Hei vaan kaikille ja onnittelut tuleville joulumammoille!
Olen käynyt lueskelemassa täälä juttuja vähän väliä ja ehkäpä liityn joukkoon, luulisin ainakin niin. La tein raskaustestin, silloin 3+3 muttei tullut edes haamua, olihan se aikaista.. Minulla on reilu 2 vuotias tytär josta tein aikanani juuri samaan aikaan testin ja sain haamujen haamun, haaleahkon viivan näki tietyssä valossa ja kaverini sanoikin että näet viivan kun haluat nähdä, hän ei näe mitään
Mutta luulen silti olevani raskaana ja teenkin huomenna toisen testin 3+6, kunhan tuo saapunee postista iltapäivällä. Oireita joitain on: väsynyt, paineen tunne alavatsalla, finnejä ziljoona, "keltavuotoa", kuukautiset myöhässä nyt päivän/pari, minulla ollut kkkierto 24-26 joten tuota heittoa on. Mutta siis eilen olisi pitänyt viimeistään kk alkaa. Kuukautiskipuilua oli ovulaation jälkeen reilun viikon, nyt nippailee välillä vatsasta mut ei ole sellaista selvää kuukautiskipua. La on about 10.12 sikälimikäli raskaana olen. Yksin olen tyttäreni kanssa ollut aina, hänen isänsä kanssa asia sovittiin aikanaan, hän ei halunnut isäksi. Ja yksin olen nytkin, 1,5v ei ole ollut mitään sänkyhommia ja nyt olin laivalla (kerran vuoteen olen koittanut saada vapaapäivän + yön, ollaan aina tytön kanssa kaksin jokapaikassa..) ja.. tämä taimi ( jos nyt on taimea) sai alkunsa. Miestä en tunne, en tiedä edes hänen nimeään..
Hän esitteli itsensä kyllä baarissa enkä nimeä kuullut, iltaa sitten yhdessä vietettiin ja aamuyön hiljaisina tunteina en sitten kehdannut kysyä hänen nimeään uudestaan, emmekä nähneet sen koommin enään.. En tod ole ylpeä käytöksestäni ja mietinkin kovasti mitä tehdä, mikä olisi järkevintä. Miten selittää asiaa taas suvulle jos raskaus jatkuu, aborttia en usko että kykenisin tekemään. Tiedän kyllä muutamia äitejä jotka ovat yksin useammankin lapsen kanssa, olleet aina yksin ja hyvin ovat jaksaneet. Helppoa se ei ole, ei varmasti, mutta minullakin on apua tarvittaessa saatavilla jos tarvitsen, kunhan kysyy. Tarinani kuulostaa varmasti hurjalta monen korvaan, mutta tätä ei ole suunniteltu millään tavoin. Olen enemmän kuin iloinen tyttärestäni, en ole päivääkään katunut päätöstä pitää hänet yksinäni kun hänen isänsä sanoi ettei halua millään tavalla isäksi. Uskoisin tyttäreni olevan iloinen myös sisaruksesta. Kamalaa selittelyä teille ja itselleni
Ja hitusen ennenaikaistakin mietintää, päässä pyörii nyt vain niiiiin paljon asioita ja tuntuu helpottavalta purkaa niitä johonkin. Vahva olo kumminkin on raskaudesta.. No, kenties huominen vähän selventää asioita!
Hyviä vointeja kaikille, toivottavasti pahimmat pahoinvoinnit jne ei tulisi kellekkään ja saisi täysillä vain nauttia raskaudesta! Luntaa tulla tupruttaa, koittaa lannistaa kevätmieltä. Toivottavasti lumet sulaisi pian ja saisi taas nauttia aurinkoisista kevätpäivistä! Hyvää kevään- ja masun kasvamisen odotusta!!!!