Elokuun hölinät
- Ketjun aloittaja Cocoa
- Aloituspäivämäärä
Mä kävin pari kertaa hierojalla ennen puolväliä, jolloin hyvin pystyin vielä makaamaan mahallani. Hieroja silloin sanoi, että tervetuloa myöhemminkin, mutta sit kannattaa olla mielummin kyljellään tai sellasessa hierontatuolissa.
Oon nyt suunnitellut meneväni hierontaan ja myös akupunktioon, josko se auttaisi noihin kaikenlaisiin kipuihin.
Oon nyt suunnitellut meneväni hierontaan ja myös akupunktioon, josko se auttaisi noihin kaikenlaisiin kipuihin.
Tiiän tunteen! Täällä sama, ja vaikka saisinki asiat paperille asti tai jopa tehtyä niin silti niitä vaan kelaa mielessä. Tosin tämmönen mä nyt oon aina.. viime kerralla kun ei ollu taaperoa jaloissa pyörimässä ni ehti keskittyäkin asioihin ni siks varmaan oli levollisempi olo, nyt tuntuu että ajatus katkaistaan ennenku ehtii ees aloittaa.Mua on alkanut nyt ahdistaa. Tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi, mikään ei ole valmiina, aika loppuu. Mulla on hirveä lista asioita mitä pitäis vielä tehdä, mutta en saa edes kirjoitettua niitä ylös kun jo unohdan koko asian. Aivot alkaa vissiin olla jo ihan mössöä eikä pysy menossa mukana yhtään
En mä jotenkin sitä epäile etteikö asiat lutviutus sitten lopulta kun aika on vaikka jotain kesken jäisikin, mutta se keskeneräisyyden tunne, mielenpäälle poukkoilevat tehtävät asiat ja se lista mihin niitä ei muista laittaa velloo koko ajan tuolla taustalla. Ja mies ei tietysti ymmärrä mitään koko tuskasta
Ei ollut tämmöstäkään tunnetta viime keralla. Silloin olin oikein levollisuuden perikuva.
Mua huolettaa tällä kertaa vähemmän ku viimeksi! Viimeks mietin et miten asiat lutviutuu kun on taaperoki siinä, nyt aattelen että kyllähän sitä kaikki suju yhden taaperonki kanssa ni miks ei sitte parin "iso"siskon :D
Ja tuo on jo tuttua asiaa että mä en heti syntymän jälkeen tunne olevani mielettömän rakastunu lapseen, ensimmäisenä tulee semmonen suojeluvietti lähinnä. Ja sit aika äkkiä kuitenki toiseen alkaa tutustua ja siitä tulee rakkainta mitä voi olla.. Nyt koitan olla säikähtämättä jos ensireaktio onkin lähinnä ihmetys että kuka tää tyyppi on. :)
Ja tuo on jo tuttua asiaa että mä en heti syntymän jälkeen tunne olevani mielettömän rakastunu lapseen, ensimmäisenä tulee semmonen suojeluvietti lähinnä. Ja sit aika äkkiä kuitenki toiseen alkaa tutustua ja siitä tulee rakkainta mitä voi olla.. Nyt koitan olla säikähtämättä jos ensireaktio onkin lähinnä ihmetys että kuka tää tyyppi on. :)
Mulla alkaa kans ahistaa, tuntuu ettei oo mittää hankkinu/valmiina. Vaatteiden teko vasta kaavojen piirto vaiheessa, ostettuja vaatteita ei oo pesty, vaunun kankaat pesemättä.. Aina kyl tahtooki jäädä asiat viime tippaa ja sit ressaan niitä mut omapa vika.
Tuo vauvan rakastaminen.. En kyllä muista huolehtineeni siitä viimeksi etukäteen, mutta kyllä väittäisin että ainakin sairaalassaoloajan, 5 vrk, niin ei siinä kyllä kauheasti ollut tunnetta vielä mukana. Enemmänkin helpotusta että nyt vauva on syntynyt ja kaikki vaikuttaa olevan hyvin, järkyttävää hormonihuumaa, baby bluesia, ahdistusta sairaalassa olosta, pelkoa lapsen menettämisestä jne. Siitä kun sitten pääsi kotiin pesimään niin varmaan ne tunteetkin on tulleet kun kaikki tuo muu on hälvennyt tieltä.
