Onnittelut paapukka ja maddela! Ihanaa, että meidän joulukuisten joukkoon mahtuu monta erilaista ja hienoa tarinaa. Muistan omankin mieheni epäilleen ettei hän olisi hyvä isä. Hänen oman isän antama roolimalli ei ollut kovin positiivinen ja hän pelkäsikin olevansa oman isänsä kaltainen eikä edes hirveästi välittänyt lapsista. Mutta niin ne vaan sukupolvet muuttuu ja miehet "pehmenee" kun saavat oman pienokaisensa syliinsä. Nyt on mies niin myytyä ja puhui toisesta lapsesta jo paljon ennen minua!
Ensimmäinen
- Ketjun aloittaja Tiitiäinen92
- Aloituspäivämäärä
Mymmeli-85
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heips ja hyvää viikonalkua kaikille!
Minä ainakin kannatan Tiina^n ehdotusta. Pysyy ketjut järkevissä mitoissa! :)
Tervetuloa vaan kaikille uusille! Minusta on vaan hienoa, että on monipuolista porukkaa, niin saa vähän perspektiiviä.
En tainnutkaan omasta taustastani vielä kauheasti kertoa, eli voisin siitä vähän raapustaa. Olen siis itse 27-vuotias, mieheni on 32 ja meillä on yksi 1,5-vuotias poika, jota hoidan vielä kotona. Minulla on vielä opinnot hieman kesken, mutta toivottavasti saisin hommat pakettiin ennen, kuin tämä uusi tulokas syntyy. Työpaikkaa minulla ei ole, ja tarkoitus olisi rueta yrittäjäksi, sitten jossain vaiheessa. Itselleni perhe on se tärkein, enkä ole mitenkään urakeskeinen. Voi jopa olla, että kunhan lapsiluku on täynnä, lähden opiskelemaan ihan uutta alaa, sillä tällä hetkellä työnäkymät tällä koulutuksella eivät ole mitkään ihan parhaat...mutta katsellaan kuinka käy! :) Nyt vain nautiskelen, kun saan olla pojan kanssa kotona.
Mites, onko kenelläkään vahvaa tunnetta tulevan lapsen sukupuolesta? Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että toinen poika on tulossa, mutta katsotaan muuttuuko mieli jossain vaiheessa... :D
Minä ainakin kannatan Tiina^n ehdotusta. Pysyy ketjut järkevissä mitoissa! :)
Tervetuloa vaan kaikille uusille! Minusta on vaan hienoa, että on monipuolista porukkaa, niin saa vähän perspektiiviä.
En tainnutkaan omasta taustastani vielä kauheasti kertoa, eli voisin siitä vähän raapustaa. Olen siis itse 27-vuotias, mieheni on 32 ja meillä on yksi 1,5-vuotias poika, jota hoidan vielä kotona. Minulla on vielä opinnot hieman kesken, mutta toivottavasti saisin hommat pakettiin ennen, kuin tämä uusi tulokas syntyy. Työpaikkaa minulla ei ole, ja tarkoitus olisi rueta yrittäjäksi, sitten jossain vaiheessa. Itselleni perhe on se tärkein, enkä ole mitenkään urakeskeinen. Voi jopa olla, että kunhan lapsiluku on täynnä, lähden opiskelemaan ihan uutta alaa, sillä tällä hetkellä työnäkymät tällä koulutuksella eivät ole mitkään ihan parhaat...mutta katsellaan kuinka käy! :) Nyt vain nautiskelen, kun saan olla pojan kanssa kotona.
