Elokuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TerhiJii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olisin halunnut pitää baby showerit, mutta raskauden aikana kaverit ja "ystävät" on mystisesti vähentyneet. Noh tässähän sitä ystävyys mitataan, ja hyvä näin. Näkipä ketkä on niitä oikeita ystäviä. Vaikka onkin aika yksinäistä niin onpas ainakin pari ystävää joiden kanssa on pidetty yhteyttä:) Onko muilla ystävät vähentyneet?
 
Minunkin ystäväni pitäneet melkein olemattomasti yhteyttä. Toki jo ennen raskautta yhteydenpito oli hieman vähäisempää, kun niin eri elämäntilanne. Itse olin töissä ja kaverit opiskeli ja biletti. Minua ei biletys kiinnostanut ja ne kaverit jotka ei biletä, oli aina niin "kiireisiä" ettei ehtinyt nähdä. Nyt raskauden myötä en ole nähnyt kuin ihan paria ystävää ja heitäkin harvoin, kun tosiaan viihtyvät baareissa rokkikeikoilla ja kiertävät suomea bändien perässä, mikä ei minua niin innosta. Ja viimeksi kun olin ko. kaverin kanssa keikalla niin otti täysillä huutava musiikki ja basso mahaan, niin ei oikein enää nappaa mennä noille keikoille mukaan. Toivon, että jossain kohtaa vauvan myötä tulisi lapsiperhekontakteja ja saisi tätä kautta laajennettua sosiaalista elämää, joka nyt melko olematonta...
 
Täälläkin kaveriverkosto vähentynyt. Tosin on myös tullut juteltua enemmän ihmisten kanssa joilla on jo lapsia, ja kenen kanssa yhteydenpito vähentynyt. Tuntuvat jotenkin läheisemmiltä kun nyt itsekkin odottaa :)
 
Mulla taas tosi monella kaverilla on jo ennestään lapsia, että ei oo kyllä vähentyny ystävät. Mutta sen kyllä huomaa, että niiden jo äitien kanssa tulee juteltua vieläkin enemmän ko ennen ja nyt kyllä on kiinnostuneitakin ja kyselee raskaudesta ja tulevaisuuden ajatuksista lapsen kanssa jne.
 
Mulla on kanssa meininki ystävien kanssa pysynyt ihan samana, ja joidenkin kanssa on nyt pystynyt näkemään enemmänkin, ja tullut enemmän oltua yhteyksissä. Ja nämä ihanaiset naiset myös järjestivät aivan ihanat vauvakutsut, joten vaippoja (sain huikean vaippakakun), neuvoja, kuuntelevia korvia ja tukevia olkapäitä onneksi löytyy :)
 
Minulla myös on kaverit pysynyt hyvin mukana koko raskauden ajan :) Olen oikeastaan ensimmäinen joka on raskaana lähimmistä kavereista. Minullekkin järjestettiin yllätys babyshowerit <3 (mies sai hienosti huijattua minua :D) Toivon myös, että vauvan synnyttyä saisi mammakavereita, kerhoista ja muista harrastuksista/toiminnoista. Olemme pari vuotta sitten muuttaneet miehen kanssa uudelle paikkakunnalle, jossa molemmilla työt, mutta kavereita ei ole oikeestaan tullut. Sekä molempien sukulaiset asuvat muualla päin Suomea. Onko muilla, että mummot ja papat ovat eri kaupungeissa?
 
Minäkin tutkiskelin jo paikallisen MLL:n nettisivuja ja ainakin avoin perhekerho on sellainen, johon varmasti jossain vaiheessa menen kurkistelemaan, vaikka siellä onkin varmasti enemmän vähän isompia lapsia kuin vauvoja. Mutta saisi juuri konktakteja lisää ja kokoontuvatkin tässä meidän ihan lähellä, niin on helppo mennä. Seurakunnallakin tuntui olevan jotain odottaville ja juuri synnyttäneille äideille ja lisäksi sitten kans jotain avointa perhekerhoa, jossa varmaan kans pääsääntöisesti on jo leikkiviä lapsia eikä ihan pieniä.

