Esikoista odottavat
- Ketjun aloittaja Niittipyssy
- Aloituspäivämäärä
Täällä ekaa odottava 25v, moi. 
Lapsista on työn kautta aika vahva kokemus, joten odotan mielenkiinnolla sitä, kuinka erilaista on oman pienen hoivaaminen. 
Tämä on kauan haaveiltu ja odotettu raskaus, vaikka yritystä onkin takana vasta puolisen vuotta. Elämäntilanne on kuitenkin pakottanut odottamaan.
Lapsista on työn kautta aika vahva kokemus, joten odotan mielenkiinnolla sitä, kuinka erilaista on oman pienen hoivaaminen. Tämä on kauan haaveiltu ja odotettu raskaus, vaikka yritystä onkin takana vasta puolisen vuotta. Elämäntilanne on kuitenkin pakottanut odottamaan.
Itse olen täysin hukassa, suvussa ei ole ollut pikkulapsia ympärillä eikä ainoalla siskollani ole lapsia joten hädintuskin olen pitänyt alle kouluikäistä edes sylissä... Kerroin tänään siskolleni raskaudesta (vasta 4+6 menossa eli haluan syystäkin pysyä vielä hiljaa) ja hän totesi heti sen minkä itsekkin tiedän: äiti sekoaa kun kuulee joten uskon että neuvoja ja hyysäämistä on luvassa =D Sen verran paha olo ja alavatsa kipeänä on ollut että en yksinkertaisesti pystynyt menemään töihin vaan jouduin soittamaan töihin ja kun kerroin esimiehelleni tilanteen, hän oli (kolmen lapsen äitinä...) hyvin ymmärtäväinen ja pahoitteli että pahoinvointi on alkanut jo heti eikä kyllä lupaa varmaankaan hyvää seuraaville kuukausille...
Työni on siis fyysisesti todella raskasta; vuoron aikana tauot on luksusta, askelia tulee 13000 hiljaisena päivänä ja (kymmenien) kilojen nostelua jatkuvasti. Meillä ei ole kukaan tainnut olla töissä äippälomaan asti, kaksi edellistä jäi pois suurinpiirtein neljännellä kuulla selkävaivojen takia.
Työni on siis fyysisesti todella raskasta; vuoron aikana tauot on luksusta, askelia tulee 13000 hiljaisena päivänä ja (kymmenien) kilojen nostelua jatkuvasti. Meillä ei ole kukaan tainnut olla töissä äippälomaan asti, kaksi edellistä jäi pois suurinpiirtein neljännellä kuulla selkävaivojen takia.
BrendaLee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Iiksjaiks! Huomenna olisi sitten edessä se ensimmäinen neuvola!
Kuukauden sitä oon odottanut ja nyt on suunnilleen paniikki, kun aikaan on noin 15 tuntia
Kärsin aika pahasta lääkäripelosta (yltää myös neuvolaan ja terveydenhoitajiin). Olen koettanut koko päivän olla vaan chillisti, mutta oikeasti ärjyn ja oon väsynyt ja pahalla tuulella jännityksen takia.
Luonnollisesti pelottaa, että onhan kaikki hyvin. Aika pitkä odotus ja yritys kuitenkin takana. Jotenkin vain haluaisin uskoa, että olisin huomannut, mikäli kaikki ei ole hyvin...
Tekisi mieli vain juosta pitkin kämppää ja seota
Ja kuitenkin kaiken pelon takana on malttamattomuus ja jotenkin rakastunut olo pieneen... Ihan kamalaa, kun ei hallitse omia tunteitaan. Minkäköhänlaisessa myrskyssä olen huomenna?
Kuukauden sitä oon odottanut ja nyt on suunnilleen paniikki, kun aikaan on noin 15 tuntia
Kärsin aika pahasta lääkäripelosta (yltää myös neuvolaan ja terveydenhoitajiin). Olen koettanut koko päivän olla vaan chillisti, mutta oikeasti ärjyn ja oon väsynyt ja pahalla tuulella jännityksen takia.
Luonnollisesti pelottaa, että onhan kaikki hyvin. Aika pitkä odotus ja yritys kuitenkin takana. Jotenkin vain haluaisin uskoa, että olisin huomannut, mikäli kaikki ei ole hyvin...