Mites, onko kenelläkään vahvaa tunnetta tulevan lapsen sukupuolesta? Itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että toinen poika on tulossa, mutta katsotaan muuttuuko mieli jossain vaiheessa... :D
Tiina^
Näppärä viestien naputtelija
mulla on oireet niin samanlaiset, että oon varma toisesta pojasta! :D
mä oon 25, mies täyttää 29 ja meillä on vuoden vanha poika :)
kodissa asustelee myös 2v kääpiöluppakorvakani! :)
Oon käynyt lukion ja valmistunut ammattikorkeakoulusta restonomiksi
2009, pääsin heti töihin ja nyt oon pojan kanssa kotona. :)
mä oon 25, mies täyttää 29 ja meillä on vuoden vanha poika :)
kodissa asustelee myös 2v kääpiöluppakorvakani! :)
Oon käynyt lukion ja valmistunut ammattikorkeakoulusta restonomiksi
2009, pääsin heti töihin ja nyt oon pojan kanssa kotona. :)
Hei!
Uskaltaudun mukaan kirjoittamaan :) Jos omat laskut pitaa paikkaansa, olen rv 5.
Marraskuinen tuulimuna saikyttelee viela sen verran mielessa, etta en ole edes viela varannut ultraa. Jospa ens viikolla sitten! Raskausoireilua kylla riittaa; etoo, heikottaa ja vasyttaa jatkuvasti...
Taytin just vuoden alussa 30v ja olen kohta 2v pojan aiti. Asun Usassa (siksi puuttuu pisteet ä ja ö :n paalta). ;)
Onnea matkaan meille kaikille!
Moi! 
Täällä ilmoittautuu mukaan ryhmään kohta 25-vuotias odottaja Vantaalta. Perheeseen kuuluu lisäksi avomies ja 1v 2kk:n ikäinen poika. :) Jos olen laskenut oikein, niin LA pitäisi olla 31.12.2012. :D Mutta saa nähdä, mihin se sitten ultran myötä asettuu.
Viime viikoilla testailin haaleaa viivaa, ja tänään sitten uskoin lopulta testin tuloksen. :) Lapsille tulisi ikäeroa n. 1v 11kk.
Täällä ilmoittautuu mukaan ryhmään kohta 25-vuotias odottaja Vantaalta. Perheeseen kuuluu lisäksi avomies ja 1v 2kk:n ikäinen poika. :) Jos olen laskenut oikein, niin LA pitäisi olla 31.12.2012. :D Mutta saa nähdä, mihin se sitten ultran myötä asettuu.
Viime viikoilla testailin haaleaa viivaa, ja tänään sitten uskoin lopulta testin tuloksen. :) Lapsille tulisi ikäeroa n. 1v 11kk.
Mitä enemmän teidän tarinoita täällä lukee, sitä suurempi ihme tämä oman lapsen saaminen vaan on. Tarkoitan yleensä, on niin monenlaisia esteitä joidenkin tiellä ja niin suurta onnea se sitten onnistuessaan tuo! Hienoa myös Maddela, että omanlaistesi vaikeuksien kautta sait väsytystaktiikalla miehesi toteuttamaan kanssasi haavettasi ;) Olen aika varma, ettei hän tule sitä empimisistään huolimatta katumaan!
Näinä muutamana päivänä viime torstain testien jälkeen mieliala on mennyt vuoristorataa, valitettavasti myös siellä paniikin ja ahdistuksen puolella...
Sitä ei aiheuta raskaus sinänsä, eikä edes hormonit, vaan juurikin em. elämäntilanteeni. Tuleva isä on elämäni mr Kohtalo, seurusteltiin vuosia sitten, mutta se päättyi myrskyisästi, nyt vain silloin tällöin tapailua. Klassinen nainen rakastuu renttuun -tarina, jossa olen aikoja sitten menettänyt uskoni ja myös toivoni minkään pysyvän ja vakaan parisuhteen merkityksessä. En ole vielä kertonut hänelle, aion kyllä lähipäivinä ja se jännittää kovasti. Hän tulee olemaan iloinen ja liikuttunut uutisesta, siitä olen varma, mutta luulen hänen ajattelevan sen tarkoittavan automaattisesti, että meistä tulee nyt sitten perhe. Minä en missään nimessä ole tässä vaiheessa siihen valmis hänen kanssaan, hänen elämänhallintansa tuntien. Tämän riskin olemme kuitenkin molemmat tietoisesti ottaneet, kun ehkäisykeinona on "varmat" päivät, mutta nyt kun tämä on oikeasti totta, realismi tietenkin astuu kovaa ja kolisten kuvaan.
