Esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Santtu88
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Aika jännä, että monet muutkin on pohtineet ystävyyssuhteita. Mullakin on vain ihan muutama hyvä ystävä, kavereita jonkin verran enemmän. Nyt raskaus/vauva-aikana toivoisinkin, että saisin samassa tilanteessa olevia uusia ystäviä. Ja varsinkin, kun meillä sukulaiset asuu kaukana, joten heistä on enemmänkin henkistä tukea. Juttelin neuvolassa vähän näihin vauvan hoitoon liittyvistä tukiverkoista jne, ja suosittelivat tutustumaan MLL:n tarjontaan. Ja sieltä löytyykin vaikka mitä! Olen jo nyt ihan fiiliksissä, että voidaan mennä vauvan kanssa perhekahvilaan, vauvahierontaan, vauvatanssiin, imetyspiiriin ja kaikkiin muihin, mitä niillä on tarjolla! Ehkä sieltä löytyisi uusia ystäviä, kun tuntuu, että monet muutkin on ystävää vailla ja yhteinen elämäntilanne tuo heti yhteistä juteltavaa ja jaettavaa :)

Tässä vielä linkki MLL:n sivuille, jos joku muukin haluaa tutustua toimintaan: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/0-1/
 
Kiitos vinkistä ja linkistä Tekah! Oiskohan tosta mulle apua. Olen ihan hirveän ujo ja pelkään, että jossain vauvakerhossa meidän vauva huutaa tai jotain, enkä sitten osaakaan tehdä mitään.. Pelkään jotenkin, että en olekaan hyvä äiti ja muut äidit arvostelee o_O siksi olenkin ajatellut, etten tarvitse uusia ystäviä ja pärjään yksin vauvan kanssa kun mies opiskelee.. Että kyllä sitten se mies korvaa kaverit kun tulee kotiin.. Aika paljon paineita minulle, vauvalle ja miehelle, jos aion vaan kököttää sisällä ja pelkään muiden arvostelevan. Pelkään jopa, että neuvolan täti arvostelee, jos ja kun hän tekee kotikäynnin vauvan synnyttyä! :rolleyes: Voi tätä epävarmuutta..! Ehkä pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja änkeä edes johonkin tapaamisiin..
 
Mäkin olen nyt lähentynyt mun lapsuuden ystävien kanssa uudelleen.. Kun nyt ollaan samanlaisissa elämäntilanteissa.. Eli on pieniä lapsia tai vauva tulossa.. Jossain vaiheessa tiet erkanivat, kun kaikilla vähän erilaiset elämäntilanteet.. Mä alotin lasten teon jo muita paljon aiemmin ja nyt sitte lähdin uudelle kierrokselle, kun muut aloittelevat.. :)

On se kyllä ihanaa ja tärkeää kun on ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa ja ennenkaikkea jutella kaikista asioista mitä esim. miehet ei vaan tajuu! :D
 
Nii joo, mä nyt kirjoitin tähän ketjuun vaikka en esikoista odotakaan.. Mutta oli vaan sopiva aihe täällä..
 
Lämpimästi voin osaltani suositella noita MLL:n toimintoja kaikille!! Osallistuin viime vuonna esikoisemme kanssa vauvaryhmään, joka oli n3kk ylöspäin oleville vauvoille ja äideille kerran viikossa olevat tapaamiset. MLL:n puolesta käsiteltiin aina jotain aihetta ja sitten oli vapaamuotoista jutustelua ja kahvittelua. Muutin hiljattain enkä tuntenut täältä muita kuin naapurit saati vauvaperheitä ja kerho toi kyllä korvaamatonta sisältöä tuohon vauvavuoteen :). Oikein odotti aina sitä alkuviikkoa innolla, mies kun töissä on niin oli jotain suunniteltua tekemistä. Eli tekemiset ja sitten vauvan kanssa kahdestaan nautiskelupäivät sopivassa tasapainossa :) Nyt ollaan sitten kahviteltu toistemme kotona ja on kyllä ihanaa kun vielä sattui niin samanhenkisiä äitejä kohdalle ja uusia ystäviä ja sitä vertaistukea on tosiaan saanut.

