Puapru: Mullakin menis alas etenkin hedelmiä vaikka kuinka! Ja yleensä ottaen kaikki raikkaat maut, appelsiinituoremehusta lähtien ja myös kaikki maitotuotteet maistuu hyvälle. Tein rahkaakin yks päivä ja ah, miten hyvältä maistui! Muutenkin tuollaset "sileät" ruuat, niinku sosekeitot, puurot jne, tuntuu kaikkein miellyttävimmiltä. Lihaa tosiaan ei samalla lailla tee mieli, eikä yleensäkään kovasti pureskeltavia ruokia. Mullakin on ollut jotain crackereita autossa varalta, jos alkaa tulemaan ikävä olo, niin on jotain mitä syödä siellä.
Ensikertalaiset
- Ketjun aloittaja puapru
- Aloituspäivämäärä
Hei, pitääpä minunkin alkaa ostelemaan noita mammafarkkuja. Painoa ei ole kiloissa tullut lisää mutta turvotusta löytyy, en ole pystynyt laittamaan ainakaan pariin viikkoon farkuista nappia kiinni ja vetoketjukin tekee mieli avata varsinkin istuessa. Että ehkä parempi jos paidan alta välillä vilkkuu vähän resoria kuin että joku näkee että minulla on housut auki..... ;)
Ovat kyllä hyvin hinnoissaan lyhytkäyttöisiksi vaatteiksi, eli varmaan Hennesiltä tai onkos Zaralla Suomessa mammaosastoa?
Oireista on jäljellä väsymys enää, johtuen alhaisesta hemoglobiinistani(sukuvika), ja on vähän huolettanut että toivottavasti siellä nyt vielä on joku.. 12 viikkoa tulee täyteen alkuviikosta, ja perjantaina on sitten np-ultra. Jos siellä on kaikki hyvin niin sitten en toivottavasti enää hermoile!
Ovat kyllä hyvin hinnoissaan lyhytkäyttöisiksi vaatteiksi, eli varmaan Hennesiltä tai onkos Zaralla Suomessa mammaosastoa?
Oireista on jäljellä väsymys enää, johtuen alhaisesta hemoglobiinistani(sukuvika), ja on vähän huolettanut että toivottavasti siellä nyt vielä on joku.. 12 viikkoa tulee täyteen alkuviikosta, ja perjantaina on sitten np-ultra. Jos siellä on kaikki hyvin niin sitten en toivottavasti enää hermoile!
Lav
Silmät suurina ihmettelijä
Mietin tuos, että ne henkkamaukan eräät mamma farkut, missä se resoriosa näyttää ihan paidalta, vois olla aika hyvät eikä tarvis ihan heti paljastaa tätä.
Huomasin ite tuos äsken kun ängin farkkui, vissiin viikon tai kahen jälkeen päälle niin hieman tiukkaa tekee :D
Huomasin ite tuos äsken kun ängin farkkui, vissiin viikon tai kahen jälkeen päälle niin hieman tiukkaa tekee :D
Mä olen päässyt aika helpolla, oireina ollut lähinnä vaihtelevaa väsymystä ja mielialan vaihteluita. Pari viikkoa sitten ja taas tällä viikolla hieman pahempana tuli huono olo jos ei parin tunnin välein syönyt jotain. Tällä viikolla kova nälkä tuli nopeasti ja jos ei syönyt, rupesi heti yököttämään. Myös esim. Hius suussa aiheuttaa heti yökkimistä. Kertaakaan en ole kuitenkaan oksentanut. Painoni on kuitenkin pudonnut..? Ekassa neuvolassa pari kiloa alle normi painoni ja taas pari kiloa neuvolan jälkeen, vaikken siis ole voinut pahoin..? Onko muilla ollut samanlaista?
Mahaa turvottaa välillä ja taisin tällä viikolla jo saada ensimmäisen epäilevän katseen, mutta esim normi housut ei vielä kiristä yhtään. Isommat rintaliivit jouduin kuitenkin jo hankkimaan, ei enää vanhat oikein istuneet laisinkaan.
Ultra olisi parin viikon päästä, sitä kovasti odotellaan. Vaihdan töissä samaan aikaan osastoa ja meinasin, että olisin ultran jälkeen jo kertonut töissä. Eipähän tarvitse vanhojen työkavereiden sitten arvuutella että onko vai eikö ole. :D
Hei!
