Mäkin nyt uteliaisuudesta lukaisin ketjun läpi, kun tämä raskautuminen on niin pirullisen vaikeaa.
Taustaa, mulla tytär 12/17, jota sitäkin yritettiin yli 2 vuotta. Kierto starttasi 8kk synnytyksen jälkeen. Ehkäisy (pessaari, ei hormonaalista) jätettiin pois kun esikoinen oli 10kk eli nyt on menossa yk10, Dpo1.
Mun kierrot on vuoden alusta menneet kokoajan vaan huonompaan suuntaan. Tiputtelua alkoi muutamia päiviä ennen menkkoja ja yltyi nopeasti siihen, että reilut tiputteluvuoto alkavat ovulaatiota suoraan. Nyt tukena loppukierroissa ollut 3yk:ta lugesteron. Mikä kyllä katkaisee tiputteluvuodon ja pitää suunnilleen poissa kp1:een saakka.
Tässä kierrossa tilanne vaan entisestään on pahentunut ja tiputtelin lähes koko ennen ovulaatiota ajan ja tietenkin ovulaation jälkeen, ennen kun aloitan taas lugejen laiton.
Asiaa on tutkittu verikokein ja gynekologisesti, eikä poikkeamia ole tullut vielä vastaan. Nyt vasta viimeisen parin kierron aikana on ollut jotakin kiputuntemuksia, jotka ovatkin herättäneet pelot endosta. Gynelle olen taas menossa syyskuun alussa.
On mietteissä nostaa lapsettouushoitoasia nyt uudestaan esille. Viimeks kun vuotohäiriöitö helmikuun lopulla alettiin tutkimaan, oli lääkäri sitä mieltä, että vuosi pitää yrittää. Tuntuu silti ihan kiusaamiselta, että miksi, koska kierto välivuotoineen muuttuu joka kierrossa vain huonompaan suuntaan. Toisaalta marraskuukin on jo ihan pian ja sittenhän se vuosi onkin jo täynnä.
Tuo lohtua, että ihmiset (suurinosa ei valitettavasti kaikki) endosta ja muista vaikeuksista huolimatta ovat onnistuneet raskautumaan.
Tietenkin tiedostan, että olen onnekas, että on jo yksi lapsi, mutta kovasti syli huutaisi vielä toistakin. Tsemppiä teille kaikille naisille, toivottaasti kaikkien matka vielä lopulta palkittaisiin.
Taustaa, mulla tytär 12/17, jota sitäkin yritettiin yli 2 vuotta. Kierto starttasi 8kk synnytyksen jälkeen. Ehkäisy (pessaari, ei hormonaalista) jätettiin pois kun esikoinen oli 10kk eli nyt on menossa yk10, Dpo1.
Mun kierrot on vuoden alusta menneet kokoajan vaan huonompaan suuntaan. Tiputtelua alkoi muutamia päiviä ennen menkkoja ja yltyi nopeasti siihen, että reilut tiputteluvuoto alkavat ovulaatiota suoraan. Nyt tukena loppukierroissa ollut 3yk:ta lugesteron. Mikä kyllä katkaisee tiputteluvuodon ja pitää suunnilleen poissa kp1:een saakka.
Tässä kierrossa tilanne vaan entisestään on pahentunut ja tiputtelin lähes koko ennen ovulaatiota ajan ja tietenkin ovulaation jälkeen, ennen kun aloitan taas lugejen laiton.
Asiaa on tutkittu verikokein ja gynekologisesti, eikä poikkeamia ole tullut vielä vastaan. Nyt vasta viimeisen parin kierron aikana on ollut jotakin kiputuntemuksia, jotka ovatkin herättäneet pelot endosta. Gynelle olen taas menossa syyskuun alussa.
On mietteissä nostaa lapsettouushoitoasia nyt uudestaan esille. Viimeks kun vuotohäiriöitö helmikuun lopulla alettiin tutkimaan, oli lääkäri sitä mieltä, että vuosi pitää yrittää. Tuntuu silti ihan kiusaamiselta, että miksi, koska kierto välivuotoineen muuttuu joka kierrossa vain huonompaan suuntaan. Toisaalta marraskuukin on jo ihan pian ja sittenhän se vuosi onkin jo täynnä.
Tuo lohtua, että ihmiset (suurinosa ei valitettavasti kaikki) endosta ja muista vaikeuksista huolimatta ovat onnistuneet raskautumaan.
Tietenkin tiedostan, että olen onnekas, että on jo yksi lapsi, mutta kovasti syli huutaisi vielä toistakin. Tsemppiä teille kaikille naisille, toivottaasti kaikkien matka vielä lopulta palkittaisiin.