Elokuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TerhiJii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ärrr ja murr! Täällä yks hormoonipeikko itkee silmiään päästä. Ärsyttää kun nykyään ei kelpaa enää kun kuskiks, kun itekin oikeesti haluais vähä ulos tuulettuun ja viettään sellasta elämää kun ennen raskautta, tosin ilman tupakkaa ja alkoholia. Nyt sitten totaalisesti petti hermo, kun olisin oikeesti halunnu lähtee miehen ja sen kavereiden matkaan mutta enpä nyt sitten tainnu olla tervetullut, tai ainakin hormoonit näin luki rivien välistä. Joten täällä sitä itketään silmiä päästä, ja perkele menin ja poltin TUPAKAN ja sekös nyt sitten kans vituttaa. Tähän asti pärjänny kyllä hienosti mutta vähän kun kostoks kaivoin miehen röökit ja vedin sen kessun, vähän ehkä itsellenikin todistellen että sama ihminen oon kun ennen raskauttakin ja samoja asioita pystyn tekeen. Ja kohtalainen morkkis, ja tietenkin vitutus että täällä kotona nyt sitten yksin istun. *Itkupotkuraivarit*
 
Tsemppiä Pikku-Tikru!! Samansuuntaisia tunnelmia on ollut välillä täälläkin, mutta on sitten niinkin päin että itse ei jaksa/ viitsi lähteä mihinkään ja isäntäkin ajattelee etten pärjää hetkeäkään yksin... Sitten korpee, kun kaikki pitää ihan avuttomana... Välillä täytyy saada olla ihan yksinkin ja viikonloput mielellään vaan makoilee ja lomailee, niin jaksaa viikolla paremmin touhuta. Saas nähdä tuleeko ensviikosta vielä ehjä työviikko, vai joko sitä poksahtais...
 
Mä eilen kyynelehdin oikein kunnolla yhtäkkiä, kun muistelin miehelle ääneen meidän ensitreffejä, joille mies toi ihanan kukkakimpun mulle ja menin siitä ihan puihin, kun olin aina toivonut sellaista kohtelua elämäni mieheltä <3
 
Mua on alkanu pelottaa yöt. Ja se jos synnytys alkaa yöllä. Kumpikin mun tukihenkilöistä asuu yli 30 km päässä ja kummallakin on lapsia joiden hoito tarvii järjestää...
Pikku-Tikru. Ei se yks tupakki maailmaa kaada vaikkei se ehkä kaikkein fiksuin veto ollutkaan. Toivottavasti enää ei nypi niin pahasti kun yöllä. Sitäpaitsi, eihän teistä kumpikaan ole ihan sama ihminen enää vauvan synnyttyä :)
Silti voi käydävälillä ulkona jne. Mut ihan samoja ette oo eikä kuulukaan olla <3
 
Minäkin tein perjantaina yhden sen verran typerän jutun, että sain jonkinlaisen morkkiksen...meni kyllä ilta pilalle...mutta sitten tuli uusi päivä onneksi :) Jaksamista Pikku-Tikrulle, kyllä se paha mieli siitä taas ohi menee.
 
Pikku-Tikrulle tsemppiä!!
Itse olen polttanut koko raskausajan ja nyt näen painajaisia siitä miten sieltä syntyy ihan musta nokeentunut vauva joka joutuu käyttämään happiviiksiä koko elämänsä ajan. Mutta näen myös unia missä vauvalla on kypärä päässään koska pudottelen sitä koko ajan..
Kuudes: Ai kamala, toivottavasti synnytyksesi käynnistyy hitaasti että ehdit saamaan tukihenkilön mukaan. <3
 
Mä näin hassua unta viime yönä, olin pumppaamassa maitoa sellaisella sähköisellä rintapumpulla, missä laitettiin joku lätkä vain rinnanpäähän rintsikoiden alle, jonka piti pumpata sitten maitoa. Se lätkä meni koko ajan ryttyyn ja jouduin oikomaan sitä. Sitten lopulta näin, kuinka lätkästä tuleva ohut letku näkyi valkoisena, eli alkoi tulla maitoa ja olin siitä ihan fiilareissa :) en sit tiedä tuliko toi uni siitä, kun eilen ekaa kertaa tuli pikkasen jotain nestettä rinnasta, oli muuten unessa just sama rinta :D joten siitä kai sitten!
 