Meillä on miehen vanhemmat tässä samalla paikkakunnalla, mutta omani reilun 450 kilometrin päässä. Äiti on kyllä suunnitellut aloittaa ensi keväällä osa-aikaeläkkeen (isä onkin jo eläkkeellä, vaikkei se hänen kalenterista paljon näy... :D ) niin että äitin olisi ehkä mahdollista useammin tulla meillä käymään kuin nyt syksyn aikana ainakin, kun on vähemmän töitä. Tästä illasta alkaen saan myös äitin tänne viikonlopuksi, mikä on tosi ihanaa, kun me ei olla enää menossa kotipaikkakunnalleni ennen lapsen syntymää. Ajattelin ainakin haastatella äitiä hänen synnytyksistään jne.
 
Mulla ei lähipiirissä ole kuin muutama hyvä ystävä ja he ovat tietenkin pysyneet lähelläni raskaudenkin ajan. Yksi uusi kaverikin on lähentynyt, hän sai vauvan pari kuukautta sitten ja ennen olimme vaan työkavereita, nykyään tekemisissä harvasen päivä.

Erosin exästäni kolmisen vuotta sitten ja silloin meni kaveripiirit aikalailla uusiksi. Yhteiset kaverit mitä 10 vuoden aikana tavattiin jäivät. Nyt meillä ei nykyisen miehen kanssa ole oikein mitään "kaveripariskuntia" ja sellaisia hiukan toivoisin.

Äitini asuu tossa ihan liki, isäni on kuollut. Miehen vanhemmat asuu myös ihan liki, mutta heitä en mitenkään tukiverkkooni laske. Rakkaat ystäväni ovat tukiverkkoni, ilman heitä olisin aivan hukassa.
 
Mullakin on vain muutama hyvä ystävä, mutta he ovatkin tärkeä tukiverkko. Yhden kanssa olen viime vuosina etääntynyt, mikä välillä surettaa. Raskauden aikana ollut vielä hiljaisempaa, kun olisi pitänyt keksiä jotain uudenlaisia keinoja tavata, ja se on jäänyt. Mut oikeastaan jo yritysaikana (avautumalla vauvatoiveista) sain kaksi uutta ystävää, jotka ovat nyt melko läheisiä. Ja sitten yhden kanssa lähentynyt hieman tässä raskauden aikana.

Oikeastaan tilanne on oikein hyvä verrattuna muutamien vuosien taa. Nyt mulla on pari "omaakin" ystävää, ettei kaikki kaverit oo enemmänkin miehen kavereita. Appivanhemmat ovat myös tärkeä tuki ja asuvat lähellä, mun vanhemmat asuu vähän kauempana.
 
Mulla/meillä on kaverit hienosti pysyneet mukana. Jännitin aluksi sitä kun tulin raskaaksi niin nopeasti että kuinka miehen kaverit suhtautuu kun osan hänen ystävistään olen tavannut ensimmäistä kertaa vasta raskausuutisen tultua julki ;) mutta hienosti kaikki on asian ottaneet!

Totta kai ystävyyssuhteet on muuttuneet, toisten kanssa lähennytään ja toisten kanssa tuntuu ettei yhteistä puhuttavaa enää niin ole. Lapsen syntymä on suuri juttu ja tietenkin se vaikuttaa moneen asiaan.

