Endometrioosi ja raskaustoiveet

Testaa :angelic: Sillähän se selviää, ehkä :hilarious: Täällä edelleen maha ja selkä kipeä, ärsyttävää.
Ei taida näin varhaisin näkyä. Enkä uskalla testata ennenkuin menkat on kunnolla myöhässä. Tammikuisesta viisastuneena, testasin ennen ku menkat oli kunnolla myöhässä ja menihän se sitten päin helvettiä...
 
Aivan sori vaan! Jotenkin ajattelin automaattisesti, että jos on oireita niin menkat on jo myöhässä:oops: Mutta toivotaan, että plussa tuliskin nyt :rolleyes:

Oon alkanu miettiä lähipäivinä, millon mahtais olla "oikea" aika toiselle lapselle. Siis tän tyylisiä ajatuksia, että kuinka vanha ensimmäinen olis ja mikä kaikki vaikeutuis entisestään ja kestäisinkö erossa ensimmäisestä jos joutuisin esim kuukaudeks sairaalaan vuodelepoon tms. Pelottaa vaan, kauanko uskaltaa odottaa sen puoleen, että väheneekö mahdolliduudet koko ajan ja kuinka rajusti. Mene ja tiedä :bag: Pitäs olla varmaan sitten seksiäkin, mitenhän sitä mahtais saada:meh: Toivottavasti ei tuu kellekään paha mieli tästä, kun meille kuitenkin yksi on jo annettu :oops:
 
Enni, juu taisin selittää epäselvästi. Sikäli mikäli torstaina tuli ovislimat, niin ovis on ollut sit perjantaina todennäköisesti niin tänään olis vasta dpo2 kaiketi.
Tammikuussa plussasin 3+jotain ja km tuli 4+4, joka todennettiin 6+1, vaikka ei se enää silloin ollut 6+1.
Nyt toivon selkeitä oireita ja aion testata vasta, kun kuukautiset on myöhässä. Tässä on vaan se, että mun parhaalla kaverilla on synttärit pian, niin mahdanko paljastua, jos en boolia otakkaan. Suunnittelin jo päässäni sotasuunnitelmaa sen varalle. Kun en tiedä että missä kiertopäivässä nyt oikeasti ollaankaan...

Ja onko semmosta oikeaa aikaa olemassakaan? :wink
 
Toivottavasti saat selvyyden, pitkät piinapäivät. Ei varmasti sinällään oikeaa aikaa ole, lähinnä mietin, uskaltaako alkaa yrittää, jos tärppääkin nopeasti. Että tuleeko liian raskasta. Ei tiedä yhtään millainen esikoinen sit jo on ja millainen vauva seuraava mahtais olla.
 
Enni, minkä ikäinen teidän esikoinen on?
Meillä olis miehen kanssa toiveena 2-3 vuotta ikäeroksi lasten välillä. Sikäli mikäli sitä ensimmäistäkään siunataan.
 
Tulee nyt 1v 3kk. Mutta hän oli tosi haastava 1 v asti, ja jos toinen olis samanlainen, en jaksais. Meilläkin ollut toiveena väh. 2 v ikäeroa, mutta vähän toiveet ton haastavuuden takia muuttunut. Siis hän on ihan normaali, mutta ollut tosi itkuinen ja sylissä vaan halusi olla, ei nukkunut jne. Nykyäänkään ei viihdy hetkeäkään yksin ja kauheesti pitäs olla toimintaa koko ajan. On onneksi helpottanut nyt 1 v jälkeen, varmaan hullu pääni alkaa heti haaveilla kun vähänkin helpottaa..
 
No lapsettomana on minun helppo sanoa, että lapset on erilaisia. Ootko keskustellu puolisosi kanssa aiheesta, mitä mieltä hän on? Tähän(kin) asiaan on ulkopuolisilla useita mielipiteitä, mutta tärkeämpää on se, mitä te olette mieltä ja mitkä koette tiedän voimavarojen olevan. Tsemppiä :)
 
Enpä ole keskustellut, hän ei ole paljon osallistunut ensimmäisenkään hoitoon. Sikäli hoitaisin seuraavaa yhtä yksin, niin päätän kyllä myös yksin yrityksen aloittamisesta .
 
