Elokuun hölinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cocoa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tästä tulikin mieleen, miten te, joilla on jo aikaisempia lapsia, koitte ton apukäsien tarpeen esikoisenne syntyessä? Oliko jotain tiettyjä asioita, missä tarvitsitte/ olisitte tarvinnut apua, ja missä vaiheessa?

Meillä kun mun perhe asuu Suomessa ja miehenkin vanhemmat toisessa kaupungissa, molempien äidit on kovin innokkaina tulemassa auttamaan vauvan syntyessä. Mun on vaan hankala kuvitella olisiko niistä oikeesti jotain konkreettista apua, vai kiristyykö mulla vaan pinna entisestään jos siinä on vauvan ja miehen lisäksi vielä mun äiti tai anoppi pyörimässä. Mies tulee olemaan myös kotona, eli meillä on ainakin neljä kättä käytettävissä kuitenkin. :)
 
Hui kun monilla alkaa äitiysloma. Ei voi käsittää kuin pitkällä sitä ollaan jo. Otella vielä ens viikko lomaa ja sit 3,5viikkoa töitä jäljellä. Ei paha ollenkaan. Kattoo vaan kuin paljon työnantaja pistää töitä vikoille viikoille kuha ei kauheita putkia mutta luulis kai tajuavan :P
 
Me asuttiin silloin kun esikoinen syntyi niin alle km päässä mun vanhemmista paljon käytiin siellä kylässä ja syömässä mutta ei kyl sillai apua tarvinnut. Anoppi oli tuolloin appiukon omaishoitaja ja nuit lapsen lapsiakin paljon ni apua ei kyl tarvittu vaikka käytiinkin. Yritti joissakin asioissa neuvoa mutta omalla tavalla ne tehtiin. Mutta jokaisella on kuitenkin on ne omat tavat tarviiko apua vai ei. Jotkut tykkää et sukulaiset paljo auttaa ja toiset taas "opetella " itse ne rytmit ja hommat kotona ihan keskenään ilman et siinä "ylimääräisiä" on
 
Me asuttiin koko esikoisen ensimmäinen vuosi 90km päässä sukulaisista ja ei tullut kertaakaan tunne että ois tarvittu hoitoapua tai "omaa aikaa" kahden kesken. Me vietettiin niitä hetkiä ihan kotisohvalla, kun ei oo koskaan oltu sen sorttisia että tarvittaisiin treffejä tms siihen yhdessä oloon. Vaikka ymmärtäähän sen että joskus niiden seinien sisäpuolelta on hyvä päästä myös tuulettumaan ulos.

Ensimmäisen kerran käytiin yhdessä syömässä kun muutettiin tänne kotipaikkakunnalle helmikuussa.
Ja vaikka nyt myös kahden keskiset menemiset ovat mahdollisia, ei me olla niitä sen erityisemmin tarvittu.
Meillä se tekee kuka jaksaa ja se nukkuu joka unta tarvitsee, eli kumpikin saa tarpeeksi lepoa ja myös omaa aikaa jotta jaksaa arkea pyörittää. Toimitaan siis tiiminä miehen kanssa hyvin. Luulen sen takia että tultaisiin pärjäämään ilman tukiverkostoa käden ulottuvilla, myös kahden lapsen kanssa. Eikä tunnin ajomatka kovin kaukana oo sitten tarpeen vaatiessa. :)
 
Konkreettista apua ei esikoisen syntymän aikaan tarvittu. Lähinnä jos äitini tuli käymään, hyödynsin hetken ja touhusin omia ja hoidin rästihommia.
Nyt toisen kanssa pelkään ihan hurjasti miten pystyn jakautumaan kahden pienen tarpeisiin. Esikoinen on lokakuussa vasta 1v10kk ja vaikka jaksaakin itse touhuilla pitkiäkin aikoja, on hän myös vaativa huomion suhteen. Kova opettelu on meneillään, ettei saa räkiä, lyödä, potkia, repiä, purra tai heittää tavaroita jos ei asiat mene niin kuin hän haluaa.... vaan täytyy osata odottaa nätisti ja pyytää. :angelic:
Me ollaan käyty vaan kahdesti ilman esikoista jossain. Toisella kertaa käytiin leffassa ja syömässä toisella kertaa jossain stand upissa+syömässä. Kaipaan kahdenkeskisiä hetkiä näiden seinien ulkopuolella, kun on ollut äitiyslomalla+hoitovapaalla melkein kaksi vuotta päivät ILMAN AUTOA (koska mies sillä töissä) ei kävelymatkan päässä keskustasta, alkaa seinät kaatua päälle ja niistä koti-illoista on hankala nauttia :sorry:
Uni on kyllä tärkeää, esikoisen kanssa pystyi ottamaan päikkäreitä mutta nyt tilanne on toinen ja on vain selvittävä unimäärällä kuin unimäärällä päivän läpi :dead:
 
