Ensimmäistä odottavien vertaistuki!

Mä asuin ennen Helsinkiä Lohjalla :p siellä on monta kaveria, mutta ei tule kauheasti käytyä, kun heidän arkensa pyörii terasseilla näin kesäisin töiden jälkeen, musta ei ois seuraksi nyt.

Olisi kiva just joku odottavien paikka missä käydä, matalan kynnyksen.. ehkä pitää ite perustaa joku paikka, jossa ois kans kahvila.. tyyliin raskaiden toimintakeskus.. järjestettyä toimintaa, kursseja "ommellaan kestovaippoja" "opetellaan lauluja vauvalle" "odottajien kuntopiiri".. :p

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Haha, ihana idea. Mammoista tulee helposti yksinäisiä, kun elämä muuttuu täysin lapsen myötä.

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Eihan se uusien tuttavuuksien saaminen helppoa ole. Ehka taalla on jotain mammakahviloita, vaikkakin niissa usein kay vain ne samat tyypit, jotka ovat kayneet niissa jo vuosia ja uutena jaa helposti ulkopuoliseksi. Taytyy ryhdistaytya ja yrittaa itse olla aloitteellinen... Helppoa kuin heinanteko semi-introvertille. o_O
 
Jeij, minäkin vihdoin tänne palstalle uskaltaudun.. Alkaa tosiaan olla vähän yksinäinen olo. Kaveripiirissä on kyllä lapsosia mutta asuvat ihan eri puolella suomea.. Itse asun, avomieheni, kanssa vielä Tampereella mutta 22.8 muutto Espooseen. Eli jos siellä suunnalla on yksinäisiä susia niin saa ottaa yhteyttä :)

Alku oli tosiaan todella hirveää koitosta, josko sekin syy että vasta nyt alkaa tajuamaan koko raskautta. Oksennusta lensi aamusta yöhön ja sellaiset 6 kk putkeen.. sairaalassa tuli käytyä tiputuksessa ja vuodepotilaana oltiin koko oksennus aika. Ei pystynyt mitään tekemään. Meillä on myös kaksi koiraa ja niiden hoito jäi kokonaan miehelle, samoin kuin minun hoito.. oli varmasti aika rankkaa, ku hänelle koko raskaus tuli ihan puskista (Hänen ihanne aika lapselle olisi ollut vasta parin vuoden päästä)... Onneksi perheemme ovat todella iloisia molemmin puolin ja tukea on tullut riittävästi. Ja mieskin on jo todella innoissaan asiasta. Ystäviä kuitenkin olisi kiva saada lisää..

Vauveli itse on voinut hyvin ja on todella kova liikkumaan, liikkeet tunsin jo viikosta rv 18 alkaen.. :)

Tekisi mieli niin paljon kertoa ja kuunnella muiden kokemuksia.. Liian kauan ollut yksin :(
 
Tervetuloo joukkoon mukaan Hemppuliina!
Ja tsemppiä loppuodotukseen, toivottavasti siellä voidaan jo paremmin vaikka onkin helteitä kovin?
 
Tervetuloa mukaan, Hemppuliina! Saat kylla kaikki sympatiani ja empatiani tuon pahoinvoinnin osalta, koska olin itse huonossa kunnossa viikolle 18 asti, vaikken onneksi sairaalaan joutunutkaan. Tunnistan silti hyvin tuon tunteen, etta elama menee pahoinvoinnin kanssa kamppaillessa ja siina vahan kaikki muu jaa taka-alalle. Vasta kun pahoinvointi vaistyi, pystyin keskittya muuhunkin ja aloittaa sen prosessoinnin, etta hei, olen raskaana. :) En olisi noista kuukausista ilman miestani selvinnytkaan - tai olisin jos olisi ollut pakko, mutta onneksi ei ollut. :) Jos se yhtaan lohduttaa, raskaana pahoinvoivien lapset ovat terveempia - ainakin taman artikkelin mukaan, hehe.:wink

http://www.vau.fi/raskaus/Terveys/Vaivat-ja-komplikaatiot/Raskaana-pahoinvoivien-lapset-terveempia/
 
Kiitos Carnie! :)

Vähän on ollut hankala nukkua öisin kun niin vietävän kuuma.. mutta kun sisällä on pysytellyt niin hengissä ollaan :) Yleensä minua ei saa auringosta pois, mutta tänä kesänä on varjo maistunut. heh. Ja närästys on tällä viikolla tullut mukaan kuvioihin... :/

