Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

Mardu, hui kauhee :eek::( kävitkö lääkärissä tuon veren tulon jälkeen!?
 
En mä sitten ku se oli vaan se yks iso tahra paperissa ja vähän pöntössä eikä ollu muita oireita. Mulla on lääkäri ens viikolla, niin kysäisen siellä.. Epäilen kyllä, että mulla on peräpukama tai joku. Mutta tietty mä heti säikähdin, varsinki ku on eka raskaus :O
 
Muokattu viimeksi:
Soitin mä sitten neuvolaan varalta ku tänään tuli kans vähän verta ja pari päivää on tuntunut sellaista viiltävää kipua alapäässä. Mutta kuulemma ovat liitoskipuja ja ei voi ku seurailla: jos alkaa verta tulemaan paljon, niin sitten heti lääkäriin. Millä viikoilla muilla on alkanu liitoskivut?
 
Nyt alkanut tuntumaan liikeitä joka päivä kunnolla, ja kyllä ne onkin semmosia potkuja että selvästi tuntuu ja nipistää. Eli kaikki kunnossa. Kyllä vähän vähentää näitä pelkotiloja kun tuntuu liikkeet. Nyt 19+5. Mites muilla?
 
Mulla on tuntunut jo noin 7viikkoa liikkeet. Nyt rv 22+0. Se vaan hämmentää, kun tuo esikoinen piti kauheeta jumppaa ja nyt on paljon rauhallisempi meno. Joko tää on rauhallisempi tapaus tai sitten edessä oleva istukka on tosiaan vaimentamassa suuren osan liikkeistä... Kyllähän liikkeiden tunteminen tuo aina mielenrauhaa. Mutta kun totuin viimeksi kovempiin liikkeisiin, niin pientä huolta on välillä, että onko kyse nyt vaan istukan sijainnista vai miksi se lapsi vaikuttaa niin veltolta? No, rauhallisempi tulokas olisi tällä kertaa kyllä jees.
 
Vaa_veli täällä myös hiljaisempi masuasukki ja etuseinäistukka.. Oon kans miettiny et onko oikeesti rauhallisempi vai onko istukka vaan blokkaamassa. Ultrassa kyl näytti rauhallisemmalta mut eihän sitä tiiä..
 
Uskoisin, et edessä oleva istukka vaimentaa viel näil viikoil suurimman osan potkuista ja myös vauvan asento vaikuttaa tosi paljon! Jos potkii selkään päin, niin liikkeet ei välttämättä tunnu ollenkaan. Mulla on nyt takaseinässä istukka ja silti tuntuu olevan kovin hiljanen meininki, mut epäilenpä pienen viihtyvän selkä vatsaan päin, koska liikkeet on sellasia vaimeempia ja rauhallisia heilahduksia enemmän ku potkuja. Niitä ei ihan niin helposti itse registeröi, ellei oikein kuulostele. Ultrassa viikko sit oli kaikki varsin hyvin pienellä, joten uskon että ei ole hätää vaikka liikkeet vielä on suht vaimeita.
 
Rakenneultra takana, kaikki hyvin ☺ Ens viikolla vielä uus ku lääkäri haluaa tarkastella oikeaa aivokammiota (kuulemma lähellä raja-arvoa). Ei kuitenkaan mitään huolestuttavaa ku on poikasikiöstä kysymys. Etuseinäisistukka ja vauva perätilassa + kasvot mun selkään päin: selittänee, miksei liikkeet tunnu ☺
 
Hei
Eli hieman myöhässä löysin sivustolle kaverin vinkkaamana. Mutta pieni esittely tässä:

Asun Helsingissä mieheni kanssa. Ikää 33v ja ensimmäinen raskaus nyt menossa. 1,5 vuotta meni raskautta odotellessa ja vähän apuakin lopulta tarvittiin että onnisti. Ei varmasti mikään poikkeuksellisen pitkä aika ootellla noin yleisesti mutta alkoi kyllä oma usko mennä.
Koitan tässä nyt suhtautua luottavaisesti jatkoon kun on jo näinkin paljon viikkoja. Vielä en ole uskaltautunut mitään vauvakampetta hankkimaan mikä on lähipiiristä ehkä hieman outoa. Vähän vaikea päästää käsijarrusta irti:)
Mutta uskaltauduin nyt tällekin palstalle! Ja jopa vaunukauppaan käymään viime viikolla eli pientä edistystä.
 
Heippa!

