Elokuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja TerhiJii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Menna: Ihana tuo ilmaus "tavallisten ihmisten vaatteet" :D

Oon niin samaa mieltä, olis ihana vetää päälle jotakin ihan tavallista, ilman mitään masutuubeja ja miettimistä yltääkö paita peittämään koko mahan! Mutta pian sekin aika koittaa, vaikka luulen etten mahdu mihinkään ennen raskautta käyttämiini vaatteisiin vielä pitkään aikaan...

Kaksi viikkoa laskettuun aikaan. Jänniä fiiliksiä, menee aikalailla laidasta laitaan. Olo valtaosin ihan hyvä, mitä nyt viimeisillään raskaana voi olettaa. Lomailu on ihanaa ja aika mennyt nopeasti ainakin tähän asti. Uniongelmat vaan vaivaa, nukkuminen on vaihtelevaa ja yöt stressaa jo illalla. Mutta onneksi päivälläkin saa tarvittaessa nukkua. Ainutlaatuista aikaa tämäkin :)
 
Kaipaan myös vaatekaappiani. Enää mahtuu päälle lappuhaalarit ja yksi hame + muutama paita. Jos pari viikkoo vielä näillä kärvistelis, niin sitten voi alkaa murehtimaan että mihin vaatteisiin sen löllömahan sulloo :) kotona ei tekis mieli käyttää vaatteita ollenkaan, mutta ei viitsis verhojakaan pitää aina kiinni. Pitäiskö muuttaa mökille loppuajaks...
 
Täällä kans yks uus kirjottelija :) Oon sinnikkäästi pysytellyt taka-alalla mutta alkaa nähtävästi odottavan aika käymään pitkäksi kun päätin sitten finally rekisteröityä... ;)

Kunusiini: sä olit siellä synnytystapa-arviossa? Miten meni ja mitä siellä tehtiin, tekivätkö magneettikuvauksen vai kattoko vaan ultralla? Mulla itelläni on ensviikolla tapa-arvio ja ootan sitä kun kuuta nousevaa... Mulla siis ahtaan lantion epäily ja sf-mitta huitelee tuolla 36 cm:ssä ellei enemmänkin kun on 1,5 vkoa sitten otettu mitta ja laskettuun aikaan siis reilu kuukausi vielä... :)
 
Anna_: mulle ei tehdä synnytystapa-arviota ollenkaan, kun oon yli 160cm pitkä (162 :D) ja sf mitta seurailee hieman keskikäyrän alapuolta. Jos siinä sf-mitassa ois jotain outoa, niin sitten arvioitais. Meidän kunta säästää: aiemmin kaikki ensisynnyttäjät on käyneet synnytystapa-arviossa. :/
 
Menna: joo mä jo mainitsin sillon ekassa neuvolassa et äiti ja kaks siskoa on kaikki synnyttäny sektiolla ahtaan lantion takia. Eli kellään ei kokemusta normaalista alatiesynnytyksestä. Mä kun oon vielä sisaruksista kaikista pienin, huimat 155 cm, niin yleensä toi pituus kulkee vähän käsi kädessä sen lantion koon kanssa - tai ainakin näin neuvolalääkäri totes. Jokunen aika sitten jo neuvolalääkäri teki tutkimuksen ja käsikopelolla totes että ahtaalta vaikuttaa. Sen takia siis nyt aika sinne arvioon mut jänskättää et miten ne tuolla Jorvissa sen tutkii siten... Ja minkä tuomion saan :/
 
...eikä siis meilläkään mennä automaattisesti tapa-arvioon. Että pyynnöstä oon sen saanut :) Tosin nyt viimesellä neuvolakeikalla neuvolatäti totes, että on sf-mitta mulla niin hurjan kokonen että olis viimeistään nyt laittanut sen lähetteen tapa-arvioon jos ei olis ollut aikaa sinne.
 
