RitRat, mullakin esikoinen syntynyt elektiivisellä, eli suunnitellulla sectiolla! Pikkukakkonen käynnistettynä alateitse. Jokainen synnytys on erilainen, joten vertailu ei sinänsä kannata. Mutta jos jonkin neuvon saan antaa, niin älä missään vaiheessa osoita mitään merkkejä pohdinnasta, jos olet varma sectiosta!
Meillä tyttö oli perätilassa, jonka vuoksi väläytettiin sectiota. Itse jouduin jonkinasteiseen paniikkiin kun en ollut sellaista vaihtoehtoa edes ajatellut, ja kysyttäessä oli pakko sanoa että en tiedä mitä haluan. Aikani rauhoituttua hahmotin että lapsen jalat/peppu edellä syntyminen ei ollut mulle vaihtoehto. Lasta ja lantiota sitten mittailtiin ja koitettiin kerran kääntääkkin, kun äiti oli "mahdollisesti alatiesynnytyksen kannalla", vaikka jo sanoin että sectio on mun valintani. Juoksutettiin monen monta kertaa pelkopolille keskustelemaan asiasta ja loppujen lopuksi olin hormooneineni niin väsynyt koko tilanteesta että romahdin ja itkin vain pelkopolilla. Luojan kiitos tuolloin paikalla ollut kätilö ymmärsi että itku ei ollut pelosta sectiota tai alatiesynnytystä kohtaan vaan epätoivosta, siitä tunteesta että mun päätöstä ei kunnioitettu ja mieltä yritettiin pyörtää tilastotietojen perusteella. Sillä käynnillä sain tietää tytön syntymäpäivän, ja jos synnytys käynnistyisi itsellään ennen sitä niin VAIN ambulanssilla makuuasennossa (perätilan vuoksi) suoraan sairaalaan ja leikkauspöydälle, synnytyksen ei annettaisi edetä kun leikkaus oli päätetty.
Itse sectio meni hyvin, joskin puudutuksen laitto kesti niin että mies luuli odotushuoneessa ennen saliin pääsyä että hänet oli unohdettu sinne ja lapsi olisi jo syntynyt! Mutta tunnin törkkimisen jälkeen puudutus vaikutti, mies haettiin tueksi ja synnytys alkoi. Kaikki kävi nopeasti, 10-pisteen tyttö syntyi helpolla ja sain hänet hetkeksi rinnalle ennenkuin lähti isän matkaan ekalle kylvylle yms. Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus! Tyttö syntyi 12 aikaan päivällä ja nousin omatoimisesti jalkeille seuraavana aamuna. Itselle jäi muutamaksi viikoksi aaltoilevat, kovatkin kivut arven alueelle, mutta toiset säästyvät niiltäkin. Sain kuitenkin kipulääkkeet ja mies oli isyyslomalla auttamassa minua kaikessa, joten muutaman viikon kipuilu ei haitannut, olihan meillä terve tyttövauva kotona! Section jälkeen vielä leikkaava lääkäri ihmetteli että kuinka olis tyttö syntynyt kun jalat olivat olleet niin kummallisessa asennossa ahtaassa sumpussa. Mieluummin suunniteltu sectio kun hätäsectio.
Niin, ja pikkukakkonen sai alkunsa esikoisen ollessa 3kk. Toinen raskaus meni yhtälailla hyvin, tuoretta arpea seurattiin välillä ultralla että kestää, ja varmistettiin ettei istukka ole kiinnittynyt arven alueelle, mihinkään muuhun ei alla oleva tuore sectio vaikuttanut. Sectio oli tuolloin oikea valinta, eikä ole ollut syytä katua!
Toivottavasti et joudu samaan hyökytykseen vaan päätöstä kunnioitetaan!
. Muuten kyllä niin helppo ja iloinen vauva/taapero aina ollut, mutta nyt kyllä koetellaan 
