Esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Santtu88
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jossain muussakin ketjussa oli puhe siitä, miten raskausaikana ei olekaan ollut tarjolla sitä hoivaa ja huomiota, jota olisi toivonut. Itse taas olen tajunnut tässä viime päivinä, miten vaikea sitä hoivaa ja hössötystä on ottaa vastaan kun sitä olisi tarjolla... Etenkin äiti on ottanut asiakseen muistutella, ettei helteillä saisi tässä tilassa reuhtoa, ja jopa viikonlopun sukujuhlien jälkeen se kyseli, että en kai väsyttänyt itseäni liikaa... No, olihan se korkkareissa teputtelu ja ihmisten kanssa lörpöttely tosi rankkaa :rolleyes: Itsestä tuntuu lähinnä, että jos en saisi tehdä asioita, tavata ihmisiä ja ohjata energiaa johonkin ns. hyödylliseen, eihän näitä viimeisiä paria kuukautta millään lusisi järjissään.

Muutkin hoivaajat ovat olleet päälle viisikymppisiä naisia, omalla ja nuoremmalla sukupolvella tuntuu olevan enemmänkin tuo "raskaus ei ole sairaus" -asenne. Epäilen noiden hoivaajien elämänhistoriat tuntien, etteivät ole omina raskausaikoinaan paljon sitä paapomista saaneet osakseen vaikka olisivat ehkä salaa toivoneet ja haluavat ettei mulla olisi samoin... Raskausaika pakottaa kyllä monessa asiassa pois mukavuusalueelta, ja ehkä tässä vain pitää opetella ottamaan hoiva kärsivällisesti vastaan. Pianhan sen pääsee laittamaan muksulle kiertoon :)
 
Mua on alkanut vähän jännittää osataanko hoitaa sitä pientä vastasyntynyttä, jos sen paino vaikka alkaakin laskea entisestään eikä imetys suju ja mitä kaikkea... :eek: Nyt on tajunnut miten vähän muistaa/tietää vauvan hoidosta, kun ei sisaruksia ja kavereiden lapsia ole kuitenkaan ihan vastasyntyneenä vielä hoidettu eikä tietenkään imetetty. Varmasti maalaisjärjellä pääsee pitkälle mutta se ihan alkuaika jännittää, tuntuu että vauva on silloin vielä niin haavoittuvainen...
 
Samaa epävarmuutta on liikkeellä, Itu1 -- varmaan pitkälti sen takia tässä tekeekin mieli pitää itsensä kiireisenä, ettei tulisi hermoiltua liikaa asioita, joille voi jotain vasta sitten kun ne ovat kohdalla. Toisaalta aika monenlaiset ihmiset monenlaisissa olosuhteissa niistä alkuajoistakin kuitenkin ovat aikojen saatossa selvinneet, pakko vain luottaa siihen että oma järki ja kyky kysyä tyhmiä kysymyksia riittävät tarpeeksi pitkälle :confused:
 
Mää yritän luottaa siihen, että sairaalassa opettavat kädestä pitäen. Ja onhan eka neuvola aika pian synnytyksen jälkeen niin siellä varmaan osaa jo kysellä asioista, jotka askarruttaa tai joiden kanssa on epävarma.
 
Joo ja onneksi on lähipiirissä sellaisia ihmisiä joilta kehtaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä! Täytyy vaan yrittää olla stressaamatta ja miettimättä mitään kauhukuvia... alkuun sitä vaan pelkäsi keskenmenoa, sitten synnytyksestä selviämistä ja nyt on edennyt pelkomielikuvat niihin vauvan ensimmäisiin elon päiviin. :confused:
 