Olen 38-vuotias ensikertalainen. Mukavaa kun löysin tämän foorumin :)
Aika tuore suhde takana, mutta silti yritystä raskaaksi tuloon oli jo yhteisellä päätöksellä, ihan tuon ikäni takia... Ja vihdoinkin kun löysin sellaisen miehen, jonka kanssa haluan perustaa perheen.
Jännittää jotenkin vieläkin vaikka viime viikolla np-ultrassa kaikki oli hyvin, samoin lääkärillä käydessä.
Oli se mahtava tunne kun näki ultrassa pienokaisen liikkuvan.
Mammavaatteita tässä tarvitsee alkaa miettiä tosissaan hankittavaksi, kun kaikki alkavat puristaa/ahdistaa, varsinkin farkut.
Muuten olen voinut hyvin, ei ole ollut pahoinvointia, mitä nyt joku haju on tuottanut pientä kuvotusta.
12+3
Olen 38-vuotias ensikertalainen. Mukavaa kun löysin tämän foorumin :)
Aika tuore suhde takana, mutta silti yritystä raskaaksi tuloon oli jo yhteisellä päätöksellä, ihan tuon ikäni takia... Ja vihdoinkin kun löysin sellaisen miehen, jonka kanssa haluan perustaa perheen.
Jännittää jotenkin vieläkin vaikka viime viikolla np-ultrassa kaikki oli hyvin, samoin lääkärillä käydessä.
Oli se mahtava tunne kun näki ultrassa pienokaisen liikkuvan.
Mammavaatteita tässä tarvitsee alkaa miettiä tosissaan hankittavaksi, kun kaikki alkavat puristaa/ahdistaa, varsinkin farkut.
Muuten olen voinut hyvin, ei ole ollut pahoinvointia, mitä nyt joku haju on tuottanut pientä kuvotusta.
12+3
Tervetuloa Kat-ja! Mukavaa saada muitakin "vähän vanhempia" ensikertalaisia mukaan. Itse olen 36v (vauvan syntyessä 37v.). Meillä takana n. 2,5 vuotta kestänyt suhde ja hetken kesti mullakin, että löysin miehen jonka kanssa haluan perheen perustaa. Hyvää kannatti odottaa :)
Wow
Näppärä viestien naputtelija
Ilmoittaudun minäkin mukaan! Viikolla 11 mennään ja la on siis aivan syyskuun lopussa. Ollaan avomieheni kanssa hieman kolmenkympin molemmin puolin ja molempien esikoista odotellaan. Raskaus oli "vahinko" (niin vahinko kun se aikuisilla, parisuhteellisilla ihmisillä vaan voi olla :D) ja aika iso shokki. Olimme tosiaan ehtineet käydä jo useita vuosia pohdintaa siitä, että haluammeko lapsia ollenkaan. Asia päätettiin meidän puolestamme, onneksi! Mies tottui ajatukseen huomattavasti nopeammin kuin minä. Alkujärkytyksen jälkeen totuin minäkin ajatukseen ja tällä hetkellä en voisikaan olla muuta kun onnellinen tilanteesta. Elämä siis hymyilee - alkuraskauden järkyttävästä väsymyksestä huolimatta.
Lav
Silmät suurina ihmettelijä
Tervetuloa Kat-ja ja Wow joukkoomme :)
Ite täällä onnessani odottelen ultraa, jonka vihdosta viimein sain keskiviikolle :) Kauheeta pahoinvointii aamusin, terkkari sanokin että hyvä merkki vaan. Kauheeta kuinka tuo mieheni oikein on täpinöissään ja kuitenkin kauhuissaan kun pelkää keskenmenoa. Mutta eiköhän tämä tästä.
Ite täällä onnessani odottelen ultraa, jonka vihdosta viimein sain keskiviikolle :) Kauheeta pahoinvointii aamusin, terkkari sanokin että hyvä merkki vaan. Kauheeta kuinka tuo mieheni oikein on täpinöissään ja kuitenkin kauhuissaan kun pelkää keskenmenoa. Mutta eiköhän tämä tästä.