Kuulosti niin tutulta toi Lillin shoppailureissu! :D
Koko raskauden kärvistelly jossain missä sattuu vaatteissa, jotain mammapaitoja löytäny kirpputorilta. Mut mä niiiiin haluisin jo pukeutuu mun vanhoihin ihanii vaatteisii, ihan esim. farkut jalassa ois tosi jeba! :)
 
Anna_ Kirjoittelin synnytystapa-arviosta tonne neuvolakuulumisiin. Oli pettymys, ei ultraa eikä mitään muutakaan laitetta. Hyvin nuori lääkärityttö kokeili varovasti kädellä ja sanoi että kyllä sen pitäisi mahtua. Ei jäänyt kovin varma olo, koska olin valmistautunut siihen, että tutkimus voi sattua paljonkin, ja sitten se oli vain hipaisu. En saanut minkäänlaista kokoarviotakaan vauvasta, ei edes käsikopelolla kokeillut vauvaa, joten tutnuu hassulta kuulla, että pitäisi mahtua, jos ei edes tiedetä, minkä kokoinen se mahtuja on. :( Harmittaa.

Taas 5:25 alkoi tosi kipeät supistukset, jotka laantu 6:30. Aina aikaisin aamulla! Taas sai pidellä oksennusta ja kyyneliä.
 
Kunusiini: no niinpä olitkin kirjotellut, en vain bongannut sitä aluksi.... :) No huhhuh! Siis oliko tuo sun tapa-arvioaika ihan sairaalalle vai tehtiinkö se neuvolassa? Kun mulla on jo käsikopelolla kokeiltu että ahtaalta vaikuttaa. Neuvolassa puhuivat että ne kuulemma tekee magneettikuvauksen, mutta en oo koskaan kuullut, että kenellekään olisi tehty magneettikuvausta/röntgeniä paitsi äidilleni vuonna -80 :D

Katselin tuolta maha- ja ultrakuvistakin että meillä taitaa sun kanssa olla aika samaa luokkaa toi mahankin koko, että on kyllä tosi kurjaa jos jäi tuollaiset fiilikset siitä tapa-arviosa. Itseä ainakin vähän mietityttää tää vauvan koko...

Aion lyödä nyrkkiä pöytään jos jää liian hissutteluks se tutkiminen (tosin jää nähtäväks kuinka jännittynyt oon ja sit en tietty uskalla avata ollenkaan suutani:D). Meillä kun tosiaan äidit ja siskot on kaikki synnyttänyt yhteensä kaheksan lasta sektiolla ja vain yhden kanssa on kokeiltu normaalia alatiesynnytystä joka sekin päätyi hätäsektioon kun ei mahtunut.

No mutta, eiköhän kaikki kuitenkin mene hyvin ja onneks meillä on niin hyvä hoito täällä suomessa ja osaavat kätilöt. Kun esim. miettii eräs ystäväni joka odottaa vauvaa ja asuu keski-euroopassa niin heillä on vain gynekologi joka sitten avustaa synnytyksessä, mutta siellä ei ole esim. mitään neuvolajärjestelmää, kätilöitä, raskausmyrkytysseurantaa tai muuta vastaavaa...! Aika lintukodossa me täällä ollaan :)
 
Neuvolassa lääkäri teki, ymmärsin, että tällainen tehdään kaikille, mutta käsittääkseni piti kyllä kuulua vauvan koonkin arviointi (eikö se ole aika olennainen osa sitä, mahtuuko ulos vai ei?). Mä olen kanssa lyhyt, 159 cm. Toivottavasti nyt sit tarpeeksi leveä tälle vauvalle.

Mua ja miestä on huolettanu jo viikkoja mun mahan toispuoleinen muoto. Oikea puoli on koko ajan pinkeä ja koholla, mutta vasemmalta ihan kyljestä löytyy myös kova pyöreä kohta. Suurin osa liikkeestä on vasemmalla ja tuo oikealla oleva mötkäle vaan on ja pysyy. Jos tuo mötkäle on vauvaa, en ymmärrä, mikä osa voisi yltää noin kauas vasemmalle ja olla siinä aina? Tuolta lääkäriltä kun kysyin, se sanoi vain, että voi vaan olla sellanen kohtu, mutta ei enää katsonut eikä koskenut ollenkaan. Hmh.
 
