Esikoisen odottajat
- Ketjun aloittaja Santtu88
- Aloituspäivämäärä
ihana Vargynja toi sun Lumi-Pyry :)
Mitähän suht terveellistä naposteltavaa mä keksisin, kun koko ajan pitäs jotain olla pupeltamassa... Jos jaksais jynssätä mullasta puhtaaksi porkkanoita, niin ne ois tietty hyviä.
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Mulla oli sama ongelma kun oli aamulla taas hepatoosin takia labra ja piti mennä paastonneena sinne. Otin banaanin labraan mukaan ja vedin sen heti kun verikoe oli otettu.
Mä oon alkanut "napostella" suomalaisia omenoita. Ei niistä nälkään ole paljon apua, mutta saapahan jatkuvan syöpöttelyn tarpeen tyydytettyä. :)
Mä syön kyllä omeniakin päivittäin useita. Mut niiden lisäks menee sitten kaikkea epäterveellistä... :/
Kiitos Sinitiitu. 
Sillä nimellä me miehen kanssa pikkuista kutsutaan. Saa nähdä tuleeko Lumi vai Pyry.
Syysmorsian en siis ole ainoa jolle on herkut alkanut maistumaan. Alkuraskaudessa ei tehnyt mieli oikeen mitään makeaa tai muuta epäterveellistä. Nyt sit tekee mieli karkkia ja kaikkea rasvasta (majoneesia, lihapiirakoita, munkkia...) Ton rasvasen selitän itselleni, et keho ja vauva tarvii kasvirasvaa, mut sokerin suhteen ei sama toimi. :D Eikä tunnu onnistuvan herkkujen korvaaminen terveellisemmällä naposteltavalla...
Sillä nimellä me miehen kanssa pikkuista kutsutaan. Saa nähdä tuleeko Lumi vai Pyry.Syysmorsian en siis ole ainoa jolle on herkut alkanut maistumaan. Alkuraskaudessa ei tehnyt mieli oikeen mitään makeaa tai muuta epäterveellistä. Nyt sit tekee mieli karkkia ja kaikkea rasvasta (majoneesia, lihapiirakoita, munkkia...) Ton rasvasen selitän itselleni, et keho ja vauva tarvii kasvirasvaa, mut sokerin suhteen ei sama toimi. :D Eikä tunnu onnistuvan herkkujen korvaaminen terveellisemmällä naposteltavalla...
Täytyy tänne kirjoitella että etukäteishermoiluista huolimatta on moni asia vauvan kanssa sujunut kummasti luonnostaan,vaikka paljon on myös tyhmiä kysymyksiä ja uusavuttomia hetkiä.Oman vauvan käsittely onkin ollut ihan eri juttu kuin vieraiden vauvojen pitely,paljon varmemmin ottein sujuu!
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Etukäteishermoilusta tuli mieleen. Onko jo esikoisensa synnyttäneillä syyskuulaisilla mitään vinkkejä meille vielä odottaville? Huomasitteko tai koitteko jotain, mitä olisi ollut kiva tietää jo etukäteen?
Samaa mieitn kuin Autumn daydreamkin.
Oliko jotain ennakko-oireita esimerkiksi? :)
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Oliko jotain ennakko-oireita esimerkiksi? :)
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Yritin miettiä tuota Autumn daydreamin kysymystä mutta ei tullut ainakaan vielä oikein mitään mieleen,moni asia on vaan mennyt omalla painollaan.Välillä varsinkin väsymyksessä on ollut vähän baby bluesia mutta lohduttaa tietää että pienet itkeskelyt kuuluu asiaan.Mulle ehkä yllärinä tuli oman toipumisen hitaus joka rajoittaa olemista ja liikkumista vielä aika paljon.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
emmaemiilia
Oman äänensä löytänyt
Mun poika (oikea hurmuri♥) on nyt tasan viikon ikäinen. Viimetorstaina oli sellanen fiilis, kun en raskaana olis ollutkaan. Ei supistuksen supistusta, poika liikkui masussa ihan tavalliseen tapaansa ja juteltiinkin jo äitini kanssa, että lapsi ei varmaan halua tulla ikinä ulos :-D Katselin illalla BB:tä, se meni mulla ihan tunteisiin. Olin asukkaille ihan raivona ja itkin kun ne oli niin rasittavia yms. Teki mieli heittää telkkari seinään ja sit hetken päästä taas päästä sinne halimaan ihmisiä. Limatulppaa oli irtoillut muutamapäivä. Paripäivää aiemmin oli vatsantoiminta huomattavasti parempaa kuin koko raskauden aikana, ehkä vähän turhankin toimiva! Verenpaineet oli alkuviikosta kohonneet ihan vähän, muuten ei oikeastaan mitään ennakko-oireita, ihan kuin olisi ollut tyyntä myrskyn edellä.