En mä osaa sanoa missä vaiheessa olisin vauvaa alkanut rakastaa. Ajan kanssa. Vaikeahan se on ihmistä rakastaa jota ei tunne. Luonto se on hoitanut asiat niin hienosti että kyllä sen oman eteen tekee kaikkensa ja eikö se ole rakkautta...
Jotenkin voisin ehkä ajatella että nyt siihen rakastumiseen menisi vielä enemmän aikaa kun on tuo taapero tosiaan 'häiritsemässä' keskittymistä..
Mietin vielä että mistä tiedän että rakastan mun lasta... Tiedän sen iltaisin kun menen nukkumaan ja toinen nukkuu maailman suloisempana siellä. Tiedän sen silloin kun tyttö osaa tehdä jotain tosi hienosti, varmasti paljon hienommin kuin muiden lapset. Ja tiedän sen kun lapsi halaa tai suukottaa tai käpertyy kainaloon lukemaan kirjaa.
Mut oikeesti, välillä kun lapsi on tosi riehuli ja tekee tuhmuuksia niin silloin välillä epäilys iskee, mut se nyt kai on luonnollista sekin.
En mä osaa sanoa missä vaiheessa olisin vauvaa alkanut rakastaa. Ajan kanssa. Vaikeahan se on ihmistä rakastaa jota ei tunne. Luonto se on hoitanut asiat niin hienosti että kyllä sen oman eteen tekee kaikkensa ja eikö se ole rakkautta...
Jotenkin voisin ehkä ajatella että nyt siihen rakastumiseen menisi vielä enemmän aikaa kun on tuo taapero tosiaan 'häiritsemässä' keskittymistä..
Mietin vielä että mistä tiedän että rakastan mun lasta... Tiedän sen iltaisin kun menen nukkumaan ja toinen nukkuu maailman suloisempana siellä. Tiedän sen silloin kun tyttö osaa tehdä jotain tosi hienosti, varmasti paljon hienommin kuin muiden lapset. Ja tiedän sen kun lapsi halaa tai suukottaa tai käpertyy kainaloon lukemaan kirjaa.
Mut oikeesti, välillä kun lapsi on tosi riehuli ja tekee tuhmuuksia niin silloin välillä epäilys iskee, mut se nyt kai on luonnollista sekin.
Taaperolle saisin kans ommella vaatetta ku alkaa olla vaa pieniä. Mies onneks jää lomalle vähä enne la ni pitää sit Viimestää ommella raivona vaatetta [emoji1] ja ku neiti käy välillä hoidossa ni ne päivät hyödyntää kans.
Kyl itelläki toi rakastaminen koetuksella ku taapero koettelee hermoja ja ite kokoajan iha väsy ni ei yhtää jaksais mitää ylimääräistä. Enkä yhtää osaa aatella miten sitten suhtaudun ku pääsee synnäriltä kotia ja kaks lasta. Mut eiköhän omalla painollaan mennä.
Kyl itelläki toi rakastaminen koetuksella ku taapero koettelee hermoja ja ite kokoajan iha väsy ni ei yhtää jaksais mitää ylimääräistä. Enkä yhtää osaa aatella miten sitten suhtaudun ku pääsee synnäriltä kotia ja kaks lasta. Mut eiköhän omalla painollaan mennä.
Minullakaan ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä esikoisen kanssa. Hänethän vietiin heti toiseen huoneeseen ja mies sieltä tullessaan sitten näytti kuvaa mulle ja ensimmäinen ajatus oli että "Onko tuo mun lapsi? Onpas oudon näköinen" 
En tiedä koska tarkalleen aloin tuntea niitä rakkauden tunteita.. Mutta kyllä poika oli jo isompi. Kai ne tunteet kasvoivat sitä mukaa kun häntä oppi tuntemaan. :) Ja nyt voisin pakahtua tähän rakkauteen, jota on niin selittämätön määrä, etten pysty sanoin kuvaamaan. Sen tietää vain toinen äiti.
