Tänään oli poliaika ja mua jännitti tosi paljon. Nyt oli endometriooma pari milliä pienempi kuin viime kierrossa ja mulle sanottiin että eipä se oo käytännössä kasvanu puolessa vuodessa, myös eri mittaaja vaikuttaa. Lääkäri oli sitä mieltä että ei aloteta nyt procrenia vaan odotetaan Oysin aikatauluja kun siedettävät suolisto-oireet on ainoa uusi oire. Mulla on vaikeita mielialaoireita procrenista johon oon käyttäny hormonikorvaushoitoa -> mieli suht ok mutta tiputteluvuotoa joten toimivaa yhdistelmää ei oo löytyny eli siinä mielessä myös procrenia ei oteta käyttöön vielä. Esitietolomakkeet on täytetty ja nyt tarkotus on ettei yrittämällä yritetä jonotusaikana vaan mennään sen mukaan mikä tuntuu molemmista hyvältä. Se on tietysti eri asia miten onnistuu ku seuraava kierto on terveen munasarjan vuoro mutta tavotteena ainaki. Lääkäri puhui nyt n 3kk jonosta eli jäädään odottamaan. Nyt on jotenki rento ja luottavainen olo, ehkä tämä tästä





oon vaan häkeltyny ja sekasin ku jono onki noin lyhyt. Jännittävää
Mulla taas ei oo yhtää luottoa siihen, että nää hoidot joskus onnistuis. Se ekan ivf:n totaalinen epäonnistuminen kummittelee vieläki mielessä.
vaihdoin myös vakityön päälle vuosi sit määräaikaseen joka jatkuu 8/19 ja oon löytäny itselleni mielekkään työn