Mä pelkäsin synnytystä, ihan tajuttomasti. Kun tajusin supistusten olevan säännöllisiä, ihmettelin sitä, kuinka se ei sattunutkaan yhtään niin paljoa, mitä olin kuvitellut. Sellanen minuutin mittanen menkkamainen jomotus selässä, jaloissa ja alavatsalla. Kun minuutti oli täynnä, olo oli taas ihan kuin raskaana ei olisikaan. Perjantaina tein vielä ihan tavallisia asioita; kaupassa käynti, kävelyt ja olin mä vähän puutarhahommissa vanhempieni luona. Supistuksia tuli, mutta ei ne oikeastaan sattunut. Kahden aikaa yöllä ne alkoivat, 5min välein ja kesti n. klo 9 asti sellaisina. Tästä seurasi supistusten välien venähtäminen noin 15-20minuuttiin. Iski epätoivo. Yhdeltätoista väli oli noin 7-10minuuttia taas. Supistukset ei kuitenkaan estäneet tekemästä mitään, vähän joutui hengittää ja pari kertaa stopata. 13 aikoihin lähdettiin synnärille, VKS oli täynnä synnyttäjiä ja jouduttiin puolisen tuntia odotella. Muutaman supistuksen aikana kyyneleet nousi silmiin, mutta heti kun supistus oli ohi, vointi oli erinomainen. En oikeen osaa kuvailla sitä tunnetta, päällimmäisenä mulla oli mielessä, että pääsisipä nukkumaa. Olin valvonut koko yön kellotellen supistuksia ja touhutessa samalla kaikkea muuta.
Kätilö päätti tehdä sisätutkimuksen ennen kun laittaa mut käyrille. Kello oli n. 14 tai vähän yli. Iski tajuton paniikki, kun hän sanoi "Kahdeksan senttiä auki." Varmistin asian vielä varmaan viidesti, että sanoihan hän kahdeksan eikä kaksi. Eihän mua edes ollut vielä sattunut kun muutaman kerran niin, että sitä voi sanoa sattumiseksi? Mentiin suoraan saliin vaatteiden vaihdon jälkeen. Kätilö kyseli kivunlievityksistä, en halunnut mitään, eihän mua edes sattunut. Naureskelin käyrillä ollessani että onneksi lähdettiin sairaalaan, vaikka mä oisin vielä halunnut jäädä kotiin. Olihan yöllisen puhelun ohjeet ollut, että "Tule sit kun et enää kotona pysty olla, kun ensisynnyttäjä olet." Ei kuulemma mitään kiirettä. Nyt mietityttää, että mitä jos olisin vielä jäänyt kotiin, olisi pikku-ukko varmaan syntynyt sinne.
Neljän aikoihin puhkaistiin kalvot, ja lääkäri koitti, kuinka alas vauva oli laskeutunut. Tämä oli kivuliainta varmasti koko synnytyksessä.
17 soitin kelloa jos voisin päästä suihkuun ja vessaan. Lääkäri vilkaisi kohdunsuun ja sanoi, että äkkiä pissalle ja takasin sänkyyn, nyt aletaan ponnistaa. Mä menin ihan paniikkiin. Paineen tunne oli lähinnä epämukava, ei niinkään kivulias. Kysyin, että enkö saa mitään kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen. En saanut, nyt oli myöhäistä niille. Ainoa puudutus oli episotomian takia tehty puudutus välilihaan. 18minuutin ponnistusvaiheen jälkeen (supistuksia tuli kolme tai neljä tässä ajassa)17:26 syntyi 9/10/10 pisteen poika. Voimat meinasi ponnistaessa loppua, ja ei niin nätisti sanottuna, se tuntui siltä, kun olisi yrittänyt punnata isoa kakkaa. Sellainen fyysinen ahdistava tunne, ettei siitä nyt tule mitään. Huusin etten osaa, etten pysty. Karjuin kuin kuulantyöntäjä ja olin sillä hetkellä varmasti maailman voimakkain nainen (tukihenkilön kädestä päätellen :D). Fyysisesti olin ihan loppu, mutta palkinto oli maailman paras.
