Elokuun elämää :)

Muutaman kerran on käyny niin että kun isäntä lähtee kotoa ni ulko-oven mentyä kiinni vave rupee välittömästi kitisemään/itkemään . Väkisillä pistää miettimään että tiedostaako vave sen vai mikä hitto! :D sit usein itkukohtaukset sattuu loppumaan 2min ennen ku isäntä tulee kotia! Siinä sit isäntä luulee että ollaan ihan rauhaksii oltu koko aika :D
 
Ja o-ou ukolla on loma lähenemässä loppuaan, se tietää väsyneitä aikoja meikäläiselle. Pelottaa jo etukäteen ku pinna vähän kireällä jo nyt :o koko loman käytännössä hän on hoitanut aamulla vauvaa (7-11) että tää saa nukkua. Täytyy kyllä myöntää että helpolla on päästy, ois voinu olla hankalampaakin .. :rolleyes:
 
Täälläki mies menee ens viikol töihi ja itte on välil helisemäs vauvan kanssa ku se ei rauhotu nii helposti ku miehen kanssa.. On varmaan se maito vaan mielessä
 
Kyllä se tytöt siitä. Täällä jo kaks viikkoa selvitty.. Tosin mies lähtee aikaisin aamulla että pääse viimestään kolmelta kotiin. Ja muutaman kerran on tehny puoliksi etänä päivän.. Mutta kyllä siitä selviää. Jos alkaa hermo mennä niin vauvalle tutti suuhun ja ite vaikka vessaan..
 
En miekää usko et se nyt niin kauheeta on, ehkä sit ku mies on iltavuorossa kun nuo kitinät painottuu kumminki iltaan
 
Mies ollut töissä tämän viikon ja täällä pärjäilty päivät 7-15.30 vauvan ja uhmaikäisen kanssa..ja voin sanoa että enemmän hermot menee tuohon uhmikseen kuin vauvaan (meillä tosin melko helppo vauva ainakin tähän mennessä)...tuntuisipa helpolta nyt olla kotona vain vauvan kanssa, mutta muistan kyllä sen ahdistuksen silloin kun jäin esikoisen kanssa kotiin hänen ollessa vauva. Minä olen aina heikkoina hetkinä lohduttautunut että kyllä yksinhuoltajatkin pärjää, niin miksen minäkin kun illalla ja viikonloppuisin saan kuitenkin tämän lastenhoito vastuun jakaa miehen kanssa. Ja jos oikein ärsyttää niin voin hänelle kuitenkin soittaa/laittaa viestiä milloin tahansa..
 
Tsemppiä vaan kovasti kaikille, kyllä se siitä varmasti lähtee arki rullamaan vaikka mies palailee töihin! Täällä selvitty kokonaan ilman ukkoa, ja hengissä ollaan vielä molemmat :D Kyllä sitä aika nopeasti tulee ne omat rutiinit mitenkä toimia kun ei ole sitä toista syliä ja neljää kättä. Meillä on käytössä se rengasliina, joka on kyllä helpottanut arkea niin valtavasti! Tosin täytyy olla varovainen ettei saa niska-hartija seutua kantoliinan kanssa jumiin... mm tiskaaminen vauva liinassa -ei hyvä idea...! Meillä oli pitkästä aikaa Ihan unelma yö! Neljän tunnin syklillä mentiin ilta klo.20 aamu 8.siin! Ja nukahdettiin jo ennen klo.9.sää, olipas ihanaa juoda aamukahvi lämpimänä uutisia katsellen. Luksusta... :) Tähän voisin tottua ;)
 
Ainahan sitä selviää tilanteesta kun tilanteesta :) Kyllä siinä tosi iso ero on, kun pääsee itse suihkuun ja syötyä jne kun toinen viihdyttää vauvaa. Viime yön valvomisen jäljiltä ihan väsynyt, vauva kiukkusi ja sain nukahtamaan jotta pääsisin suihkuun, no itku raukka kun tulin suihkusta :( Sama homma ku yritin jotain ikivanhaa ruokaa lämmittää mikrossa, otin sitte mukaan syliin. Nyt nukkuu sylissä ja mitä tein minä älykäs? Kaivoin namipussin (Panttereita!!!) esille, arvatkaa väsyttääkö nyt sokerin jälkeen........
 
SeEnsimmäinen sanoi:
Muutaman kerran on käyny niin että kun isäntä lähtee kotoa ni ulko-oven mentyä kiinni vave rupee välittömästi kitisemään/itkemään . Väkisillä pistää miettimään että tiedostaako vave sen vai mikä hitto! :D sit usein itkukohtaukset sattuu loppumaan 2min ennen ku isäntä tulee kotia! Siinä sit isäntä luulee että ollaan ihan rauhaksii oltu koko aika :D
Click to expand...
Onneks tuo tietää iltakitinät :p Kyllä se äsken puhelimessa kehui, että hienosti sinä pärjäät :) <3
 
Meillä on toisinpäin, mies vasta alottaa isyysloman ens viikolla :p
Noh..kotonahan tuo on töitä nytkin tehnyt, mutta onhan se työrauha pitänyt antaa. Ja mun äiti oli meillä vajaan viikon verran apukäsinä.
 