Täällä kanssa matti myöhäinen liittynyt foorumeita seurailemaan ja uksaltautumaan jakamaan raskauskokemuksia muiden odottajien kanssa :)
Täällä siis 24-vuotias Tamperelais -nainen kirjoittelee. Esikoista odotellaan ja laskettu aika on 1.8. <3 Meillä mieheni kanssa samankailtainen prosessi lapsensaannin kanssa kuin Nantsulla, tästä syystä myös itse olen enemmänkin itsekseni ja lähimmäisten kanssa hissukseen kulkenut raskautta eteenpäin miettimättä sen suurempia. Nyt kuitenkin jo RV 24+4 ja kaikki on mennyt hyvin :)
Meillä on yritystä ollut jo keväästä 2013, kertaakaan ei tärpännyt kunnes Tammikuussa 2015 tein positiivisen testin ja olimme onnemme kukkuloilla. Silloin ehdin jo tänne liittyä. Ultrassa kuitenkin selvisi että kyseessä on tuulimuna joka ei ole mennyt kesken itsestään ja lääkkeellinen tyhjennys oli tehtävä. Silloin tuntui kun maailma romahtaisi ja kaikenlaiset ajatukset tulivat mieleen ja mietin saammeko koskaan kokea pienen ihmeen onnea. Noh.. jatkoimme yrittämistä ja kaikenmaailman vanhankansan ''poppaskonsteja'' aina kesään asti tuloksetta, kunnes viime kesänä olin valmis jo maksamaan itseni kipeäksi yksityisellä hedelmöitysklinikalla, jotta saisimme tietää mistä lapsettomuus johtuu, kun molemmat nuoria (mieheni saman ikäinen) ja terveitä eikä mitään poikkeuksellista kummallakaan. Menimme siis Ovumiaan tutkimuksiin ja sain kaikenmaailman hormonipillereitä, hormonipistoksia ja joka kuukausi kontrolliultrassa nähdäkseen ovulaation tilanteen. Kävikin ilmi että minulla ei erity aivoista tarpeeksi hormonia ovulaation aikana joka irroittaisi kehittyneen munasolun eli munasolut vain kasvoivat ja kasvoivat, mutta eivät irronneet ''lepopusseistaan'' eikä pääse siis hedelmöittymään muuta kuin satunnaisesti, sen takia tuulimuna oli mahdollinen aikaisemmin. Onneksi vaiva selvisi ja ultrassa jossa tämä todettiin oli munasolut jo kehittyneet ''ylisuuriksi'' ja sainkin Pregnyl-pistoksen joka irroittaisi munasolun/solut ja tarkat ohjeet yhdynnän ajankohtaan ;) Ja tästä kierrosta sitten onnistikin heti ja marraskuussa 2015 onnellisesti sain satojen negatiivisten testien jälkeen positiivisen tuloksen!! <3 Luulin ettei sitä päivää tulisi koskaan! Raskaus on ollut melko rankka, oksentelin aamusta yöhön RV 16 saakka + muut epämiellyttävät oireet. Lääkärini sanoikin että hormonaalisesti aloitettu raskaus saattaa aiheuttaa runsaampia ja voimakkaampia oireita. Mutta vaikka olo olikin mitä kurjin niin nautin täysillä, sillä suurin unelmamme toteutui ja kaikki sen kestää ihanan asian puolesta <3 Puolivälissä kaikki oireet kuitenkin helpottivat ja nyt onkin pirteä ja hyvä kausi menossa. Nyt tuntui oikealta ajalta palata foorumiin ja tulla jakamaan ajatuksia teidän muiden elokuisten kanssa :)

PS. huh.. Anteeksi pitkä viesti :P En ole aikaisemmin jakanut kokemustamme muille, on ollut niin rankka aihe puhua kenenkään kanssa, kunnes nyt kun tuo pikku-ninja potkia menee tuolla masussa niin kovaa että tietää olevansa turvallisesti raskaana ja masennus ja pelko on kääntynyt onnelliseen odottamiseen <3 :) En olisi rahojani parempaan voinut sijoittaa!
 
mullakin sama mieli jäi hoidoista: että kyllähän siinä nopeasti rahaa kulu, mutta tuntuu nyt kovin halvalta kaiken huolen jälkeen. Ei ole muuta kun positiivista sanottavaa felicitaksesta. Lääkärikin sai muhun hieman uskoa siellä valettua kun olin aika pessimistisissä tunnelmissa.
 
Ehdottomasti! Se helpotuksen tunne kaikkeen epätietoisuuteen ja tieto että vaiva on hoidettavana! Saa olla kyllä ikuisessa kiitollisuudessa, siitä kuinka lääkäri nosti pohjalta ja mahdollisti tämän elämän ihmeen :) Suosittelen lämpimästi kaikille uskaltamaan hakemaan apua jotka epäilevät sitä tarvitsevansa, jos vain rahapussi antaa myöden.
 