Koko synnytyksen kesto 7h8min, avatumisvaihe 6h38min, ponnistusvaihe 18min ja 3-vaihe 12min
Kivunlievitys; kauratyyny
Pojan mitat 48cm, 2785g, 34cm
Raskausviikot 39+0
Synnytys oli täysin erilainen kokemus mitä ajattelin (onneksi niin!), etsiskelin itsekin netistä näitä ensioireita, mutta tuntui, että itsellä vaan kaikki raskauteen liittyvä oli kadonnut (mahaa lukuunottamatta)
Palautuminen on ihmetyttänyt mua, viimeisen neuvolakäynnin punnituksesta lähtenyt reilu 11kg, ja raskauskiloja mulle ei tullut sen vertaa. Pieni kohouma vatsassa ja "silaritissit", muuten olen ihan kuin ennen raskautta. Miten te muut ootte palautuneet?
Mä pelkäsin synnytystä, ihan tajuttomasti. Kun tajusin supistusten olevan säännöllisiä, ihmettelin sitä, kuinka se ei sattunutkaan yhtään niin paljoa, mitä olin kuvitellut. Sellanen minuutin mittanen menkkamainen jomotus selässä, jaloissa ja alavatsalla. Kun minuutti oli täynnä, olo oli taas ihan kuin raskaana ei olisikaan. Perjantaina tein vielä ihan tavallisia asioita; kaupassa käynti, kävelyt ja olin mä vähän puutarhahommissa vanhempieni luona. Supistuksia tuli, mutta ei ne oikeastaan sattunut. Kahden aikaa yöllä ne alkoivat, 5min välein ja kesti n. klo 9 asti sellaisina. Tästä seurasi supistusten välien venähtäminen noin 15-20minuuttiin. Iski epätoivo. Yhdeltätoista väli oli noin 7-10minuuttia taas. Supistukset ei kuitenkaan estäneet tekemästä mitään, vähän joutui hengittää ja pari kertaa stopata. 13 aikoihin lähdettiin synnärille, VKS oli täynnä synnyttäjiä ja jouduttiin puolisen tuntia odotella. Muutaman supistuksen aikana kyyneleet nousi silmiin, mutta heti kun supistus oli ohi, vointi oli erinomainen. En oikeen osaa kuvailla sitä tunnetta, päällimmäisenä mulla oli mielessä, että pääsisipä nukkumaa. Olin valvonut koko yön kellotellen supistuksia ja touhutessa samalla kaikkea muuta.
Kätilö päätti tehdä sisätutkimuksen ennen kun laittaa mut käyrille. Kello oli n. 14 tai vähän yli. Iski tajuton paniikki, kun hän sanoi "Kahdeksan senttiä auki." Varmistin asian vielä varmaan viidesti, että sanoihan hän kahdeksan eikä kaksi. Eihän mua edes ollut vielä sattunut kun muutaman kerran niin, että sitä voi sanoa sattumiseksi? Mentiin suoraan saliin vaatteiden vaihdon jälkeen. Kätilö kyseli kivunlievityksistä, en halunnut mitään, eihän mua edes sattunut. Naureskelin käyrillä ollessani että onneksi lähdettiin sairaalaan, vaikka mä oisin vielä halunnut jäädä kotiin. Olihan yöllisen puhelun ohjeet ollut, että "Tule sit kun et enää kotona pysty olla, kun ensisynnyttäjä olet." Ei kuulemma mitään kiirettä. Nyt mietityttää, että mitä jos olisin vielä jäänyt kotiin, olisi pikku-ukko varmaan syntynyt sinne.
Neljän aikoihin puhkaistiin kalvot, ja lääkäri koitti, kuinka alas vauva oli laskeutunut. Tämä oli kivuliainta varmasti koko synnytyksessä.
17 soitin kelloa jos voisin päästä suihkuun ja vessaan. Lääkäri vilkaisi kohdunsuun ja sanoi, että äkkiä pissalle ja takasin sänkyyn, nyt aletaan ponnistaa. Mä menin ihan paniikkiin. Paineen tunne oli lähinnä epämukava, ei niinkään kivulias. Kysyin, että enkö saa mitään kivunlievitystä ponnistusvaiheeseen. En saanut, nyt oli myöhäistä niille. Ainoa puudutus oli episotomian takia tehty puudutus välilihaan. 18minuutin ponnistusvaiheen jälkeen (supistuksia tuli kolme tai neljä tässä ajassa)17:26 syntyi 9/10/10 pisteen poika. Voimat meinasi ponnistaessa loppua, ja ei niin nätisti sanottuna, se tuntui siltä, kun olisi yrittänyt punnata isoa kakkaa. Sellainen fyysinen ahdistava tunne, ettei siitä nyt tule mitään. Huusin etten osaa, etten pysty. Karjuin kuin kuulantyöntäjä ja olin sillä hetkellä varmasti maailman voimakkain nainen (tukihenkilön kädestä päätellen :D). Fyysisesti olin ihan loppu, mutta palkinto oli maailman paras.