Sirie
Jostain jotain jo tietävä
Heippa kaikki! :)
Täällä kanssa yksi ensikertalainen porskuttaa viikoilla 13+2 :)
Helpolla olen oireiden kanssa päässyt, alussa (viikoilla n.4-6) oli ihan tajutonta väsymystä ja olin kireä kuin viulun kieli (poikaystävä raukkaa ;/), mutta pahoinvoinnilta olen säästynyt, mitä nyt välillä vähän kuvotti, mut sekin meni ohi ku haukkasin jotain pientä purtavaa. :) Nyt kuitenki väsymys ja mielialanvaihtelut on jo jääny reilu muutama viikko siitten taakse :)
Ja ai niin, itse olen siis 21v ja poikaystäväni 29v ja kummatkin ollaan ensikertalaisia. Ollaan kovin innoissamme uudesta tulokkaasta...tai ainakin minä olen ;D Ei vaan, kyllä poikaystävänikin on innoissaan, mutta ei touhota asiasta IHAN niin paljoa kuin minä :D
Tsemppiä kaikille odottajille! :) Kiva kuulla muidenkin tarinoita odotuksesta! :)
Täällä kanssa yksi ensikertalainen porskuttaa viikoilla 13+2 :)
Helpolla olen oireiden kanssa päässyt, alussa (viikoilla n.4-6) oli ihan tajutonta väsymystä ja olin kireä kuin viulun kieli (poikaystävä raukkaa ;/), mutta pahoinvoinnilta olen säästynyt, mitä nyt välillä vähän kuvotti, mut sekin meni ohi ku haukkasin jotain pientä purtavaa. :) Nyt kuitenki väsymys ja mielialanvaihtelut on jo jääny reilu muutama viikko siitten taakse :)
Maha sen sijaan paisuu ja tuntuu, et on kokoajan nälkä! Lempparifarkut puristaa niin et ainoastaan sukkahousut, mekko tai collarit tuntuu mukavalta päällä --> taitaa olla mammahousujen aika kohta ;)
Ja ai niin, itse olen siis 21v ja poikaystäväni 29v ja kummatkin ollaan ensikertalaisia. Ollaan kovin innoissamme uudesta tulokkaasta...tai ainakin minä olen ;D Ei vaan, kyllä poikaystävänikin on innoissaan, mutta ei touhota asiasta IHAN niin paljoa kuin minä :D
Tsemppiä kaikille odottajille! :) Kiva kuulla muidenkin tarinoita odotuksesta! :)
Sirie
Jostain jotain jo tietävä
Ohho, tulipa isolla teksti :O
Heippa kaikki! :)Sirie kirjoitti:
Täällä kanssa yksi ensikertalainen porskuttaa viikoilla 13+2 :)
Helpolla olen oireiden kanssa päässyt, alussa (viikoilla n.4-6) oli ihan tajutonta väsymystä ja olin kireä kuin viulun kieli (poikaystävä raukkaa ;/), mutta pahoinvoinnilta olen säästynyt, mitä nyt välillä vähän kuvotti, mut sekin meni ohi ku haukkasin jotain pientä purtavaa. :) Nyt kuitenki väsymys ja mielialanvaihtelut on jo jääny reilu muutama viikko siitten taakse :)
Maha sen sijaan paisuu ja tuntuu, et on kokoajan nälkä! Lempparifarkut puristaa niin et ainoastaan sukkahousut, mekko tai collarit tuntuu mukavalta päällä --> taitaa olla mammahousujen aika kohta ;)
Ja ai niin, itse olen siis 21v ja poikaystäväni 29v ja kummatkin ollaan ensikertalaisia. Ollaan kovin innoissamme uudesta tulokkaasta...tai ainakin minä olen ;D Ei vaan, kyllä poikaystävänikin on innoissaan, mutta ei touhota asiasta IHAN niin paljoa kuin minä :D
Tsemppiä kaikille odottajille! :) Kiva kuulla muidenkin tarinoita odotuksesta! :)
Lav
Silmät suurina ihmettelijä
Sirie tervetuloa! :)
Itse kävin tänään tosiaan siel ultrassa, kohdusta löytyi vain 1-2 ml lapsivettä eikä muuta. : ( Totesi, että munasarjat on hyvät ja näin. Mutta tosiaan kesken meni niiden vuotojen alkaessa. Ei tässä voi muuta sanoa kun, että onnea teille vauvamasujen kanssa. Itse täältä poistun ja katselen jos tän vuoden puolella viel tärppäis.
Itse kävin tänään tosiaan siel ultrassa, kohdusta löytyi vain 1-2 ml lapsivettä eikä muuta. : ( Totesi, että munasarjat on hyvät ja näin. Mutta tosiaan kesken meni niiden vuotojen alkaessa. Ei tässä voi muuta sanoa kun, että onnea teille vauvamasujen kanssa. Itse täältä poistun ja katselen jos tän vuoden puolella viel tärppäis.