Minua on vaivannut nyt todella kovat lantion ja häpyluun alueen kivut. Viime viikonloppu oli todella rankka ja sunnuntaina otin jopa n. 10m juoksuspurtin vielä, joka kostautui niin, etten päässyt su-ti itse ylös sängystä tai pystynyt edes kääntämään kylkeä. Nyt jo vähän helpottaa, mutta välillä esim. sängyssä kylkeä kääntäessä vihlaisee kauheasti alaselästä tai häpyluusta. Supistuksia ei ole juurikaan ollut, ei ainakaan kipeitä. Vähän on parina viime yönä vatsalihakset jännittyneet.

Onko muilla ollut tällaisia kipuja ja ovatko ihan normaaleja? Huomenna on neuvola ja aijon kivuista mainita terkkarille joka tapauksessa. Nyt noussut vain pieni huoli, olisikohan sittenkin pitänyt hakeutua johonkin jo viikonloppuna. Vauvan liikkeet tuntuu, mutta eilen ja tänään paljon normaalia vähemmän.

Nyt olen ihan rauhallisin mielin, kun aamulla kuitenkin vähän liikkeitä tuntunut, mutta jos illalla saankin vielä jonkun kauhean paniikin tästä tilanteesta, mihin minun pitää mennä? Synnärille, päivystykseen...? Apua!!

Pakko myös hehkuttaa vähän hyviäkin uutisia! Eilen käytiin allekirjoittamassa vuokrasopimus uuteen asuntoon! :happy093 Nykyinen on aika pieni kaksio, juuri saatiin vauvalle mahtumaan pinnasänky ja hoitopöytä makuuhuoneeseen, mutta säilytystilaa on niin vähän, että edes omat tavarat eivät meinaa mahtua tänne. Vaunut ovat edelleen autossa säilytyksessä, koska eivät yksinkertaisesti mahtuisi meidän eteiseen, enkä myöskään halua niitä mihinkään olohuoneen nurkkaan. 1.10. muutto todella mukavalle lapsiperhealueelle kolmioon! Vauvakin saa, siis, oman huoneen.

Anna_ Minä olin synnytystapa-arviossa, mutta en vauvan koon, vaan asennon vuoksi. Pieni vauva tulossa, lasketun ajan painoarvio 3,2kg. Meillä katsottiin vain ultralla. Oma terkkari vähän ihmetteli, kun eivät alatutkimusta tehneet siellä (taisi olla polilla kiire, kun mekin päästiin sisään puoli tuntia myöhässä). En, siis, saanut mitään tietoa, onko pää kiinnittynyt tms..
Siellä, kun vuoroamme odottelimme, tuli joku nainen juuri ultrasta ja itki aivan täyttä huutoa käytävällä.... Meni vielä takaisin lääkärin huoneeseen ja tuli myöhemmin itkien taas odotustilaan. :sad001
 
Mä melkein jouduin synnytystapa arvioon. Mutta en sitten kuitenkaan, koska eka synty imukupila avustaen, koska muksu oli saatava pihalle. Äitini 4kertaa leikattu, koska istuin luu väli ei riitä synnytykseen. Äiti on kuitenkin 170 pitkä, mutta ei lantio vaan riitä. Itellä ei kuitenkaan mitää ongelmaa.

Viime yö meni aikalailla kylkee kääntäessä. Paljoo nukuttanu :/ ens yön unia varten tehtiin sitten tänää vähä puuhommia. Harvinainen aamu sinänsä, että yhtään ei supistellu tai muuta, mitä tässä on jo parisen viikkoa tasaseen jatkunut. Puuhommien jälkeen, sitten taas alkokin supisteleen ja liikkuessa taas tuntuu toi pää tuolla alhaalla. Loppua kohdenhan tässä ollaan menossa :)

Vauva liikkuu ihan kiitettävästi. Siks ei tainnu viime yönä nukuttaa, kun se päätti pitää bileet pitkin yötä :D oli kans pari päivää vähän rauhallisemmat liikkeet. Tällä kaverilla on ainakin selvästi välillä sellasia "lepo"päiviä, ettei oo ihan niin aktiivinen kun yleensä. Vaikuttaa sekin, että potkiiko se oikeelle vai vasemmalle.
Mut tällästä täällä ja viellä jaksaa :) kyllä se sieltä syntyy kun aika on. Vaikka välillä tuntuu tosi tuskaselta. Mutta kyllä mä jaksan vaikka 4viikkoa viellä jos hän niin tahtoo <3
 