Piti viel sanoa, kun aiemmin ihmettelin epäsymmetristä mahaani, että siihenkin tuli eilen selvyys lääkärillä. Kun mulla on koko ajan oikea puoli koholla ja pinkeä, ja lisäksi aivan vasemmassa kyljessä toinen pyöreä kiinteä möykky, ja ollaan miehen kanssa kummasteltu miks oon tän muotonen ja miten ne osat vois olla vauvaa jos vauva on RT, miten se yltäis oikealle ja vasemmalle. Ja kun ne ei työnnettäessä liiku. Et voisko ne olla muita osia, mitä? Ei kai kasvaimia tai mitään pahuutta vauvassa? No ei. Ne ei tosiaan olleet kumpikaan vauvaa! Mun isokokoinen vauva on pehmeässä kuopalla olevassa kohdassa noiden välissä! Eli vaikka painoarvio oli 3,8 kiloa, ei vauvan peppu eikä mikään tunnu käteen. Nää koholla olevat kovat osat on ihan jotain mun omia osia ja istukkaa, jotka on survoutunu lähelle pintaa. Lakkaan siis nyt lopullisesti silittelemästä näitä kohoumia ja lepertelemästä niille. :oops:
 
Mulla kans pieniä raivareita havaittavissa. Pinna pikkasen kireellä, kun toi meijän jätkä(4v) ollu tän viikon kotona, kun hoitaja kipee. Sehän sitten vaatii sitä ja tätä ja ohjelmaa pitäs olla koko ajan. Isäntä töissä, josten mä saan pyörittää huushollin! Tänään jo sanoin, että "EN mä mikään palvelija ole!" Vitsi, kun muutenkin tukala olo ja koko ajan pitäs olla jotain tarjoomassa tai antamassa tai laittamassa. Isäntä kyllä yrittää auttaa sen minkä kerkiää, kun on kotona, mutta pojallehan ei kelpaa, kun äiti taas.

Nuppi muutenkin kiree, kun ollu Heinäkuun alusta himassa ja oikeen enimmäkseen ja jos jossain käyny ollu seuraavat kaks päivää ihan tööt. Nyt tietty kaikki kaverit jo töissä ja saakin olla täällä himassa, mutta kyllä nyt rupee nää neljä seinää riittää!! Meinasin jo isännälle aamusta sanoo, että lähen täks päiväks jonnekin huitsin kutsiin, mutta sitten tuli mieleen, että mihkäs sitä sunnuntaina menis!!? Kotona siis orjuutettavana ;D No huomenna mä meen, kun isäntä vie pojan aamusta hoitoon, niin saan mennä vaikka kaupungille syömää jädee ja ihmetteleen maailman menoo.

Meillä toi isäntä menee iltasin aika paljo kavereiden kans, nytkin lähti kavereiden kans fillaroimaan. En halua sitä rajottaa, koska se saa siitä voimaa ja jaksaa olla täällä paremmalla tuulella ja jaksaa mua ja osallistuu paremmin täällä kotona tehtäviin asioihin. Sillon siitä on mulle enempi hyötyä :) ja se yleensä lähtee sillon, kun poika menee nukkuun ja sillon yleensä mäkin meen. Niin se on sitten ihan sama istuuko isäntä himassa kattoo telkkua vai onkose kavereiden kans.

