Elokuun 2016 mammojen tutustumiset
- Ketjun aloittaja lucky87
- Aloituspäivämäärä
Minäkin liityn mukaan porukkaan. Ensimmäistä tässä odotellaan. Nyt ois rapeat 10 vkoa täynnä, käytiin viikko sitten uä:ssä ja olihan se hurjaa nähdä siellä jo pienet kädet ja jalat heilumassa ja syke joka naputti 170/min. Todellakin konkretisoitui se, että joku pikkutyyppi siellä on kasvamassa. :) Onnen itkuhan siinä tuli molemmille, puolisollekin.
Korppunen
Satasella mukana keskusteluissa
Liityn mukaan. Ikää 35v, taustalla yksi tuulimuna 1,5v sitten, yritystä takana jo 3v ajalta. Tänään meillä piti alkaa lapsettomuushoidot, mutta se vaihtuikin ultraan, jossa todettiin reipas maha-asukas ja viikot 9+2. Raskaustesti tuli tehtyä vasta 2vk sitten, eikä tätä ultrankaan jälkeen meinaa vielä uskoa todeksi.
Tinzu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Esittelenpä nyt minäkin itseni, kun on tänne jo vähän tullut kommentoitua. Menossa 13+1, laskettu aika siis 1.8. ja ikää tuolloin 38 v, ensisynnyttäjä. Parisen vuotta oltu ilman ehkäisyä, mutta sen kummemmin ei ole pipo kireällä "yritetty", enemmänkin meiningillä tulee jos on tullakseen. Mies lähti loppuvuodesta vuoden kestävälle ulkomaankomennukselle, jonka jälkeen meni pari viikkoa ja totesin olevani raskaana. Hieno ajoitus meillä. 
Eli tässä nyt sitten eniten jännitetään, onnistutaanko lomia ajoittamaan mihinkään oikeaan kohtaan. Ainakin ultrat mies missaa takuuvarmasti, perhevalmennusta ja neuvolakäyntejä sen verran, että luulisi edes jonkun natsaavan. Mutta kunhan nyt edes synnytykseen pääsisi, siinä päätavoite... 
Eli tässä nyt sitten eniten jännitetään, onnistutaanko lomia ajoittamaan mihinkään oikeaan kohtaan. Ainakin ultrat mies missaa takuuvarmasti, perhevalmennusta ja neuvolakäyntejä sen verran, että luulisi edes jonkun natsaavan. Mutta kunhan nyt edes synnytykseen pääsisi, siinä päätavoite... Liitynpä minäkin mukaan! Olen 30 vuotias kahden ihanan pojan äiti ja nyt siis kolmatta odotellaan. LA on 12.8. Täytyy myöntää, että lapsi on meille pienoinen yllätys javähän jänskättää miten kolmen kanssa pärjätään. Etenkin kun nuo kaksi aiempaa (05/11 ja 02/15) ovat jo melko vilkkaita! Yllätyksestä huolimatta on kyllä haluttu tulokas!
Pojat on ihania, mutta nyt kovasti toivotaan tyttöä porukan jatkoksi. Edellisistä raskauksista ei ole alussa ollut juurikaan oireita, mutta nyt tuntuu yleinen etova olo ja närästys olevan jokapäiväistä. Joskohan se tietäisi tyttöä..?!
Pojat on ihania, mutta nyt kovasti toivotaan tyttöä porukan jatkoksi. Edellisistä raskauksista ei ole alussa ollut juurikaan oireita, mutta nyt tuntuu yleinen etova olo ja närästys olevan jokapäiväistä. Joskohan se tietäisi tyttöä..?!
Onnea paljon kaikille! :) täällä jo helpottanut pahin pelkotila alkaa taas nostaa päätään kun ensimmäiseen ultraan vajaa kaksi viikkoa aikaa! Viikot nyt 11+1. Mites muiden hermot voi?
Tinzu, mulla myös mies reissuhommissa, esikoisen ultriin, neuvoloihin ja lääkärikäynteihin vielä jotenkin ehti mukaan, kakkosen kanssa ei enää senkään vertaa ja nyt työtilanne näyttää siltä että jos tämän kolmosen kohdalla siellä synnytyssalissa nähdään niin hyvä on!