Toissapäivänä alkoi tosin joku ihme kipu oikeassa alhaalla, ei pystynyt askeltakaan kävelemään, selässä ja mahassa, mietin jo umpparia, mutta sairaalassa kaikki arvot kohdillaan ja ei ollu vauvallakaan hätää.. Tosin sanoi että vauvan pää on jo todella matalalla.. :eek: koko ajan on tunne ollut että tulee ennen LA:ta mutta että näin aikaisin.. ehkä se on vaan joku lihas repeytymä.. edelleen kipuilee mutta jännittäessä vain, eli odotellaan ja seurataan.. Kipuääkkeitä en syö, yritän nostaa kipukynnystä synnytystä varten :grin Suppari käyrä ei suppareita näyttänyt eli onneksi ei niitäkään ollut. Kunhan pysyisi vauva vielä muuton yli mahassa niin sen jälkeen on jo tervetullut, tosin mitä kauemmin sisällä pysyy sitä parempi toki :)
 
Voi ei, mä en oo voinut yhtään pahoin, toivottavasti se ei vaikuta meijän vauvaan! ;) <3
Tämä viesti vastauksesti tuosta artikkelista. :D Ja huumoria tietenkin. :)
 
Kiitos myös Libra! Ja sympatiasta myös..:) Sairaalassa ja muutenkin olin kyllä niin varma että jää ekaksi ja vikaksi lapseksi.. mutta JO NYT olen miettinyt että milloinkas se seuraava sit ois ajankohtainen... me naiset.. :rolleyes: Ja omasta miehestä puheen ollen, joo, täysin allekirjoitan.. en olis kyllä selvinny.. Oli niin kauheeta ja en usko että sitä voi ymmärtää kokematta kun yrittää edes nuolasta mehujäätä ja samaan aikaan rukoilla että se ei laukase oksennusta... Hyih, kun muistuu mieleen ne monet illat itkien suihkun lattialla täysin epätoivon vallassa. Mutta niinkuin sanottu kumarrus miehelleni, hän oli oikea tukipilari :Heartbigred :Heartred:Heartred Vaikkei itse sillä hetkellä edes itse koko tilannetta käsittänyt ja stressasi hirveästi.

Sairaalassa ne aina muistuttivat juuri kuinka keskenmenon mahdollisuus on pienempi kovasta pahoinvoinnista kärsivillä.. silloin edes se ei lohduttanut. Nyt osaan jo ajatella järjellä ja jopa "arvostaa" vähän sitä pahoinvointia ja elimistöäni joka suojeli lasta.. Ja toivotaan että artikkeli pitää paikkansa ;)

Sairaalassa kun mittasivat niin oli kuulema aika pitkä jo vauveli, olen itsekin 179 ja mies 184, ja painoa oli se 1,4kg.. Tulee varmaan vanhempiinsa :p
 
Tervetuloa mukaan Hemppuliina :)

30+2 Joo toivottavasti kaikki menee tässä raskaudessa hyvin. Minä olen jo 36v odottaja niin tiedostan sen että voi olla ensimmäinen ja viimeinen lapsi tämä tulokas. En tosiaan kärsinyt ollenkaan pahoinvointia niin toivottavasti lapsella on kaikki hyvin. Kaikki testit on menneet hienosti ja aina kehuvat sydänkäyriä ja vauva oli eilisen ultran mukaan kääntynyt jo oikeaan syntymäasentoon pää alaspäin ja liikkui iloisesti.

Tämä raskausdiabetes diagnoosi oli minulle eilen kyllä aika suuri ylläri ja surulliseksihan se veti mutta lohduttaa nyt ainakin se että se juuri tässä vaiheessa raskautta yleensä ilmenee eli raskauden kolmanneksella ja on suuri mahdollisuus että minun raskausdiabetes poistuu lapsen synnyttyä. Ja sekin että tämä diagnosoitiin nopeasti ja arvot on nousseet vasta lähiaikoina. Nyt saa kyllä kaikki valmismehut ja limpparit jäädä ja vahdin taas syömisiäni. Olinkin juuri nauttinut siitä tunteesta että tuntui ihan normaalilta eikä nälkä vaivannut enää kuten alkuraskaudessa. Silloin piti ns. kaksinkäsin vetää syötävää suuhun kun koko ajan oli nälkä.

Sairaala jossa kävin eilen on se synnytyssairaala, jota ollaan suunniteltu meille. Se on tosi ihana paikka Sana Klinikum Lichtenberg. Siellä oli ihana puutarha-alue jossa kasvoi valkeita ruusuja. Näin joidenkin äitien ja isien kävelevän siellä vauvansa kanssa rattailla.
 