Tekisi mieli vain juosta pitkin kämppää ja seota
Ja kuitenkin kaiken pelon takana on malttamattomuus ja jotenkin rakastunut olo pieneen... Ihan kamalaa, kun ei hallitse omia tunteitaan. Minkäköhänlaisessa myrskyssä olen huomenna?
Kertrut
Oman äänensä löytänyt
Tsemppiä huomiselle BrendaLee! Hyvin se varmasti menee 
En itekään välitä yhtään lääkäreistä. "Menen jos on pakko" asenteella kulkenut tähänkin asti... Kuitenkin vielä pahempana ollut aina tuo hammaslääkäripelko, ja sen voin sanoa, että kummasti on itseä nyt pari kertaa rauhoittanut, kun on sanonut hammaslääkärille jo alkuun, että aikaisemmat kokemukset ovat olleet huonot, ja käynti on jännittänyt tai pelottanut. Tämän jälkeen yleensä vaihtavat vielä rauhallisemman vaihteen päälle ja selittävät vielä huolellisemmin ja tarkemmin mitä käynnillä tehdään. Tietävätpähän ainakin sitten jos sitä alkaa yhtäkkiä hermoilemaan.... :D
En itekään välitä yhtään lääkäreistä. "Menen jos on pakko" asenteella kulkenut tähänkin asti... Kuitenkin vielä pahempana ollut aina tuo hammaslääkäripelko, ja sen voin sanoa, että kummasti on itseä nyt pari kertaa rauhoittanut, kun on sanonut hammaslääkärille jo alkuun, että aikaisemmat kokemukset ovat olleet huonot, ja käynti on jännittänyt tai pelottanut. Tämän jälkeen yleensä vaihtavat vielä rauhallisemman vaihteen päälle ja selittävät vielä huolellisemmin ja tarkemmin mitä käynnillä tehdään. Tietävätpähän ainakin sitten jos sitä alkaa yhtäkkiä hermoilemaan.... :D
BrendaLee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä myös teen tuon saman aina, että kerron heti kättelyssä pelostani. Ja mittaan viikkoa paria ennen kotona verenpaineitani, koska jännitys, (niin kutsuttu valkotakkiverenpaine) nostaa paineet pahimmillaan 190/100 lukemiin,vaikka normaali on noin 120/70.
Ja jotenkin hassusti jännittää vielä enemmän se, kun mies tulee mukaan Hölmöä, tiedän...
Ja jotenkin hassusti jännittää vielä enemmän se, kun mies tulee mukaan
Hölmöä, tiedän...
Mullakin eka neuvola huomenna/tänään (eli kun herään yövuoron jäljiltä), itseä jännittää eniten että löydänkö oikean paikan kun en ole koskaan käynyt nykyisen asuinpaikkakunnan tk:ssa 
ja että muistanko herätessä olla käymättä pissalla kun kuitenkin täytyy sitten neuvolassa antaa näyte 
ja että muistanko herätessä olla käymättä pissalla kun kuitenkin täytyy sitten neuvolassa antaa näyte 
Miten on neuvolat mennyt? Mulla on huomenna aamulla! Jännittää välillä niiin paljon, vaikka tiedän ettei siellä kovin kummia tapahdu :D Mut ylipäätään se, että jotain konkreettista alkaa tapahtua, niin on vaan jännää :)
Anssku toivottavasti selviää nyt syliin asti <3
Meillä on neuvola vasta ensi keskiviikkona enkä malttaisi enää odottaa. Tahtoisin myös välittömästi ultraan, että saisi varmistettua että kaikki on hyvin. Mutta ei auta kuin odottaa vaan. [emoji6]
Meillä on neuvola vasta ensi keskiviikkona enkä malttaisi enää odottaa. Tahtoisin myös välittömästi ultraan, että saisi varmistettua että kaikki on hyvin. Mutta ei auta kuin odottaa vaan. [emoji6]
BrendaLee
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla ei oo tämän asian kanssa pulmaaja että muistanko herätessä olla käymättä pissalla kun kuitenkin täytyy sitten neuvolassa antaa näyte
Tuntuu että jo nyt saa ravata pissalla vähän väliä, kun juon selkeästi enemmän ja jotenkin on kroppa ylikierroksilla.