Muuten on sitten malttamaton, epäuskoinen, hymyilevä, onnellinen olo. Tekisi hirmuisesti mieli kertoa omalle äidille, joka on ehtinyt jo sulattaa ajatuksen, ettei hänen esikoisensa sukua jatka. Pidättäydyn toistaiseksi näissä kaikista parhaissa ystävissä ja siskossa. Eka neuvola on varattu, ekaan ultraan on ihan kamalan pitkä aika, väsyttää, turvottaa, nipistelee, vakiojuttuja siis. Samalla jatkan muina naisina entisiä juttuja, valmistautumista toukokuun alun puolimaratonille ja kotona pientä pintaremonttia. Hartain toive sen lisäksi, että tuolla masussa kaikki menee hyvin on, että pystyisin nauttimaan jo tästä odotuksesta eli saataisiin sovittua Kohtalon kanssa asiat vauvan kannalta parhain päin.
Näinä muutamana päivänä viime torstain testien jälkeen mieliala on mennyt vuoristorataa, valitettavasti myös siellä paniikin ja ahdistuksen puolella...
Sitä ei aiheuta raskaus sinänsä, eikä edes hormonit, vaan juurikin em. elämäntilanteeni. Tuleva isä on elämäni mr Kohtalo, seurusteltiin vuosia sitten, mutta se päättyi myrskyisästi, nyt vain silloin tällöin tapailua. Klassinen nainen rakastuu renttuun -tarina, jossa olen aikoja sitten menettänyt uskoni ja myös toivoni minkään pysyvän ja vakaan parisuhteen merkityksessä. En ole vielä kertonut hänelle, aion kyllä lähipäivinä ja se jännittää kovasti. Hän tulee olemaan iloinen ja liikuttunut uutisesta, siitä olen varma, mutta luulen hänen ajattelevan sen tarkoittavan automaattisesti, että meistä tulee nyt sitten perhe. Minä en missään nimessä ole tässä vaiheessa siihen valmis hänen kanssaan, hänen elämänhallintansa tuntien. Tämän riskin olemme kuitenkin molemmat tietoisesti ottaneet, kun ehkäisykeinona on "varmat" päivät, mutta nyt kun tämä on oikeasti totta, realismi tietenkin astuu kovaa ja kolisten kuvaan.
Muuten on sitten malttamaton, epäuskoinen, hymyilevä, onnellinen olo. Tekisi hirmuisesti mieli kertoa omalle äidille, joka on ehtinyt jo sulattaa ajatuksen, ettei hänen esikoisensa sukua jatka. Pidättäydyn toistaiseksi näissä kaikista parhaissa ystävissä ja siskossa. Eka neuvola on varattu, ekaan ultraan on ihan kamalan pitkä aika, väsyttää, turvottaa, nipistelee, vakiojuttuja siis. Samalla jatkan muina naisina entisiä juttuja, valmistautumista toukokuun alun puolimaratonille ja kotona pientä pintaremonttia. Hartain toive sen lisäksi, että tuolla masussa kaikki menee hyvin on, että pystyisin nauttimaan jo tästä odotuksesta eli saataisiin sovittua Kohtalon kanssa asiat vauvan kannalta parhain päin.
Twin
Näppärä viestien naputtelija
Täällä myös ensimmäistä odotellaan, LA 1.12.2012.
