Ensimmäistä odottavien vertaistuki!

Voi Johannainen kyllä voi päivät tuntua pitkiltä, kun joutuu vaan makoilemaan.. :sad001 Tsempit sinne!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hirmuisesti jo odottelen pientä syliin ja samalla mietin, kuinka monta asiaa huomaan jääneen hankkimatta, kun päästään kotiin pikkuisen kanssa.

Jonkin verran mietityttää, onko meillä vaatteita tarpeeksi, onko kaikki tarvikkeet, onko muistettu pipot ja lakit ja tumput ja ja....


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Olen aika varma, etten ole ajatellut laheskaan kaikkea ja etta tulen olemaan totaalisen pulassa ensimmaiset viikot (vahintaan). Mutta onneksi mieheni on apunani, aitini tulee myos auttamaan ja sitten appivanhemmat. Meilla on siis apua ainakin alkuviikoiksi ja se rauhoittaa mielta, ettemme ole aivan yksin. :)

Viikkoja on 36+2. Nyt alkaa pikkuhiljaa jannittamaan tuleva. En ole oikeastaan jannittanyt yhtaan, mutta tana aamuna alkoi jannittaa sitten kaikki: synnytys, vauva, vauvanhoito, vauva-arki, parisuhdeaika, oma terveys, jne. Olen tosin kylla aina reagoinut samalla tavalla, etta jannitan etukateen, kunnes keksin suunnitelman. :)
 
Eilen mietin ensimmäistä kertaa varmaan, että me tullaan olemaan miehen kanssa ihan ulalla vauvan kanssa kotona :D .. tai sitten luonto ohjaa..

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Niinpä, se hetki kun tulee kotiin on varmaan aika mielenkiintoinen. Tuijottaa vauvaa ja miettii, että mitäs tässä sitten kuuluisi tehdä.. :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Ja voi sitä huolen määrää!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Libra, Maiden ja vastavirrassa: Itse olin ainakin suht pihalla esikoisen syntymän jälkeen pari viikkoa. En häpeä myöntää sitä, sillä luulen että se koskee jokaista esikoisen vanhempaa (ainakin jollain tasolla).
Vaikka työssään olisi tekemisissä lapsien/vauvojen kanssa, niin ei ne ole omia lapsia, eikä se vastuu ja huoli (minkä Triinakin mainitsit) ole samalla tasolla kuin oman lapsen kanssa. Onneksi sitä oppii sitten vähitellen minkälainen vauva on ja mitä hän kulloinkin haluaa. Kyllä se siitä. Tehkää asiat niin kuin itselle parhaalta tuntuu ja älkää välittäkö muiden ohjeista (toki neuvolan ohjeita kannattaa noudattaa..) Tsemppiä kaikille - hyvin se menee! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiitos Emmy kannustavista sanoista.
Libra: Minuakin alkoi jännittää tällä viikolla ihan tosissaan synnytys. Tietty minua on lääkäri myös pelotellut riskillä että lapsi syntyy kuukauden etuajassa. Tällä rv 34 viikolla tajusin että minun on hankittava joku vauvamanuaali! Mies toi kirjastosta saksaksi Pregnancy for Dummies kirjan mutta pitää hankkia se englanniksi että ymmärrän varmasti kaiken mitä siinä neuvotaan. Olen tähän mennessä lukenut psykologisia kirjoja esimerkiksi Why Love Matters mutta en itse asiassa konkreettisia ohjeita imetyksestä tai muusta huolehtimisesta (muuta kuin jostain lehdistä) tai miten vauvaa pitää pidellä imetyksen jälkeen. Tuntuu että osataanko me oikeasti huolehtia siitä pienestä. Tuleeko se äidinvaisto luonnostaan jostain että tietää milloin lapsi on syönyt tarpeeksi? Olen nyt äitiyslomalla ma asti niin ilmeisesti nyt vihdoin olen antanut itselleni luvan tulla äidiksi. Kaipa se riittää että teen parhaani.
 
Kyllä se varmasti löytyy meistä kaikista se kyky huolehtia vauvasta, varsinkin jos sellaisesta asiasta huolehtiminen ylipäänsä tulee mieleen. Enemmän olisin huolissani siitä, jos mielikuvat olisi kaikki ruusuisia eikä käy mielessäänkään, että mitähän se elämä on synnytyksen jälkeen.