Enpä ole keskustellut, hän ei ole paljon osallistunut ensimmäisenkään hoitoon. Sikäli hoitaisin seuraavaa yhtä yksin, niin päätän kyllä myös yksin yrityksen aloittamisesta .
No höh, ottaisin kyllä puheeksi asian. Onhan hänkin siinä aika olennaisessa osassa. Yrityksessä nimittäin. Keskustelemalla asiat selviää.
Me ollaan miehen kanssa keskusteltu tulevaisuudesta ja työnjaosta sitten, jos ja kun meille tulee vauva. Tietysti asiat voi muuttua siinä vaiheessa, kun kaikki tapahtuu oikeasti: koskaan ei voi tietää.
Mutta itse ainakin yrittäisin virittää keskustelua. Yrittänyttä ei laiteta, Enni. :)
 
Kävin lääkärissä nyt aamulla ja sanoi, että tässä vaiheessa ei vielä kannata olla huolissaan, kun olen kerta tullut jo kertaalleen raskaaksi. Eli mun ei pitäis ainakaan olla hedelmätön. Kehotti kauniisti rentoutumaan ja jatkamaan yrittämistä. Jos vauvaa ei kuulu vuoden yrittämisen jälkeen niin sitten aletaan tutkia.
 
Pöh, mikä asenne tuo nyt on! Onpa tyhmä lääkäri, ois nyt ees jotain kokeita ottanut . Olen kyllä miehen kanssa yrittänyt keskustella monta kertaa milloin mistäkin.asiat menee sillä yleensä huonommaksi. Ja meilläkin keskusteltiin ennen vauvan syntymää, mies sanoi auttavansa hommissa, vauvan hoidossa ja vie vauvaa ulos yksin ym. Eipä ole tehnyt. Tai on se kerran vienyt vauvan ulos yksin, silloin kun hän vielä vain nukkui vaunuissa. Eli ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä.

Minä menin naimisiin ihmisen kanssa, joka oli reipas, rehellinen, luotettava, kiva ym. Enää ei ole mitään näistä. Lapsen syntymän jälkeen huononi entisestään. Ja häntä kuitenkin suunniteltiin ja haaveiltiin sen verran, että kyllä kaikki asiat ehdittiin sopia ja käydä läpi. Toinen meistä ei vaan tee enää mitään sillä tavalla kun sovittiin ja päätettiin.
 
Pöh, mikä asenne tuo nyt on! Onpa tyhmä lääkäri, ois nyt ees jotain kokeita ottanut . Olen kyllä miehen kanssa yrittänyt keskustella monta kertaa milloin mistäkin.asiat menee sillä yleensä huonommaksi. Ja meilläkin keskusteltiin ennen vauvan syntymää, mies sanoi auttavansa hommissa, vauvan hoidossa ja vie vauvaa ulos yksin ym. Eipä ole tehnyt. Tai on se kerran vienyt vauvan ulos yksin, silloin kun hän vielä vain nukkui vaunuissa. Eli ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä.

Minä menin naimisiin ihmisen kanssa, joka oli reipas, rehellinen, luotettava, kiva ym. Enää ei ole mitään näistä. Lapsen syntymän jälkeen huononi entisestään. Ja häntä kuitenkin suunniteltiin ja haaveiltiin sen verran, että kyllä kaikki asiat ehdittiin sopia ja käydä läpi. Toinen meistä ei vaan tee enää mitään sillä tavalla kun sovittiin ja päätettiin.

