Ensimmäinen

Aurinkoista sunnuntaita kaikille ja onnea uusille plussanneille.

Viipsukka
mä muistelen kans, että työnantajalle pitää kertoa viimeistään 2 kk ennen ÄL:aa, mutta kyllä se aika myöhään olisi monessa tapauksessa. Elokuussa olisi aikaa 3 kk ja meillä kun on sellainen tilanne, että sijaisia ei saa ottaa(!), niin työnantajan tarvitsee vain ehtiä jakaa mun työt muiden kesken. Saa nyt nähdä milloin tulee hyvä hetki kertoa.

Pajupilli joo meillä on laaja työterveyshuolto johon kuuluu kaikki muu paitsi suunnilleen magneettikuvaus ja hammashoito. Gynekäynnin syytä ei tarvitse sen kummemmin selitellä, joten varhaisultraan pääsen myös. Mä ajattelin kans tehdä kolmannen testin tässä ensi viikolla, kun oireita vaan ei tahdo ilmaantua. Pitää ehkä saada nähdä se digitaalisen testin "raskaana 3-4 viikkoa" näytössä, niin taas usko säilyy.

meema75 tuulimuna alkoi minuakin nyt saman tien pelottaa, kun kerroit edellisen oireettoman raskautesi olleen sellainen. Voi kääk ;) Aika kinkkinen valinta sinulla edessä, kertoako raskaudesta ennen kuin uusi työsuhde mahdollisesti solmitaan. Mä ajattelisin kyllä varmaan omaa napaani ja kertoisin vasta sen jälkeen, sillä vaikka olisi kuinka "reilu" työnantaja, niin tuossa tilanteessa moni on huomannut tulleensa huonosti kohdelluksi ja joku muu on saanut työpaikan.

tuulee mä odotan myös todella paljon taukoa tähän työelämään. Voi sitä riemun päivää kun ÄL alkaa. Saa nähdä jäisikö sitä jopa hoitovapaalle, vai houkutteleeko taloustilanne takaisin töihin. ÄL:lla on myös turvassa irtisanomisilta, onhan tässä vielä aika epävakaat olot monella työpaikalla. Mä en ole syönyt muita vitamiini- tai hivenainelisiä kuin foolihappoa ja D-vitamiinia. Foolihappo loppuu kohta ja alkion hermostoputken pitäisi olla näillä näppäimin sulkeutunut, joten en aio ostaa sitä lisää. Muuten luotan monipuoliseen ja terveelliseen ruokavalioon, tuleehan siitä vitamiinit ja hivenaineet oikeassa suhteessa, oikeina määrinä ja imeytyminen on parasta. Kasvirasvoja koitan käyttää vähän enemmän, ostin 35% margariinin asemasta 60% ja tein saalaatinkastiketta kaappiin valmiiksi. Kalaa koitan syödä myös 2-3 kertaa viikossa ja maitoa juoda vähän enemmän. Toki lisät ovat paikallaan niillä jotka eivät halua tai pysty syömään monipuolisesti, vaikuttaahan pahoinvointikin joillakin asiaan.

Tiitiäinen92 Onhan se tosiaan helppo ajatella, että ei pitäisi hermoilla keskenmenon kanssa, mutta vaikeampi on olla pelkäämättä. Eihän se raskaudesta nauttiminen väkisin onnistu, vaikka kuinka haluaisi. Mutta kyllä se siitä kohta varmasti helpottaa ja iloksi muuttuu :).

helinaa ja Custos ikäviä nuo teidän alkuraskauden keskenmenot. Kuinka aikaisin ne teille tulivat? Yritän ajatella, että jos keskenmeno tulee, niin alkionkehityksessä on mennyt jokin pieleen ja on parempi, että se tulee kesken pois kuin kehittyy vammaiseksi. Varmasti kuitenkin hirveä shokki jos kesken menee. Onnea teille tähän raskauteen, toivottavasti olemme kaikki joulukuun synnyttäneiden listalla!