Neuvolassa täti nauroi, kun sanoin että kerro vaan koska näytteen haluat, mua kyllä pissattaa kun vaan tarttee...
Täällä myös ensikertailainen liittyisi mukaan porukkaan.oon ihan pihalla kaikesta. Lähipiirissä on toki jonkun verran pieniä lapsia mutta emme mieheni kanssa kovin usein ole heidän kanssaan tekemisissä, koska välimatkat. Oma lastenhoito kokemus rajoittuu siskon lapsiin (4 ja 1v) sekä niihin muistoihin ja kokemuksiin mitä olen kolmea nuorempaa sisarustani joskus hoitanut. mun ja nuorimman sisaren ikäero 7 vuotta.
Oma raskaus sai melko lennokkaan lähdön alkuun. kuukautisten olis pitänyt alkaa kp 31. no,mulle on tavallista et kierto voi venyä 31-35 joskus jopa 37 päivään. mulla on aina ollut kovat menkkasäryt jotka alkaa jo päiviä ennen kuin menkat alkaa. endometrioosiepäily oli jossain vaiheessa, joka jäi elämään. Nyt oli menkkasäryt oikein erityispahat: hikikarpalot nous otsalle ja olin välillä lattialla kaksin kerroin. kun kp 38 ei menkat ollut alkaneet, kävin miehen kanssa ostamassa raskaustestin. olen tehnyt monta joskus aikaisemminkin ja kaikki ollu negatiivisia, joten niin oletin tämänkin olevan. Voitte kuvitella miten hämmästynyt olin, kun testi näytti plussaa. Piti mieheltäkin kysyä, et onko tossa sun mielestä kaksi viivaa? No sittempä tuli mieleen, et onkohan kaikki kunnossa, kun oli niin kovat kivut. soitin oman kunnan terveysneuvontaan, josta kehotettiin menemään nopeasti lääkäriin, koska kuulemma näin kovat kivut ei ole normaaleja. Vartti myöhemmin istuttiin mieheni (joka siis kesälomalla) kanssa terveyskeskuksessa ja päästiinkin melko nopeasti lääkärille. Lääkäri tutki ja tuli siihen tulokseen, et koska kivut niin kovat ja aristan, ois syytä käydä näytillä ihan gynekologilla sairaalassa.
no, lähete sinne. otettiin verikokeet ja pissaa purkkiin. pari tuntia odottelua, gynelle, ultra alakautta(joka sattu #@%×+&€, kun kieritteli sitä päätä tuolla alhaalla) , litalginit kaksin kappalein kankkuihin, kotia lepäilemään. keskiviikoksi uudet verikokeet ja siitä selviäisi jatko, jos raskaushormoniarvo nousee, toivoa on.jos ei, saan piikkit kankkuihin ja tämä raskaus "kuivatettaisiin".
Tänään oli aamusta labra ja iltapäivästä soitti hoitaja, että raskaus jatkuu ja kaikki arvot näyttää hyvältä. ensi viikolla olis uusi ultra naistentautien klinikalla. sitten selviää loput.
Että näin. Jos kaikki menee hyvin, niin näköjään voi raskaus alkaa tämmöisissäkin merkeissä.
Tässä nyt ootellaan ens viikkoon ja ihmetellään, jännätään ja totutellaan ajatukseen perheenlisäyksestä. Pitäkäähän peukkuja meille, että kaikki menee hyvin.
Oma raskaus sai melko lennokkaan lähdön alkuun. kuukautisten olis pitänyt alkaa kp 31. no,mulle on tavallista et kierto voi venyä 31-35 joskus jopa 37 päivään. mulla on aina ollut kovat menkkasäryt jotka alkaa jo päiviä ennen kuin menkat alkaa. endometrioosiepäily oli jossain vaiheessa, joka jäi elämään. Nyt oli menkkasäryt oikein erityispahat: hikikarpalot nous otsalle ja olin välillä lattialla kaksin kerroin. kun kp 38 ei menkat ollut alkaneet, kävin miehen kanssa ostamassa raskaustestin. olen tehnyt monta joskus aikaisemminkin ja kaikki ollu negatiivisia, joten niin oletin tämänkin olevan. Voitte kuvitella miten hämmästynyt olin, kun testi näytti plussaa. Piti mieheltäkin kysyä, et onko tossa sun mielestä kaksi viivaa? No sittempä tuli mieleen, et onkohan kaikki kunnossa, kun oli niin kovat kivut. soitin oman kunnan terveysneuvontaan, josta kehotettiin menemään nopeasti lääkäriin, koska kuulemma näin kovat kivut ei ole normaaleja. Vartti myöhemmin istuttiin mieheni (joka siis kesälomalla) kanssa terveyskeskuksessa ja päästiinkin melko nopeasti lääkärille. Lääkäri tutki ja tuli siihen tulokseen, et koska kivut niin kovat ja aristan, ois syytä käydä näytillä ihan gynekologilla sairaalassa.