Ai, minä taas vähän kuin rauhotuin tämän lääkärin ansiosta. Sanoi, että selkeästi pillerit auttoi oireisiin ja kun kuukautiset ovat nyt tulleen luomuna säännöllisesti eikä kipu/vuoto-oireilu ole palannut pillereiden lopettamisen jälkeen, niin näki tilanteen positiivisena. Perusverikokeita katsottiin ihan muusta syystä eli niitäkin kyllä otettiin.

Harmi, että sulle on langennut tuo hoitopuoli kokonaan. :sad001 Oletko ajatellut omaa hyvinvointiasi tässä kohtaa? Ja etenkin psyykkistä hyvinvointiasi?
Sääli, että miehestäsi on kuoriutunut tuollainen puoli :sad001
 
Ai no hyvä! Pääasia, että oot tyytyväinen ja jaksat jatkaa eteenpäin :happy:

Oon miettinyt kaikenlaista, etenkin viimeisen vuoden aikana. Oma hyvinvointi on kyllä jäänyt, kun ei siihen ole aikaa. Olen hakenut neuvolasta tähän apua, mutta sain vain keskustelu apua meille, ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Seurakunnan parisuhde neuvontaan tai mikä olikaan, mies ei suostu lähtemään. Eli en oikein yksin enempää asioille voi tehdä.
 
Mitä täällä. Oliskohan yk7 menossa ja poistin Flosta sen ennustettavuus-vaihtoehdon eli näyttää vaan kuukautispäivät ja laskennallisen ovispäivän. Ei siis näytä hedelmällistä aikaa lainkaan.
Tulee jos on tullakseen. Mä aloitin kolmisen viikkoa sitten työt, niin jospa tärppäis kun on muuta ajateltavaa.
 
Täällä yksi endotar lisää. Taustana että kaks ja puoli vuotta sitten näkyi ultrassa endometriooma yllätyksenä, sen jälkeen laparoskopia ja nyt yk 4 meneillään. Oon nyt ollu tosi vähäkipuinen, yks Miranax kuukautisissa vaan mutta valitettavasti saattaa levitä koko ajan ku on jonkin verran ärhäkkää laatua eli oireet ei mun kohdalla välttämättä kerro tilanteesta mitään. 6kk yrityksen jälkeen soitan naistentautien polille ja mennään ivf-jonoon. Pitempään ei saatu lupaa yrittää luomuna eikä kevyempiä hoitomuotoja tuu ennen ivf:ä. Ennen kuukautisia on ollu pari päivää tiputtelua mutta vertaistukiryhmässä olivat sitä mieltä ettei haittaa. En oo sit polille soitellu.

Tsemppiä kaikille yritykseen!
 
Muokattu viimeksi:
Miri, Tervetuloa :) Tilanteesi kuulostaa ikävältä, toivottavasti tärppää luomuna. Jos ei, onneksi pääsette suoraan ivf! Tsemppiä teille yritykseen :rolleyes: Meillä nyt toista yritetään, yk1. Minulla ei ultrassa eikä käsin löytynyt viime kerralla mitään, mutta oireiden perusteella endoon päätyi. Ei siis mitään diagnoosia, kun ei ole todisteita.. Ilman yhdistelmäpillereitä jäätävät kivut melkein koko kuukauden.
 
Kiitos Enni ja Uutukainen:happy: Enni, tuo on kyllä tosi inhottavaa kun ei saa diagnoosia, mutta endoltahan se kuulostaa. Yk 5 alkoi tiistaina. Tänään oli lääkärin soittoaika kun halusin kysyä tiputteluvuodosta, mutta muutama päivä ei tosiaan haittaa. Mulla on kyllä aivan ihana lääkäri:happy: Oli iloinen ku kerroin että kivut on jopa vähentyny aiemmasta. Jäi sellanen olo ettei se ivf ehkä niin pelottava ookaan jos sinne asti joudutaan. Nyt yritetään yrittää rennosti nää kaks kiertoa ilman tikutusta ja toivotaan parasta. Tosin tuo 'rennosti' voi mun kohdalla olla haaste...
 
Takaisin
Top