Me käytiin julkisella puolella tutkimuksissa. Yritystä oli 1,3 vuotta takana suunnilleen: mies testattiin ja mulle tehtiin munatorvien aukiolotutkimus. Sain myös hormonit valmiiksi inseminaatiota varten, mutta en ehtinyt aloittaa niitä, kun tulin raskaaksi. Kuulemma monella auttaa jo se aukiolotutkimus, jos ei mitään varsinaista syytä löydetä ☺ Mulla on niin epäsäännöllinen kierto, että todennäköisesti ovulaatiota ei tapahdu läheskään joka kerralla ja oli siis mahdotonta tietää, milloin olis ollut paras mahdollisuus onnistua. N. kolme kuukautta odoteltiin aikaa tutkimuksiin.
 
Muokattu viimeksi:
Tänään tunsin eka potkut, nyt siis viikot 21+0 :) Sikiö kyllä vastas rakenneultrassa 5 päivää pienempää, mutta laskettu aika ei silti muuttunut.
 
Muokattu viimeksi:
Moikku! Esittäydynpä, 28-vuotias Helsingistä, 23+0 viikolla.

Asun miehen ja amstaffin kanssa Helsingin keskustan yksiökaksiossa :D. Viime kesäkuussa otin kierukan pois ja ennen joulua tuli plussaa. Pientä pettymystäkin itellä oli kun ei heti natsannu. Odotus aika on ollut hieman tylsähkö, verratuna miten oma mutsi on hehkuttanut sitä aikaa. Alkuraskaudes oli etovaa oloa varmaan noin kuukauden verra. Tähän asti oon vaan ihmetellyt tätä aikaa. Keskeytin lähärin koulunkin, ei jotenkin pysyny ajatukset kasassa, jälkeinpäin harmittaa perkeleesti, mut onhan tässä pelkästään aikaa. Viime viikolla ostettiin käytetyt vaunut, turvaistuimen, joita haluis päästä jo käyttää.. kotona pyörin niiden kanssa, ettei sitte julkisesti jotenkin mokaa :D Taitaa tulla jo semmonen jännittävä olo odotteluun. Mutta ihan hukassa edelleen noiden hankintojen kanssa. Ja jotenkin tosi rauhallinen olo, mutta samalla jotenkin pitäisi valmistua..

Välillä yksinäinen näiden raskausajatuksien kanssa, tuntuu kuin puhuis seinille :D

Huomenna neuvolaan, taidan saada raskaustodistuksen ja täytyis vähän käydä läpi ajatuksia, jos tulis mieleen kysyttävää. Oon vaan ihmetellyt yksinään tätä aikaa.. aika hölmö olo.
 
Hankinnat kannattaa tehdä pikkuhiljaa vähän kerrallaa ja kirppareilta löytyy tosi hyvää kamaa ja halvalla. Mutt sit vasta kun on vauva sylissä nii käytössä näkee mitä tarvii. Tietty vaippoja kannattaa ostaa varalle jo ettei niitä tartte heti ostaa lisää.

Mäkin odotan jo et pääsis äippälomalle vähän huilimaan. Kyll tulee laskettua päiviä aina seuraavaan neuvolakäyntiin ja lomaan jne. Ja välillä on iha ok olo et tuntuu että oliko sitä ny raskaana vai mikä täs oli. Sekavat tunteet välillä tosiaan. Odotuksen odotusta. Huoh.
 
Mä oon uskaltautunut hankkimaan turvakaukalon ja yhden bodyn vauvalle. Siskolta saadaan pinnasänky, lipasto ja vaunut: sovittiin, että haetaan ne toukokuussa, ennen kuin minun kesätyöt alkaa.

Ajattelin ensin, että hankin tavaraa sitten rakenneultran jälkeen, mutta nyt, kun joudun uuteen ultraan, haluankin odottaa siihen, että saan raskaustodistuksen (ensi viikolla). Ja näen vähän, mitä äitiyspakkauksessa on.

Kirppikseltä/Halpa-Hallista olisi tarkoitus sitten hankkia vähän ihan pieniä vaatteita, harsoja, vaippoja jne. Kuulun myös monelle Facebook- kirppikselle, joten sieltä aion hankkia mahd.paljon tavaraa.

Olo on jotenkin hankala melkein koko ajan liitoskipujen takia eli ei voi unohtaa olevansa raskaana. Koska tämä on tod.näk. eka ja viimeinen kerta, kun teen tämän, yritän nauttia, mutta hiukka vaikeaa välillä, kun huolestuttaa.. Noh, toivottavasti ultrassa on kaikki hyvin ja vauvaki kääntyis niin, että äitikin tuntisi liikkeet!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top