Tänään on RV8+3 ja eilen oli eka neuvola. Seuraava käynti neuvolaan 1.6. mutta välissähän käydään kättärillä ultrassa ja verikokeissa. Tulisipa kutsu sinne pian! Miehellä on ollut pitelemistä etten ole mennyt jo yksityiselle alkuraskauden ultraan, niin kovasti tekisi mieli kurkistaa mitä sinne kuuluu. Jännittää onko kyydissä yksi vai kaksi itua koska oma kaksoseni sai myös kaksoset :)
Väsymys on ollut valtava ja nyt myös alaselkäkivut melkoiset, mutta pahoinvoinnilta olen onneksi säästynyt. Toisinaan alavatsalla on menkkamaisia tuntemuksia, niistä tiedän että kaikki on hyvin.
Onko muilla odottajilla kotona kissoja? Sain lähetteen toksoplasman vasta-ainetestiin mikä varmasti osaltaan helpottaa odotusaikaa. Jännitän vain miten mirrit suhtautuvat sitten uuteen tulokkaaseen koska ovat nyt melkoisia mamin vauvoja, joten mustasukkaisuutta voi olla luvassa. Aiotteko "valmentaa" lemmikkejänne muuttuvaan tilanteeseen?
Tänään on RV8+3 ja eilen oli eka neuvola. Seuraava käynti neuvolaan 1.6. mutta välissähän käydään kättärillä ultrassa ja verikokeissa. Tulisipa kutsu sinne pian! Miehellä on ollut pitelemistä etten ole mennyt jo yksityiselle alkuraskauden ultraan, niin kovasti tekisi mieli kurkistaa mitä sinne kuuluu. Jännittää onko kyydissä yksi vai kaksi itua koska oma kaksoseni sai myös kaksoset :)
Väsymys on ollut valtava ja nyt myös alaselkäkivut melkoiset, mutta pahoinvoinnilta olen onneksi säästynyt. Toisinaan alavatsalla on menkkamaisia tuntemuksia, niistä tiedän että kaikki on hyvin.
Onko muilla odottajilla kotona kissoja? Sain lähetteen toksoplasman vasta-ainetestiin mikä varmasti osaltaan helpottaa odotusaikaa. Jännitän vain miten mirrit suhtautuvat sitten uuteen tulokkaaseen koska ovat nyt melkoisia mamin vauvoja, joten mustasukkaisuutta voi olla luvassa. Aiotteko "valmentaa" lemmikkejänne muuttuvaan tilanteeseen?
LauraT
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä on 2 kissaa ja luovuin kissanhiekkalaatikon tyhjentämisestä.. mielelläni 
Meijä katit kyl huomas ensimmäisen raskauden kiehnäämällä ja muuttuivat molemmat sylivauvoiksi. Ja vähä jännitti et miten ottavat uuden tulokkaan, mut poitsun kanssa ku tultii kotii kissat oli ovella vastassa mut 2 metrin päässä. Kumpakaa ei kertaakaa menny sänkyy tai pojan sitterii vauvan päälle. Vanhempa kissoista päivysti sitterin vieressä koko ajan, jos poitsu alko itkee kissa tuli ilmottamaa ja meni takasin sitterin vieree. Nuorempi pyöri ympärillä vähän kauempaa, välillä kävi haistamassa varmaa tokas "joo siin se vielki on eikä meinaa lähtä" :D
Ei tarvinnu valmentaa mitenkää, kävi sinänsä hyvä tuuri kissojen kans. Kaverini nimittäin joutu luopumaa kissastaan ku hyökkäs saman tien vauvan sylii ja koitti ilmeisest napata kans. Ja myöhemmin oli sit nappaillukki vaikka lapsi ei ollu mitää tehny sille, ollu metrin päässä ni kissa oli tuntenu olonsa uhatuksi.
