Elokuun 2016 mammojen tutustumiset

Minäkin voisin uutena ryhmässä hieman kertoa itsestäni. Olen 30-vuotias jyväskyläläinen, ja odotan mieheni kanssa esikoistamme. Nuorempana kuvittelin, että tämän ikäisenä olisin jo yhden tai kahden lapsen äiti, mutta elämä ei näytä etenevän tiukan suunnitelman mukaan. Kun lopulta päätin, että muu elämä saa odottaa hetken, ehti kulua melkein vuosi ennen plussaamista. Iloa on riittänyt tuosta joulukuisesta aamusta lähtien, vaikka ensimmäisen kolmanneksen pahoinvointi veti vuoteenpohjalle useammaksi viikoksi. Jänniä ja onnellisia aikoja elän. :Heartred
 
Minulla on turvotus ongelma. Joka syönnin jälkeen maha turpoaa tosi isoksi, niinkun olisin jo pari kuukautta edellä raskaudessa. Haluaisin vielä pitää tämän salassa varsinkin töissä kun kaikki ei ole vielä varmaa. Onko kellää samaa ongelmaa?

Mä ite oon huomannu että ku syön kevyttä ruokaa eli esim salaattia paljon ja kanaa yms. Ni ei turvota mut jos syön vaik rasvasta lihaa tai viljoja ni johan turvottaa. Oon siis gluteeniton eli jos leivon ite jotain luonnostaan gluteenitonta ni ei välttis turvota mut kaupan pakasteet on esim vehnätärkkelyksestä usein ja ne saa vatsan turpoo heti. Eli luulisin et vehnät ohrat ja ruis turvottaa.

Jouduin turvotuksen takia hankkii housut ja pari tuttua jo arvannu turvotuksen takia kun oon muuten niin pienikokonen ja hoikka.
 
Muokattu viimeksi:
Todellakin kannattaa apu ottaa vastaan, jos sitä tarjotaan. Vielä parempi, jos kehtaa suoraan myös itse pyytää. Meillä on tuo esikoinen niin hurmannut läheiset, että eiköhän hänelle riitä ainakin paljon ottajia vaikka yökylään.
 
Kyllä välillä ottaa voimille taaperon kanssa touhuaminen kun on vielä tuo 2v uhma alkanut. Mutta kuitenki on niin helppo lapsi toistaiseski ( muuttaa varmasti kun vauva tulee) ja on hyvä anoppi joka auttaa tarvittaessa. Apu on kyllä aina tarpeen.
 
Made, osaan täysin asettua sun asemaan. Meillä myös esikoinen kaksvee ja kauhee uhma alkanut :grumpy:. Muuten kyllä niin helppo ja iloinen vauva/taapero aina ollut, mutta nyt kyllä koetellaan :hilarious:
 
Heippa,

Tulin tänne esittäytymään, kun kaipailen vertaistukea.

Olen kolmekymppinen nainen, joka odottaa esikoistaan syntyväksi elokuussa 2016. Syyskuun lopussa 2015 päätimme mieheni kanssa, että kierukan vaihtamisen sijaan jättäisin sen nyt pois. Minulla oli 2 kierukkaa, jotka molemmat pitivät tehonsa yli 7 vuotta. Tästä 7 vuotta eteenpäin olisin ollut jo vanhempi ensisynnyttäjä, joten vaikka en varsinaisesti lapsia vielä halunnutkaan jätettiin kierukka pois. Ajattelin, että joskus parin vuoden päästä olisi hyvä aika tulla raskaaksi, kun luulin hormoonien tarvitsevan tasaantumista monen vuoden hormonaalisen ehkäisyn jälkeen.