Tukiverkostoa meillä riittää. Samassa kaupungissa asuu useita kaveripariskuntia joilla lapsia ja ystäviä muutenkin. Myös miehen äiti miesystävineen ja miehen siskot asuvat lähellä. Minun vanhempani ja siskoni perhe asuu 80 kilometrin päässä eli eivät kaukana hekään. Sieltä löytyy myös paljon minun ystäviäni. Tukea ja apua siis on varmasti saatavilla! :)
 
Mä olen kaikkinensa aina ollut vähän sellainen erakkoluonne, eli kaveripiiri on hyvin pieni. Myös se, että olen muuttanut useasti ympäri Suomea, vaikuttaa siihen, että kaveripiirini on pysynyt melko pienenä. Isäntä sen sijaan, koko ikänsä täällä Lahden seudulla asuneena, omaa ihan hyvänkokoisen kaveripiirin pitkältä aikaa, ja myös hänen koko sukunsa asuu tässä melkeinpä muutaman kymmenen kilometrin säteellä.

Omat sukulaiseni asuvat pitemmällä, mutta äitini on eläkkeellä, ja periaatteessa näin ollen hänen on helppo tulla kylään ja apuun. Hän kyllä asuu siskoni kanssa samalla paikkakunnalla, ja kun siskolla on kaksi alle 3 vuotiasta poikaa, niin paljon on apuna siellä ollut ja varmaan tulee olemaankin.

Toivoisin minäkin löytäväni jonkinlaista "vertaistukea" Monsterin syntymän jälkeen, kerhoista tai mitä täällä nyt järjestetäänkään.. Ja olen jo katsonut vauvajoogaryhmän meille valmiiksi! Ja olen tavannut myös Lahden alueen odottajia tässä kesän aikana, kun sellaiseen ryhmään tuolla facebookissa kuulun.
 
Hei oletteko muuten huomanneet että naisille raskaus ja synnytys on hiukan sama kuin miehille armeija!

Ainakin minulle ovat kaikki ihmiset innoissaan kertoilleet omista raskauksista ja synnytyksistään ja isolla porukalla hyvinkin avoimesti puhutaan muuten hyvinkin hlökohtaisista tuntemuksista. Samalla lailla kun joku poika menee armeijaan niin kaikki miehet kerääntyvät muistelemaan omia kokemuksiaan.

Kai se on sellainen "once in the lifetime"-juttu mikä vaan pitää jakaa :-)
 
Mulla on kans muutama hyvä ystävä pysyny yhteyksissä ja moni muu etääntynyt, koska ollaan kaveriporukan ensimmäiset lisääntyjät. Meillä oli tässä kesäkuussa kemut, ja silloin pari tällaista etääntynyttä kehtasi pettyä, kun en järjestä seuraavaksi babyshowereita... mun käsittääkseni niitä ei yleensä pidetä itse itselleen, ja olin jo sitä iltaa varten laittanut miehen kanssa kaksi pöytää täyteen herkkuja ja juomaa. Eli oisin saanut juhlat jos oisin ite ne järjestäny... ja silloinkin oisivat tainneet muutamat tulla vain syömään... jee jee... :smiley-angry003
 
Täälläkin se tilanne, että jääny nuo ystävät aika vähiin.. heti kun ei enää baariseuraksi kelpaa (vaikka tein heti alkuraskaudesta kaikille selväksi, että en aio muuttua erakoksi neljän seinän sisään, vaan olen edelleen valmis istumaan iltaa vaikkakin selvinpäin!), niin yhteydenpito loppuu. Onneksi mulla on kuitenkin siskoja, lapsettomia kylläkin, mutta he on nyt tullu tässä odotusaikana entistä läheisimmiksi, samoin kuin äitini. Oon siis ilonen tästäkin tukiverkosta, jonka perheenjäsenet muodostaa, mutta silti kaipaisin tosi paljon omia kavereita. Yksi ystävä käy kyllä aina silloin tällöin, mutta pelottaa että hänkin lopettaa koska itse en autottomana pysty hänen luona käymään, joten jäänyt tää ystävyyden ylläpito liiaksi hänen harteilleen. :smiley-ashamed008 Ja multa pikkusisko kysy myös, aionko järjestää vauvajuhlia, menin aika sanattomaksi, kun oon aina kuvitellut että tuommoset juhlat järjestää muut, ei tuleva äiti(?) :D
 
Mähän järjestin itse itselleni babyshowerit koska en olis niitä muuten ikinä saanut.. oon kaveriporukan eka joka saa lapsen nii en usko että kaverit olis ees tajunnu järjestää mitään..
 