Meijä katit kyl huomas ensimmäisen raskauden kiehnäämällä ja muuttuivat molemmat sylivauvoiksi. Ja vähä jännitti et miten ottavat uuden tulokkaan, mut poitsun kanssa ku tultii kotii kissat oli ovella vastassa mut 2 metrin päässä. Kumpakaa ei kertaakaa menny sänkyy tai pojan sitterii vauvan päälle. Vanhempa kissoista päivysti sitterin vieressä koko ajan, jos poitsu alko itkee kissa tuli ilmottamaa ja meni takasin sitterin vieree. Nuorempi pyöri ympärillä vähän kauempaa, välillä kävi haistamassa varmaa tokas "joo siin se vielki on eikä meinaa lähtä" :D
Ei tarvinnu valmentaa mitenkää, kävi sinänsä hyvä tuuri kissojen kans. Kaverini nimittäin joutu luopumaa kissastaan ku hyökkäs saman tien vauvan sylii ja koitti ilmeisest napata kans. Ja myöhemmin oli sit nappaillukki vaikka lapsi ei ollu mitää tehny sille, ollu metrin päässä ni kissa oli tuntenu olonsa uhatuksi.
Moi Twin :)
Meillä on kotona kaks kissaa... Silloin kun tultiin E:n kanssa kotiin niin molemmat oli hieman ihmeissään. Sitten tämä "isinkissa" osoitti mieltään pariviikkoa, ennenkuin suostui tulemaan mun luo, vauvaa se ei mitenkään noteerannu. No, "äitinkissa" osoitti heti kiintymystä vauvaan. :) Aina kun E päästi pienenkin äänen oli kissa katsomassa mikä sillä on. :D Nyt kun E on jo melkein 6kk niin se jo ottaa kissoista kiinni, Isinkissa ei tykkää yhtään, on yrittänyt parikertaa purrakkin, mutta olen ennätänyt väliin. Äitinkissa tykkää vaikka E siltä "kiskoo" karvoja, se on kuin toinen äiti E:lle. :)
Itse en E:n raskaudessa saanut lähetettä minnekään toksoplasmatutkimukseen... Mutta meillä olikin sopimus mieheni kanssa että mä en kissojen vessoihin koske, mutta ei se välttämättä pelkäästään estä saamasta niitä toksoplasmoja...
Meillä on kotona kaks kissaa... Silloin kun tultiin E:n kanssa kotiin niin molemmat oli hieman ihmeissään. Sitten tämä "isinkissa" osoitti mieltään pariviikkoa, ennenkuin suostui tulemaan mun luo, vauvaa se ei mitenkään noteerannu. No, "äitinkissa" osoitti heti kiintymystä vauvaan. :) Aina kun E päästi pienenkin äänen oli kissa katsomassa mikä sillä on. :D Nyt kun E on jo melkein 6kk niin se jo ottaa kissoista kiinni, Isinkissa ei tykkää yhtään, on yrittänyt parikertaa purrakkin, mutta olen ennätänyt väliin. Äitinkissa tykkää vaikka E siltä "kiskoo" karvoja, se on kuin toinen äiti E:lle. :)
Itse en E:n raskaudessa saanut lähetettä minnekään toksoplasmatutkimukseen... Mutta meillä olikin sopimus mieheni kanssa että mä en kissojen vessoihin koske, mutta ei se välttämättä pelkäästään estä saamasta niitä toksoplasmoja...
Mymmeli-85
Vauhtiin päässyt keskustelija
Tervetuloa vaan kaikki uudet mukaan keskustelemaan! :) Ja onnittelut plussista!
Tässäkin taloudessa asustaa kissa. Esikoisen kanssa ei ole kummoisia ongelmia ollut. Alkuun kissa tuntui lähinnä pelkäävän poikaa, eikä nytkään yleensä mene pojan lähelle. Tosin saattaa johtua siitä, että poika yhdessä vaiheessa repi kissaa turkista, aina kun meidän vanhempien silmä vältti (ja sai kissan kiinni). Joitain naarmuja on pojan käsiin tullu, kun kissa on itseään puolustanu, mutta minä toisaalta ajattelen niin, että sitenpähän poika oppii, mitä kissalle voi tehdä ja mitä ei. Ollaan toki näytetty miten silitetään ja sanottu, ettei saa repiä.
