Esikoinen haaveissa 2016

Täällä mennyt juhannus rauhallisesti kotosalla. Ihanaa ollut nauttia vaan vapaista :) tiimariia kyllä mä luulen, että se ovis saattaa vähän vaihdella. Mä luulin tässä kierrossa, että ei välttämättä tullutkaan, kun en saanut tasavahvoja viivoja testiin. Ja oli vähän myöhemmin muiden olojen perusteella, kun aiemmin.

Nyt pidetään peukkuja teille, joilla alkaa olla ovis käsillä ja toivotaan että tallettelut tuottaisi tulosta.

Täällä vointi hyvä ja viivat vahvistunut testissä, niin että aamulla pärähti lähes heti aivan selkeästi näkyviin. Nyt vaan odotellaan, miten etenee. Mut lupaavalta vaikuttaa :) tuli siis oikein miellyttävä juhannus tänne, eikä haitannut yhtään olla alkoholittomalla.
 
En tiedä, mistä oli apua.. siitä homeopatiasta, royal geleesta, greipistä, granaattiomenasta vai sattuko vaan sopiva hetki, mutta täällä testi edelleen plussaa ja nyt alkaa ilmaantua oireitakin - vähän huonoa oloa ja tissit tosi kipeät.

Toivon teille kaikille plussatuulia! Taidan siirtyä varovasti pikkuhiljaa tuonne lasketun ajan puolella olevaan ryhmään, mutta käyn vilkaisemassa täällä välillä teidän kuulumisia! Kiitos peukuista (niistäkin taisi olla apua), juttuseurasta ja tuesta. Olette ihania.
 
Ihanaa Viola :) ite kokeillu kaikkea paitsi homeopatiaa..toivossa on siis hyvä elää vielä :)
 
Hei! Sopisko tännekkin ryhmään liittyä?

Oon 24-vuotias. Esikoinen on tosiaan haaveissa ja yritystä on ollut viime joulusta asti. Nyt on kp18/26-28, yk 8 menossa. Odottavan aika on pitkä ja aikamoisia tunnemyllerryksiä on tässä yrityksen aikana ollut! En uskonut että olisi näinkään kauan kestänyt raskaaksi tuleminen! Kerran kokeilin clearbluen digital ovulaatiotestiä (kaikki 10 tikkua!), mutta en saanut hymynaamaa yhteenkään. Testasin kaikki tosiaan ekasta aamupissasta ja näin jälkeenpäin mietittynä, se saattoi kyllä olla syy miksi en saanut ovista kiinni. Sitten ajattelin pitää taukoa, kun kumminkin kiertoni on säännöllinen. Ensi kierrossa kokeilen niitä clearbuen kaksoishormonia mittaavia, mitkä kuuluukin testata ekasta pissasta. Vähän on stressinpoikasta pukannut, että jos en ovuloikkaan ollenkaan. Ensi jouluna tulee siis vuosi täyteen, että silloin sitten viimeistään pitänee hakeutua lääkäriin.

Näillä foorumeilla saa kyllä todella paljon tukea asioihin, joista ei halua puhua edes ystävien kanssa. Miehen kanssa ollaan pidetty lapsihaaveet täysin omana tietona! Ehkä niistäkin tulee avauduttua läheisimmilleen, jos ei vauvaa ala kuulumaan. <3
 
Tervetuloa Mimmi! :) ite en oo ovista alkanut vieläkään tikuttamaan, vaikka yritystä kanssa viime joulukuusta asti, välissä oli tosiaan tuo kkm.

Tää on kyl ihana paikka kun saa vertaistukea ihan kaikkeen, ja jos ei tätä olis ni ystävät varmaa tuskastuis ku en varmaan muusta puhuiskaan. Tai sitte olisin vaa iha hiljaa jos tuntuis etten vois puhua. Onneks täällä voi :)
 
Tervetuloa mukaan mimmi!

Meillä vuosi yritystä takana ja esikoista toivotaan. Minä en koe, että olisi ketään lähipiirissä jolle haluaisin kertoa. Yhdelle silti kerroin tuskissani (hyvä kaveri, ei siis mikään äiti), eikä siitä ollut mitään hyötyä. Ei kukaan voi ymmärtää jos ei ole samaa kokenut.

Ensi kuussa ajattelin soittaa neuvolasta keskusteluapua, ettei pää hajoa tai tule jotain masennusta yms. Lähipiirin yllätys- ja helpot vauvat eivät yhtään auta tilannetta. Tällä hetkellä kaksi vauvaa ja kaksi tulossa.

Enni kp 14/30, yk 12
 
Me saatiin lähete vetämään lapsettomus tutkimuksiin ja aika saatiin jo kesän jälkeen.
Näyttäs tää mun kierto menevän nyt sit yli 40 päivää. Ja loppua ei näy.
 
Mulla kans lähipiiriin nyt 2 vauvaa tulossa, toisen LA ensi viikolla. Ja ensi viikon viikonloppuna myös miehen serkun vauvan ristiäiset. Ei oo helppoa.
 
