Ensikertalaiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puapru
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei, täällä raskauden vuoksi hieman jännittynyt, mutta todella onnellinen ensikertalainen! Ikää on 23-vuotta ja nyt porskutellaan viikoilla 12+6. Muutamia viestejä olen jo eri keskusteluihin laittanut, mutta torstaisen nt-ultran tuoman mielenrauhan vuoksi uskaltauduin tänne hieman itsestäni kertomaan. Raskaus on tähän asti sujunut todella hyvin väsymystä lukuunottamatta, ja esim. pahoinvoinnista en ole kärsinyt ollenkaan. Ihanaa jatkuvaa raskausaikaa kaikille! :)
 
Täällä on myös ensimmäisen odottelija, ikää pian 31 v. ja miehellä n. pari vuotta enemmän. 
Viikkoja menossa tällä hetkellä 13+4, ultrassa käytiin viikko sitten, ja siellähän se ölliäinen pomppi! 
Kamalasta pahoinvoinnista olen kärsinyt varmaan n. kuukauden, kotona on ihan hyvä, mut töissä laatta lentää vähintään kaks kertaa päivässä. Toivottavasti pian jo helpottaa. Ei jaksais.
 
Tervetuloa Tiupiu, Qevna ja Emmailona! Mukava kun olette tulleet mukaan keskusteluun :) Kävinkin jo katselemassa Qevnan blogia, oon ihan koukkuuntunut suurin piirtein samoissa menevien naisten raskausblogeihin :) Toivottavasti Tiupiun pahoinvointi kohta helpottaisi! Eikös näillä viikoilla monen kohdalla ala pahoinvointi vähenemään.

Pauliina, nyt olenkin jo saanut kotidopplerilla sykkeet kuulumaan! Ensin kokeiltiin viikko sitten lääkärikäynnin jälkeen, ja sainkin jonkin äänen kuulumaan mutta googlettelun perusteella kyseessä oli istukka, kun kuului sellanen viuh-viuh-ääni ja oman sykkeen tahdissa. Perjantai-iltana sitten ennen nukkumaanmenoa kokeilin kaikessa rauhassa uudestaan ja silloin onnistuinkin alhaalta keskeltä löytämään sellaisen laukkamaisen jumputuksen, josta olen ihan varma, että se on vauvan syke! Oli se ihmeellistä kuulla vielä kotonakin se, todeta että kyllä siellä joku on sisällä! Lääkärikäynnillä sitä ei kuitenkaan kovin pitkään kuunneltu, vain sen verran, että löydettiin ja kone sai laskettua sykkeen. Kotona sai sitten fiilistellä :) Pitää joku kerta ehkä nauhoittaakin sitä, kun dopplerissa on meillä se mahdollisuus.

Nyt on tuon viimeviikkoisen lääkärikäynnin ja omien sykkeen kuunteluiden jälkeen on paljon rauhallisempi olo mennä huomenna(!) ultraan. Iih, huomenna jo! Huomenna iltapäivällä lähden suoraa kiitoa töistä ja kolmelta on ultrausaika. Vitsi kun odotan jo!

Tuolla maaliskuun höpinöissä on ollut jonkin verran puhetta äitiyspakkauksista. Mitenkäs, meinaatteko ensikertalaiset ottaa pakettina vai rahana? Minä en ole edes halunnut katsoa millainen paketti on, siis mitä kuoseja jne, vaan aion ottaa pakettina ja haluan nähdä ne vaatteet ensimmäistä kertaa sitten kun olen hakenut sen postista ja avaan. Älkää siis pliis täälläkään paljastako tai laittako kelan sivuilta kuvia tms etten spoilaantuisi :)
 
Tervetuloa uusille minunkin puolesta!

Eleanora, mä käyn itseni kanssa vähän kamppailua tuon äitiyspakkauksen kanssa. Siskollani on siis laskettu aika tässä ihan muutaman viikon päästä, ja koska tuleville lapsille tulee 5 kuukautta ikäeroa, sanoi siskoni että saataisi heidän pakkauksensa sitten.. mutta, ehkä mä kallistun kuitenkin oman pakkauksen puoleen, onhan se ensikertalaiselle jotenkin tosi jännä juttu, ja sitten kun ihan oikeasti se rahallinen avustus pakkauksen sisältöön verrattuna on kuitenkin aika pieni. Minä olen kyllä nähnyt pakkauksen sisällön ihan livenä, ja miellytti minun silmää, niin kai päädyn omaan pakkaukseen. 