Muokattu viimeksi:
Kai se on sitten tässä vaiheessa jo normaalia että vauveli sinne pääalaspäin asettuu.. hyvä sekin tietää.

Ikävää tuo sinun diagnosi kyllä :/ Olin varma kun menin selittämään ekassa neuvolassa että mummollani oli diabetes, että minullakin se voi olla, ja jouduinkin sitten kahteen sokerirasitukseen.. Mutta molemmat olivat ihan normaalit.. Ensi raskaudessa, jos sellainen tulee, pidän suun visusti kiinni.

Jaksamisia sinulle! onneksi tämä raskaus diabetes "sairaus" on vaan raskauden aikainen ja häviää sen jälkeen. Ja vähentää vaan sokeria ja hiilareita niin eiköhän se hyvin mene teidän molempien kannalta :) Haleja ja toivotaan että kaikki menee parhain päin!

Kuulostaa kyllä ihanalta tuo teidän sairaala kun on puutarha-alueet ja kaikki! :)
 
Hemppuliina: varmaksi ei voi tietää häviääkö tämä raskausdiabetes mutta toivon todella että olisi vain väliaikainen juttu. Huomenne menen vielä sairaalaan ja saan lisää infoa ja ohjeistusta.
 
Mulle ainakin sanottiin neuvolassa että raskausdiabetes häviää, tosin saattaa jäädä kohonnut riski sairastua 2tyypin diabetekseen..
 
Tällä kans raskausdiabetes-diagnoosi mutta en ole siitä huolissani, arvot olleet hyvät sitten sokerirasituskoepäivä-aamun jälkeen. :)
Suurempi riski vaan myöhemmin sairastua 2 tyypin diabetekseen. On mulla siihen ne sukurasitteetkin toki jo olemassa. Toivotaan että kaikille joille on tää diagnosoitu niin pääsee tästä eroon vauvan syntyessä ja että vauvoilla sokerit normaalit. :)
 
Mä oon tässä hetken katsellut, kun mies menee töistä suoraan harrastamaan tai hengailee muuten kavereiden kanssa. Sekä yhteinen aika, että kotityöt tuntuvat jääneen unholaan. Tästä sitten miehelle sanoin ja mies kertoi, että hänestä tuntuu, että nyt pitää tehdä ja mennä. Kohta häntä oikeasti tarvitaan kotona, eikä hän voi enää huidella missä sattuu.

Ymmärrän häntä ihan täysin, itsestäkin tuntui muutama vko sitten siltä, että piti mennä ja tehdä, eikä nysvätä kotona. Nyt taas haluan pikkuhiljaa laitella kotia kuntoon, siivoilla jne..

Onko muiden miehillä ollut tällaista? :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä kanssa mies harva se päivä menossa, oon huväksynyt sen, juuri saman vastauksen oon kyselyihin saanut, että ny pitää mennä kun kohta ei enää niin vain mennäkään ja haluaakin olla sitten enempi kotona. Onpahan mullakin aikaa tehdä omia juttuja, joita muuten ei oo saanut aikaiseksi tehdä. Mutta sen sanoin, että viimeistään syyskuun loppua kohden alkais mieskin himmaamaan, kun lähtö voi tulla nopeastikin, enkä halua sitten että mies on jossain missä ei esim kuule/huomaa puhelimensa soivan. Sanoi ymmärtävänsä asian. :)
 
vastavirrassa, juu on... Mun mies on lähdössä ensi viikolla reilun viikon ulkomaanreissulle, juurikin tuosta samasta syystä, että haluaa nyt mennä kun ei sitten kohta pääse... Enkä minä nyt sitä halua kieltää, kivahan se on että pääsee kun kerran haluaa reissata, mutta kyllä mua harmittaa ihan kamalasti kun ei itsellä ole mahdollisuutta lähteä, enkä tiedä tuleeko milloinkaan olemaankaan... :sad001 Enkä tiedä mitä tekemistä minä keksin täällä itsekseni sillä aikaa, mulla alkoi just loma ja kökötän sitten vaan kotona mökkihöperöitymässä :( Ja sekin tietysti mietityttää, että jos jotain sattuu sillä aikaa ja joutuisinkin vaikka sairaalaan tai muuten vaan vuodelepoon, niin miten noiden elukoiden hoito sitten järjestyy... huoh. No, pitäisi varmaan toivoa että kaikki menee yhtä hyvin kuin on tähän asti mennyt, eikä aina murehtia etukäteen... :eek:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top