Mulle tuli tänään postissa epikriisi (siis kertomus missä tiedot ja tapahtumien kulku), jossa sanotaan että seuraavan raskauden kohdalla tarvitaan konsultaatio äitiyspoliklinikalta, koska synnyttänyt ennenaikaisesti. Eli mie olen nyt automaattisesti riskiodottaja.

Ihme juttu, mutta kun luin sitä ihan normaalisti ja sitten tuon loppulauseen kohdalla tuli jotenkin tippa linssiin. Ei jäänyt mitään synnytyspelkoja ja aiotaan lisää lapsia hankkia, mutta jotenkin tuosta tuli sellainen pelon häivähdys että mitä jos seuraavalla kerralla syntyy vieläkin aikaisemmin :confused: Toivottavasti sitten suhtautuminen aikaisiin supistuksiin on erilaista kuin nyt tällä kertaa! Ja jotenkin alkoi jälkitarkastuskin huolettaa, että mitäs jos löytyykin jokin rakenteellinen syy ja tulee joku ei-enää-lapsia-lisää-tuomio :pale
 
Kunusiini: Yleisimmin vauvat on käsittääkseni RT 2:ssa, eli juuri tuolla oikeassa kyljessä. Itellä myös maha toisinaan hyvinkin toispuoleinen ja vauvan peppu löytyy oikealta yläkyljestä. Hahmotatko vauvan takapuolen? Eli sellainen pyöreä kämmeneen mahtuva pallukka :) Olisiko tuolla vasemmalla kyljessä sitten kantapää vai minkä sieltä oot bongannu? Harmillista että lääkäri ei suostunu sen tarkemmin katsomaan :(

Muoks* Siis ovat usein tuolla oikeassa kyljessä synnytyksen alkaessa, itelläkin vielä seilailee kyljestä kylkeen.

Mirumaru: Kuulostaa liitoskivuilta. Paikat ne siellä venyy ja paukkuu vauvaa varten :)
 
Täällä on vauvan peppu (kai sen on pakko olla se) joko keskellä tai vasemmalla ylhäällä. Tosi usein on sitten vauvan jalka oikeassa kyljessä, siis suunnilleen navan tasolla sivussa. Sen on pakko olla jalka, kun se on niin pieni ja siirtyilee heti jos siihen koskee. Oon kans miettinyt, miten se pitää jalkaa niin alhaalla, tuntuu välillä kuin vauva olisi poikittain, mut ei kai se enää mahdukaan sillä tavalla olemaan. Välillä kun tuntuu muhkura kummallakin sivulla mahaa niin oon kans miettinyt, että oisko toinen sitten peppu ja toinen vaikka polvet?

Eevei, eiköhän teillä oo kumminkin kaikki ihan hyvin siellä jälkitarkastuksessa :) Toivotaan ainaskin, ja seuraava raskaus voi mennä vaikka yliajalle...hyvä tietty, että seuraavat sitten tarkemmin, mutta ei siihen varmaan suurta syytä tarvita :) Lähettääköhän ne sen epikriisin automaattisesti myös kotiin. Laitoin vaan tuohon sairaalalle menevään lappuun, että sen voi lähettää neuvolaan, kun siinä oli annettu vaihtoehdoiksi esim. neuvola tai yksityinen lääkäri...
 
Karseita kipuiluja kuuluu tännekkin. Viiltää, vihloo ja supistaa. Istuminen ei oo hyvä, makaaminen ei oo hyvä ja kävely ei oo hyvä. Makoilun jälkeen ylösnouseminen sattuu ja ekat metrit joutuu hiipimään ulinan kera.