Eilen saunassa juteltiin miehen kanssa kaikenlaista vauvojen kasvamisesta mahassa ja siitä, miten on ihmeellistä että tuonne vatsaonteloon ylipäätään sellainen möykky voi kasvaa..Jäätiin sitten pähkäilemaan, että jos on lyhytkasvuinen äiti (siis kääpiö, ei muuten vain pienikokoinen) niin kasvaako lapsi kohdussa kuitenkin sen noin 40 viikkoa ja voiko kasvaa just joksikin vajaa 4kiloiseksi?
No, tästä sitten päästiin illan mielenkiintoisimpaan ja hauskimpaan keskusteluun, kun isäntä kävi miettimään, että onkohan naisen kropassa sellainen "kytkin" joka tunnistaa, että nyt lapsi on niin iso, ettei se enää mahdu kasvamaan ja näin ollen se "kytkin" käynnistäisi synnytyksen... Kävi siinä sitten ajatuksissaan kertoilemaan, että naisen kroppa voisi olla vähän niinkuin viljan kuivuri, siellä kuulema on sellainen "lärpäke" joka tunnistaa, kun kuivuri on täynnä ja sytyttää sitten käyttäjälle punaisen valon, että viljaa ei voi enempää tuoda... Minusta tämä vertailua oli ihan hyperhauskaa!! :laughing025
 
Täällä on vielä melko kuumeinen pesänrakennus meneillään... onneks järjestelyt ja hankinnat on näinkin hyvässä vaiheessa, mut tekemistä silti vielä riittää. Varsinkin kun on pakko tehdä asiat rauhallisehkoon tahtiin... tai siis yleensä mä järkkäilen ihan innoissaan vaikka pari tuntia, mut sit menee monta tuntia kun ei jaksa muuta kuin makailla. Eli ei sitä ihmeitä saa päivässä tehtyä.

Haluisin nyt viikon tai viimeistään kahden aikana saada kaikki suht koht kuntoon täällä kotona. Pyykkiä on pestävänä, vauvan sänky ei oo vielä paikoillaan eikä vaatteet/tarvikkeet paikoillaan. Muutakin järjesteltävää sekä siivottavaa riittää. Miehen pitäis opiskella ainakin turvakaukalon käyttö ja opettaa se mullekin. Ja ruokaakin pitää tehdä ja jumppaliikkeitä ja ulkoilmassa käydä.

Sitten loppuaikana vauvan syntymistä odotellessa vois tehä sellasia kevyempiä asioita kuten perehtyä rintapumpun osiin ja lukee vauvakirjoista miten sitä vauvaa hoidetaan (eihän mulla oo hajuakaan, vaikka jotain oon vähän lukenut). Niin ja synnytykseenkin vois jotenkin valmistautua? Ja sitten vielä keritä lepäämään ja lataamaan akkuja?? :) Eli vauva saa mielellään pysyä mahassa vielä jonkin aikaa.
 
Voi näitä hormoneja. Tänä aamuna purskahdun itkuun kun laitoin kaikki viimeiset pienetkin yksityiskohdat valmiiksi vauvan tuloa varten. Jotenkin tulee todelliseksi se, että vauva on täällä ihan pian!

Illalla järjestelin makkarin loppuun asti, keitin tutit ja tuttipullot + rintapumpun ja katsoin että kaikki on paikallaan. Autokopan laitoin lähtövalmiiksi ja koppaan vauvalle kotiutumisvaatteet. Sairaalakassikin on nyt valmiina.

Ihana olo, vaikka itkettääkin, mutta tämä on hyvää itkua. Ihania asioita on nyt tapahtumassa elämässä <3 jännittää!!!!! :)
 
Takaisin
Top