Esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Santtu88
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla ainakin epiduraalin laittaminen sujui helposti,ei ne pienet pistot supistuskipujen rinnalla tuntuneet missään. :D Epiduraali muuten aiheuttaa kutinaa vatsaan ja mulla myös rintoihin!Mutta eipä paljon haitannut pienet kutinatkaan kun oli vaan ihanaa että sai vähän levätä.

Se kohdunkaulan puudute vai mikä onkaan puudutti multa myös toisen jalan joten sen jälkeen olin petipotilas.Sekään ei haitannut,koska mulla jotenkin kivut oli helpompi sietää kyljellään.Jumppapallonkin päällä tuli jotenkin ikävä paine häntäluun tienoille.Mutta mulla oli siinä vaiheessa avautuminen jo niin hyvässä vauhdissa että sitä varten ei tarvinnut liikkua,vaikka kai se painovoima kannattaa hyödyntää jos voi..
 
Mulla tullu nyt vähä reilun tunnin 5-8 min välein semmosia menkkajomotustyyppisiä kipuja alavatsalle, jokohan tämä tarkottas että ois synnytys alkamassa..? Voi kumpa olisi :) voitteko te jo synnyttäneet kuvailla mille nuo supistukset tuntuneet teillä?
 
Mulla menkkajomotukset teki kyllä avautumista taustatyönä mut kyllä ne oikeat supistukset oli selvästi kipeämpiä ja koveni koko ajan.Ne parin minuutin välein tulevat joiden perusteella vasta saliin pääsin oli sellaisia että itku tuli silmään eikä pystynyt niiden aikana puhumaan eli tunnistaa kyllä.Toki kipukynnykset on ihmisillä erilaisia.
 
Ei sitä katetria tunnu selässä, varsinkin kun on niin puuduksissa :D laittaminen kyllä tuntui ikävältä varsinkin kun lääkäri vahingossa osui johonkin hermoon josta tuli hirveä sähköisku koko kroppaan.
Mulla spinaali aiheutti kauheet kutinat naamassa, ei pystyny happimaskiakaan pitämään kun kutitti vaan.
Mut nyt oon kyllä onnellinen tuosta pienestä eikä synnytyksestä jäänyt hirveästi traumoja (en vaan halua synnyttää enää ikinä :D )
Mulla oli myös ihana kätilö, se tuli parin päivän päästä juttelee mun kanssa kun sille oli jäänyt synnytyksestä paha mieli.
 
Oliks täälä muita esikoisen pyöräyttäjiä, joille ei ehditty (tai haluttu) laittaa puudutteita? Mulle oli tarkotus pistää epiduraali, mutta tippaletkun laiton jälkeen kätilö totes, että tukka näkyy jo, sä synnytät nyt kuule luomuna! :D Ainoot kivunlievitteet siis oli suppareihin geelipussit, pari kipupiikkiä yöllä, et sain nukuttua ja ennen ponnistusta ilokaasu ja vesiallas (mikä oli varmaan syy tosi nopeaan loppuavautumiseen; suppareita tuli meinaan 6 minsan välein noin vuorokauden, mut paheni vasta synnytyssalissa, ja sit altaassa oli jo ihan kunnollisia).

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
mulla ei ollut kivunlievitystä ollenkaan, näin oli alunperinkin tarkoitus :) avautumisvaiheeseen en olisi mitään kaivannutkaan, mutta ponnistusvaihe jäi harmittamaan, kun jämähdin moneksi tunniksi puoli-istuvaan asentoon siihen pedille... olisi varmasti mennyt paremmin, jos olisin edes liikkunut, pyytänyt miestä hieromaan jne :/
 
Elisabet90, täällä kans yks luomusynnyttäjä! Panadolin pyysin kun kävelin saliin (tässä vaiheessa olin siis 8cm auki), enkä olis avautumisvaiheessa muuta kuin sen kaivannutkaan. Pyysin päästä kuumaan suihkuun, mut kätilö totesi, että vauva on ihan tulossa jo, nyt ei enää kerkee mitään muuta kuin pissalle ja synnyttää. Shokkihan se oli, en ollut ajatellut synnyttäväni yhden panadolin voimin, mutta nyt mulla on "sankaritarina" kerrottavana kaikille. Mies saanut kuulla ehkä liiankin useasti nyt synnytyksen jälkeen lauseen "älä valita, mä synnytin luomuna." :D
 