Tammikuun alussa aloin ihmettelemään, että miten vatsani ja rintani ovat niin turvonneet (olen ollut fyysisesti todella hyvässä kunnossa ja melko lauta, rasvaprosentin ollessa matala) ja vitsillä pyysin miestäni tuomaan raskaustestin. Järkytys olikin suuri, kun testi näytti positiivista. Kuitenkin alkujärkytyksestä selvittyäni olen innoissani uudesta tulokkaasta vaikka se tuokin paljon muutoksia aktiiviseen ex-temporee elämääni.

Asumme Uudellamaalla omakotitalossa, perheeseemme kuuluu myös kaksi koiraa ja kaksi hevosta. Tänne mahtuu rakentamaan pesää uudelle ihmiselle.

Mistään muusta en ole varma kuin siitä, että pienen kokoni vuoksi tahdon ehdottomasti suunnitellun sektion. Pelkoklinikalle on varattu aika.. joten sitä odotellessa.
 
Tänään ois aika kampaajalle. Pääsee kunnon hemmotteluun ja kyllä se tekeekin hyvää kun on ollut niin oksetus paha olo koko ajan. Täytyy sitä välillä hemmotella itteä. Muistakaa tekin :D
 
Lantion koko vaikuttaa synnytykseen..sitäkään ei silmällä näe vaan lääkäri tutkii. Vaikka itsekkin olin pienikokoinen ja kapea lanteinen synnytin esikoisen 4110g TODELLA helposti. Hammasrautojen laitto sattui enemmän pari pv synnytyksen jälkeen☺Kannattaa pitää ajatukset avoimena, mutta myös keskustella pelosta. Itse taas en haluaisi sektiota..koska jälkeen päin kivulias. Saas nähdä nyt kun vielä kaksoset, toivottavasti molemmat kääntyy ok ennen synnytystä.
 
Lantion koko vaikuttaa synnytykseen..sitäkään ei silmällä näe vaan lääkäri tutkii. Vaikka itsekkin olin pienikokoinen ja kapea lanteinen synnytin esikoisen 4110g TODELLA helposti. Hammasrautojen laitto sattui enemmän pari pv synnytyksen jälkeen☺Kannattaa pitää ajatukset avoimena, mutta myös keskustella pelosta. Itse taas en haluaisi sektiota..koska jälkeen päin kivulias. Saas nähdä nyt kun vielä kaksoset, toivottavasti molemmat kääntyy ok ennen synnytystä.

Kiitos Katjuliini79 omakohtaisesta kokemuksestasi! Muuten olen avoin, mutta sektioajatustani en tule muuttamaan. :)

Minut on leikattu keisarinleikkauksella äitini mahasta, sillä vanhemman sisareni jäljiltä äitini joutui opettelemaan uudelleen kävelyn. Häneltä murtui alatiesynnytyksessä häpyluu. Kun sisareni sai lapsen ja synnytti tytön alateitse, hän menehtyi miltei verenhukkaan ja komplikaatioihin. Joten se on ehkä meillä sukuvika, että alakerrasta ei mahdu lasta pusertamaan.

Koska vaihtoehtoja on, niin en viitsi huvikseni kokeilla miten minun käy. Vaikka monesti sektion jälkeen sanotaan palautumisen olevan hitaampaa, ei se aina ole niin yksiselitteinen juttu.
 
Näin taas ihan ja hirveetä unta, et sain keskenmenon. Olin vessas ja kaikki tuli ulos, sit kaivoin pöntöstä 10cm kokosen vauvan. Hyi kauheeta mitä unta voi nähä. Nyt menossa rv 14+4 nii eiköhän siellä oo kaikki hyvin. Mut pelottaa tommoset unetki jo. Apua.
 
RitRat, mullakin esikoinen syntynyt elektiivisellä, eli suunnitellulla sectiolla! Pikkukakkonen käynnistettynä alateitse. Jokainen synnytys on erilainen, joten vertailu ei sinänsä kannata. Mutta jos jonkin neuvon saan antaa, niin älä missään vaiheessa osoita mitään merkkejä pohdinnasta, jos olet varma sectiosta!

