Esikoisen odottajat
- Ketjun aloittaja Santtu88
- Aloituspäivämäärä
Tämä oli musta aika hyvä koontisivu vauvan kasvusta ja kehityksestä:
http://www.babyidea.fi/vinkkeja/kehitys.html
http://www.babyidea.fi/vinkkeja/kehitys.html
Täällä mennään 38+4. Tänään on synttärijuhlat ja nyt ollaan hirvees touhus tarjoilujen kaa. Niin sais viel pysytellä sisällä ainakin tän illan 
Sanoin jo miehelle et jos nyt sit päättäiski tulla niin saavat kaverit luvan juhlii kuitenkin että joku edes juhlii mun kolmekymppisii 
Sanoin jo miehelle et jos nyt sit päättäiski tulla niin saavat kaverit luvan juhlii kuitenkin että joku edes juhlii mun kolmekymppisii 
Ois varmaan kans ite pitäny järkätä juhlat synttäreiden kunniaksi, mutta jotenkin en jaksanut kutsua ketään, kun aina on olemassa se "vaara" että tuleekin lähtö synnärille.
Niin kyl mä kans odotin aika viime tinkaan ennen kun uskalsin kutsua ketään, mut päätin sit et jos tulee lähtö niin tulkoon :)
Hyvin meni kuitenkin ja nyt on sanottu hyvästit kakskymppisminälle
pakko kai hyväksyä että se 30 vaan on tullut nyt vastaan..
Onko muuten kellään muulla tullut hetkellisiä paniikkitunteita siitä että shit kohta tulee vauva muka meille?! Mulla on nyt viime päivät tullut vähintään kerran päivässä semmoinen itkukohtaus että onko tämä totta. Ja miten se alkaa, milloin se alkaa, miten se etenee? Äääää koko raskaushan on niin arvaamaton ja nyt on niin avuton olo kun ei tiedä yhtään mitä lähiviikot tuo tullessaan..
Jotenkin niin epätodellinen olo, että tapahtuuko tämä oikeesti meille ja onko meillä oikeesti niin hyvä tuuri että kohta olisi ihkaoma vauva täällä meillä....
Huhhuh on kyllä vähän turhan jännää aikaa!
Hyvin meni kuitenkin ja nyt on sanottu hyvästit kakskymppisminälle
pakko kai hyväksyä että se 30 vaan on tullut nyt vastaan.. Onko muuten kellään muulla tullut hetkellisiä paniikkitunteita siitä että shit kohta tulee vauva muka meille?! Mulla on nyt viime päivät tullut vähintään kerran päivässä semmoinen itkukohtaus että onko tämä totta. Ja miten se alkaa, milloin se alkaa, miten se etenee? Äääää koko raskaushan on niin arvaamaton ja nyt on niin avuton olo kun ei tiedä yhtään mitä lähiviikot tuo tullessaan..
Jotenkin niin epätodellinen olo, että tapahtuuko tämä oikeesti meille ja onko meillä oikeesti niin hyvä tuuri että kohta olisi ihkaoma vauva täällä meillä....
Huhhuh on kyllä vähän turhan jännää aikaa!
Just on ollut vähän samanlaisia fiiliksiä, että voiko oikeesti olla totta, että me saadaan pian syliin ihan oikea oma vauva. Ja tietty jännittää ja pelottaa se synnytys. Kun ei voi yhtään tietää miten se menee...
Tuttu tunne tuo että tajuaa että kohta on vauva sylissä joka on oma ja ite on sen synnyttäny ja kaikki muu siihen päälle mitä tajuaa ja alkaa pelätä ja nii.
