Iltaa emännät! Kyllä oli jännä eilen jutella äidin kanssa äitienpäivätoivotuksia, kun vastaukseksi tuli "kiitos sitä samaa". En meinaa millään uskoa, että minusta on kovaa vauhtia tulossa äiti. Ensi vuonna käärö kainalossa. Etenkin liikuttaa tuo isi <3. Mun mies sopii tosi hyvin isäksi, vaikka ei sitä meinannut aluksi itse uskoa millään.
Hilla83, kyllä ne verikokeiden otot hienosti menee. Teet varmaan niistä mielessäsi isomman asian kuin se onkaan, jos lapsuudessa on jotain huonoja kokemuksia. Voit yrittää myös pyytää, että näytteet otetaan makuuasennossa, jolloin pyörtyminen on epätodennäköisempää. Tsemppiä.
Mulla on turvotus vaan lisääntynyt ja tuntuu, ettei ruoka etene entiseen malliin. Mahan koosta ei saa mitään käsitystä kun turvottaa, mutta kyllä se vaikuttaisi jo hieman kasvaneen. Kamala nälkä on varsinkin aamupäivällä, mutta erityisiä mielitekoja ei ole ilmaantunut. Jumpassa pitäisi saada käytyä, mutta olen vedonnut väsymykseen. Kyllä nyt on otettava niskasta itseä kiinni, liikunta auttaa varmaan myös tuohon ruoansulatukseen.
Viime perjantaina olin asiakastilaisuudessa, jossa illallisella istuin työkaverini vieressä. Olen perinteisesti se joka syö (ja juo) kaiken eteen kannetun, mutta nyt lautaselle jäi kovasta nälästä huolimatta alkuruoka (graavilohta) ja pääruoan risoton korvasienet. Ja toki viinit, jotka olisivat olleet erittäin hyviä! Jos työkaverini ei tuosta arvannut, niin ei sitten mistään. Kyllä mä parin viikon päästä jo varmaan kerron, kun varhaisultra ja neuvolalääkäri on käyty.
Ai niin ja kerrottiin myös miehen vanhemmille ja siskolle viikonloppuna. Olivat ihan ihmeissään, kuten arveltiinkin. Anoppi oli kuulemma jo luopunut toivosta ;).
Sorry romaani. Mitäs muille kuuluu, kuinka äitienpäivä sujui?
