Täältä myös pahoittelut tädeistä. Sitä pettymyksen määrä ei voi käsittääkään, ellei ole itse kokenut.
Aina olen tykännyt lapsista ja onkin tullut lapsia hoidettua. Olen ollut kavereille lapsenvahtina ja esikoisena olen aikoinaan omia pikkusisaruksiani kaitsenut. Ja onhan meillä kotona aina joka toinen viikko vilskettä, kun miehen lapset on meillä :) Ihania ovat, mutta eivät kuitenkaan mun omia. Haaveilen siitä, että joku kutsuisi minua vielä äidiksi. Me muutettiin omakotitaloon vuosi sitten. On oma piha, jossa mahtuu lapset temmeltämään. On myös omaa rauhaa, kun ei asuta ihan kaupungin keskustassa. Meillä on kanoja, jotka on kyllä ihan mahtavia :D ei uskois, miten saa ajan kulumaan kun tuijottelee niitä. Ja saa tietysti vielä tuoreita luomumunia joka päivä.