Meillä tyttö oli perätilassa, jonka vuoksi väläytettiin sectiota. Itse jouduin jonkinasteiseen paniikkiin kun en ollut sellaista vaihtoehtoa edes ajatellut, ja kysyttäessä oli pakko sanoa että en tiedä mitä haluan. Aikani rauhoituttua hahmotin että lapsen jalat/peppu edellä syntyminen ei ollut mulle vaihtoehto. Lasta ja lantiota sitten mittailtiin ja koitettiin kerran kääntääkkin, kun äiti oli "mahdollisesti alatiesynnytyksen kannalla", vaikka jo sanoin että sectio on mun valintani. Juoksutettiin monen monta kertaa pelkopolille keskustelemaan asiasta ja loppujen lopuksi olin hormooneineni niin väsynyt koko tilanteesta että romahdin ja itkin vain pelkopolilla. Luojan kiitos tuolloin paikalla ollut kätilö ymmärsi että itku ei ollut pelosta sectiota tai alatiesynnytystä kohtaan vaan epätoivosta, siitä tunteesta että mun päätöstä ei kunnioitettu ja mieltä yritettiin pyörtää tilastotietojen perusteella. Sillä käynnillä sain tietää tytön syntymäpäivän, ja jos synnytys käynnistyisi itsellään ennen sitä niin VAIN ambulanssilla makuuasennossa (perätilan vuoksi) suoraan sairaalaan ja leikkauspöydälle, synnytyksen ei annettaisi edetä kun leikkaus oli päätetty.

Itse sectio meni hyvin, joskin puudutuksen laitto kesti niin että mies luuli odotushuoneessa ennen saliin pääsyä että hänet oli unohdettu sinne ja lapsi olisi jo syntynyt! Mutta tunnin törkkimisen jälkeen puudutus vaikutti, mies haettiin tueksi ja synnytys alkoi. Kaikki kävi nopeasti, 10-pisteen tyttö syntyi helpolla ja sain hänet hetkeksi rinnalle ennenkuin lähti isän matkaan ekalle kylvylle yms. Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus! Tyttö syntyi 12 aikaan päivällä ja nousin omatoimisesti jalkeille seuraavana aamuna. Itselle jäi muutamaksi viikoksi aaltoilevat, kovatkin kivut arven alueelle, mutta toiset säästyvät niiltäkin. Sain kuitenkin kipulääkkeet ja mies oli isyyslomalla auttamassa minua kaikessa, joten muutaman viikon kipuilu ei haitannut, olihan meillä terve tyttövauva kotona! Section jälkeen vielä leikkaava lääkäri ihmetteli että kuinka olis tyttö syntynyt kun jalat olivat olleet niin kummallisessa asennossa ahtaassa sumpussa. Mieluummin suunniteltu sectio kun hätäsectio.

Niin, ja pikkukakkonen sai alkunsa esikoisen ollessa 3kk. Toinen raskaus meni yhtälailla hyvin, tuoretta arpea seurattiin välillä ultralla että kestää, ja varmistettiin ettei istukka ole kiinnittynyt arven alueelle, mihinkään muuhun ei alla oleva tuore sectio vaikuttanut. Sectio oli tuolloin oikea valinta, eikä ole ollut syytä katua!

Toivottavasti et joudu samaan hyökytykseen vaan päätöstä kunnioitetaan!
 
Mulla oli esikoinen perätilassa ja kerroin heti että jos ei käänny niin sektio. Kukaan ei yrittäny puhua alatiesynnytykseen mikä tuli kyllä yllätyksenä. Mulla ei yritetty kääntää ku napanuora oli mahdollisesti kaulan ympärillä.. No synnytys käynnisty 37+1 lapsivesien menolla 9aikaa ja poika synty kiireellisellä sektiolla 12:46. Sektio oli mulle itelle jotenki tosi ahdistava tilanne mutta toipuminen ja kaikki muu meni tosi hyvin. Napanuora oli kertaalleen kaulan ympärillä nii alatiesynnytys ei ois edes onnistunu
 
JamSu, kiva kuulla että sulla päinvastanen kokemus! Ja hyvä että kaikki päättyi hyvin vauhdikkuudesta huolimatta!