Tuosta toksoplasmahommasta taisin silloin poikaa odottaessa lukea, että jos kissoja on ollu jo ennen raskaaksi tulemista, on todennäköistä, että sen on jo saanu, jolloin immuniteetti (tai mikä vasta-ainehomma onkaan) on jo muodostunut, eikä se siten enää ole ongelma. Mutta kyllä varmaan varovaisuus voi olla ihan hyvä asia. Minä tosin kyllä olen siivoillut kissan jälkiä ihan samaan tapaan, kuin aina ennenkin... :)
Hilla83: Hienoa, että siellä on kaikki hyvin! :) Itsekin tekisi mieli mennä varhaisultraan, mutta koitan jaksaa odottaa np-ultraan asti... :D
Tässäkin taloudessa asustaa kissa. Esikoisen kanssa ei ole kummoisia ongelmia ollut. Alkuun kissa tuntui lähinnä pelkäävän poikaa, eikä nytkään yleensä mene pojan lähelle. Tosin saattaa johtua siitä, että poika yhdessä vaiheessa repi kissaa turkista, aina kun meidän vanhempien silmä vältti (ja sai kissan kiinni). Joitain naarmuja on pojan käsiin tullu, kun kissa on itseään puolustanu, mutta minä toisaalta ajattelen niin, että sitenpähän poika oppii, mitä kissalle voi tehdä ja mitä ei. Ollaan toki näytetty miten silitetään ja sanottu, ettei saa repiä.
Tuosta toksoplasmahommasta taisin silloin poikaa odottaessa lukea, että jos kissoja on ollu jo ennen raskaaksi tulemista, on todennäköistä, että sen on jo saanu, jolloin immuniteetti (tai mikä vasta-ainehomma onkaan) on jo muodostunut, eikä se siten enää ole ongelma. Mutta kyllä varmaan varovaisuus voi olla ihan hyvä asia. Minä tosin kyllä olen siivoillut kissan jälkiä ihan samaan tapaan, kuin aina ennenkin... :)
Hilla83: Hienoa, että siellä on kaikki hyvin! :) Itsekin tekisi mieli mennä varhaisultraan, mutta koitan jaksaa odottaa np-ultraan asti... :D
joulukuinen
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka! Täällä ilmottautuisi mukaan keskusteluihin tänä vuonna 21 täyttävä nuori nainen. Mieheni on 20 ja meillä on 15kk ihana ja mahdottoman vilkas tyttö! Toista "teimme" vuoden alusta, mutta pitkien kietojeni vuoksi, ei ehtinyt kiertoja olla kuin kaksi, kun 11. 4 testasin elämäni toisen plussan. Täällä ollaan oltu plussauksen jälkeen onnesta sekaisin, mutta silti hieman varpaillaan. Ultrasimme lääkärissä jo kerran, mutta viikot oli liian varhaisia vanhoille laitteille. ja ei näkynyt kun haileesti jotain ja laajentunut kohtu. Ensi viikolla uudestaan. Viikkoja kasassa siis n. 7! Mutta ihanaa odotusta kaikille ja toivotaan että kaikilla menee odotus mukavasti <3
Nannukka
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä odotellaan myös ensimmäistä vaavelia hermot ajoittain ihan riekaleina. Toivottu vaavi on ja itseasiassa ihan ensimmäisestä "kunnon yrityksesta" tärppäsi. Se tässä saakin hermoilemaan. Paitsi että joka suunnalta pelotellaan tuulimunilla ja keskenmenoilla, saa myös helppo alku hermoilemaan tyyliin "pakko-tässä-jonkun-on mennä-vielä-vikaan. 
Sitä yrittää sitten vain itseään rauhoitella positiivislla mantroilla. Ukko hyppii vielä pahemmin seinille, jos mahdollista.
Sitä on toisaalta hauskaa seurata..! Odottaa niin innolla vaavelia, että ei meinaa housuissaan välillä pysyä. Mutta onhan se mukavaa, kun toinen illalla nukkumaan mentäessä silittää hellästi minua masusta. 