no, lähete sinne. otettiin verikokeet ja pissaa purkkiin. pari tuntia odottelua, gynelle, ultra alakautta(joka sattu #@%×+&€, kun kieritteli sitä päätä tuolla alhaalla) , litalginit kaksin kappalein kankkuihin, kotia lepäilemään. keskiviikoksi uudet verikokeet ja siitä selviäisi jatko, jos raskaushormoniarvo nousee, toivoa on.jos ei, saan piikkit kankkuihin ja tämä raskaus "kuivatettaisiin".
Tänään oli aamusta labra ja iltapäivästä soitti hoitaja, että raskaus jatkuu ja kaikki arvot näyttää hyvältä. ensi viikolla olis uusi ultra naistentautien klinikalla. sitten selviää loput.
Että näin. Jos kaikki menee hyvin, niin näköjään voi raskaus alkaa tämmöisissäkin merkeissä.
Tässä nyt ootellaan ens viikkoon ja ihmetellään, jännätään ja totutellaan ajatukseen perheenlisäyksestä. Pitäkäähän peukkuja meille, että kaikki menee hyvin.
Muokattu viimeksi:
Huh, todellakin pidetään peukkuja Mereldalle että kaikki sujuu hyvin! Älä huoli, kuulemma kokeneetkin vanhemmat ovat aina välillä ihan pihalla
Huh, todellakin pidetään peukkuja Mereldalle että kaikki sujuu hyvin! Älä huoli, kuulemma kokeneetkin vanhemmat ovat aina välillä ihan pihalla
Jep ja kiitos. Olen itse yllättynyt siitä, miten rauhallisena oon pystynyt pysymään, vaikka alkuraskaudelle nyt olikin tämmöinen.
Mulla toinen raskaus, mutta ensimmäinen päätyi huhtikuussa 25 viikolla kohtukuolemaan niin sylissä ei ole viellä ketään. Uusi raskaus ei tullut ollenkaan suunitelmien mukaan ja en osannut odottaa ollenkaan kun ehkäisyt olit käytössä. 5-6 viikolla olin Virossa pyöräilyretkellä, pyöräiltiin neljässä päivässä 320km ja en ollut ennen sitä kovin paljon mitään kuntoilua harrastanut... oli se aika vaikea mulle mutta pärjasin ja lopuksi meni jo aika hyvin, tunsin miten lihakset menee parempaan kuntoon. Pari päivä ennen alkoi vähän ruskettava vuotoa mitä ajattelin olevan menkkojen alkuu kun oli just se aika ja otin pari kipulääkettä retken aikana "menkkakipujen" takia. Vuotoa oli matkalla vaan pari ensimmäistä päivä ja meni vaaleanpunaiseksi, kuitenkin loppui aika nopeasti ja luulin että oli täällä kertaa vaan vähä niukemmat menkat... mulle oli sanottu että keskenmenon jälkeen voi olla kaikenlaisia ja on ihan normaalia, ne olisivat tokat menkat ollut sen jälkeen sitten.