Tiedän tunteen enni! :( Tsemppiä myös HöpönPöpölle!

Vaikka sitä osaa olla iloinenkin toisten raskauksista, niin pakosti tuntee kateuden piston sydämmessään ja epätoivon tunteita saako sitä omaa tuhisijaa koskaan rinnalleen. Uskon, että moni näistä asioista kärsii, mutta ei vaan tuo sitä julki. Niinkuin en minäkään. Siskon kanssa ollaan todella läheisiä ja uskon että hältä saisi "oikeanlaista" tukea, varsinkin kun on kahden lapsen äiti, mutta en ole halunnut kertoa, kun sitten tuntuisi että hänkin odottaisi koko ajan, että joko nyt olis tärpännyt ym! En varmaan jaksa kantaa näitä synkkiä pettymyksiä enään kauaa kertomatta. Raskasta on kyllä aina välillä!

Toivottavasti meillä kaikilla tärppäisi tänä vuonna! Tai, että saisi mahdollisen syyn hedelmättömyyteen ja apua! Tää epätietoisuus on kamalinta.
 
Samat fiilikset täälkäkin, Mimmi! Eka puoli vuotta meni ajatellessa, että jos se kohta. Mutta vuosi kun alkoi lähenemään niin pelot kasvoi. Nyt on jo täys paniikki päällä, et mikä miuta vaivaa :nailbiting: Ja etenkin saako siihen apua ja löydetäänkö syytä. On tää maailma vaan niin epäoikeudenmukainen paikka! :shifty:
 
Ja silti sitä koittaa lohduttaa itseään, että kyllä monilla muillakin on mennyt aikaa, vaikka mikään ei ole vialla. Kyllä me ne plussat vielä saadaan! <3
 
Mun on ainakin pakko ajatella välillä positiivisia tositarinoita tän yrittämisen ohella, kun epäonnistunut ja masentunut olo iskee muutenkin jo päälle! Varsinkin kun ne tarinat eivät ole oikeastaan edes harvinaisia ja silti monella on raskaus onnistunut! Ja yritän itse muistutella kaiken tämän keskellä, että vuosi on oikeasti aika lyhyt aika yrittämiseen ja kuinka monella se meneekin yli. Näistä asioista ei vaan herkästi keskustella julkisesti. Mutta toivoisin kyllä, että voisi jo nyt mennä tarkistuttamaan omaa terveydentilaa hedelmällisyyden kannalta! Vuosi tuntuu tässä kohtaa erittäin pitkältä....
 
Mitä tarkoitat alkuhömpötyksillä?

Hienoa, että olette saanut lähetteen ja asiaa aletaan tutkimaan!! Oletteko yrittänyt jo kauan HöpönPöpö?

Mä en ole käynyt gynekologillakaan aikoihin, kun ei ole ollut mitään vaivoja ja papakin on otettu muutama vuosi takaperin. Vähän oon miettinyt, että jos varailis sinne aikaa kesän jälkeen ja jos saisi nuo perusongelmat ainakin poissuljettua. (Kilpparin toimintahäiriöt, diabetes, endro ym.) Suurin syy minulla on kyllä varmaan huonot elintavat ja paino. Kun saisi taas terveellisemmästä elämästä kiinni ja lisättyä liikuntaa arkeen. -18kiloa on saatu jo pois raskauden yrityksen lomassa. Samanverran ainakin tarvisi vielä lähteä!!
 
Mimmi; Käy ihmeessä, gyne osaa sitten jo valmiiksi siellä vähän kysellä ja kartottaa tilannetta. Miulle on tullu 10 kg vuodessa, suurimmaks osaks stressistä ja pillereiden lopettamisesta johtuen. Aikasemmin en ole koskaan ollut ylipainoinen enkä laihduttanut. Nyt olen joulusta ast kokeillu eri konsteja, ei ole vielä lähtenyt kiloakaan. Miten oot saanu kilot pois?
 
Tuli tosta painosta mieleen. Miulla näköjään kaikki ylimääräinen tulee vyötärölle. Voitte uskoa kuinka paljon ottaa päähän, kun koko tän ekan naimisissa olo vuoden ajan kaikki muutenkin kyttää mahaa tarkalla syynillä! Sit saavat huomauttelun aihetta vielä läskistä ja tutkimisen aihetta löysemmistä vaatteista. Totta, piilottelen mahaa, mutta eri syistä kuin luulette :grin Tää asia ahdistaa miuta joka ikinen päivä, myös yksin kotona.

Oonko jo kysyny teiltä, että mitä sanotte jos joku kysyy millon vauva tulee/onko tulossa yms.? Näin pitkän ajan jälkeen katsellaan- tai ei ole ajankohtaista meille- vastauksia en enää jaksa käyttää. Mutta ei viitsis päin näköä heittää, että no kuinkas se teidän seksielämä sujuu? Noin niin kuin vinkiksi, että kysymyksesi on hiukka liian henk koht :p Että mitenhän asian sanoisi selvästi, ettei jatkokysymyksiä tule, mutta kuitenkin että sais kysyjän tajuamaan typeryytensä. :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top