Mutta kyllä nää mielialanvaihtelut on mukavia... kaikki varmaa tykkää niistä ;D
 
Mä saan kans jatkuvasti raivareita tai sitten vaan itkettää ilman mitään syytä, tai syy voi olla ihan olematon. Eilen ajeltiin hakeen kiinalaisesta ruokaa ja en edes muista mistä mua alkoi itkettää ja itkin koko matkan mennen tullen, odottelin autossa kooten itseäni, kun mies haki ruuat, mutta itku vaan jatkui kotimatkankin. Tänään aamulla tirautin taas, niin että silmät on aivan turvoksissa.
Meillä on tosiaan remontti menossa, laajennetaan asuntoamme (kaksio 63m2) naapuriasuntoon (41m2), josta saadaan kaksi makuuhuonetta lisää. Uudelle puolelle tulee siis vauvalle huone ja meidän makkari, miehen poika saa oman huoneen tästä meidän nykyisestä makkarista, jossa ollaan nukuttu kaikki kolme. Oon ollut jo monta viikkoa pinna kireellä, kun remontti etenee hitaasti, kämppä on kuin pommi, kun ei viitsi siivota kunnolla ennen kuin remppa valmis ja vauvan kaikki tavarat laittamatta valmiiksi. Nyt vihdoin eilen päästiin miehen kanssa tapetoimaan vauvan huone, enää puuttuu listat ja komerot, mutta heti kannoin varastosta pinnasängyn ja hoitopöydän sinne ja laitoin tavaroita valmiiksi. On ainakin jotain valmiina, jos vava päättää syntyä. Odotan sitä jo kovasti, kun olo ei oo mitenkään hyvä, koko ajan kolottaa jokapaikasta ja kun tämä pinna on niin kireä että....Mies vitsaileekin, että koitappa synnyttää elokuun puolella, jotta saadaan syyskuussa lapsilisä tilille, kun jos syntyy vasta syyskuun puolella niin lapsilisäkin siirtyy lokakuulle. :) Tuleva viikko siis aikaa päästä synnyttämään ja sehän sopisi mulle!
 
tää kuuluis varmaanki tonne painonnousu ketjuun mutta en jaksa nyt siirtyä sinne nii kirjotan tähän :DD mua on itkettäny nyt viime viikkona ainoastaan painonnousu :D itken sitä ku syön tuskin mitään mut silti paino nousee melkein sen kilon viikossa.. neuvolassaki marmatetaan tota painon nousuu ja sanotaan kokoaika että yritäs nyt vähän kattoo sitä mitä syöt ja jätäs ne herkut pienemmälle.... VOI VI**U sanon minä!! melkein tekis mieli huutaa sille neuvolatädille että vittu syön saatana pelkkää puuroo ja salaattii ja siltiki se paino nousee vaan et nyt ei oo kyllä mussa vika..!!!

ARGH! Sori tää kauhee avautuminen :DD Onneks ei oo varmaa enää montaa viikkoo!!
 
Onpas misaemilian terkkarilla kurja asenne. Mullakin paino välillä saattanut nousta yli kilon viikossa ja meidän th kysellyt vain, onko paljon ollut turvotusta, olenko muistanut juoda vettä tai keksinkö itse syytä painonnousulle. Ei ole kertaakaan alkanut saarnata mistään. Yleensä mulla sitten tasottunutkin nousu niin, että seuraavalla kerralla ei nousekaan kuin ehkä 100g.

Harmittaa kyllä sun puolesta, kun on tollanen. Muutenkin painon nousu ja vartalon muuttuminen raskausaikana ainakin useimmille osittain herkkä paikka ja sitten vielä joutuisi kuuntelemaan turhia syytöksiä. Ärrhh!
 
Kohta kans lähdössä neuvolaan ja voipi olla, että tulee painosta "sanomista". Tänään oli eka aamu, kun oikeesti ei meinannut enää mennä haalareitten vetskari kiinni!! Olisinko ehkä pikkuriikkisen turvonnut viikonloppuna :) vai onko tuo maha vaan jo valunut niin alas, että se tekee tämän. Jossain vaiheessa tuli neuvolan tädiltä kommentteja vähän näistä työvaatteista, tyyliin kauanko meinaat haalareissa tulla? Loppuun asti jos kunto kestää ja onneks on hyvin kestänyt :)
 
Kyllä on kummallisia neuvolatanttaroita!! Kyllähän se paino nousee odotusaikana ja ei meitä kaikkia voi samaan muottiin sulloa. Toisilla nouse enempi ja toisilla vähempi! Mulla on kyllä tosi ihana neuvolatäti :) sokeritkin kun vähän väliä ollu +:lla niin ihanan rauhallisesti juttelee ja kyselee syömiset ja sitten selvittää, että miks niitä seurataan yms. Tää ei paljoo painoa tuijota. Sanoi vain, että mitä paremmassa kunnossa on niin toipuu paremmin synnytyksestä. Eikä se painon nousu sitä kuntoa kerro!!
 