Meidän sairaalassa lueteltiin vaan prosentteja kuinka moni alakauttasynnytys onnistuu perätilavauvoilla, maan johtavia lukuja vaikka pieni sairaala(?) ja mainostettiin lyhyttä väliä synnytys- ja leikkaussalin välillä.. Mitähän vielä? Kerran viikossa kävin tunnin ajomatkan päässä olevassa sairaalassa, oliskos ollu neljä-viis kertaa, ennenkun meni läpi että sectio on saatava. Todella karsee kokemus joutua taistelemaan tollasessa vaiheessa tollasesta asiasta. Jälkeenpäin olen miettinyt että olis pitäny olla vahvatahtonen heti eikä miettiä hetkeäkään, niin olis ehkä päässy helpommalla.. Hämmennyin vaan koko tilanteesta ja se kostautu.
 
Miulla oli myös esikoinen perätilassa ja sai suoraan valita et yritetäänkö alakautta vai haluaako sektion. Itse halusin kokeilin alakautta, mutta kiireelliseen sektioon mentiin lopulta kuitenkin. Sama homma kun JamSulla, napanuora oli kaulan ympäri.
 
Mulla lienee sit käynyt huono tuuri? Missä sairaaloissa olette synnyttäny? Itse olin KHKS:ssä, ja sieltä kuullut enemmänkin noita mielenkäännyttämisiä.. Tosin samasta sairaalasta myös yhden äidin tarinan joka oli sanonu vaihtavansa sairaalaa jossei saa sectiota (ei varsinaisia perusteluita), ja se oli heti myönnetty, mutta tiedä sitten! :wink
 
OYSsissa :) No määki vähän yllätyin ettei kukaan edes pyytäny harkitteen ku olin just kuullu että paljon yritetään painostaa omasta tahdosta huolimatta.. Mulle yks lääkäri sanoki että yleensä ensisynnyttäjät valitsee suoraa sektion. Mulla tympäs se ku soitin ekaa neuvola aikaa nii se nainen siellä puhelimessa jakso hokea sitä että ois pitäny vuosi odottaa sektion jälkee ennen uutta raskautta ja esikoinen oli sillo 11kk. Ja leikkaava lääkäri sillon sano mulle että mielellään vuosi, vähintään puoli vuotta..
 
Mullekkin sanottiin section jälkeen että vuosi pitäis odottaa! Mutta yhtä ultraajaa lukuunottamatta kukaan ei sitä enää myöhemmin kommentoinu, vaikka tulin samantien uudelleen raskaaks, lapsilla ikäeroa melko tarkka vuosi. Ja tosiaan, se ultraaja sano että katsotaan nyt ja toivotaan ettei istukka ole kiinnittynyt arven alueelle että saisitte pitää lapsen. Se oli kyllä muutenkin melko töksäyttelijä kun puhu huonoo Suomee, mutta toi jäi jostain syystä mieleen.. o_O

Sen sijaan vielä pikkukakkosen aikanakin monesti jankattiin että miks esikoinen leikattiin kun täällä on hyvin tilaa lantiossa, nyt sulla on sit aina toi arpi jne.. Kolmosen kohdalla kysyttiin synnytystapatoivetta jo ensimmäises neuvolassa. Tosin en tiedä että kysytäänkö sitä aina, nyt siihen vaan kiinnittää huomiota eri tavalla..
 
Kiitos Toffeli! :) Olen kuullut samaa muutamalta muultakin tyypiltä, että käännytystyötä tehdään jossain paikoissa hanakasti. Meinaan pitää pääni, sillä minulle ei muuta synnytysvaihtoehtoa ole.
 
Takaisin
Top