Synnytys pelottaa varmasti ja se on selvä, mutta vaikka se synnytys olisi miten kauhea niin voin kertoa että ei sitä enää muista kun sen vauvan on saanut syliin, nimimerkillä todella raju synnytys takana mutta se on unohtunut jo kun näkee mikä tulos siitä tuli
Eilen kun päästiin vauvan kanssa osastolta kotiin niin illalla sitten tajusin kunnolla että, herran jestas tuossa on mun ikioma lapsi nukkuu
Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
Synnytys pelottaa varmasti ja se on selvä, mutta vaikka se synnytys olisi miten kauhea niin voin kertoa että ei sitä enää muista kun sen vauvan on saanut syliin, nimimerkillä todella raju synnytys takana mutta se on unohtunut jo kun näkee mikä tulos siitä tuli
Eilen kun päästiin vauvan kanssa osastolta kotiin niin illalla sitten tajusin kunnolla että, herran jestas tuossa on mun ikioma lapsi nukkuu
Sent from my C6903 using Vau Foorumi mobile app
Mulla oli tosi epätodellinen olo kun tultiin vauvan kanssa synnäriltä kotipihaan!!Ja se iskee välillä muutenkin.Mut tosiaan moni asia on sujunut kauhean luontevasti ja moni pelko osoittautunut turhaksi,vaikka onhan tämä vauvaopettelu myös rankkaa.
Synnytys ei multa ihan heti poistunut mielestä,näin paljon painajaisia ja vieläkin se välillä pyörii mielessä eli ihan heti ei välttämättä aika kultaa muistoja mutta varmaan niin käy pikkuhiljaa kun saa asiaa käsiteltyä. :)
Synnytys ei multa ihan heti poistunut mielestä,näin paljon painajaisia ja vieläkin se välillä pyörii mielessä eli ihan heti ei välttämättä aika kultaa muistoja mutta varmaan niin käy pikkuhiljaa kun saa asiaa käsiteltyä. :)
emmaemiilia
Oman äänensä löytänyt
Nyt 13vrk synnytyksestä ja olo on ihan loistava, en edes muistaisi synnyttäneeni mikäli tuota pikku-ukkoa ei olisi. Hassua, miten tuntuu, että tuo pienen pieni ihme olisi ollut mun kanssa aina, enkä enää osaa kuvitella hetkeäkään ilman häntä. Odottavan aika on pitkä, mutta onnellisempi tuosta hepusta en voisi olla. Tuntuu että jokainen huoli ja murhe mitä on kantanut mukanaan jäi synnärille kun sai pojan syliin. ♥
Kotonakin meillä on mennyt tosi hyvin. Kaikki tulee oikeastaan tosi luonnostaan, eikä hirveästi tarvitse miettiä miten/mitä tekee missäkin tilanteessa. Ristiäispäivä on varattu ja ekat neuvolakäynnit takana, isyyttä ollaan tänään menossa tunnustamaan. Kauhean vaikeaa nimen päättäminen! Sitä haluaisi jonkun, mikä ei ole ihan kaikilla vastaantulijoilla, mutta sellanen mitä ei aina tarvitsisi tavata sataa kertaa. Nimen pitäisi sopia ruotsalaiseenkin suuhun, mutta suomenkieliseen sukunimeen... Onneksi meillä on pari vaihtoehtoa ja niistä täytyy vaan valita se paras meidän pojalle... Onko muilla nimet jo mietittynä?
Kotonakin meillä on mennyt tosi hyvin. Kaikki tulee oikeastaan tosi luonnostaan, eikä hirveästi tarvitse miettiä miten/mitä tekee missäkin tilanteessa. Ristiäispäivä on varattu ja ekat neuvolakäynnit takana, isyyttä ollaan tänään menossa tunnustamaan. Kauhean vaikeaa nimen päättäminen! Sitä haluaisi jonkun, mikä ei ole ihan kaikilla vastaantulijoilla, mutta sellanen mitä ei aina tarvitsisi tavata sataa kertaa. Nimen pitäisi sopia ruotsalaiseenkin suuhun, mutta suomenkieliseen sukunimeen... Onneksi meillä on pari vaihtoehtoa ja niistä täytyy vaan valita se paras meidän pojalle... Onko muilla nimet jo mietittynä?
Me ollaan mietitty nimeä, mutta ei vielä päästy mihinkään lopputulokseen. Mun mielestä on vaikea miettiä nimeä henkilölle, jota ei ole vielä tavannut. Toivon, että synnytyksen jälkeen, kun näkee tyypin, niin nimiasia selkenisi.
Meillä on nimiasiaa mietitty jo tossa keväällä.