Ja Santtu: tulet tuntemaan oman vauvasi kaikkein parhaiten ja olet varmasti aivan loistava äiti! Jokainen hoitaa omalla tyylillään eikä kenekään ole toista syytä arvostella. Tai ei se ainakaan ole fiksua eli ne jääköön sitten omaan arvoonsa ja ollaan ihan välittämättä! Että sitten kun yhtään siltä tuntuu että kotoa ois kiva jonnekin lähteä niin ilman paineita mukaan vaan :happy119
 
Kiitos Sinitiitu :Heartred yritän olla ottamatta liikaa paineita, stressaan esimerkiksi johonkin vauvauintiin ilmoittautumista jo nyt enemmän kuin synnytystä! Heh :eek: ehkäpä me ensin tutustutaan vauvaan kodin rauhassa ja sitten voi olla, että jossain vaiheessa innostutaankin lähtemään mukaan vauvakerhoihin :) on kyllä ihan totta, että jos joku arvostelee, niin siinähän sitten arvostelee. En itsekään arvostele muita, enkä ole koskaan pitänyt ketään huonona äitinä vaikka vauva kuinka itkisi kahvilassa. Jännä miten itse luo itselleen hirveitä paineita täydellisestä äitiydestä jo etukäteen :p
 
Täälläkin yksi esikoisen odottaja. jonkun verran olen lasten kasvatuksesta nähnyt koska olen itsekin ollut esikoinen. joitain asioita on silti pitänyt äidiltä kysyä mm. tarvikehankinnat ja se jos vauva on liikkunut jotenkin erikoisesti mahassa. onneksi olen nuorena päässyt äitiä siskon hoidossa auttamaan kun meitä perheessäni on ollut melko monta ja vanhempani ovat eronneet nuorimman siskoni ollessa vuoden ikäinen. silloin sain paljon hoitaa ja huolehtia siskostani. vaikka monet ajattelisivat sitä miinuksena niin itse olen saanut olla kiitollinen siitä äidilleni. mm. sen muistan edelleenkin vielä 8 vuoden jälkeen mitä kaikkea pienelle vauvalle tulisi hankkia. on ollut myös sellaisia asioita joita en ole esim muistanut kuten rintakumeja yms.
 
Mulla taas on sellanen tunne, et mulla on enemmän suorituspaineita lapsen hoidosta just siks et olen niin paljon hoitanu muiden lapsia. 12-vuotiaana alotin yhdessä perheessä lapsenvahtina, jollon mun vastuulla oli puol- ja kaks vuotiaat lapset. Niitä hoitelin muutaman vuoden ja välillä sukulaisten mukuloita kanssa. Jossain vaiheessa olin perhepäivähoitolassaki töissä, mut siitä on jo hetki aikaa. Edelleen olen aika paljon tekemisissä varsinki toisen veljen lasten kanssa, vaikken niitä sen enempää hoitaiskaan. Mut enemmänki mulle tulee suorituspaineita siitä, että olen kokenut lasten kanssa. Tulee olo, et mun on PAKKO olla hyvä myös oman lapsen kanssa, koska olen osannu hoitaa hyvin kaikkien muidenki lapsia. Tai että muut olettaa mun olevan "luontainen äiti", koska viihdyn yleisesti hyvin lasten kanssa.
 
Kyllä se elämä lähtee hyvin sujumaan vauvan kanssa, vaikka esikoista odottaessa miten mietityttäisi.

Niin kuin joku muukin täällä totesi, antakaa miehelle tilaa hoitaa lasta omalla tavallaan. Pitää malttaa mielensä ja kannustaa mielummin kuin neuvoa. Älkää puuttuko pikkuasioihin. Jos vaatteet on puklussa ja väärin päin, ei sekään haittaa. Kun kumpikaan ei ole "apuhoitaja", vaan itsenäisesti päättävä aikuinen, voi yhdessä nauraa hoitovirheille. Meillä ei yksi päivä kumpikaan muistanut vaihtaa vaippaa koko päivänä. Kerran mies löysi kamalan likaiset korvantaukset, kun ei muistettu että nekin olisi pitänyt putsata. Olin siis aluksi itse yhtä taitamaton vauvan kanssa, kuin joku tässä ryhmässä epäilee miehensä olevan. Vauva opettaa hoitajaansa nopeasti. Parin viikon päästä kaikki sujuu jo helposti.

Saatatte kohdata rankankin "babybluesin", kun maito nousee ja hormonit heittää nopeasti. Minä olin muutamana päivänä hyvin itkuinen, mutta olin onneksi kuullut tilasta. Se kestää onneksi vain hetken. Siitä kannattaisi miehelle kertoa jo etukäteen, jottei tule mahdollinen äksyily yllätyksenä.
 