En muista milloin esikoisen syntymän jälkeen käytiin jossain kauppaa kauempana kahdestaan. Toinen Neil oli vasta reilu kuukauden ikäinen kun oli yön hoidossa (me mentiin naimisiin ) kyllä sitä omaa aikaa on tullut kavereiden kanssa otettua aina silloin tällöin ja samoin miehen kanssa sit jossain käyty. Mulla asuu nyt pikkusisko seinäntakana ja se varmasti tulee olemaan täällä paljon ku vauva syntyy
 
No sitä mä oon kanssa miettinyt kun kaikki on niin kovasti tulossa auttamaan, ja mä vaan mietin että auttamaan missä.. :) Olis varmasti eri asia jos mies olis 10h päivässä töissä ja olisin yksikseni kotona, mutta kun yhdessä ollaan niin uskon että eiköhän me nyt pärjätä. Täällä perinteisesti suku on tosi tiivis ja kaikki äidit ja sisarukset ja serkut on paljon arjessa mukana. Meillä nyt ei oo ihan silleen kun asutaan vähän kauempana, mikä sopii mulle kyllä ihan hyvin. Tulevat sitten pyydettäessä. :)
 
Meillä ei ihan hirveästi taida olla apuja tarjolla. Appiukko asuu kyllä n.1km päässä, mutta veikkaan että hänen apunsa rajoittuu pizzan tilaamiseen tai auton tankkaamiseen :joyful: Enkä kyllä myöskään tiedä vielä yhtään, mihin sitä apua oikeasti tarvii. Eniten ehkä juuri siihen, että joskus päästäisi kahestaan kodin ulkopuolelle esim. vaan syömään tai kauppaan (tai nukkumaan).

Itseni kannalta kuitenkin oon vähän "huolissani" siitä, onko mulle seuraa. Sitten kun mieskin lähtee muutaman viikon jälkeen takaisin töihin, mä jään yksin vauvan kanssa tänne taajamaan, kun kaveritkin on töissä ja opiskelemassa... Onneksi on pari samoihin aikoihin äippälomalle jäävää kaveria, niin pitää koittaa varmaan heitä treffata aktiivisemmin.
 
Meillä on suht lähellä molempien vanhempia, miehen äiti ja mun vanhemmat, ehkä me jotain apua saadaan jos satutaan tarvitsemaan. Ollaan molemmat sitten kotona, joten yksinäistä sinällään ei ole. Mulla ei ole tarvetta sinällään päästä kotoa pois, miehellä ehkä enemmän, ja se hänelle suotakoon, koska on muutoin niin paljon kotona täällä korvessa. Käy siis mielellään kauppareissut yksin ja tervehtimässä kavereitaan. Itse olen tähän asti nauttinut siitä omasta ajasta kun hän on poissa, kun muutoin mulla ei semmoista ole lainkaan.

En tiedä sitten, miten vauvan kanssa, ehkä nautin sitten kahdenkeskisestä ajasta vauvan kanssa, jos/kun mies on poissa edes muutaman tunnin.

Täytyy yrittää sopia nyt jo etukäteen, tuleeko esim. mun äiti tänne meille sitten kun synnytyksen aika tulee, kun nuo elukat pitää kuitenkin hoitaa, lähinnä koira siis, kissat kyllä pärjää itsekseenkin jokusen hetken. Riippuu niin paljon siitä, mihin kellonaikaan synnytys alkaa. Jotenkin tuntuu siltä, että monesti se on yöaikaan, kun olen lueskellut kokemuksia?
 
Esikoisen kanssa ei ite henkilökohtaisesti tarvittu apua, onhan meitä 2 vanhempaa :) Nyt toisen raskausaikana kun esikko on ollut 9kk-1v5kk oltaisiin tarvittu apua niin ei heru edes itkien pyydettäessä.. Meidän kaikki lähisukulaiset asuu 10km säteellä.

Päätettiin sitten että poika aloittaa päivähoidossa ma-pe 8-12. Kivempi säännöllinen rytmi kuin se että kotiapu tulisi kotiin. Ja eihän sitä tarvitse pk viedä jos tuntuu ettei tarvitse sinä päivänä apua :)

Suosittelen kyllä jos jaksaminen kortilla niin puhua neuvolassa :) Tuo kotipalvelu on toiminnassa joka kunnassa ns matalan kynnyksen apuna. Ja jos niitä ei käytä ei ne kehitäkään niitä :) Sekä siihen kotipalveluun voi olla itsekin suoraan yhteydessä ilman välikäsiä. Tuo apu sisältyy siihen lakiin lapsiperheiden tukitoimista ilman lastensuojelun asiakkuutta.
 