Miten toista ihmistä voikin rakastaa näin paljon.
Tietysti koin kauheita kriisejä että onkos tää nyt normaalia kun ei niitä ruusunpunaisia tunteita heti syttynyt ensi minuuteilla. Kukaan ei puhunut että näinkin voi olla. Ja elin aina siinä käsityksessä muita ihmisiä seuranneina, että se rakkaus syttyy salamana saman tien kun sen pienen nyytin saa syliinsä.
Samaten kun nyt oon stressannut tuota suhteen luomista vauvaan jo masussa, kun telkkarissa jokin psykologi sanoi, kuinka välttämätöntä se on että olisi niitä positiivisia tunteita tulevaa vauvaa kohtaan ja suhteen saisi luotua jo masussa mielikuva harjoitteilla.
En tiedä koska tarkalleen aloin tuntea niitä rakkauden tunteita.. Mutta kyllä poika oli jo isompi. Kai ne tunteet kasvoivat sitä mukaa kun häntä oppi tuntemaan. :) Ja nyt voisin pakahtua tähän rakkauteen, jota on niin selittämätön määrä, etten pysty sanoin kuvaamaan. Sen tietää vain toinen äiti.
Miten toista ihmistä voikin rakastaa näin paljon.
Tietysti koin kauheita kriisejä että onkos tää nyt normaalia kun ei niitä ruusunpunaisia tunteita heti syttynyt ensi minuuteilla. Kukaan ei puhunut että näinkin voi olla. Ja elin aina siinä käsityksessä muita ihmisiä seuranneina, että se rakkaus syttyy salamana saman tien kun sen pienen nyytin saa syliinsä.
Samaten kun nyt oon stressannut tuota suhteen luomista vauvaan jo masussa, kun telkkarissa jokin psykologi sanoi, kuinka välttämätöntä se on että olisi niitä positiivisia tunteita tulevaa vauvaa kohtaan ja suhteen saisi luotua jo masussa mielikuva harjoitteilla.
Joo tosta suhteen luomisesta raskausaikana on kyllä kanssa tullut vähän epäonnistuneet fiilikset, mä en vaan osaa lauleskella ja jutella vatsani kanssa. Mammajoogassa kanssa kun se ohjaaja oli aina välillä että nyt vie ajatukset kohtuun ja keskity vauvaasi, teidän väliseen yhteyteen ja miltä se tuntuu, ja musta ei tuntunut oikein miltään erityiseltä. Siinä sit mietin että teenköhän mä jotain väärin kun en osaa muodostaa yhteyttä lapseeni.
Uskon, että nämä asiat tapahtuvat kuitenkin itsestään omalla ajallaan ja painollaan. Jotenkin kaikesta, jopa äidin ja lapsen välisestä suhteesta on tehty tosi suorittamista mikä sitten luo tällaisia ihmeellisiä odotuksia ja epäonnistumisen tunteita.
Uskon, että nämä asiat tapahtuvat kuitenkin itsestään omalla ajallaan ja painollaan. Jotenkin kaikesta, jopa äidin ja lapsen välisestä suhteesta on tehty tosi suorittamista mikä sitten luo tällaisia ihmeellisiä odotuksia ja epäonnistumisen tunteita.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Hei nyt apuja, onko muita kenellä maksa arvot olleet koholla näin loppuraskaudesta? Jos ei nyt, niin vaikka aiemmassa raskaudessa?
Mulla siis alkoi eilen aika kamalat kutinat ja tänään labratuloksissa sappiarvot ok mutta maksa arvot oli sen verran reippaasti koholla että pitää käydä uudestaan labroissa ja sitten äitipolilla näytillä. Tietysti mietityttää mistä voisi olla kyse joten kokemuksia kehiin!
Mulla siis alkoi eilen aika kamalat kutinat ja tänään labratuloksissa sappiarvot ok mutta maksa arvot oli sen verran reippaasti koholla että pitää käydä uudestaan labroissa ja sitten äitipolilla näytillä. Tietysti mietityttää mistä voisi olla kyse joten kokemuksia kehiin!