Alliisa ihanaa kun sait pian kerrottua äidillesi. Mulla on helpompi olla kertomatta, koska meidän yrityksestä ei juuri kukaan tiennyt ja olemme julistaneet vuosi kausia, että meille ei lapsia tule. Heh, aika paukku sitten kun kerrotaan. Miehellä ei ole mitään hinkua vielä kertoa, ei ole edes parhaalle ystävälleen paljastunut, joka tosin tiesi yrityksestämme.

Tulipa romaani, sorry. Mukavaa alkavaa viikkoa ja lievempiä pahoinvointeja kaikille yökkääjille ;)
 
Jeiii!!

Toivottavasti minäkin saan jumia näillä sivuilla 12. joulukuuta asti! 6 kk:n yrittämisen jälkeen sain plussan! Ai että tärisi kädet kun tein testiä. :)

Edellisestä lapsukaisesta alkaa olemaan jo 9 vuotta aikaa niin olikin päässy unohtumaan, kuinka pahat olot voikaan olla! Turvotuksesta puhumattakaan. Nyt taitaa olla menossa 6+5 jos oikein laskin ja ensimmäinen neuvola varattu 3.5. Miksikähän sinne pitää noin kauan odotella... :/ Mies tuumasi tuossa eilettäin että pitäisi soittaa neuvolaan ja huijata kamalasta mahakipeästä että päästäis vaikka ultraan tarkistamaan että kaikki on hyvin.. :D

Hieman jännittää keskenmenon riskit, en tiedä miksi. Kai sekin vähän luo paineita kun tuntuu jo kaikki tietävän tulokkaasta.. Kiitos vain tuleva isukki ja tyttäreni kun eivät osanneet olla hiljaa..

Toivottavasti kuitenki kaikki menee hyvin meillä kaikilla tälle sivustolle saapuneilla! :)
 
Hei olen uusi käyttäjä tein tänään testin ja haalea viiva tuli :) Olen nyt 22v koti äiti pienelle prinsessallemme Ennille joka on nyt 6kk. Isäntä on 24v ja on tällä hetkellä töissä mut toivon mukaan pääsee töihin ennen uutta tulokasta. Asusteleme kuopiossa meillä on myös kaksi koiraa joten aika kiirettä pitää :) nyt vaan toivon että mukana pysyn ja raskaus etelee loppuun asti
 
Heipat ja onnittelut kaikille tasapuolisesti! Ilmoittautuisin mukaan joulukuisiin lahjan odottajiin :) Laskettu aika on näillä näkymin 15.12.12. Tämä on meidän toinen lapsi, esikoispoika täyttää muutaman viikon päästä vuoden. Tänään soittelin neuvolaan ja sain varattua ekan käynnin samaan syssyyn vappuaatoksi pojan yksivuotisneuvolan kanssa. Sitä odotellessa!
 
Moikka

Onpa hienoa, että niin paljon uusia joulukuisia on tupsahdellut mukaan. Onnea kaikille!

Onnea tarvitsen nyt itsekin... Eilen ja tänään on tullut jotain tummahkon väristä vessarreissun yhteydessä paperiin. Tosin hyvin vähän, mutta ikävästi heti nostaa pelko päätään. Hengittelen syvään ja koitan pysyä tyynenä. 

Helinaa sanoit:
"Minäkin käytän Klexanea. Aloitan sen yleensä heti plussattuani ja lisäksi "popsin" Primaspania. Näillä lääkityksillä tulppia ei tule istukkaan ja pienet säilyvät elossa."

Miten sulla löydettiin noiden lääkkeiden tarve? Itselläni on kolme keskenmenoa takana. Pyytäessäni tutkimuksia niiden syistä, lääkäri sanoi vain, ettei keskenmenon syitä voi tietää. Pyysin että ottaisi verikokeen hyytymistekijöistä, kun olin kuullut istukan verisuonten tukkiutumismahdollisuudesta jostain. (ne tulokset oli ok) Mutta muihin tutkimuksiin en päässyt. Mitä tarkoittaa, että kolmen keskenmenon tai vuoden yrittämisen jälkeen pääsee tutkimuksiin? Millaisia tutkimuksia julkisella puolella tehdään? Onks jollain tietoa?
 