Taítaa olla nimi jo päätetty, mutta vielä vähän toista etunimeä mietin :)
Me tehtiin nimistä sellaisia listoja ja kuulosteltiin niitä ääneen. Lisäksi kysyttiin ehdotuksia meidän molempien vanhemmilta :)
Taítaa olla nimi jo päätetty, mutta vielä vähän toista etunimeä mietin :)
Me tehtiin nimistä sellaisia listoja ja kuulosteltiin niitä ääneen. Lisäksi kysyttiin ehdotuksia meidän molempien vanhemmilta :)
Meillä on nimi valmiiksi mietittynä, mutta ei ole varma etteikö se voisi vielä muuttua, kun näkee vauvan.
Jonnaliini
Oman äänensä löytänyt
Meilläkin on nimet valmiina. Tytölle ja pojalle, kun ei tiedetä kumpi meille tulee. :) Voi toki olla, että kun vauva syntyy niin joudutaan vielä pohtimaan jos näyttääkin ihan eri nimiselle.
Tässä on piristystä syyskuun loppuun:
Miten erottaa esikoisen vahnemmat muista?
Miten erottaa esikoisen vahnemmat muista?
Iness, sun synnytys oli melkein kun mun, mäkin sain hirveesti puudutuksia ym lievityksiä synnytyksessä.
Eli, mulla meni sunnuntai aamuna vähän ennen kello 9 vedet. Aloin turhautumaan kun kymmeneen mennessä ei tullut yhtäkään supistusta, mutta 11 aikaan supistuksia alkoi tulla säännöllisen epäsäännöllisesti, kävin suihkussa ja otin panadolin, sitten lähdettiinkin jo sairaalaan.
Odotettiin aulassa tarkastukseen pääsyä jossa supistukset paheni mutta tulivat kuitenkin 10 minuutin välein.
Tarkastukseen päästyä olin sormenpäälle vain auki ja ultrattiin, painoarvioksi tuli 3400g. Kätilö meinasi että menisin kotiin vielä odottamaan mutta puhuin lääkärille etten pysty. Pääsin lepohuoneeseen, josta kävin pari kertaa suihkussa, nyt supistukset tulivat 5 minuutin välein ja olivat todella kivuliaita. En pystynyt paikallani olemaan, sain lämpöpussit alaselkään ja alavatsaan joista oli hieman apua. '
Kello oli n. 6 illalla kun pyysin että tarkistettaisiin kohdunkaulan tilanne, olin ihan varma että jotain oli tapahtunut kun 7 tuntia mennyt supistusten alkamisesta. No.. kätilö sanoi että edelleenkin vain sormen päälle auki. Meinasin jo turhautua, kätilö ehdotti kipupiikkiä jonka otin vastaan mieluusti. Sillä supistukset hieman helpottivat mutta olivat tuntuvia. Kätilön mukaan tämä saattaisi rentouttaa ja saada kohdunkaulaa aukeamaan.
Puolentoista tunnin päästä aloin huutamaan kivusta kun kipupiikin vaikutus alkoi lakkaamaan. Kätilö tarkasti kohdunkaulan tilanteen, joka edelleen sama. Erittäin turhauttavaa! Kätilö kuitenkin ehdotti että voisimme laittaa jo epiduraalin koska meinasin oksentaa jo kivusta. Hän tilasi anestesialääkärin paikalle.
Kesti puoli tuntia kun anestesialääkäri pääsi laittamaan katetria. Odotin innokkaana että epiduraali veisi edes jonkin verran kipuja pois, puolituntia ekan annoksen laitosta ei mitään vaikutusta. No laitettiin uusi annos ja odotettiin puoli tuntia jälleen, ei vaikutusta. Lääkäri oli varma että laittoi katetrin oikein. Huusin kivusta joka supistuksella, itkin ja luulin etten kestäisi enään. Kätilö tilasi uuden anestesialääkärin paikalle, päätettiin että minulle annetaan lääke joka lopettaa tuskalliset supistukset kokonaan ja samalla laitetaan spinaali ja epiduraali katetri uudestaan. Olin kuin taivaissa kun spinaali vihdoin auttoi, monen tuskan tunnin jälkeen! Minulle laitettiin virtsakatetri. Huone oli täynnä lääkäreitä ja kätilöitä, minulla meni väkisinkin silmät kiinni, koska tuskan tunnit oli hetkeksi ohi.