Jenniy_ sanoi:
Meillä on myös ollut samanlainen tilanne miehen kanssa kun parilla muulla, jotka ovat jo asiasta avautuneet. Itse olen päivät kotosalla ja mies oman työpäivänsä jälkeen on vain pelaillut tietokoneella. Koko illan ja viikonloppuisin on voinut pelatessa mennä koko päivä. Pari iltaa sitten minulla kai meni hermot totaalisesti siihen jatkuvaan pelaamiseen ja räjähdin miehelleni kun tässä tuntuu jo olevan kolmas osapuoli koko parisuhteessa ja tuntuu että saa koko ajan kilpailla miehensä huomiosta tietokoneen kanssa ja pelaaminen vaan jatkuu ja jatkuu vaikka olen huomauttanut siitä monta kertaa joskus nätisti ja joskus vähemmän nätisti.
Meillä ainakin tuo miehen sulkeutuneisuus johtui tästä raskaudesta. Ja mieheni sanoi, että häntä pelottaa ja mietityttää kaikki raskauden jälkeiset asiat; taloudellinen tilanne (minulla on vielä ainakin 3 vuotta opiskelua edessä äitiysloman jälkeen), vauvan hoito, isäksi tulo, kaikki mahdollinen stressaa. Mutta pelatessaan hän kuulemma saa vähän taukoa tuolta jatkuvalta stressiltä.

Olen ehkä hieman kateellinen että mies voi noinkin helposti "unohtaa" sen että me ollaan syksyn jälkeen oikeasti vastuussa jonkun elämästä ja kasvatuksesta. Itse kun en pääse niitä stressaavia ajatuksia kovin helposti karkuun kun koko raskaus tapahtuu minussa. Vauvan potkut on aina vaan vahvempina muistuttamassa asioista ja vaatimassa listoja hankinnoista ja pinnasängyn maalaamisista ja kivuista ja kolotuksista ja kaikesta siitä vastuusta.

Mutta pointti nyt oli lähinnä se, että ehkä se omistautuminen sille tietokoneelle on miehen tapa työstää näitä asioita... Meillä ainakin tuo minun itkupotkuraivaribyyhnyyhkohtaus auttoi ja mieskin ymmärsi että tarvitsen sen tukea enemmän. :)
Click to expand...


Et ole yksin ;).. Tuntuu kuin kirjoitus olisi oma tekemäni :D..
Meilläkin tuo pelaaminen ollut enemmän ja vähemmän "ongelmana".. Pelatessa menee kaikki vapaa-aika likitulkoot, viikonloput myös. Ja monta kertaa oon turhautuneena sanonut että menis vaikka koneensa kanssa naimisiin :D.. Tuntuu ihan siltä toisinaan, että se kone menee itsensä ja vauvan edelle..
Todellisuudessa, sitähän se on. Mietityttävästä ja vähän pelottavastakin asiasta irtiottoa. Pelatessa oikea maailma ja murheet unohtuu. Mies saa aikaa hengähtää ja koota itseään, vaikka meistä naisista näyttää että ei ne mitään siinä tee/ajattele. Se on yllättävän tehokas "nollaus tapa" heille, siinä missä kavereiden kanssa uloslähtö tms.
Meilläkin opiskelua kummallakin vauvan syntymän jälkeen, ahistaa miestä samat asiat. Tämä vaan kuuluu tähän prosessiin, että mies kasvaisi rooliinsa. Tuo "irtiotto" vielä ennen vauvaa tulee , halusi nainen sitä tai ei. Parempi tehdä vaan omasta jaksamisestaan mahd. hyvää , olla ahertamatta jos keho sanoo toista ja hoitaa asia myöhemmin loppuun. Oman vointinsa mukaan tehdä itseään miellyttäviä asioita ja antaa tilaa sille miehen rutaleelle sillä mitä enemmän sitä kieltää pelaamasta, sitä kauemmas häntä ajaa.
Kovasti koitan sielunsisaruksia löytää joiden kanssa vois olla yhteydessä ja jakaa raskautta naisten kanssa, jotka ymmärtävät tän prosessin erillailla ku miehet (:
Kyllä se mies siitä sulaa syyskuussa <3
 
Onko kellään muulla masennusoireita? Mulla on välillä tosi hirveä olo ja tuntuu, etten pystykään tähän.. Mies sanoo, että kyllä me selvitään eikä hän pidä minua mitenkään hulluna, mutta silti pelkään puhua hänelle kun tuntuu, ettei näistä asioista saisi puhua ääneen.. Pelkään myös kertoa tästä neuvolassa kun pelkään että ne heti leimaa mut huonoksi äidiksi. Haluaisin jonnekin lääkärille juttelemaan, mutta tällä hetkellä meillä ei ole varaa..

