Mie en ole kertonut kun sille yhdelle kaverille,jolta ajttelin saavani tukea. Parisuhde asioita ruoditaan, niin ajattelin että sais tähänkin apua. Noh, hän sanoi vaan kyllä se sieltä tulee, älä ressaa. Eli hukkaan meni ja sen jälkeen ei siitä ole puhuttu. Äidille, siskolle, tädille tms en ikinä kertois. Ovat niin erilaisia kuin minä, ja pienemmissäkään asioissa eivöt auta eivätkä ymmärrä, joten kokisin kerromisen enemmänkin masentavaksi. Koska haluaisin apua ja tukea, enkä usko sitä saavani.
Muita ei oikeestaan ole kelle kertoa. En omista ystäviä, muutaman kaverin, mutta ei olla läheisiä. Aika ajoin harmittaa, kun "ei ole ketään" kelle kertoa, sen takia talvella tännekin hakeuduin. Miehestä ei ole keskustelijaksi, häntä ahdistaa puhuminen ja miuta helpottaa..
Muita ei oikeestaan ole kelle kertoa. En omista ystäviä, muutaman kaverin, mutta ei olla läheisiä. Aika ajoin harmittaa, kun "ei ole ketään" kelle kertoa, sen takia talvella tännekin hakeuduin. Miehestä ei ole keskustelijaksi, häntä ahdistaa puhuminen ja miuta helpottaa..