Neia, mulla on alkanut nyt (vasta) kiristämään alushousut ja luulisin, että se johtuu siitä kun maha on hieman alempana... hienoa että oot edelleen hyvässä kunnossa :)

Mulla tulee kans edelleen näitä kummia spurtteja tossa painonnousussa, nyt oli taas tullut +800g pe-aamun jälkeen. Mut sit taas välillä ei tapahdu mitään. Neuvolatäti ei onneksi painosta valita :)
 
Oon tän aamua katsonut tallentamiani "Apua, meille tulee vauva" -ohjelman jaksoja ja en oo enää yhtään varma oliko se hyvä idea... Nyt jännittää, pelottaa, apuva! Lähinnä se kivun määrä alkoi arveluttaa, oon aikalailla kipuherkkä. Noh, ehkä katson seuraavaksi jotain ihan muuta ja tää menee ohi :)

Mulle oli viikonloppuna järjestetty vauvakutsut, olipa kiva! Pieni hetki ystävien keskellä ennen tositoimia, vitsit että teki hyvää. Myös elämäni ensimmäiset yllätysjuhlat oli sinällään jo elämys :) kyllä mulla on ihana mies ja ystävä (he olivat päävastuussa juhlien järjestämisestä)! <3
 
Mä kanssa emmu_ma tallensin viikonloppuna noita "apua, meille tulee vauva" jaksoja kun satuin huomaamaan että tulee monta peräkkäin. Uskaltaakohan niitä sitten katsoa lainkaan? =) Ihana että olet saanut juhlat, varmasti mukavaa!
 
Mulla on tän vauvan suuren kokoarvion vuoksi koko ajan jotenki nolo olo. Tuntuu, että tää on jotenki mun syytä tai että ihmiset ainakin ajattelee niin. Ja koko ajan mietin, et miksi se on tullu niin vahvaksi. Toki alun verenvuotojen aikana psyykkasin sitä ja itseäni, että mun vauvani on niin vahva, että se kestää mitä vain, ja lupasin vauvalle, että ota kaikki mitä saat, kunhan kestät.

Mulla on painoa tullu 13 kiloa (josta ainakin noin 3 kg turvotuksena pelkkää nestettä pari viikkoa sitten ihan parissa päivässä, kun lähti sormukset eikä menny enää kengät jne.), sokeriarvot mitä mainioimmat eli ei raskausdiabetestä, sf-mitta suunnilleen keskikäyrällä, ja sekin katsotaan niin, että lyhyellä ihmisellä on yleensä isompi sf koska on vähemmän tilaa pituussuunnassa eikä mulla ollut isot lukemat vaik lyhyt oonki. Mä ja mun sisko ollaan painettu vähän yli 3 kg syntyessä, mies ja sen sisko alle 3, kummankaan perheissä ei erityisen pitkiä ihmisiä ole. Laskettu aikakaan ei voi heittää, koska tein ovulaatiotestin. Vauva ei ollu pullukka vaan sopusuhtasesti isompi. Onpa merkillistä. Onko se mulle oikeasti noloa? Vai olenko vaan tehny hyvän ja elinvoimaisen?
 
Kyllä mä käännyn Kunusiini vahvasti tuon hyvän ja elinvoimaisen puoleen! Täällä myös veikkaillaan noin nelikiloista. Minä ja mies ollaan oltu alle 3 kiloisia syntyessä. Itsellä tosin mittaa 174 mutta maha on silti VALTAVA! En uskalla edes kuvitella miten tukala olo sulla on. Ota nyt vaan rennosti ja nauti loppuajasta sen mitä pystyt äläkä stressaa ainakaan vauvan koosta. Hyvä siitä tulee :)
 
Kunusiini, ethän soimaa itseesi, saati nolostele!!?! Ole ylpeä masustasi ja siellä hyvin kasvavasta elämästä! Ei sillä ole mitään väliä minkä kokoinen vatsa on tai minkä kokoinen vauva on, pääasia että olette kunnossa molemmat!!!

Mä olen saanut kuulla lähes jokaikiseltä tutulta ja kaverilta et ompas iso maha!!! Ootko varma ettei siellä ole kuin yksi??? Harmittaa tollaiset kommentit :( Lääkärikin sanoi mulle et vauva on ihan normaalikokoinen et sano niille kyselijöille ettet voi mitään mahan koolle :D mut joo, ihmiset on urpoja!!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top