Tuosta dopplerista. Me ollaan loppujen lopuksi joka kerta löydetty syke, kun ollaan yritetty. Aikaa se on saattanut viedä, ja monesti syke on löytynyt niin, että isäntä on jo sanonut että tällä kertaa ei taida löytyä, mutta kokeillaan vielä kerran. Ja sieltä se ääni sitten tulla tupsahtaa! Jonkin verran on meillä se paikka josta syke löytyy, vaihdellut. Välillä on oikealla, välillä vasemmalla, toisinaan löytyy ihan kevyellä dopplerin kosketuksella mutta useimmiten joutuu kyllä painamaan aika kovaa.. ja vaikka syke löytyy, niin ei sitä loputtomiin voi kuunnella, koska yleensä se jossain vaiheessa vaan häviää, eli monsteri vissiin "vaihtaa maisemaa". 
 
Ensikertalaisia kun ollaan niin meinataan ottaa äitiyspakkaus. Kai se vähän niinkuin kuuluu asiaan, siis näin ensimmäisellä kerralla. Pakkauksen sisältö ei kaikelta osin miellyttänyt mun silmää, mutta eiköhän kaikille vaatteille tule käyttöä ja ainakin osalle tavaroistakin. Suurimmaan vaatteiden ostotuskan voi onneksi tyydyttää ostamalla 50 - 56 cm vaatteita. Yhden setin jo ostinkin... vaikeaa vain etukäteen tietää pitääkö ostaa niitä 50 cm vaatteita vai onko vauva heti syntyessään niin iso, että 50 cm vaatteet jäävät käyttämättä. Lisäksi olen huomannut, että en halua kovin paljon ostaa ns. unisex vaatteita vaan haluaisin tietää sukupuolen ennenkuin alan enemmän ostelemaan.
 
Mekin otetaan äitiyspakkaus, kun on ensimmäinen laps tulossa. Mahdollisten seuraavien kanssa en sitten ole varma, katsoo nyt miten käytännöllisiä tarvikkeita sieltä pakkauksesta tulee. Itsekin jo olen käynyt katsomassa pakkauksen sisällön ja pääsääntöisesti tykkäsin vaatteista, muutamia ei niin ihaniakin toki on mukana.
 
Alkaako suurin osa syyskuisista ensiodottajista olla käynyt jo nt-ultrassa? Kuvittelisin näin, kun oma laskettu aika on siellä loppupuolella kuuta ja me oltiin keskiviikkona, 13+0, ultrassa.

Millaiselta kokemukselta se teistä tuntui? Itse tykkäsin tosi paljo. Meidän ultra oli Tampereen Terveystalolla, jonne se on ulkoistettua oman kunnan taholta. Yksityistämisestä tuntuu olevan jotain iloakin, palvelu oli siellä nimittäin tosi hyvää. Lääkäri oli ystävällinen ja selitti koko ajan mitä näkee ja minulle ja miehelle oli meitä vastapäätä seinällä oma ihan riittävän kokoinen näyttö, jossa koko ajan näimme saman kuin lääkärikin. Ei tarvinnut kurkkia samaa näyttöä lääkärin kanssa tms. Saimme aika monta kuvaakin mukaan, joista yhtä lukuunottamatta kaikki 3D-kuvia. 

Mitenkäs muuten ensikertalaisten olot?
 
Hyvä mieli minullekin jäi np-ultrasta. Meillä ultrauksen suoritti hoitaja, näin ymmärsin, mutta ei sen väliä, hyvin oli asiansa tunteva ihminen! 