Niiinu, Minäkin oon kotosalla ollut pian 2 vuotta. (2 vuotta jos lasketaan se kun jäin pois toista jo raskausaikana) Ilman autoa myös joten ymmärrän.

Minusta ihannetilanne olisi juuri tuo että voisi pyytää sitä apua jos tarvitsee.
Eikä niin että ollaan rynnimässä hoitamaan.
Tai mua on suoraan sanottuna vähän ahdistanut se että sukulaiset asuu lähellä. Kun tottui jo asumaan kauempana. En pidä itse hössöttämisestä. Nautin ajasta vain perheeni kanssa ja toisinaan tuntuu että sukuloimiset vie täysin voimat. Lapsillehan tietysti rikkaus! <3
 
Muakin hirvittää miten jaksaa jatkossa kahden alle 2 vn kanssa. Esikoisen aikaan ei tuntunut että tarvitsisi ylimääräistä apua. Mies oli kotona sen 3 vk jolloin kerkesi opetella vauvanhoitoa. Sain nukuttua mitä sain, jos ei yöllä niin päivällä. Nythän siihen ei ole mahdollisuutta. Oli pitkiä aikoja kun en nukkunut kolmea tuntia putkeen ja kyllä se tuntui. Mutta luulen että nyt se on kymmenen kertaa pahempaa.

Mun äiti on nyt osa-aikaeläkkeellä ja asuu puolen tunnin päässä. On myös innokas mummotouhuissa joten apua varmasti on sieltä ainakin tarjolla. Silti huolestuttaa.. Nytkin oon jo välillä niin lyhytpinnainen esikoisen kanssa saati sitten helvetillisessä unenpuutteessa.

Nyt jännityksellä odotetaan tietoa että jos miehen työvuorot järkevöityis väliaikaisesti loppuvuodeksi. Ois ihanaa kun olis toimistotyöaika.
 
Meilläkään ei pelkästään esikoisen kanssa olis tarvinnut apukäsiä, mutta samaan aikaan oli vähän muitakin asioita minkä takia apukädet oli enemmän kuin tarpeen. Näille muksuille kun tosiaan tulee se noin vuoden ikä ero (esikoinen syntynyt sillon lokakuun lopussa), niin olen erittäin iloinen että on vanhemmat tuossa lähellä, jos apua tarvitaan <3
 
Lemonia, meillä nimenomaan mies tekee ihan hurjan pitkiä päiviä, 10-12tuntisia päiviä + työmatkat ja viikkotuntimäärä voi olla mitä vain 45-75 välillä. Joten päivät on välillä pitkiä ilman autoa täällä landella. Vaikken varsinaista apua kaipaisi, ehkä seuraa, olisi kiva jutella aikuiselle eikä vain höpötellä taaperolle tai naapurien lapsille :D
 
Niiinu, no ihan varmasti! Ne neljä seinää muodostuu nopeasti vankilaksi jos on sellanen olo että haluaisi olla jossain muualla tekemässä jotain ihan muuta, mutta ei pääse lähtemään. Ootko sä miehen kanssa puhunut, että ainakin vapaapäivinä pääsisit jonnekin tuulettumaan?

Me ollaan vakavasti harkittu muuttoa saarelle missä miehellä on maata ja sukulaisia, mä en oo koskaan tästä suurkaupunkielämästä välittänyt vaikka en Espoota pienemmässä paikassa ole koskaan asunutkaan. Siellä saarella meillä olis paljon pihaa missä lapset sais leikkiä vapaasti, vois pitää eläimiä ja puutarhaa ja elämä olis muutenkin rauhallisempaa. Mua vaan huolestuttaa just toi että sit omat kaverit ja kuviot olis kaukana ja ne maaseudun palvelutkin on vähän eri luokkaa kun täällä missä 5 kilometrin säteellä löytyy 10 joogastudiota, 30 kampaamoa ja 15 supermarkettia. Loppupeleissä näillä jutuilla ei kuitenkaan oo niin paljoa merkitystä, (kampaajallakaan kuitenkaan käy kun kerran kolmessa kuussa :p) ja eniten mua huolestuttaa ajatus siitä että jouduttaisiin kasvattamaan lapset täällä betoniviidakossa missä leikitään vaan parvekkeilla ja koko ajan saa pelätä että joku jää auton alle tai muuta vastaavaa. Tosi isoja ja vaikeita valintoja.
 
