Ensimmäinen

[wissen]

Täälläkin jouluvauvaa odotetaan.. Pelokkaat fiilikset vielä on että pysyykö matkassa, LA olisi laskurin mukaan 22.12. Miehelle en ole vielä uskaltanut sanoa mitään, tuo kun ei kovin lapsirakas ole, niin pelkään miten reagoi. 16.5 olisi eka neuvola.
Karvaisia lapsia löytyy 2v kissa ja koirat 3v, 1v ja 3viikon päästä kotiutuva pentu.
Muutama ystävä tietää jo, kun ei pystynyt tietoa vain itsellä pitämään, vanhemmille kerron vasta kun on reilusti yli 12vk..

 

[Jarosa89]

Heippa!

Liityn mukaan vähän tällä tavalla hitaasti. Minä olen 22v ja mies 24v. Positiivisen testin tein jo 1.4 ja la ois laskureiden mukaan 10.12 paikkeilla. On ollut mahdottoman paljon muutoksia elämässä. Muutto uudelle paikkakunnalle ja töiden aloitus uudessa työpaikassa. Raskaus itsessään on toivottu ja vähän senkin ansiosta nyt muutto eli isompi asunto ja fyysisesti kevyempi työ.

Oireita on aamuinen ja iltainen kuvotus, jatkuva väsymys, menkkamaiset alavatsakivut, naama täynnä näppyjä ja turvotustakin löytyy. Mies ei ole lämmennyt ajatukselle varhaisultrasta, kun noita oireitakin on kuitenkin ihan kiitettävästi. No odotellaan sitä vk 12 sitten. Ensimmäinen neuvola on 9.5 ja uä 28.5.

Mahdottoman onnellinen olotila on, vaikka ollaan yritetty olla realistisia ja odottaa vielä varmempia aikoja ennen kuin uskaltaa varauksetta iloita. Parhaat ystävät tietävät raskaudesta ja minun vanhemmille on kerrottu. Anoppi on sen verran hössö tapaus, että hälle vähän myöhemmin kerrotaan.
Tälläistä tänne, taidan alkaa perehtymään ketä muita täällä on :)

 

[Jalla]

Esittelempä minäkin vähän itseäni täällä.

Positiivisen raskaustestin tein viime lauantaina. Sitä ennen tein pari negatiivista ja yhden roskishaamun. Edelliset kuukautiset ovat alkaneet 23.3 eli niiden mukaan tänään rv 5+3.
Tänään tein vielä Clearbluen digital-testin, joka kertoi, että raskaana 2-3 viikkoa. Itse epäilen, että ovis on ollut tasan kolme viikkoa sitten. Jo sitä seuraavana sunnuntaina alkoi raskausoireet rintojen kipeytymisenä. Sen jälkeen hajuaisti on myös voimistunut, lisäksi on ollut kurkkukipua, jonka liitän tähän raskauteen kun on niin omituista.

Tämä on minulle ensimmäinen kerta raskaana ikinä (Mahdollisista kemiallisista raskauksista ei ole tietoa.) Ilman ehkäisyä meillä on oltu jo puolitoista vuotta sillä ajatuksella, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Ja oikeastaan tämä tulikin juuri oikeaan aikaan, koeaikani uudessa työpaikassani ehtii loppua ennen kuin raskaus tulee 12 viikkoa (Silloin ajattelin kertoa töissä asiasta). Ollaan muutettu omaan taloon ja remontitkin saadaan varmaan suunnilleen valmiiksi ennen kuin vauva syntyy :)

Toki tiedostan, että ollaan vasta alussa ja vielä voi käydä huonostikin, mutta en malta olla innostumatta. Raskaudesta ei tiedä vasta kuin isämies, emmekä aio kertoakaan vielä hetkeen kenellekään muulle.

Laskettu aika meillä tosiaan laskureiden mukaan ollut 31.12.2012. Saa nähdä kumman vuoden puolella vauva nyt sitten syntyy!

Itsestäni sen verran, että olen 26-vuotias, tosin ennen vauvan syntymää ehdin täyttää 27. Asustelen etelä-pohjanmaalla mieheni (28) kanssa. Meillä on kaksi koiraa ja kissojakin. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta.

 

[Mansikkamaa]

Hei!

Olen nyt mukana keskustelussa.

Meille tuli yllätys. Emme ole varsinaisesti kolmatta suunnitelleet ja tämä raskaus tuli aivan puun takaa. Alun "tämä pilaa elämäni" tunteiden läpikäymisen jälkeen emme voisi olla onnellisimpia mieheni kanssa. Vanhemmat ovat sitten luku erikseen ja yritämme nyt vain olla omissa oloissa, että he saavat rauhassa sulatella uutisia.

Mulla ei ole niin mitään oireita ja jos en olisi tehnyt kahta erittäin positiivista testiä, niin en todellakaan ajattelisi olevani raskaana. Se on ihmeellistä, sillä aiemmat raskauteni ovat pilanneet elämäni yhdeksäksi kuukaudeksi pahoinvoinnin, liikuntakyvyttömyyden ja muiden ihanien raskausoireiden takia. Toivotaan, että nän kolmannella (ja ehdottomasti viimeisellä) kerralla saan nauttia siitä ihanasta raskaudesta, josta olen aina haaveillut.

 

[JMH]

Koitanpa minäkin kertoa tarinani mahdollisimman lyhyesti... 
Elin lähes 32 vuotta elämästäni sillä mielellä, että en halua lapsia. En koskaan, en ikinä. Edellisen mieheni kanssa olin lähes 15 vuotta. Hän oli samaa mieltä, ei lapsia. Tunsin välillä syyllisyyttä kantani takia, kun kaverit yrittivät epätoivoisesti tulla raskaaksi. Mistä lie tuo tunne tullut.
Nykyinen mieheni, johon olen tutustunut 1994, otti muhun yhteyttä viime vuoden alussa. Välissä oli lähes 17 vuotta, kun emme olleet tekemisissä. Facebook-kavereita kyllä muutaman viime vuoden...
Tuo yhteydenotto muutti kaiken. Siis ihan kaiken! Ensimmäiset 5 viikkoa puhuttiin puhelimessa ja chattailtiin netissä. Mies oli ulkomailla, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jo ensimmäisen viikon aikana mainitsin miehelle, että musta tuntuu siltä, että haluan hänen kanssaan lapsen. Se tunne oli mulle itselle melkoinen järkytys! Miehellä on pian 10-vuotias poika, jonka äidistä on eronnut jo vuosia sitten. Hän oli heti täysillä jutussa mukana.
Syyskuussa, kun avioero oli vihdoin selvä ja "pöly laskeutunut" "järkytyseron" jäljiltä, jätin pillerit pois. Heti alkuun tuli takapakkia, kun sain tiedon, että heinäkuussa otetusta papasta oli löytyny muutoksia. Kohdun suulta otettiin lokakuussa koepala. Se oli onneksi ok, eikä toimenpiteitä tarvittu.
Tulin raskaaksi reilu puoli vuotta pillereiden lopettamisen jälkeen. En olisi uskonut, että käy niin nopeasti. Onnekas varmaankin olen, kaikin puolin :).

Semmonen tarina meillä. Itse olen 33 ja mies 35. Meillä on kolme koiraa liikuttamassa ja tuomassa eloa arkeen :). Ollaan molemmat ihan pyörryksissä tästä onnesta  . 

 

[Maddela]

Hei Paapukka, miten sinulla menee? Miten tuleva isä otti uutiset? Tule kertoilemaan kuulumisia tuonne Toukokuun turinat -viestiketjuun.