Mä olen edelleen aikalailla väsynyt. Maha on myös nyt muutamana aamuna ollut aika kipeä ja olen vointiani kuvannut pahoinvoivaksi, vaikka siis mitään oksetusta ei ole ollutkaan. Liekö venymistä jo tapahtuu ja siitä tuo kipu, mene ja tiedä. Se ei kuitenkaan ole minua siinä mielessä huolettanut, että luulisin jotakin olevan pielessä. 
Työrintamalla motivaatio on edelleen kateissa, eli jos voisin niin jäisin hetkeksi ihan vaan kotiin. Mutta se ei liene mahdollista, eikä selkäkivutkaan vielä ole sillä tasolla että kehtaisin saikkua sen takia alkaa kärttämään. Tosin aion kyllä jo seuraavalla neuvolakäynnillä toki mainita selkäongelmista, jotta ainakin jää merkintä että sellaisia jo on.. 

 
Moikka, seuraan kai saa liittyä :)

Meillekin siis esikoinen tulossa, kovasti toivottu ja odotettu vauva on ja laskettu aika syyskuun loppupuolella. Nt-ultrassa käyty, sen mukaan kaikki hyvin. Ensimmäisessä neuvolassa ei ole vielä käyty (olen itse terkkari) mutta olemme jo neuvolan kirjoihin ilmoittautuneet ja ensimmäinen käyntikin varattu. Tuntuu hassulta mennä asiakkaana entisen työkaverin luo entiselle työpaikalle :D Tällä hetkellä teen 3-vuorotyötä ja erityisesti yöt rasittaa.. Toivottavasti en pitkään joutuisi niitä tekemään!
 
Nt-ultra oli kiva kokemus. Jännitti kyllä tosi paljon ja sitä kuvaa vaan tuijotti ja ihmetteli ("ai noin paljon se siellä hyörii!! Vau!!") Seuraava ultra on sit toukokuussa ja pari viikkoa on seuraavaan neuvolaankin.
Olot on olleet nyt hyvät. En enää joka aamu oksenna ja jaksaa touhutakin kotona töiden jälkeen. Jalkoihin alkaa istuessa koskea kyllä ikävästi (reiden ja polvien sivuille.. ei mikään venytyskään auta niin mies aina hieroo niitä, pitäisi varmaan käydä näyttää jollekin asiantuntijalle).
Olen alkanut nähdä vauvaunia viime aikoina esimerkiksi viime yönä olin unessa synnyttänyt pari viikkoa etuajassa kotioloissa ja en jostain syystä saanut imettää lastani vaan piti odottaa että mennään lääkäriin ja ne laittaa sen vauvan takaisin kohtuun kahdeksi viikoksi, jotta se oppii kunnolla sen imemistaktiikan...

Jostain syystä saan myös herkästi unissani orgasmeja (tai muita hyvänolontuntemuksia..), ehkä eniten silloin kun rakko alkaa olla täynnä. Tätä harvemmin tapahtui ennen raskaaksi tulemista, vaikka seksin aikana saankin orgasmin helposti. Seksikin on nyt alkanut maistua enemmän, kun olo on energisempi. Että tällästä tällä kertaa. :D
 
Yksi ensikertalainen täälläkin. Jostain syystä heräsin tälläiseen keskustelupaltailuun vasta nyt, alkuaika mennyt raskautta sulattellessa ja ihmetellessä emoticon Mukaan mahtunee vielä kuitenkin, on tässä tätä raskautta vielä jäljellä.

Minä 28v, mies 33v, yhteiseloa plussan aikaan 3kk...  Herätettiin kummastusta jo kun muutettiin  yhteen heti parin kuukauden seurustelun jälkeen ja nyt ihmiset vasta kummissaan saavatkin olla kun vauva jo tuloillaan :) Tulevat vanhemmat kuitenkin onnesta soikeina ja innokkaina ottamassa uuden perheenjäsenen vastaan! 

Takana eka ultra ja pari neuvolakäyntiäkin, seuraavana sitten rakenneultra ja lisää odottelua :)
 
Tässä ois vielä yksi ensikertalainen. Minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä 4 vuotta ja mentiin naimisiin viime kesäkuussa. Minä olen 24-vuotias ja mieheni on 32-vuotias. Tämä on meille molemmille ensimmäinen vauva :) Marraskuussa päätettiin yrittää lasta ja heti nappasi joulukuussa joten nyt meillä on laskettu aika 9.9.
 