Vauva liikkuu ihan yhtä paljon ku ennenkin ja se on ärsyttävää ja kivuliasta. Eilisen päivän se mylläs ihan koko päivän, ei siis nukkunut lainkaan. Yöllä se kyllä nukkui ja mä heräsin tunnin välein. Alempi jalka puuntuu ihan pirusti ja kyljen kääntäminen on urheilusuoritus. Otan tukea seinistä, patjasta, miehestä ja yritän kammeta itseäni johonki asentoon.

Hirveesti tekis mieli lähteä sienimetsään, uimaan, kauppaan tai vaan johonki. Tänään totesin koirallekkin et jos sitten loppuvuonna pääsis taas seuraavaksi normaalisti liikkumaan.

Mullahan on edessä sektio ja toivon todella toipuvani siitä kohtuu ajassa, tämä "vuoden" liikkumattomuus on tuskallista, varsinkin henkisesti. Luojan kiitos aloitin loman jo kesäkuussa, sillon olo oli kohtalaisen hyvä ja päästiin miehen kanssa edes lomareissuilemaan, nyt ei pääse per**le mihinkään.
 
Anna_: minun ystävälleni on tehty magneettikuvaus synnytystapa-arvion yhteydessä, kun eivät muuten saaneet selville mahtuuko vai ei. Tosin eivät senkään jälkeen olleet varnaksi osanneet sanoa mahtuuko alakautta ja synnytyksen alettua olivat vielä olleet sektiovalmiudessakin.. Kuitenkin oli syntynyt lopulta alakautta. Eli aika epävarmojakin saattavat olla noissa arvioissa.
 
Mirumaru: mulla alkoi liitoskivut ihan tosi aikaisin, eli samoista ongelmista kärsin minäkin! Mulla on myös lonkat olleet tosi kipeet, heräilen öisin koviin lonkkakipuihin jos nukun pitkän aikaa toisella kyljellä. Eli aika huonoilla yöunilla mennään ja kun kaiken lisäks saa ravata vessassa aika monta kertaa yössä... :/

..Okei siis kun mulla oli jo neuvolalääkäri joka käsikopelolla kokeili että ahtaalta vaikuttaa ja nyt siis menen Jorvin sairaalaan lääkärin vastaanotolle. Mun siskoja ei ole kuvattu, on vain todettu että ahdas on, ei mahdu, menee sektioon. Saa nähdä siis että miten sitä itelle käy :/

TerhiJii: lohdutan sua sillä, että siitä sektiosta voi toipua myös tosi nopeasti. Mun sisko kun pääsi sektion jälkeen sairaalasta kotiin niin oli jo samana päivänä imurin kanssa heilumassa kotona... :D Kaikki on niin yksilöllistä! Ja toivotaan että sinäkin toivut nopeaan :) Ainoa vaan minkä takia yleensä jarrutellaan sitä hirveetä rehkimistä on ne kiinnikkeet joita saattaa tulla siihen sektiohaavaan, jotka sitten vaikeuttaa seuraavissa raskauksissa leikkausta/kiinniompelua. Mutta meidän perhe kun on tällainen sektioiden suurkuluttaja niin hyvin on kyllä positiiviset kuvat jääneet siitä toipumisajasta. :)
 
Loppuukohan tää kamala leivontavimma ikinä ollenkaan? Mä päätin jo viime viikolla, että nyt on aika ruveta tekemään ennemmin ruokia pakkaseen kuin leipomuksia, mutta niin vaan joka kerta kun laitan jotain ruokaa, tulee leivottua samalla jotain.... Eilen tein isot astiat makaronilaatikkoa ja broilerilaatikkoa, ja samala pellillisen mokkapaloja. Tänään on vuorossa ruuan suhteen jauhelihapihvit tykötarpeineen, ja siinä sivussa kamalan kätevästi syntyi juustosämpylöitä.

Mä olen siis jo leivoksille ja marjoille joutunut ostamaan lisäpakastimen, ja nyt kun noita ruokiankin tulee tehtyä, niin saa nähdä joudutaanko hakemaan vielä lisää tilaa? Käy vissiin aika täällä kotona jotenkin pitkäksi tai jotain, huoh...

:blob5 :blob10 :blob3 :blob6 :blob7 :blob9 :blob1
 
Takaisin
Top