Yritin nukkua, ja nukuinkin pieniä pätkiä. Tuli nälkä ja pyysin kätilöltä syömistä, muistan kun katsoin kelloa, se oli puoli yksi yöllä. En muista milloin laitettiin oksitosiini tippa valumaan, mutta parin tunnin päästä spinaalin vaikutus alkoi loppumaan, kätilö tarkasti kohdunkaulan tilanteen, 4cm auki, olin helpottunut sillä edes jotain oli tapahtunut. Minulla nousi myös lämpö 37,8 ja sain penisilliiniä suoraan suoneen. Sykekkin oli kova, 130-140 välillä jatkuvasti.
Ja taas sitä mentiin, supistukset alkoivat voimistua, jolloin laitettiin epiduraali vaikuttamaan. Jalat menivät siinä vaiheessa ihan löllöksi mutta epiduraali auttoi hyvin. Tarkastettiin kohdunkaulan tilanne, 5-6 senttiä auki, JEE! jotain tapahtuu! Hetken siinä kärvistelin hieman supistusten kanssa jotka olivat tietysti paljon laimeampia kuin aikaisemmin, parin tunnin kuluttua laitettiin lisää epiduraalia koska vaikutus alkoi loppumaan. Sain myös lihasrelaksanttia pakaraan pari kertaa.Tunnin päästä epiduraalista ihmettelin että miksi supistukset alkavat sattumaan näin paljon, kätilö sanoi ettei epiduraali enää vaikuta, annetaan PCB puudutus. Sain sen mutta ei hirveästi auttanut. Kohdunsuu oli tällöin noin 7 senttiä auki.
Kätilö kävi aika tiuhaan tarkistamassa kohdunkaulan tilannetta ja vihdoin se olikin 9 senttiä auki, jolloin sain luvan jo ponnistella hieman. Ponnistelin siinä aikani kunnes kätilö sanoi että nyt aletaan kunnolla ponnistamaan, olin täysin auki. Huusin ja kirosin kivusta joka supistuksella ja joka ponnistuksella ja olin varma etten onnistu. Sitten kätilö kehoitti ponnistamaan vielä kerran oikein olan takaa että saadaan pää synnytettyä. Tytön pää syntyi, kätilö otti napanuoran kaulan ympäriltä. Vielä yksi kunnon ponnistus niin saataisiin tyttö pihalle. 24 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi kello 6:18, 9/9 pisteillä pieni tyttö. Sain noin 5-6 tikkiä, kätilökään ei muistanut kuinka monta. Synnytys kesti lapsivesienmenosta 21h 18min.
Anteeks en oo ikinä osannu kirjottaa tarinoita mut toivottavasti tästä saa jotain selvää :D
Eli, mulla meni sunnuntai aamuna vähän ennen kello 9 vedet. Aloin turhautumaan kun kymmeneen mennessä ei tullut yhtäkään supistusta, mutta 11 aikaan supistuksia alkoi tulla säännöllisen epäsäännöllisesti, kävin suihkussa ja otin panadolin, sitten lähdettiinkin jo sairaalaan.
Odotettiin aulassa tarkastukseen pääsyä jossa supistukset paheni mutta tulivat kuitenkin 10 minuutin välein.
Tarkastukseen päästyä olin sormenpäälle vain auki ja ultrattiin, painoarvioksi tuli 3400g. Kätilö meinasi että menisin kotiin vielä odottamaan mutta puhuin lääkärille etten pysty. Pääsin lepohuoneeseen, josta kävin pari kertaa suihkussa, nyt supistukset tulivat 5 minuutin välein ja olivat todella kivuliaita. En pystynyt paikallani olemaan, sain lämpöpussit alaselkään ja alavatsaan joista oli hieman apua. '
Kello oli n. 6 illalla kun pyysin että tarkistettaisiin kohdunkaulan tilanne, olin ihan varma että jotain oli tapahtunut kun 7 tuntia mennyt supistusten alkamisesta. No.. kätilö sanoi että edelleenkin vain sormen päälle auki. Meinasin jo turhautua, kätilö ehdotti kipupiikkiä jonka otin vastaan mieluusti. Sillä supistukset hieman helpottivat mutta olivat tuntuvia. Kätilön mukaan tämä saattaisi rentouttaa ja saada kohdunkaulaa aukeamaan.