Nyt on sitten ensimmäinen rintatulehus :( 40astetta kuumetta, meinas jo vallan meno loppua.. Nyt vääntää pienen mamman mahhaa ja vähän isommankin ab-kuuri mutta jospa tästä selvittäis :)
Yötkin menöö jo hyvin. Ensin otetaan semmoset 4h unet. Sitten tissitellään ja jatketaan unta vielä 3h. Onneksi, muuten vois olla et tätä ei jaksaisi itestään vetää :p
 
Meillä mies vielä pari viikkoa kotona ja sitten ois paluu töihin. Hiukan jännittää miten sitä pärjää itekseen, hän lähtee heti viikoksi työreissuun. Öitä "harjottelen" pärjäämään yksin, sillä nukutaan eri huoneissa :D ei tulis niin yllätyksenä sitten. Välillä on hyviä ja välillä huonoja öitä, jolloin valvotaan enemmän kuin nukutaan. Silloin on onni, että on mies päivisin apuna jos mua väsyttää. Onneksi anoppi asuu ihan vieressä, niin saa ainakin koiran vietyä hoitoon jos vaikeaksi menee.
 
Mekin ollaan pärjätty jo pari viikkoa päivät kaksin vauvan kanssa. Päivät menee vaihtelevasti, välillä meillä on ihan mukavaa ja välillä olen ihan poikki jo siinä vaiheessa kun isi tulee kotiin. Tällä viikolla miehellä alkaa töiden lisäksi opiskelut neljänä päivänä viikossa. Ou mai gaad... :hungover:

Tsemppejä kaikkien arkeen!
 
Täällä roikutaan rinnalla 24/7. En tiedä miten kerkeää välillä esikoista hoitamaan, sitten kun mies menee töihin. Tähän mennessä se on jotenkuten onnistunut. Mutta tämä pikku neiti ei huoli tuttia ollenkaan. Alkaa olla aika rankaa :/.neuvoja selviytymiseen ?
 
Niin tämä päivä koitti, mummoni nukkui pois :crybaby2 ensimmäinen läheinen joka minulta vietiin. Kummastelen kuinka "kevyesti" olen reagoinut ; itkenyt olen mutta vain käydessäni hyvästelemässä mummon ja ennen ja jälkeen olen ollut se joka pitää järjen päässä: ajanut autoa, keskustellut järkevästi ja tyynesti mummon tilasta ja tulevista hautajaisista jne.. muut surevat sukulaiset ovat kaikki aivan hajalla :sorry:

Kai se romahdus sieltä vielä tulee, tai sitten ei.. surullinen kyllä olen:sad001
 
Mm.. ja hitto vie että mulla näyttää olevan musta huumori o.O onneksi osasin pitää pääni kiinni vanhempien ihmisten seurassa!
 
Jokainen suree eri tavalla mutta kyllä se suru jossain vaiheessa tulee aina.. Ei välttämättä heti. Se on kuitenki tärkeä surra pois kun sen aika koittaa
 
Huh huh mitä härdelliä on lähteä yksin ulos kombinaatiolla minä+kohta 2v esikoinen+vauva+koira. Meidän päivärutiineihin on kuulunut ulkoilu aamupäivällä ennen lounasta niin maittaa tuolle esikoiselle sitten ruoka ja päiväunet ja saa purettua energiaa..kyllä hiki kaatuu päältä ennen kuin on kaikki syötettynä ja puettuna ja kuivissa vaipoissa ulkona, ja aina joku huutaa pää punaisena ennen kuin päästään lähtemään. Meillä käytössä tuplarattaat jotta saan koiralenkin ajaksi molemmat kyytiin, sitten tuodaan koira kotiin ja mennään taloyhtiön leikkipihalle ja vauva nukkuu sitten vaunuissa. Lenkitkin on yhtä tuskaa kun vauvaa saa alkumatkan ainakin hytkytellä että nukahtaa ja pysyy unessa, esikoinen kitisee milloin mistäkin syystä (esim ei suostu pitämään lippistä päässä ja sitten ärsyttää kun aurinko paistaa silmiin) ja pihalla saa koko ajan vahtia ettei poika karkaa/tee tyhmyyksiä ja hytkytellä vaunuja jos vauva kitisee ja meinaa herätä kesken unien.. sitten kun saan koko porukan kotiin ehjinä niin kylläpä helpottaa.
Eipä siinä aamulla paljon meikkailla tai laittauduta, hyvä jos saa hiukset harjattua ja suurinpiirtein puhtaat vaatteet päälle.
 
Yomanda sanoi:
Jokainen suree eri tavalla mutta kyllä se suru jossain vaiheessa tulee aina.. Ei välttämättä heti. Se on kuitenki tärkeä surra pois kun sen aika koittaa
Click to expand...
No hitto kolmesti yritin olla samaa mieltä ja aina meni hutiin, nyt tuli tää quote ni antaa olla, voi kännykkä. Mut siis samaa mieltä olen.

Ja otan osaa SeEnsimmäinen <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top