Meillä sukulaisista lähimmät asuu noin 7 tunnin ajomatkan päässä, joten kyllä tämän ensimmäisen (+ 4 koiraa) kanssa on pärjättävä melko lailla miehen kanssa kaksistaan. Miehellä kesken opinnot, joissa paljon harjoittelujaksoja. Toisaalta tilanne ei ole siinä mielessä uusi, että eipä noille koirillekaan ole apukäsiä taiottu tästä läheltä. Työkaverit ovat kyllä moneen kertaan tarjoutuneet, joten ehkä kyse on lähinnä tällaisesta perisuomalaisesta ilmiöstä, ei vaan kehtaa pyytää ellei sitten ole äärimmäinen hätä, mitä ei toistaiseksi ole ollut *koputtaa puuta*. Lapsen suhteen hiukan olen laskenut "sosiaalisia" verkkoja vesille, eli ainakin vaunukävelyseuraa pitäisi nyt olla. Onneksi asutaan kävelymatkan päässä äiti-lapsi-kerhoista, jospa niillä saisi estettyä pään leviämistä neljän seinän sisällä :grin

Mutta tiedättekös mitä? Meillä alkaa olla pojalle melkoisen vahva kokonimihahmotelma! :woot: Etunimi on ollut jo pitkään selvä, mutta toinen/toiset nimet on tuottanut tuskaa. Yksi vahva ehdokas suvun nimistä tippui pois, kun selvisi että ko. henkilö onkin ollut melkoinen m*lkvisti. Vastaavasti sekä mies ja minä ollaan heitetty ilmoille sattumalta toistensa kanssa suht hyvin sointuvat toiset nimet, joista molemmat pitävät.
 
Lemonia, Todellakin suuria ja raskaita päätöksiä. Asioilla kun on aina puolensa. Minusta tuo saari kuulostaa aivan ihanalta! :) Ihmisiähän on eri sorttisia, itselleni tuollainen sopisi. Mutta jos on sen tyyppinen että kaipaa ympärille paljon ihmisiä ja jatkuvasti virikkeitä niin sitten tuo voisi olla raskastakin.

Windfall, Hei jes että nimi alkaa muodostua kokonaisuudessaan ja vieläpä noin yhteistuumin! :)

Tosiaan jos nimi muistuttaa jostain kurjasta henkilöstä niin ei sitä kyllä halua antaa.
Nimenkin voi siis joku pilata, vaikka muuten ois kuinka mieluinen.
 
Nimen tosiaan voi pilata, ja tuntuukin että aika monesta nimestä tulee joku epämieluisa assosiaatio.

Meillä on suunnitelmissa antaa lapselle toisiksi nimiksi meidän äitien toiset nimet. Anopillani oli mielestäni tosi kaunis toinen nimi, ja mielelläni sen kyllä lapselle annan. Anoppini oli muutenkin uskomattoman ihana ja lämmin ihminen, sellainen aidosti sydämellinen ja välittävä nainen.
Oman sukuni puolesta siinä samaisessa nimessä on kumminkin ikävä kaiku, koska isoäitini äiti kantoi samaa nimeä... Kyseinen isomummoni oli kylmä ja ikävä ihminen, joka oli suoraan lapsilleenkin sanonut, ettei koskaan olisi edes halunnut lapsia. Isoäitini ei tietenkään pitänyt äidistään, eikä isänikään muistele mummoaan mitenkään lämmöllä. Että aina niitä kivojakin nimiä taitaa kantaa joku idiootti :meh:
 
Me ollaan miehen kanssa melkoisia kotihiiriä, tykätään nytkin viettää iltoja joko sarjoja katsellen, omiamme puuhastellen tai liikunnan parissa. Mun vanhemmat on tarjoutuneet vauvanhoitoavuksi lähinnä sitä silmällä pitäen, että päästäis säännöllisesti kahdestaan lenkille, hiihtämään tai salille. Tässä kohtaa tämä tuntuu oikein sopivalta, toki vanhempani mielellään tulisivat enempikin avuksi. Olenkin äidille sanonut, että mikäli pyykkivuori alkaa kasvaa kovin korkeaksi, on tervetullut nuuskuttelemaan vaavia siksi aikaa että saan puuhastella rauhassa.
Asutaan n. puolen tunnin automatkan päässä isommasta kaupungista (bussimatka vajaa tunti), joten jonkun verran pelkään mökkihöperöitymistä. En ole erityisen sosiaalinen ja ystäväpiirikin koostuu muutamasta hyvästä ystävästä jotka olen tuntenut jo parisenkymmentä vuotta, mutta varmasti tulee aikoja, että aikuiskontakteja alkaa kaivata. Pitänee alkaa kartoittaa paikkakunnan mammakerhoja tms. Toki olen aikeissa palata osa-aikaisesti yliopistolle vuodenvaihteessa joten sekin saattaa riittää...
 
Hei, paljonkos teillä tulee menemään veroa äitiys-ja vanhempainrahasta? Itse hain muutosverokortin ettei menisi ihan sitä 25% mikä muuten menisi automaattisesti, siis neljäsosa, aika hurjaa! Esikoisen aikaan minulla meni tuo 25% kun en tiennyt että etuutta varten voi muutosverokortin toimittaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top