Koko synnytyksen kesto 7h8min, avatumisvaihe 6h38min, ponnistusvaihe 18min ja 3-vaihe 12min
Kivunlievitys; kauratyyny
Pojan mitat 48cm, 2785g, 34cm
Raskausviikot 39+0
Synnytys oli täysin erilainen kokemus mitä ajattelin (onneksi niin!), etsiskelin itsekin netistä näitä ensioireita, mutta tuntui, että itsellä vaan kaikki raskauteen liittyvä oli kadonnut (mahaa lukuunottamatta)
Palautuminen on ihmetyttänyt mua, viimeisen neuvolakäynnin punnituksesta lähtenyt reilu 11kg, ja raskauskiloja mulle ei tullut sen vertaa. Pieni kohouma vatsassa ja "silaritissit", muuten olen ihan kuin ennen raskautta. Miten te muut ootte palautuneet?
Kiitos emmaemilia kun jaksoit kertoa sun synnytyksestä! Oli mukava lukea, miten teillä asiat oli edenneet. Mä oon miettinyt kans sitä, että mitä jos supistukset ei tunnukaan niin kivuliailta, että osaako sitä silloin lähteä ajoissa sairaalaan. Nytkin selkää jomottaa, mutta muuten ei tunnu supistelulta.
Kiitos kertomuksesta Emmaliina!
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Emmaemiilian synnytys kuulostaa aivan ihanteelliselta! Hienoa, että kaikki meni noin hyvin ja helposti. Monesti vaan kuulee kaikkia kauhutarinoita mutta onneksi on myös näitä missä kaikki on mennyt ihan putkeen.
Tuttu kätilö just sanoi, että synnytyksen kulkua on mahdoton ennustaa, eli mistään ei voi tietää meneekö kaikki helposti vai tosi vaikeasti.
Tuttu kätilö just sanoi, että synnytyksen kulkua on mahdoton ennustaa, eli mistään ei voi tietää meneekö kaikki helposti vai tosi vaikeasti.
Itse vielä keskiviikkona kävin salilla, 2xlenkillä ja leivoin ja tein omenahilloa ja siivoilin ja touhusin ja ei mitään tuntemuksia että olisi synnyttys lähellä kunnes yhdentoista aikaan alkoi säännölliset supistukset 8min välein ja tuntia myöhemmin 5min välein. Koko synnytys kesti rajut 24h!
Emmaemiilia olen onnellinen puolestasi miten hyvin meni ja tuo kivunlievitys pelkkä kauratyyny!
Itse sain epiduraali x3 joista kaksi tupla annosta joilla ei mitään vaikutusta, 3x kohdunkaulan puudutus, 2xpakaraan jotain kipulääkettä ja spinaali vielä..oksitosiinia sain tipassa ja rajut kivut siitä tulikin. Onneksi kaikki kätilöt jotka ehti olla itsellä olivat mahtavia ja 2 opiskelijaa oli myös ja todella huippuja olivatkin! Vaikka kokemus oli todella raju ja vei kaikki voimat niin kyllä tuo typy on kaiken arvoinen, voisin tuijottaa sitä yötä päivää vaan
Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
Emmaemiilia olen onnellinen puolestasi miten hyvin meni ja tuo kivunlievitys pelkkä kauratyyny!
Itse sain epiduraali x3 joista kaksi tupla annosta joilla ei mitään vaikutusta, 3x kohdunkaulan puudutus, 2xpakaraan jotain kipulääkettä ja spinaali vielä..oksitosiinia sain tipassa ja rajut kivut siitä tulikin. Onneksi kaikki kätilöt jotka ehti olla itsellä olivat mahtavia ja 2 opiskelijaa oli myös ja todella huippuja olivatkin! Vaikka kokemus oli todella raju ja vei kaikki voimat niin kyllä tuo typy on kaiken arvoinen, voisin tuijottaa sitä yötä päivää vaan
Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app