Mä mietin eniten psykologisia näkökulmia varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kiintymyssuhteesta ja kaiken vaikutuksesta lapsen psyykkiseen kehitykseen.... Jos niitä oikein miettii, niin alkaa lopulta tuntuakin siltä, että on mahdoton tehtävä kasvattaa lapsestaan edes jotenkin terveesti kehittynyt! Tosin uskon kyllä, että se maalaisjärki voittaa silti, nämä on vaan näitä etukäteispohdintoja. Elämää ei voi muutenkaan elää opaskirjat koko ajan toisessa kädessä, joten en aio tehdä sitä lapsenkaan kanssa. :)
 
Mulla on kyllä kirja siitä miten aivot toimii siis kaikissa elämän vaiheissa: The Owners Manual for the Brain - The Ultimate Guide to Peak Mental Performance at All Ages by Pierce J. Howard. Todella mielenkiintoinen ja paksu tietokirja.

Sitten toinen kirja vauvan aivokehityksestä: Why Love Matters - how affection shapes a baby´s brain by Sue Gerhardt
Mutta nyt tarvitsen kyllä ihan käytännön vinkkejä arkeen että osaan syöttää ja huolehtia lapsesta. Käyn varmaan kirjakaupassa taas tsekkaamassa jos löytyisi esim tuo First time parents.
 
Tilasin juuri Kindle version tuosta Etanaisen mainitsemasta kirjasta, nayttaa ihan hyvalta noin sisallysluettelon perusteella. :)

Itse olen ottanut aivan painvastaisen lahestymistavan. :) En siis ole lukenut yhtaan psykologisia teoksia lasten aivoihin ja kehitykseen liittyen erityisesti omaa lastani ajatellen - ammatin puolesta tietenkin olen. Tama oli tosin tietoinen valinta, koska en ole valmis viela siihen, vaan keskityin kaytannonlaheisiin teoksiin - tyyliin "idiootin opas vaipanvaihtoon". :) Nyt on vallalla niin monia eri nakokulmia, etta analyyttisena ihmisena tulisin hulluksi tutkiessani, mika niista on omasta mielestani parasta vaihtoehto - tai pahimmassa tapauksessa tuntisin syyllisyytta siita, etten osannutkaan toimia taman ja taman teorian mukaan ja pilasin lapseni loppuelaman. :) Mutta olen aika varma, etta tulee aika, jolloin oma kasitykseni on jo muokkautunut riittavasti kasvatuksen suhteen ja janoan lisaa tietoa - sitten alan lukemaan niita alan kirjoja. :)
 
Täytyy sanoa, että oon ite menossa äitiyteen aivan vaiston varassa (eli ei mitään opaskirjoja (: ) ja oikeastaan luotan kykyyni toimia oikein. En tiedä kostautuuko tämä tietty itsevarmuus, mutta toisaalta kun miettii omaa lapsuutta, niin ainakin lähtökohtaisesti kaikki eväät siihen miten EI tulisi toimia on tiedossa. Itse siis alkoholistiperheen lapsi, jossa rakkaus oli viinan huuruista ja läheisyys kadoksissa, asioista ei puhuttu, asioista ei oltu kiinnostuttu... jne.. Ihmettelen vielä tänäkin päiväni, kuinka lastensuojelu onnistui skippaamaan meidän perheyhteisön.

Joka tapauksessa ainoa pelkoni vauva-arjen alkaessa on oma pääni ja se, jaksanko - entä jos se masennus iskeekin ja muutun täysin toimintakyvöttömäksi. Olen kuitenkin käynyt jo alkuraskaudesta lähtien neuvolapsykologilla, joten kaikki tukiverkostot on tiedossa. Se on kuitenkin varmaa, että teen kaikkeni, ettei oma lapseni joudu elämään samalaista lapsuutta kuin itse jouduin.
 
Libra - Ihan sama juttu taalla, etta tyon puoleen tiedan ehka liikaakin psyykkisesta kehityksesta ja olen ottanut sen asenteen, etta luen vain kaytannon vinkkeja, joista valitsen sen joka tuntuu itsesta jarkevalta juuri siina tilanteessa. Kun lapselliset ystavat kuulivat raskaudesta niin he antoivat minulle kirjoja luettavaksi. Silmailin niita jonkun aikaa ja luin vain asioista, joita kuvittelen tarvitsevani ja sitten luovutin. Eikohan se vauva sitten opeta ja onneksi esim rintaruokintaa varten on puhelinpalvelu jonne voi soittaa ja pyytaa kotikayntia. Synnytysvalmennuksessa on korostettu, etta juuri sinun vauvasi ei ole lukenut tiettya ohjekirjaa eika tieda kuinka tulisi olla sen mukaan, joten kaikkia ohjeita ei tule ottaa kirjaimellisesti. :) Samoin myos sanottiin etta monet aidit ja isat kaunistelevat vieraille kuinka juuri heidan vauvansa nukkuu lapi yon jne, vaikka oikeasti kaikilla vauvoilla on erilaisia vaiheita: valilla nukkuu paremmin ja valilla huonommin. Sanottiiin viela, etta keskimaarin vuoden ikaisena lapsi nukkuu lapsi yon ja se lapi yonkin on suhteellinen kasite.
 