Näköjään en ollutkin yksin pyörällä ja onneksi selvisimme molemmat kun viikko myöhemmin sain testistä vahvat viivat ja viikko sitä myöhemmin näin ultrassa sykeenkin. Nyt odottamassa 12 viikkoa että sais uudestaan ultraan kurkkamaan miten kaikki sujuu :D rv 9+3
Näköjään en ollutkin yksin pyörällä ja onneksi selvisimme molemmat kun viikko myöhemmin sain testistä vahvat viivat ja viikko sitä myöhemmin näin ultrassa sykeenkin. Nyt odottamassa 12 viikkoa että sais uudestaan ultraan kurkkamaan miten kaikki sujuu :D rv 9+3
Muokattu viimeksi:
Voi Musurullu, olen pahoillani kokemastasi kohtukuolemasta 
toivotaan että tämä nyt päätyy syliin saakka <3
On hyvä pysyä toiveikkaana mutta suhtautua realistisesti siihen mitä kaikkea voi tapahtua ja olla kiitollinen jokaisesta viikosta välillä meinaa onnenpotkuja pitää itsestäänselvyyksinä....
toivotaan että tämä nyt päätyy syliin saakka <3On hyvä pysyä toiveikkaana mutta suhtautua realistisesti siihen mitä kaikkea voi tapahtua ja olla kiitollinen jokaisesta viikosta
välillä meinaa onnenpotkuja pitää itsestäänselvyyksinä....
Tsemppiä Musurullu! Ja samoin kaikki muut.
Täälläkin siis esikoista odottava 34v ja huomenna eka neuvola. Lapsia kyllä on lähipiirissä ollut aina, olen jo nuoresta tottunut pitämään huolta pienokaisista ja ollut joskus lukion jälkeen au pairinakin perheessä jossa oli kolme alle nelivuotiasta. Että sinänsä ei kyllä jännitä se itse lapsi, vaan kaikki muu. Miehellä on jo entuudesstaan 9v tytär, joten hänen nyt ainakin luulisi tietävän mitä tekee...
Jotenkin luotan siihen että kyllä sitä sitten tietää ja tajuaa miten hommat pitää hoitaa, mutta riemulla odotan niitä hetkiä kun mies "kokemuksen syvällä rintaäänellä" on asiasta eri mieltä. Itse kun olen vähän sitä tyyppiä että tiedän kyllä mitä teen, ainakin olen tietävinäni, joten turha tulla neuvomaan! Lisäksi olen niin jumalattoman aatteellinen ja periaatteellinen monissa asioissa, että eiköhän me vielä muutama sota saada aikaan tässä.
Saa nähdä kuin monta periaatetta ehdin heittämään ikkunasta ulos jo ennen pienokaisen syntymääkään...
Mutta täältäpä onkin hyvä tulla kyselemään sitten asioita kun on itse sormi suussa eikä kumminkaan kaikkitietävänä voi nöyrtyä ja kysyä vaikka sitten omalta äidiltä. Voipi olla melkoisen paljon nöyrtymistä siis tälle äipälle tiedossa, mutta ehkä tuo tekee ihan hyvää. 
Täälläkin siis esikoista odottava 34v ja huomenna eka neuvola. Lapsia kyllä on lähipiirissä ollut aina, olen jo nuoresta tottunut pitämään huolta pienokaisista ja ollut joskus lukion jälkeen au pairinakin perheessä jossa oli kolme alle nelivuotiasta. Että sinänsä ei kyllä jännitä se itse lapsi, vaan kaikki muu. Miehellä on jo entuudesstaan 9v tytär, joten hänen nyt ainakin luulisi tietävän mitä tekee...
Jotenkin luotan siihen että kyllä sitä sitten tietää ja tajuaa miten hommat pitää hoitaa, mutta riemulla odotan niitä hetkiä kun mies "kokemuksen syvällä rintaäänellä" on asiasta eri mieltä. Itse kun olen vähän sitä tyyppiä että tiedän kyllä mitä teen, ainakin olen tietävinäni, joten turha tulla neuvomaan! Lisäksi olen niin jumalattoman aatteellinen ja periaatteellinen monissa asioissa, että eiköhän me vielä muutama sota saada aikaan tässä.
Saa nähdä kuin monta periaatetta ehdin heittämään ikkunasta ulos jo ennen pienokaisen syntymääkään...Mutta täältäpä onkin hyvä tulla kyselemään sitten asioita kun on itse sormi suussa eikä kumminkaan kaikkitietävänä voi nöyrtyä ja kysyä vaikka sitten omalta äidiltä.
Voipi olla melkoisen paljon nöyrtymistä siis tälle äipälle tiedossa, mutta ehkä tuo tekee ihan hyvää.