Pajupilli kirjoitti:
Miten sulla löydettiin noiden lääkkeiden tarve? Itselläni on kolme keskenmenoa takana. Pyytäessäni tutkimuksia niiden syistä, lääkäri sanoi vain, ettei keskenmenon syitä voi tietää. ... Mitä tarkoittaa, että kolmen keskenmenon tai vuoden yrittämisen jälkeen pääsee tutkimuksiin? Millaisia tutkimuksia julkisella puolella tehdään? Onks jollain tietoa?

Kolme _peräkkäistä_ keskenmenoa "riittää", että saa keskenmenotutkimukset alulle. Jos sinulla on siis kolme peräkkäistä keskenmenoa takana, sinulla on oikeus päästä tutkimuksiin.

Hyvä tietopaketti on esim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00176

Minä pääsin tutkimuksiin kolmen keskenmenon jälkeen. Otettiin minulta hyytymätekijäpaletti sekä geenitestit molemmilta vanhemmilta. Geenit olivat meillä kunnossa. Hyytymätekijöistä löytyi kaksi ongelmaa, eli minulla on tuplariski saada keskenmeno.

Lohdullinen lause tuolla sivulla: kolmen keskenmenon jälkeen seuraava raskaus onnistuu 60–80 %:lla naisista.

Jarrusukkia matkaa meille kaikille!
 
Heippa! Täällä yksi plussatestin tehnyt ilmoittautuu mukaan :) Aikaisessa vaiheessa plussannut, tänään tosiaan ois kuukautisten pitänyt alkaa, mutta jo jonkin aikaa aavistellut etteivät ala... Ja niinhän siinä nyt kävi <3 Näillä näkymin LA ois ton laskurin mukaan 26.12.2012. Esikoinen on tammikuussa vuoden täyttänyt, joten uusi tulokas olisi meille toinen. Nyt vaan jännätään pysyykö kaveri matkassa, kun yksi km takana ennen esikoista, niin pelko hiipii takavasemmalta vaikka kuinka sitä yrittäisi hätistellä.
 
Moi kaikille, ja kovasti onnea tulevista pienokaisista. :)

Itse tänään tein testin ja siinä vahva plussa oli. Olimme mieheni kanssa hieman hämillämme, koska ensimmäistä lastamme teimme n 2vuotta ja nyt tämä raskaus alkoi jo toisten menkkojen jälkeen...
Ensimmäinen lapsemme siis on syntynyt marraskuussa 2011, eli on vajaa puolivuotias. :D Hieman jännittää miten ihmiset ottavat uuden raskauteni, tuleeko kauhistuksia nopeudesta yms.
Olen vielä niin alussa etten oikein tiedä miten tämä pitäisi ottaa. :) La olisi sitten 20.12. paikkeilla, lapsille tulisi siis vähän yli 1v1kk ikäeroa.
Toisaalta olen itse sitä mieltä että on hyvä tehdä lapset putkeen mikäli se on mahdollista, näin heistä olisi sitten toisilleen seuraa myöhemmässä ajassa. :)
Minulla ja veljelläni on 1v2kk ikäeroa ja äitini on sanonut että vauva-aika oli raskasta, mutta kun minä rupesin enemmän viihtymään lattialla ja veljeni liikkumaan niin arkikin helpottui. :)
Eli mulla olis viikkoja nyt 4+6. <3 Oireita mulla on hieman ollut, pahoinvointia, väsymystä ja menkkamaisia kipuiluja..
Jostain syystä olen jotenkin hämilläni.. Vastahan olen saanut E:n elämääni ja nyt tulossa jo toinen. Olen niin innoissani E:n kehityksestä että pelkään että sivuutan tämän raskauden, kun vain ihastelen E:n kasvua. Mutta kai tälläiset tuntemukset on sitten ihan normaaleita? :)

Toivotan teille kaikille ihanaa odotusaikaa ja paljon tarrasukkia pienokaisille. <3 Äitiyttä parempaa tunnetta ei ole. <3

T: Heksu
 
Moi Sanna89-!