täällä kans yks luomusynnyttäjä! :D kivunlievitystä ei ehditty antaa vaikka olin ajatellu et kaikki mahdolliset tänne vaan :D nyt jo vähän naurattaa koko homma, mut sillon oli kyl nauru kaukana ku ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja kipeitä supistuksia oli tullu jo pari päivää
 
miiumiu, varmaan raskasta jos noin kauan oli jo supistuksiakin. ainakaan musta ei se kipu itsessään ollut niin paha vaan se, ettei siltä saanut taukoa ollenkaan! itse pääsin saliin kolmen aikaan, 9cm auki ja lupa työnnellä vauvaa alaspäin.. kello oli yli seitsämän kun se vihdoin syntyi :D
 
Mulla oli ponnistusvaihe kans sillei ettei ollu puudutuksia enää "voimassa" et vaikutukset oli jo lakannu. :/
Ja epiduraali ei toiminu enää.
 
Mulla kesti ponnistusvaihe 1h 5 min eikä epiduraali enää auttanut. Oli kyllä tuskaista! En ois millään enää jaksanut.
 
Mulla kesti ponnistus virallisesti 1,5h mutta yli 2h käytännössä ähelsin. :( On tällö hetkellä ainakin vielä sellanen olo et ei enää ikinä..saa nähä tuleeko joskus vielä vauvakuume joka muuttaa mielen.
 
mäkin harmittelin synnytyksen aikana jo sitä, ettei poika saa sisaruksia, kun en vaan pysty samaan toiste. aika pian kuitenkin tuli olo, että tahtoisin ottaa synnytyksen uudestaan. jäi harmittamaan, kun väsyneenä menetti ihan kontrollin eikä synnytys oman toiminnan osalta mennyt niin kuin oli ajatellut.
 
Kyllä se vauvakuume sieltä teille vielä toivottavasti putkahtaa pintaan kun vähän aikaa nyt eteenpäin mennään kas se toka voi tulla niin kuin meidän toka, ponnistusvaihe 5 minuuttia ja hyvä muutenkin että saliin asti ehdittiin :)
 
Minulla loppui spinaalin vaikutus puoli tuntia ennen kun aloin ponnistaa ja vaikutuksen loppumisen jälkeen yritettiin laittaa kohdunkaulan puudutetta mutta alkoi itsestä tuntua se sorkkiminen niin pahalta ja supistuksia tuli niin tiheään ettei saanut laitettua puudutetta kun supistuksen aikana ei saanut laittaa, mutta minusta se ponnistusvaihe oli kaikkein kivuttomin koko synnytyksen aikana ja itse ponnistin 35min ja vauva tuli :)

Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
 
Sinitiitu toivotaan että olet oikeassa,kyllähän se toka synnytys usein on helpompi!Mua silti hirvittää onko mun kohdalla koska kudostyyppi ilmeisesti oli tosi joustamaton ja lihakset heijaili vauvaa vaan takaisin päin..täytyy vaan kysellä pelkopolille aikaa sit jos joskus uusi raskaus tulee ja vielä ahdistaa!
 
Pelkopoli varmaan kutsuu muakin, jos vielä toinen joskus tulee. Oli se sen verran traumaattinen kokemus, eikä hirveesti tee mieli muistella.
 
Mulla kanssa loppu epiduraalin teho ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaihe kesti 70min tai vähän enemmän. Ymmärsin kuitenkin niin, että epiduraalin vaikutus on hyväkin loppua ennen ponnistusvaihetta, jotta ponnistuksen teho ei heikkene. Mulla iski aikamoinen paniikki, kun sanottiin, että nyt pitää alkaa ponnistamaan. Tuntu, että en ollu ollenkaan valmis. Tuliko teillä muilla vastaavia "paniikkituntemuksia"? Muuten synnytys oli melko positiivinen kokemus. Nyt kun hetken on hoitanut tuota pienokaista, niin tuntuu ettei toista tarvitsekaan <3 ja jaksaisiko kaikkea sitä odotusta, synnytystä ja lapsen hoitoa ja kasvatusta uudestaankaan. No, aika näyttää, mutta nyt tuntuu, että tuossa yhdessä ihanassa tytössä on mulle enemmän kuin osasin toivoa <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top