En ole kovin hyvin perillä näistä odotusasiosta ja terveyskeskuksista yms. saanut välillä niin nuivaa kohtelua, etten ole ihan innolla ollut sinne soittelemassa. Pe ta ma ajattelin soittaa neuvolaan, lienee ihan hyvä aika..?
Iloista odotusaikaa kaikille plussanneille ja plussatuulia kaikille sitä toivoville!
Sitä yrittää sitten vain itseään rauhoitella positiivislla mantroilla. Ukko hyppii vielä pahemmin seinille, jos mahdollista.
Sitä on toisaalta hauskaa seurata..! Odottaa niin innolla vaavelia, että ei meinaa housuissaan välillä pysyä. Mutta onhan se mukavaa, kun toinen illalla nukkumaan mentäessä silittää hellästi minua masusta. En ole kovin hyvin perillä näistä odotusasiosta ja terveyskeskuksista yms. saanut välillä niin nuivaa kohtelua, etten ole ihan innolla ollut sinne soittelemassa. Pe ta ma ajattelin soittaa neuvolaan, lienee ihan hyvä aika..?
Iloista odotusaikaa kaikille plussanneille ja plussatuulia kaikille sitä toivoville!
Twin
Näppärä viestien naputtelija
Nojuu, kissanvessan siivousta ei kyllä ole ikävä, nyt kun on hyvä syy jättää se miehen hommaksi! Mitä nyt siitä täytyy muistutella jatkuvasti että hoitaa sen myös :)
Meillä toinen kissa on todella tottunut lapsien käsittelyyn ja antaa ihmeenkin kiltisti retuuttaa itseään. Tykkää tosin ihmisistä niin paljon että tulee nukkumaan naamalle joten tähän täytyy keksiä sitten ratkaisu. Toinen kissa taas pelkää lapsia ja kiertää varmasti uuden otuksen aluksi kaukaa.
Meillä toinen kissa on todella tottunut lapsien käsittelyyn ja antaa ihmeenkin kiltisti retuuttaa itseään. Tykkää tosin ihmisistä niin paljon että tulee nukkumaan naamalle joten tähän täytyy keksiä sitten ratkaisu. Toinen kissa taas pelkää lapsia ja kiertää varmasti uuden otuksen aluksi kaukaa.
PupuL
Jostain jotain jo tietävä
Plussasin kunnon punasen viivan tänä aamuna, ei eppäilystäkään!Neuvola-aikaa jo varrailen ja oottelen sieltä nyt puhelua. Ihan onnessani oon, ja isäntä kans! Jouluvauvaa ootellesa
Tokihan täsä on vielä palijo vaaroja matkan varrella, mutta annan itteni iloita jo nyt!
Neuvola-aikaa jo varrailen ja oottelen sieltä nyt puhelua. Ihan onnessani oon, ja isäntä kans! Jouluvauvaa ootellesaTokihan täsä on vielä palijo vaaroja matkan varrella, mutta annan itteni iloita jo nyt!salmiakkisisu
Satasella mukana keskusteluissa
HEI!
Minä hiivin vielä jälkijunassa mukaan porukkaan. Plussatestin tein perjantaina, kun oireet alkoi olla melko selviä. Plussaa oli, ihme kyllä! La olisi jossakin 20.12 tienoilla. En oikein muista edellisiä kuukautisia ja kiertokin on epäsäännöllinen.
Perheeseemme kuuluu kaksi poikaa (-06 ja -07). Eka lapsi on saanut alkunsa ivF:llä lukuisten vuosien yrittämisen ja lapsettomuushoitojen jälkeen. Toinen raskaus alkoi sitten heti perään. Kaksi ihanaa poikaa olemme saaneet ja heistä olemme tosi ennellisia. Kolmannesta emme enää uskaltaneet haaveillakaan. Rankat vauvavuodet veivät musta kyllä mehut, koska molemmat poikamme huusivat yötä päivää noin 1 1/5-vuotiaaksi asti. Valvoin siis putkeen noin 3 vuotta. Nyt pojat ovat jo isompia sekä hyvin nukkuvia :) Kolmannelle annettiin lupa tulla noin vuosi sitten ja tässä sitä nyt ollaan, jouluvauvaa odottamassa.
