina vaan mahottoman kuuma ;D