Ihana huomata että meillä on samanikäiset lapset ja nimikin on sama. <3 Hauska yhteen sattuma. :) Ja vielä että olemme taas samaan aikaan raskaana ja suht samoihin aikoihin saamme taas pikkuiset. <3
 
Ilmoittaudunpa nyt minäkin tänne! Eilen ehdin jo tietoni lisätä tuonne listaan, mutta en sitten ehtinyt tälle osastolle mitään kirjoitella. :) Maanantaina tein testin ja plussahan sieltä pärähti. Menkat oli jo viikon myöhässä, joten osasin sitä odottaa, mutta jotenkin vielä on sellainen epäuskoinen olo. :) Laskettu aika asettuu noin joulukuun puolen välin tienoille, eli olkoon se 15.12, kunnes ultassa sitten selviää todellinen päivä. Toivon, että raskaus etenisi samoissa merkeissä, kuin ensimmäinen raskauteni, eli toivon säästyväni pahoinvoinnilta. :D Ensimmäisen raskauden aikana en osannut pelätä keskenmenoa tai muutakaan pahaa, mutta nyt olen jotenkin pelokkaampi, etenkin kun sellainen sattui ihan lähipiirissäni. Mutta pitää yrittää pitää mieli positiivisena ja nauttia olostansa! :)

Onnittelut vaan kaikille tulevista pienokaisista ja kovasti tarrasukkia matkalle mukaan!
 
Kiitos linkistä Helinaa.
Täytyy kyllä sanoa, ettei taida meidän neuvolalääkäri olla ihan perillä asioista...
Mut nyt ei kai voi muuta kuin odotella ja toivoa, että kaikki menis hyvin. Ymmärtääkseni raskausaikana ei tehdä keskenmenoon liittyviä tutkimuksia.

Onnea taas kaikille uusille plussanneille ja tervetuloa joukkoon!
 
Liityn mukaan joulukuisiin :)
Viikko 7 menossa ja ihka ensimmäinen raskaus. Vähän pelottaa että eihän se nyt heti voinut onnistua, huh. Ensi maanantaina on ultra vähän ennen kuin 7 viikkoa tulee täyteen. Näkee, että onko siellä oikeasti joku. Vähän on vielä epätodellinen olo

En malttanut odottaa kunnan tarjoamaa ultraa kun se on vasta viikolla 14!
 
Heissan kaikille!

Täällä myös äippä -78 ilmoittautuu mukaan joulukuun odottajiin :) Tämä on viides raskauteni, mutta vasta kolmas lapseni. Olen siis kokenut puolen vuoden sisällä kaksi keskenmenoa... Ja niistä on jäänyt aikamoinen pelko takaraivoon, minkä vuoksi suhtaudun hyvin neutraalisti tähän raskauteen. En vain  yksinkertaisesti uskalla iloita vielä tietäen, että mitä vain voi tapahtua. Ehkäpä sitä voi hieman ensimmäisen kolmanneksen jälkeen alkaa iloita, jos vaan sinne päästään!

Keskenmenot tuli rv 10+ ja rv8+. Molemmissa oli syke todettu jo aiemmin, mutta kesken menivät silti. Enpä olisi ikimaailmassa uskonut, että näin voi käydä kahden onnistuneen ja ongelmattoman raskauden jälkeen. Onneksi on ihanat ja terveet lapset tyttö 6 vee ja poika 3 vee!

Nyt siis ollaan vajaa viikko tiedetty raskaudesta ja popsittu lääkärin määräyksestä Primaspania ja Lugesteronia ja Foolihappoa ja Äitiysvitamiineja. Tällä cocktaililla mennään ja toivottavasti auttaa!

Tsemppiä ja tarrasukkia miljoonasti kaikille muille onnellisille odottajille!!!
 