Mää luulen, että pelko ja huolehtiminen kuuluu asiaan: valmistelee meitä tulevaan :) Jännä kun alkuun synnytyksestäkin ajatteli jotenkin erilailla. Jotenkin kevyemmin: menen sairaalaan ja synnytyän. Nyt alkaa miettiä, miltä supistukset tuntuu, milloin pitää/pitääkö ollenkaan ottaa kivunlievitystä, joudutaanko käynnistämään jossain kohtaa... Ja sama vauvanhoidon kanssa, ennen ajatteli vain että pitää imettää ja vaihtaa vaippa. Nyt miettii, millaisia vaippoja ostaa ja eilenkin ihmettelin äidinmaidonkorvikkeita kaupassa, mitä niistä ostaa ja kuinka paljon... Toivotaan, että jossain kohtaa vaihtuu sellainen "äiti-moodi" päälle ja vauvanhoito tapahtuu äidinvaiston mukaan kuin itsestään :)
 
Oon kans ollut vähän hukassa kaikkien ostamisten kans (vaipat ym.), mutta ajattelin sitten että otan vähän jotain ja kokeillaan ja jos ei ole hyvä niin sitten vaihdetaan. Ei kai sitä varmaan muuten tiedä mikä toimii parhaiten just meillä..
 
Joo kyllä tässä välillä on sellainen maailmanlopun meininki ollut päällä kaikkien ostosten ja kodin laittamisen kanssa, ihan kuin elämä loppuisi siihen kun vauva syntyy eikä enää voisi poistua kotipoterosta mihinkään. :grin Sitten taas muistaa että kaupat on olemassa synnytyksen jälkeenkin ja miehen voi niihin lähettää heti alussakin. Mutta onhan se kiva että tärkeimmät jutut on saatavilla heti että saa rauhoittua koko perhe kotosalle. :)
 
Tsemppiä kaikki esikoisten odottajat! Kokemuksesta sanoisin että kummasti ne asiat sujuu kun vauva on tullu. Itekin murehdin esikoisen kanssa kaikkea mahdollista mutta kyllä sen vauvan sai hyvin pidettyä hengissä. :) Ja jos jotain puuttuu niin saahan niitä sit kaupasta, pistää miehen asialle.
 
Täällä myös yksi esikoista odottava. En vain jostain syystä ole osannut kirjoitella tänne osastolle niin paljoa. Kuten monia muitakin, hermostuttaa, miten vauvaa sitten osaa hoitaa. Mulla tai miehellä ei kummallakaan ole pikkusisaruksia eikä muutenkaan olla juurikaan vauvoja tai edes vähän isompia lapsia ikinä hoidettu. Mutta ehkä siitä selviää kunnialla, on kai muutkin selvinneet.

Tuon lisäksi välillä tule stressattua sitä, saako kaiken valmiiksi ennen vauvan tuloa. Nyt se stressi on onneksi alkanut helpottaa, kun ei tässä ole enää paljoa sellaista mitä olisi pakko tehdä. Synnytystä sen sijaan en osaa pelätä. Ainakaan vielä... (Korkeintaan hermoilen sairaalakassin pakkaamista. Se on vielä tekemättä enkä oikein tiedä mitä sinne laittaa. Tuntuu että suurin osa pakattavista on sellaisia mitä ei voi vielä pakata ja osa taas aiheuttaa kummastusta. Kuten shampoo, olisin voinut kuvitella että sairaalassa on jonkinlaista shampoota, mutta ilmeisesti ei?)
 
Mä luulen että sairaalassa on jonkinlaista shampoota kyllä, mutta yleensä ne on niitä koko kropan pesuaineita jotka ainakin mulla ainakin vetää hiukset hirveään karheaan takkuun. Joten pakkasin omat pikkuputelit shampoota ja hoitoainetta mukaan. :) Muutoin ei kyllä hirveästi tosiaan voi etukäteen pakata, lähetän sitten miehen noutamaan loput tarvittavat kun kuitenkin jotain unohtuu.
 
Mulla oli mukana sairaalassa omat pesuaineet mutta taisi siellä jotain suihkushampoota olla saatavilla. Ei siellä sairaalassa tarvii paljoa kamaa, mulla oli viimeksi ihan liikaa. Sairaalan kolttuja pidin koko ajan sekä verkkohousuja ja jättisiteitä. Ehkä omissa vaatteissa olis ollu kotoisampi olo.