Loppujen lopuksi se on varmaan ihan sama, miten tulevaan vanhemmuuteen valmistautuu, koska se ei kuitenkaan tule menemaan niin kuin etukateen kuvittelee. :) Itse ajattelen, etta tarkeinta on, etta valmistautuu kuten parhaaksi kokee ja omimmaksi tavaksi tuntee niin, etta voi olla suht. luottavaisin mielin. Ja ensimmaisen lapsen kanssa jokainen on varmasti jossain vaiheessa avuton, kadeton ja neuvoton, ja se on ok, kunhan sen tiedostaa ja osaa pyytaa apua.
 
Mullakin siis ammatin puolesta pyöriikin nuo psykologiset näkökulmat mielessä, mutta en ole erityisesti aiheeseen syventynyt nyt itse ollessani raskaana. Ihan tietoisesti pyrin välttämään liikaa oppikirjamaisuutta, maalaisjärki on hyvästä! Mutta jotkut asiat iskostuu silti omaan päähän tiukemmin kuin toiset. Toivoisin, että osaisin olla kärsivällinen, hyväksyvä ja turvallinen vanhempi - vastata lapsen tarpeisiin sopivalla tavalla. Itse ajattelen niin, että lapsentahtisuus on etenkin sylivauvan kanssa tärkeää, silloin elämän kuuluukin pyöriä vauvan ehdoilla, omista tarpeistakin tinkien. Toisaalta sitten vauvan kasvaessa haluan olla johdonmukainen ja asettaa sopivan turvalliset rajat lapselleni. Mutta onhan tämä jännittävää, kun ei yhtään tiedä, mitä ominaisuuksia itsessä korostuu nyt äitiyden mukaan. Eikä kaikkea voi toki suunnitella, nämä on vaan tälllaisia pohdintoja ja toiveita itselleni. :)
 
Mitäs tännekirjoittajille kuuluu tänään?? :)
Jännittääkö jo kovin? Meillä jännitellään, mieskin jännittää kuulemma jo jonkin verran! :D
Onneksi ei pelota mutta hyvällä tavalla jännittää. Voinnit on olleet hyvät, toivottavasti on loppuun saakka!

Oletteko miettineet synnytystä, kivunlievitystä, näitä kohta ajankohtaisia asioita?


Ja onnea vastavirrassa!! Luin toisesta ketjusta ilouutisen! :)
 
35+3. Nyt kun noita lokakuun vauvoja alkoi syntymaan niin kylla kieltamatta alkoi hieman jannittamaan. Aloinkin pakkaamaan laukkuja itselle ja vauvalle seka tekemaan synnytyssuunnitelmaa. Lisaksi olen kuunnellut ekstra rentoutusmusiikkia lievittaakseni jannitusta. Onneks mies nyt myos viimein havahtui lukemaan mun hypnosynnytyskirjaa, jotta on sitten karryilla mukana ja osaa tukea.
 
Myös mä oon pakannut kassit valmiiksi, on eteisessä sitten odottamassa lähtöö. :)
Tuota rentoutusmusiikkii mietein kanssa että pitäskö semmosta hankkii, ei meinaa iltaisin uni tulla. Onneks unta riittää sitten aamupuolella mutta olisi kiva päästä unille ihmisten ajoissa. Jospa se musiikki rentouttais sitten sen verran. :)

Noh, saunominen tuntuu mukavalta kun rauhassa ottaa löylyt ja pakenee paikalta ennenkuin mies enempii heittelee. :D

Synnytyssuunnitelmii me ei olla tehty, liian tarkkaan kun ei kande suunnitellakkaan. Toivotaan vaan että ehditään ajoissa sairaalaan ja kaikki menee hyvin ja että ajankohta osuis niin että mieskin pääsee paikalle! :)
 
Täällä tosiaan totutellaan uuteen asioiden tärkeysjärjestykseen.

Itselläni synnytys ei ollut yhtään sellainen, kuten olin etukäteen ajatellut. Huom ajatellut, en suunnitellut. :) Tämä ei kuitenkaan haitannut, juuri siksi, etten ollut tehnyt tarkkoja suunnitelmia minkään suhteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top