Nonii jos mie uskallan tulla kertomaa ku en saa pidettyä enää sisällä tätä huumaa :D Eli eilen tein illalla testin johon tuli haalea + :) Mutta haluan huomen tehdä vielä varmistus testin. Mulla epäilykset alko siitä ku menkkojen piti alkaa ja alkohan ne mut se oli sellasta ihan onnettoman vähästä, paperiin saatto kerran päivässä jäädä pieni veritahra.

Tämä olisi siis toinen lapsi, (miehen 4) nuorin täyttää joulukuun lopussa 2 vuotta. Joku tuola puhu tummasta tiputtelusta raskaana ja minul oli ensimmäisellä kerralla vk 6 sitä sellasta tummunutta verta, ja paniikissa menin lääkäriin peläten keskenmenoa, ultraa pääsin ja kaikki on kunnossa, ne on kuulemma sellaset valemenkat, eli sitä verta alkaa kertymää mut ku tulet raskaaksi niin ne tulee pois jossain vaiheessa.

Tämän pikkuipanan laskettuaika olis omien laskujen mukaan jouluna 24.12.2012 ja siitä 4 päivää eteenpäin pikkuisoveikka synty :) Jännä odottaa ja selvittää olenko raskaana. :) Ja että minkälainen kokemus tää raskausaika on verrattuna edelliseen. (vaikka ei sais verrata mitään keskenään raskauksia/lapsia) mutta mie ite saan itteäni ja kokemuksiani verrata hyvällä mielellä. Onnea kaikille odottajille!!
 
Viimeviikon perjantaina tein testin ja haamuviivaa näytti, tein uuden testin paniikissa ( en tiedä miksi paniikki, koska hyvä uutinen se vaan oli) ja kummatki näytti samaa viivaa :D Kävin terkkarilla maanantaina ja sielä sanoikin että varma plussan merkki se haamuviivakin on ja näkee kuulemma naamasta että on raskaana..
Laskettu olisi edellisistä kuukautisista laskettuna 19.12, mutta todellinen LA selvenee sitten ekassa ultrassa. Ei ole ollut pahemmin mitään oireita muutakun että väsyttää kokoajan ja on närästystä. Nukun helposti jopa 4-tunnin 'päikkärit' .. ja väsymys kuulemma pahenee vaan alussa?

Eka neuvola olisi jo 24.4. Jännittää kauheesti, ensimmäinen kerta raskaana kuitenkin. Toivottavasti kaikki menee hyvin :)
 
Heips! Ilmoittaudun mukaan joulukuisiin. Ensimmäistä odotellaan :) Varhaisultrassa kävin, kun oli 6+2 ja siellä se pieni sydän sykki.
 
Hei! Viikko sitten ei olisi tullut mieleenikään, että lueskelen näitä sivuja saatikka kirjoittelen tänne... Mutta eilen kahdet tuplaviivat nähtyäni, pahimmasta tärinästä selvittyäni ja hysteerisen itkun ja naurun taannuttua, täällä ollaan!

Minusta tuntuu, että poikkean monella tapaa joukosta. Täytin juuri 41 vuotta, minulla ei ole ennestään omia lapsia, minulla ei ole edes vakituista parisuhdetta tällä hetkellä kahden pitkän parisuhteen jälkeen, tuttu tämä seksikumppani sentään, joten isä on selvä. Olen usean ihanan lapsen kummitäti ja teen töitä alalla, jossa hoidan muiden hoitamattomia lapsia, joten lapset eivät ole vieras laji elämässäni. Olin alkanut tehdä 40 vuotta täytettyäni hitaasti, välillä tunteikkaasti, välillä järkeillen surutyötä, ettei omat lapset kuulu elämääni, ettei niin ollut tarkoitettu. Toisaalta sopivan elämänkumppanin piileskellessä, olin myös surffannut sivuilla, jossa puhutaan yksin lapsen yrittämisestä hedelmöityshoitojen kautta ja toisaalta naisystävien kanssa spekuloinut tämän tutun miehen kanssa sen yrittämistä tuli meistä perhettä tai ei. 