Uusi kirjoittelija foorumilla ja ensimmäistäni odotan. LA 23.9. Oon lueskellut täältä vähän muiden juttuja, mutta uskalsin itsekin nyt mukaan kirjoittelemaan. Lähiympäristössäni ei ole pieniä lapsia, eikä tulokasta ole suunniteltu, joten koen olevani asioissa aika hukassa välillä.. Mieheni kanssakin vasta puoli vuotta yhteistä taivalta takana, joten paitsi, että on totuttelemista äitiyteen,  niin on myös parisuhteeseen.. Alkuraskaus on ollut aika raskas, eikä vielä tunnu helpottavan, mutta niitä hehkumisen hetkiä ja energistä oloa odotellessa. Kiitos jo nyt vertaistuesta. Siitä on ollut apua.
 
Tervetuloa, Rae_ ja kovasti tsemppiä ja jaksamista raskauteen! Ei ole varmasti helppoa suhtautua yllätysraskauteen tuoreessa suhteessa. (Kuten ei välttämättä vanhassakaan suhteessa, niinkuin meillä..) Toisaalta silloin ei ole välttämättä ehtinyt vielä "arkeutua" yhdessä kovasti joten monta elämänmuutosta tulee vähän niinkuin käsiteltyä samalla. Toivon sinulle kovasti parempia oloja raskauden edetessä, kyllä se keskiraskauden energiapiikki sieltä varmasti ennemmin tai myöhemmin yllättää.
 
Hei vaan!
Olen ollut "takapiruna" foorumia lueskelemassa päivittäin jo tammikuusta lähtien ja nyt ilmoittaudun :)

Olen 31-vuotias ensiodottaja Turusta. Olen niitä naisia jotka eivät "koskaan" aio tehdä lapsia :) Olen jo 4-vuotiaana kertoillut tästä kaikille.

No nyt tulee oma yllätysvauva jota kyllä kovasti odotan. Varsinaista vauvakuumetta en myönnä vieläkään potevani, vaikka olenkin jo pieniä pöllöbodeja ostellut :) Laskettu aika on 13.9 mikä on sinällään hauskasta että itselläni on synttärit 10.9. Plussatesti tehtiin miehen syntymäpäivänä 10.tammikuuta :) Hyvää synttäriä vaan molemmille :)

Raskaus on ollut ihan "paskaa" alusta alkaen. Viikot 5-12 oksensin ja voin todella pahoin ihan aamusta iltaan. Viikot 12-17 olivat kohtuullisen ok aikaa, en tainnut oksenataa kuin muutamana kertana viikossa. Nyt kun viikkoja on 17+ on alkaneet hirvittävät liitoskivut ( ? ) joiden vuoksi menenkin vielä lisätutkimuksiin TYKSiin.

Olen ravannut ultrassa jo neljä kertaa, kipuilun ja kramppailun  vuoksi, kaikki on kuitenkin vauvalla aina ollut todella hyvin. "Niilo" on oikein virkeä ja eläväinen. Koettelee äitiään heti alusta alkaen. Taitaa olla siinä mielessä ihan äitiinsä tullut. :)

 
Täällä onkin monta uutta esikoisen odottajaa ilmoittautunut mun viime kirjoituksen jälkeen! Tervetuloa kaikille tasapuolisesti!

TerhiJii, minullakin on oma syntymäpäivä syyskuussa, vaikkakin alkupuolella kuuta :) Laskettu aika on noin kolme viikkoa omista synttäreistä, ja kolme viikkoa ennen minun synttäreitä on mieheni syntymäpäivä. Koko perheen synttärit tulee olemaan melkein kertarytäkässä! :)

Ylihuomenna oon menossa seuraavan kerran neuvolaan, mukavaa :) Ihan yhtä paljon ei ole ehtinyt tätä odottaa kuin paria ensimmäistä käyntiä, mutta on kyllä jotenkin tosi kiva mennä. Mun neuvolatäti vaikutti hirveän kivalta!