Vargynja, sehän on hyvä ettei synnytys pelota. Parempi sinne on mennä avoimin mielin ja tukka auki. :) Hyvissä käsissä siellä on.
 
Mua ilmeisesti huolestuttaa imetyksen sujuminen, kun näen siitä uniakin. Viime yönä näin sellaista, että olin töissä ja yhtäkkiä tajusin, että en oloe imettänyt koko päivänä ja huolestuin maidontulon jatkumisesta. Tuntui, että on pakko päästä heti vauvan luo. Tajusin myös, etten ollut hoitanut vauvaa muutenkaan, kun sen ympärillä oli niin paljon muita hoitajia. Jotenkin ikävänsävyinen uni, vaikka vauva hyvässä hoidossa olikin...
 
Mä olen yrittänyt olla ajattelematta koko imetystä ettei alkaisi kehittyä stressiä sen ympärille, mutta kyllähän se on silti alkanut vähän jännittää nyt kun on arvio että vauva on pienikokoinen eli tulee varmaan tarvitsemaan paljon ravintoa alussa.
 
mielenkiintoista kyllä nähdä, kuinka itsellä sujuu tuo imetys. sairaalassa saavat sen kuulostamaan niin helpolle, muuta ei tarvita kuin tissi ja vauva ja välillä vähän hierontaa, mutta forumeita ja muita lukiessa tuntuu, että suurimmalla osalla imetys on vain tuskaa ja ongelmia :confused:
 
en muista onko täällä ollut jossain vaiheessa puhetta synnytystapa-arviosta. Mulla olis se ensi viikolla edessä. Mitä siinä tehdään? ja onko teillä muilla ollut mies mukana siellä? :)
 
Miiumiu onko sulla synnytystapa-arvio ihan vaan neuvolassa vai jollain lähetteellä äitipolilla? Jossain paikkakunnilla ilmeisesti kutsutaan sitä vikaa neuvolalääkäriä synnytystapa-arvioinniksi ja jossain taas sillä tarkoitetaan tuota äitipolikäyntiä joka yleensä tehdään vain jonkun erityisen syyn, esimerkiksi perätilan tai raskausdiabeteksen takia. Neuvolassa tossa kai vaan lääkäri arvioi miten päin vauva on ja onko mahtunut laskeutumaan lantioon. Varmaan vaihtelee sekin onko neuvolassa ultraa käytössä. Meillä ei ole joten en ole miestä sinne lääkäriin ottanut mukaan koska ei siinä pikaisessa sisätutkimuksessa mitään kovin kiinnostavaa ole. :grin Mutta mulla on ollut myös äitipolille käyntejä, alunperin piti olla radin takia synnytystapa-arviointi siellä mutta se muuttuikin kasvukontrolliksi kun vauva vaikutti aika pieneltä eikä synnytystapaa sitten sen kummemmin arvioitu.
 
Vastashan mulle vihdoin joku :grin Se on äitipolilla, mut kuulemma neuvolan puolelta tulee lääkäri sen tekemään. Ilmeisesti se tehdään kaikille ensisynnyttäjille jos olen oikein ymmärtänyt. Toivottavasti ei ole sama lääkäri ku sillä keskiraskauden lääkärikäynnillä, kun sillon ei mitään neuvolakäynnistä poikkeavaa tehty vaikka ois pitäny olla sisätutkimusta sun muuta. Mulle ei oo siis koko raskauden aikana tehty yhtään sisätutkimusta. ja ois kiva joku paino-arviokin saada (:
 
Ai sielläkin on yksi, jolle ei ole tehty lainkaan sisätutkimusta. Kummallista on se.
Mä haluaisin kans vähän tietää, mikä on kohdunsuun tilanne ja onko vauvasta odotettavissa minkä kokoista. Alkaa vähän synnytys pelottaa, kun ei oo mitään hajua koosta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top