Huh, oikein kurkussa puristaa kun kirjoitan tätä.. Täytyy varmaan rohkaistua ja puhua lääkäreille, ettei pääse kehittymään liian isoja solmuja :)
 
Santtu88, mun kaverilla oli myös masennusoireita raskauden aikana. Puhui niistä neuvolassa ja sai sen takia useampia neuvolakäyntejä, joissa tuntemuksista juteltiin. Riippuu varmasti paikkakunnasta, mutta eivät ainakaan heti lääkärille lähetä. Oletko täyttänyt neuvolassa sellaisen mielialalomakkeen? Kannattaa kertoa neuvolassa, siltä oikeasti tuntuu! Tuskin nuo oireet itsestään helpottaa, parempi päästä puhumaan jollekkin, vaikka sitten sukulaisille tai ystäville. Mielialavaihtelut tai masentuneisuus varmasti kuuluuu raskauteen, joten ei kannata pelätä sen takia olevansa huonompi äiti :) Tämä minunkin kaveri, jolla oli masennusta, on yksi parhaista äideistä, joita tiedän, joten nämä asiat eivät ole millään tavalla liitoksisa toisiinsa!
 
Työterveyden kautta voi saada lähetteen psykiatrille jolloin ei itse tarvitse niitä käyntejä maksella. :)
 
Muokattu viimeksi:
Kannattaa kyllä varmasti jollekin puhua huolistaan, ei sen takia ketään leimata huonoksi äidiksi - päin vastoin! Varmasti lapsellekin on hyötyä, kun äidillä ei ole liikaa stressiä. Mun sedän vaimo sairastu raskauden jälkeiseen masennukseen toisen lapsen jälkeen, ja vietti hetken aikaa hoitolassaki, ja hienon pojan on silti kasvattanu. :) Voihan se vanhemmalle väelle olla outoa raskauden takia masentua ja mennä "kallonkutistajalle", mutta kyllä nuorempi polvi sen ymmärtää. Siitä vain!

Sent from my GT-P7500 using Tapatalk 2
 
Kerro CMT mitä sun Babyboxissa oli,mua kiinnostais onko niissä aina sama sisältö!Hmm vai pilaakohan se yllätyksen niiltä jotka ei oo vielä hakenu..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Joo kävin hakee sen!:) siel oli body, sukat, cd levy, sit lindexii alennus kuponkeja ja pampersin sivulle ilmaset 300 pistettä(jotka EI oo viel sinne rekisteröityny) ja sitte oli lastentarvikkeen lappu missä luki et saa hakee ilmaislahja liikkeestä (tuttipullo,nokkamuki, ruokalappu tai purulelu) nii ja mysafety turva avaimenperä :)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Tutulta kuulostaa, sama sisältö oli ainakin mun boxissa! Muistin nyt sun viestistä ton Pampersin ja kävin rekisteröitymässä. mutta mulle toi koodi antoi vain 100 pistettä. :angry1 Heti pääsin reklamoimaan...
 
Joo mulle tuli kans!! Mut en jaksa niin välittää kun me käytetää liberoo ainoastaa:)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Tästä vaippa-asiasta tuli mieleen, että mitä eroa eri vaipoilla on?! Ja mistä tietää, mitä käyttää? Joissain on ilmeisesti käytetty jotain eri aineita ja vauva voi saada ihottumaa toisen merkin vaipoista ja toinen sopii hyvin? Onko vaipoissa jonkinlaista hinta-laatu- suhdetta eli ymmärtääkseni Lidln vaipat on halvimpia(?), onko ne myös hyviä?

Onko joillain kokemusta kestovaippojen käytöstä? Tai oletteko uudet äidit miettineet niiden käyttämistä?

Tässä tuntee itsensä välillä niin tyhmäksi, kun kyselee, mutta eiköhän tällaiset kysymykset sovi tänne palstalle :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top