Pääsiäisenä kerrottiin vihdoin minunkin perheelle kun oltiin siellä käymässä ja sen jälkeen on pikkuhiljaa kertoiltu kavereille. On ollut tosi huojentavaa jotenkin, että nyt ihmiset alkaa tietää ja ei myöskään haittaa jos joku arvaa tai saa selville. Yks hyvä ystävä odottaa kans esikoistaan, kuus viikkoa mua edellä, niin senkin kanssa on mukava ollut vaihtaa kuulumisia, nyt kun hän tietää minunkin odotuksesta :)

Olo on selkeästi virkeämpi ja parempi tässä toisella kolmanneksella. Maha jo vähän pömpöttää, mutta ihan omaa se vielä pääasiassa on. Eilen tajusin miksi näytän jo pidempään odottaneelta: omat pienet ylimääräiset on nousseet mahassa ylemmäksi kun kasvava kohtu vie tilaa ja ilmeisesti työntää muuta vatsaa siis pois tieltään. Sivulla kun ylimääräiset on pysyneet ihan omalla paikallaan. Oikea vauvamasu ei ole vielä kovin iso, mutta tuntuu kun kädellä kokeilee, joka päivä pikkuisen enemmän. Kuukauden päästä ei varmaankaan ole mitään epäselvää mistä mahasta on kysymys :)
 
En tiedä onko tämä aihe tänne, mutta kirjottelen kuitenkin. Tuntuuko muilla ensikertalaisilla, että ei oikein tiedä mitä pitäisi hankkia ja minkälaiset asiat ovat hyviä? Itselläni on sellainen olo, että tavaraa on niin paljon, että ihan kauhistuttaa mitä sitä oikeesti tarvitaan. Olen myös hermoillut kovasti mitä vaatteita sitä pitää hankkia, jonkin verran meillä sisävaatteita on, mitta ulkovaatteet tuottavat kimurantteja kysymyksiä.
Olemme mieheni kanssa ystäväpiirissä ensimmäiset jotka saavat vauvan sekä myös sisarruksista.
Anteeksi sekava kirjotus, piti vaan päästä kertomaan tämä jollekkin :D
 
Lilli, samoja tunteita. Että mitä vaatteita, minkä verran mitäkin kokoa ja mitä kaikkea tavarapuolta tarvii. Meillä onneksi on jo useammalla ystävällä lapsia, niin on voinut kysellä ja myös omista sisaruksistani olen nuorin ja viimeinen, jolla ei vielä ole ollut lapsia. Mutta edelleen monista just esim. vaatteista on hakusessa että onkohan hokin juttu tarpeellinen.
 
Ensikertalaisena ja vauvoista tietämättömänä olen lukenut netistä kokeneempien mielipiteitä siitä mitä vaatetta ja minkä verran tarvitaan. Mielestäni meillä on sisävaatteiden tilanne oikein hyvä mutta ulkovaatteet tuottaa päänvaivaa, että paljonko sitä vauvaa oikein tarvii ulos pukea milläkin kelillä. Mies on koittanut sanoa, että vähän miettii montako kerrosta itselle tarvisi ja sen mukaan, mutta se ei oikein vakuuta.
Tänään ostettiin 56 cm vanupuku ja sitten vähän isompaa kokoa on pari vanupukua ja pari toppapukua tai kevyttoppapukua. En tiedä tarvisiko nyt alkuun vielä pientä kokoa jonkun ulkohaalarinkin vai riittääkö tuo vanuhaalari ja sitten vaikka vilttiä tai makuupussi ulkona ympärille. Eli vähän pihalla ollaan vaatetuksen suhteen täälläkin:confused013
 
"Ihana" lukea, että muutkin miettivät samoja asioita, ettei ihan yksin ole. Minäkin olen yrittänyt lukea kaikkea mahdollisia mielipiteitä, mutta sitten muistuu aina mieleen, jokainen vauva on niin omanlaisensa ja kyllä sitä sitten oppii. Mutta jotenkin on hurjaa, kun laskettu aika lähestyy, eikä tiedä pitäiskö olla jonkin puku vai eikö? Ja että millainen puku vielä. Tänään juteltiin just miehen kanssa, että tarvitaanko itkuhälytintä, että nukkuuko vauva päiväunia ulkona, vielä ei päätöstä saatu tehtyä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top