Ilmoittaudunpa minäkin mukaan :) Ikää on 33 v., mieheni on 43-v. Kummatkin ollaan ensikertalaisia. Suhteemme on melko tuore, ollaan tunnettu reilun vuoden ajan, josta yhdessä on asuttu viimeisen puolen vuotta. Kihloihin mentiin juuri ennen raskausuutisia.
Nyt viikkoja on 12+5, tänään käytiin np-ultrassa. Pikkuasukilla on kaikki hyvin, kovasti siellä kuvaruudussa kädet ja jalat heilui :) Pikkuinen on meille kovin odotettu ja toivottu.
Nyt viikkoja on 12+5, tänään käytiin np-ultrassa. Pikkuasukilla on kaikki hyvin, kovasti siellä kuvaruudussa kädet ja jalat heilui :) Pikkuinen on meille kovin odotettu ja toivottu.
Tervetuloa Sirie, tuike-80 ja Kunusiini!
Pahoittelut Lav ja voimia!
Minulla on tänään iltapäivällä neuvolalääkärille aika. On sitä jo odottukin! Ensimmäinen neuvola oli niin aikaisin, kun omien laskujen mukaan 6+viikolla, vaikka neuvola kuukautisten mukana laskikin 7+viikoksi. Silloin sain sen lähetteen ns. mielenrauhaultraan, kun takana on viime vuodelta sekä keskenmeno että tuulimunaraskaus ja siinä ultrassahan viikot tarkentuivat, oli vain päivän heitto siihen, mitä itse olin laskeskellut. Mutta nyt kun mennään jo 11+5 niin edellisestä käynnistä tuntuu olevan ikuisuus!!! Jos olen käsittänyt oikein, niin tänään neuvolassa olisi tarkoitus kuunnella sydänääniä <3 Toivottavasti kaikki on hyvin ja kuuluu vahva pulssi! Ja sitten miehen kanssa mietittiin, että koska hän ei pääse neuvolaan mukaan, niin illalla voisimme yrittää kotidopplerillakin saada äänet kuulumaan, että hänkin ne kuulisi. Ja kun tietäisi mistä kohti alkaisi niitä etsiä.
Pahoittelut Lav ja voimia!
Minulla on tänään iltapäivällä neuvolalääkärille aika. On sitä jo odottukin! Ensimmäinen neuvola oli niin aikaisin, kun omien laskujen mukaan 6+viikolla, vaikka neuvola kuukautisten mukana laskikin 7+viikoksi. Silloin sain sen lähetteen ns. mielenrauhaultraan, kun takana on viime vuodelta sekä keskenmeno että tuulimunaraskaus ja siinä ultrassahan viikot tarkentuivat, oli vain päivän heitto siihen, mitä itse olin laskeskellut. Mutta nyt kun mennään jo 11+5 niin edellisestä käynnistä tuntuu olevan ikuisuus!!! Jos olen käsittänyt oikein, niin tänään neuvolassa olisi tarkoitus kuunnella sydänääniä <3 Toivottavasti kaikki on hyvin ja kuuluu vahva pulssi! Ja sitten miehen kanssa mietittiin, että koska hän ei pääse neuvolaan mukaan, niin illalla voisimme yrittää kotidopplerillakin saada äänet kuulumaan, että hänkin ne kuulisi. Ja kun tietäisi mistä kohti alkaisi niitä etsiä.
Eleanora: Me saatiin sydänäänet kuuluviin kotidopplerilla kun olin nähnyt neuvolassa mistä kohtaa niitä pitää etsiä ja miltä niiden pitää kuulostaa :) Ennen neuvolaa etsittiin ihan väärästä kohdasta ja myös vääränlaisia ääniä... amatöörejä kun ollaan näin ensimmäisen kohdalla.
Täällä kans ensikertalainen! Ikää 26-vuotta ja nyt menossa ultran mukaan 12+0. Kova vauvakuume oli vuoden ajan ja puhuttiin miehen kanssa paljon lapsista ja sain tartutettua häneen kuumeen kans. Aloitettiin marraskuussa yritys ja tammikuussa jo plussattiin. :)
Jännittää kovasti. Kirjoitan Lily.fi:ssä odotusblogia nimeltään Silkkitassun päiväunet ja sinne kirjailen ylös tuntemuksiani ja ajatuksia ahkerasti.