Neuvola on toukokuun lopussa ja ultra kesäkuun alussa. Suurimmaksi osaksi raskaus tuntuu epätodelliselta. Kai se vaan on pakko uskoa, kun kaiken aikaa on hieman etova olo.
Minä hiivin vielä jälkijunassa mukaan porukkaan. Plussatestin tein perjantaina, kun oireet alkoi olla melko selviä. Plussaa oli, ihme kyllä! La olisi jossakin 20.12 tienoilla. En oikein muista edellisiä kuukautisia ja kiertokin on epäsäännöllinen.
Perheeseemme kuuluu kaksi poikaa (-06 ja -07). Eka lapsi on saanut alkunsa ivF:llä lukuisten vuosien yrittämisen ja lapsettomuushoitojen jälkeen. Toinen raskaus alkoi sitten heti perään. Kaksi ihanaa poikaa olemme saaneet ja heistä olemme tosi ennellisia. Kolmannesta emme enää uskaltaneet haaveillakaan. Rankat vauvavuodet veivät musta kyllä mehut, koska molemmat poikamme huusivat yötä päivää noin 1 1/5-vuotiaaksi asti. Valvoin siis putkeen noin 3 vuotta. Nyt pojat ovat jo isompia sekä hyvin nukkuvia :) Kolmannelle annettiin lupa tulla noin vuosi sitten ja tässä sitä nyt ollaan, jouluvauvaa odottamassa.
Neuvola on toukokuun lopussa ja ultra kesäkuun alussa. Suurimmaksi osaksi raskaus tuntuu epätodelliselta. Kai se vaan on pakko uskoa, kun kaiken aikaa on hieman etova olo.
mamakiia81
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä onnellinen ensiodottaja ilmoittautuu joukkoon! 16.4. tein positiivisen raskaustestin kun kuukautiset olivat 2 pvää myöhässä. Selvät kaksi viivaa tuli näkyville ja olo oli hysteerisen epätodellisen onnellinen. Loppuviikosta kävin vielä lääkärissä verikokeessa varmistuttamassa asian, ja raskaushormonien määrästä päätellen 5rv oli menossa. Olen tällä hetkellä Etelä-Amerikassa joten vähän hakusassa miten täällä neuvolat, ultrat ym. toimii ja omakustanteiseksi menee kaikki, kun matkavakuutus ei korvaa. Tulevan lapsen isä on myös täältä ja vähän huolettaa miten asiat tulevat menemään, kun meillä ei ole parisuhdetta takana kuin muutama kuukausi. Mutta silti, tämä vauvauutinen on jotain aivan mahtavaa! Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Täällä kanssa yksi porukkaan lisää. Mietin liitynkö marraskuisiin vai joulukuisiin, kun LA on 8.12., mutta koska kyseessä kaksoset, niin synnytys tapahtuu viim. 7.11. Mukavampi kuitenkin ehkä kulkea tämän porukan mukana, kun raskaus on samassa vaiheessa. Tosiaan eilen käytiin varhaisultrassa katsomassa olisiko kaikki hyvin joulukuisen keskenmenon jälkeisen pelon siivittämänä. Kaikki oli sitten paremmin kuin hyvin, meinasin laverilta pudota kun ultraaja ilmoitti että "täällä onkin sitten kaksi". Alkujärkytyksestä selvittyämme on uutinen mitä ihanin. Esikoinen on nyt 1v3kk, joten hommaahan meillä tulee riittämään naapureillekin asti ja KAIKKI asuntoa myöten menee uusiksi. Hirmuisesti onnea kaikille raskautuneille! :)