Enpä olisi voinut paremmin itse sanoa. Juurikin tämä.
Eikös tuo nyt hepatoosilta kuulosta? Ei ole itsellä ollut mutta kyllähän se varmasti seurannan paikka on..
Tosta suhteen luomisesta syntymättömään lapseen mulle sanoi pelkopolilla kätilö, että se on ihan tervettä itsesuojeluvaistoakin, ettei välttämättä ole heti raskauden alusta aivan umpirakastunut siihen tulevaan vauvaan. Musta se kuulosti paljon helpottavammalta, ja loogisemmaltakin, kuin se että pitäis mielikuvaharjotusten kautta luoda joku illuusio tulevasta lapsesta ja sit rakastua siihen ideaan siitä tulevasta lapsesta.
Faktahan kumminkin on se, että eihän tuota lasta tunne vielä ollenkaan, joten parempi olla kuvittelematta kaikenlaista, ennen kuin on päässyt tapaamaan koko tyyppiä!
Faktahan kumminkin on se, että eihän tuota lasta tunne vielä ollenkaan, joten parempi olla kuvittelematta kaikenlaista, ennen kuin on päässyt tapaamaan koko tyyppiä!
Luotan kyllä myös siihen, että ajan kanssa se kiintymys ja rakkaus tulee. Ja ehkä pitää sallia itselleen niitä matkan varrella mahdollisesti tulevia negatiivisiakin tunteita, jos/kun niitä tulee, ja opetella pääsemään niistä yli.
Minusta tuo Barbieqn kätilö sanoi asian hyvin.
Minusta tuo Barbieqn kätilö sanoi asian hyvin.
Niiinu
Puuhakas puhuja
No eivät nyt varsinaisesti ainakaan puhelimessa siihen viitanneet, koska sappiarvot olivat normaalit... Tiedä sitten mistä johtuu. Kunhan vauvalla kaikki hyvin
Terveyskirjaston jutussa sanotaan että hepatoosissa on maksa-arvojen ja/tai sappihappojen kohoamista.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169
Joten tuo tilanne sopii kyllä siihen, artikkelissa sanotaan että jos hepatoosi puhkeaa niin raskautta ja veriarvoja seurataan ja eritoten jos sappihapot kovasti nousee niin käynnistetään 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Näyttäis hoito olevan muuten lähinnä kutinan lievittämiseen pyrkivää. Varmaan aika inhaa tommonen kutina.. mulla oli viime raskaudessa loppupuolella kovaa kutinaa eritoten iltaisin mutta maksa-arvot kunnossa, oli jotain muuta. Kyt on taas alkanu kutista "kaikkialta" aika ärsyttävästi mutta tuskin niin kovaa kutinaa kuin hepatoosissa, pitää ehkä labrat pyytää jos jatkuu näin.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169
Joten tuo tilanne sopii kyllä siihen, artikkelissa sanotaan että jos hepatoosi puhkeaa niin raskautta ja veriarvoja seurataan ja eritoten jos sappihapot kovasti nousee niin käynnistetään 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Näyttäis hoito olevan muuten lähinnä kutinan lievittämiseen pyrkivää. Varmaan aika inhaa tommonen kutina.. mulla oli viime raskaudessa loppupuolella kovaa kutinaa eritoten iltaisin mutta maksa-arvot kunnossa, oli jotain muuta. Kyt on taas alkanu kutista "kaikkialta" aika ärsyttävästi mutta tuskin niin kovaa kutinaa kuin hepatoosissa, pitää ehkä labrat pyytää jos jatkuu näin.
Niiinu
Puuhakas puhuja
Minäkin soitin päivystävälle kätilölle oikeastaan kysyäkseni mikä oli sallittu allergialääke tällaiseen kutinaan ja määräsivät varuiksi labrat, eli aika herkästi ottavat labrat jos kutisee, kannattaa neuvolassa vaikka vinkata. Ei mullakaan kutise jalkapohjat ja kämmenet, vaan nilkat ja ranteet, käsivarret ja pohkeet ja no, koko kroppa paitsi ne tyypilliset hepatoosin kutiamispaikat.