Puolentoista tunnin päästä aloin huutamaan kivusta kun kipupiikin vaikutus alkoi lakkaamaan. Kätilö tarkasti kohdunkaulan tilanteen, joka edelleen sama. Erittäin turhauttavaa! Kätilö kuitenkin ehdotti että voisimme laittaa jo epiduraalin koska meinasin oksentaa jo kivusta. Hän tilasi anestesialääkärin paikalle.
Kesti puoli tuntia kun anestesialääkäri pääsi laittamaan katetria. Odotin innokkaana että epiduraali veisi edes jonkin verran kipuja pois, puolituntia ekan annoksen laitosta ei mitään vaikutusta. No laitettiin uusi annos ja odotettiin puoli tuntia jälleen, ei vaikutusta. Lääkäri oli varma että laittoi katetrin oikein. Huusin kivusta joka supistuksella, itkin ja luulin etten kestäisi enään. Kätilö tilasi uuden anestesialääkärin paikalle, päätettiin että minulle annetaan lääke joka lopettaa tuskalliset supistukset kokonaan ja samalla laitetaan spinaali ja epiduraali katetri uudestaan. Olin kuin taivaissa kun spinaali vihdoin auttoi, monen tuskan tunnin jälkeen! Minulle laitettiin virtsakatetri. Huone oli täynnä lääkäreitä ja kätilöitä, minulla meni väkisinkin silmät kiinni, koska tuskan tunnit oli hetkeksi ohi.
Yritin nukkua, ja nukuinkin pieniä pätkiä. Tuli nälkä ja pyysin kätilöltä syömistä, muistan kun katsoin kelloa, se oli puoli yksi yöllä. En muista milloin laitettiin oksitosiini tippa valumaan, mutta parin tunnin päästä spinaalin vaikutus alkoi loppumaan, kätilö tarkasti kohdunkaulan tilanteen, 4cm auki, olin helpottunut sillä edes jotain oli tapahtunut. Minulla nousi myös lämpö 37,8 ja sain penisilliiniä suoraan suoneen. Sykekkin oli kova, 130-140 välillä jatkuvasti.
Ja taas sitä mentiin, supistukset alkoivat voimistua, jolloin laitettiin epiduraali vaikuttamaan. Jalat menivät siinä vaiheessa ihan löllöksi mutta epiduraali auttoi hyvin. Tarkastettiin kohdunkaulan tilanne, 5-6 senttiä auki, JEE! jotain tapahtuu! Hetken siinä kärvistelin hieman supistusten kanssa jotka olivat tietysti paljon laimeampia kuin aikaisemmin, parin tunnin kuluttua laitettiin lisää epiduraalia koska vaikutus alkoi loppumaan. Sain myös lihasrelaksanttia pakaraan pari kertaa.Tunnin päästä epiduraalista ihmettelin että miksi supistukset alkavat sattumaan näin paljon, kätilö sanoi ettei epiduraali enää vaikuta, annetaan PCB puudutus. Sain sen mutta ei hirveästi auttanut. Kohdunsuu oli tällöin noin 7 senttiä auki.
Kätilö kävi aika tiuhaan tarkistamassa kohdunkaulan tilannetta ja vihdoin se olikin 9 senttiä auki, jolloin sain luvan jo ponnistella hieman. Ponnistelin siinä aikani kunnes kätilö sanoi että nyt aletaan kunnolla ponnistamaan, olin täysin auki. Huusin ja kirosin kivusta joka supistuksella ja joka ponnistuksella ja olin varma etten onnistu. Sitten kätilö kehoitti ponnistamaan vielä kerran oikein olan takaa että saadaan pää synnytettyä. Tytön pää syntyi, kätilö otti napanuoran kaulan ympäriltä. Vielä yksi kunnon ponnistus niin saataisiin tyttö pihalle. 24 minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi kello 6:18, 9/9 pisteillä pieni tyttö. Sain noin 5-6 tikkiä, kätilökään ei muistanut kuinka monta. Synnytys kesti lapsivesienmenosta 21h 18min.
Anteeks en oo ikinä osannu kirjottaa tarinoita mut toivottavasti tästä saa jotain selvää :D
Huh, olipa sulla pitkällinen prosessi! Ei ihme, että on välillä turhauttanut.
Millainen se epiduraalikatetri oikein on? Eikö se tunnu ikävältä selässä?
Millainen se epiduraalikatetri oikein on? Eikö se tunnu ikävältä selässä?