Ja tadaa, varmat päivät eivät ole varmoja edes tällä iällä!! Tämä tilanne on ehdottomasti tervetullut, vaikkei maailman yksinkertaisin tämä elämäntilanteeni olekaan. Nyt pidättäydyn tietenkin vielä riemuitsemasta liikaa, niin paljon täälläkin näyttää olevan km:n saaneita ja tuulimunan kokeneita, että katsellaampa suht maltillisesti sinne neuvolaan asti ja ekaan ultraankin. Parhaan ystäväni, joka muuten synnytti toissa yönä onnellisesti tytön, ja pikkusiskoni, joka on kahden ihanuuden äiti, olen sentään jo tipauttanut tuoleiltansa. Pikapuoliin sama pitää tehdä myös siementen antajalle.

Että tällaisella tarinalla minä ilmoittaudun joukkoonne! :)

 
Tervetuloa joukkoon, Paapukka! Onhan meitä täällä aika monenkirjavaa sakkia ja mukaan mahtuu. Mielestäni ei ole sitä tiettyä oikeaa aikaa tulla äidiksi, itsekin olisin halunnut tulla äidiksi jo 25-vuotiaana, mutta olin esikoiseni syntyessä jo 34.. Ja onnellinen olen, hyvä näin!! :)
 
Ihanaa paapukka! Ja kovasti onnea. Minä olen jo 44 ja ne varmat päivät eivät olleet varmaat ollenkaan edes 44-vuotiaalle (vanhemmat lapseni ovat siis 17 ja 23). Alkujärkytyksen ja hämmennyksen jälkeen olen todella iloinen ettei isoveli (täyttää ensi pe 1.v) joudu syksyllä hoitoon ja minä opettamaan-hoitamaan toisten lapsia! :) Tervetuloa joukkoon ja toivottavasti onnenmurusemme pysyvät tiukasti mukana! 
 
Onnea Paapukka, tippa tuli linssiin kun luin tarinasi. Minäkin olen "jo" 35 ja tähän suhteeseen 5 vuotta sitten lähtiessäni näytti selvältä, ettei lapsia tule. Mies on aina "tiennyt" ettei halua lapsia, vaikka lapsi- ja eläinrakas onkin. Pari vuotta sitten aloin olla aika kriisissä, sillä tajusin että minä sen sijaan haluan lapsen ja kun olin jo oikeasti lähdössä suhteestamme, mies kai tajusi mitä oli menettämässä, tai jotain. Aloimme yrittää vuosi sitten vappuna ja viimein maaliskuussa tärppäsi. Tämä on niin ihmeellistä, että sitä on vaikea käsittää. Minä olen tulossa äidiksi! Minä, joka on vaan opiskellut ja tehnyt töitä ja miehiäkin vähän niinkuin tuli ja meni ja sitten tämä jääräpää, joka oli saanut päähänsä, että olisi huono isä.

Niin että I hear you, Paapukka. Mä en ole vielä tiputtanut tuolilta vanhempiani tai sisaruksiani, heille tämä tulee yllätyksenä koska hekin ajattelevat, ettemme halua lapsia. Paras ystäväni tietää ja on tosi onnellinen. Luulen, että alan kertoa ihmisille neuvolan jälkeen, vaikka keskenmenon riski vielä ilmassa leijuukin. Haluan tukea lähiympäristöstäkin (teidän lisäksi) ja jakaa näitä kokemuksia, koska vaikka mies innolla onkin mukana, ei hänestä oikein tukihenkilöksi ole...

Miten aiot Paapukka kertoa tulevalle isälle? Tiesikö hän, ettet käytä ehkäisyä ja oliko tämä yhteinen tavoitteenne? Vaikka yllätys olisikin, niin kyllähän miesten pitäisi tietää, että raskaus on aina mahdollinen jos ei käytä kondomia, eikä ota selvää naisen ehkäisystä. Jännät paikat sinulla joka tapauksessa, isäksi tuleminen pistää varmasti miehen kuin miehen mietteliääksi.
 
Takaisin
Top