Multa jäi perhevalmennuskin käymättä aikanaan kun mies ei ehtiny mukaan ja kokeillessa tuli sellanen olo että yksin olevaa odottajaa (tuolloin ei edes sitä maagista sormusta sormessa joka olis antanu sen yksinolon kai anteeks) katottiin aika pahalla. Yks nainen irvaili miehensä vierestä että kuinkas meinasin yksin hoitaa lapsen ja koulun loppuun. Ihan teini en kuitenkaan ollut vaikkakin aika babyface, 21v, kouluni käynyt ja palkkatöissäki ehtiny muutaman vuoden olemaan, mutta ilmeisesti helppo kohde purkaa omaa pahaa oloa. Jätin sit kokonaan käymättä. Käsittämätöntä lokerointia, oli oma lähtökohta mikä tahansa niin vanhemmuudessa oltiin kaikki yhtä ummikoita.
Tinzu, mulla myös mies reissuhommissa, esikoisen ultriin, neuvoloihin ja lääkärikäynteihin vielä jotenkin ehti mukaan, kakkosen kanssa ei enää senkään vertaa ja nyt työtilanne näyttää siltä että jos tämän kolmosen kohdalla siellä synnytyssalissa nähdään niin hyvä on!
Multa jäi perhevalmennuskin käymättä aikanaan kun mies ei ehtiny mukaan ja kokeillessa tuli sellanen olo että yksin olevaa odottajaa (tuolloin ei edes sitä maagista sormusta sormessa joka olis antanu sen yksinolon kai anteeks) katottiin aika pahalla. Yks nainen irvaili miehensä vierestä että kuinkas meinasin yksin hoitaa lapsen ja koulun loppuun. Ihan teini en kuitenkaan ollut vaikkakin aika babyface, 21v, kouluni käynyt ja palkkatöissäki ehtiny muutaman vuoden olemaan, mutta ilmeisesti helppo kohde purkaa omaa pahaa oloa. Jätin sit kokonaan käymättä. Käsittämätöntä lokerointia, oli oma lähtökohta mikä tahansa niin vanhemmuudessa oltiin kaikki yhtä ummikoita.
Minäkin liityn joukkoon iloiseen! Olen 24-vuotias ensiodottaja ja asun Norjassa yhdessä helluni kanssa, meillä yhteiseloa jo melkein 6 vuotta yhdessä! Raskaus siis enemmän kuin toivottu. Ehkäisy jätettiin pois loppukesästä, mutta mies vain vuoroviikoin kotona. Alkusyksyn olin todella toiveikas, kunnes huomasin ettemme ole edes samalla suunnalla oviksen aikoihin. Aloin innolla suunnittelemaan kevättä ja kesää, uutta työpaikkaakin hain vaihtelun vuoksi ja sittenhän se tietenkin tärppäsi kun ei enää laskenutkaan päiviä. :D
Sain ennen joulua plussan ja samana päivänä piti ilmoittaa vanhaan työpaikkaan jatkanko siellä reilun vuoden sopimuksella (äitiysloman sijaisena) ja piti myös uuteen työpaikkaan ilmoittaa aloitanko siellä puolen vuoden sopimuksella. Jatkoin kuitenkin vanhasssa paikassa, tuttu ja turvallinen paikka, pidempi työsopimus ja ei niin stressaava työ. Saas nähdä mitä pomo sanoo kun kerron ilouutiset
Meillä kun on töissä vitsailtu pitkään työpaikan trendeistä joihin kaikki lähtevät mukaan, ensin oli freddy-housut, saksalaiset autot, forever living ja sitten vielä yksi raskaus, joka myös oli tarttuva tauti näköjään ;D
Asun onneksi niin lähellä suomea, että paikallinen minua hoitava kätilö on selvittelemässä voinko käydä ultrat Suomessa ja saanko synnyttää Suomessa.
Huomaan, että monet ovat jo käyneet ensimmäisessä ultrassa ja harmittelen kovasti kun itsellä se ensimmäinen ultra on vasta rv 18. Vaikka luotankin Norjalaiseen terveydenhuoltoon, niin olen ikionnellinen kun olen saanut suomalaisen lääkärin!
Alkuraskaus on täällä ollut aika kivutonta, kun vertaan ystävättäreeni joka oli todella pahoinvoiva ensimmäisen puoliskon raskaudestaan. Väsymystä on kyllä ollut ja välillä etova olokin. Tupakoinnin lopetin heti kun plussat tuli ja tammikussa oli oikein luontevaa olla "tipattomalla" ja tupakointi lopettaa "uudenvuodenlupauksena". :D Välillä kyllä ihan hirvittävä tupakanhimo iskee, mutta eiköhän tästä selvitä kunnialla. :)
Sain ennen joulua plussan ja samana päivänä piti ilmoittaa vanhaan työpaikkaan jatkanko siellä reilun vuoden sopimuksella (äitiysloman sijaisena) ja piti myös uuteen työpaikkaan ilmoittaa aloitanko siellä puolen vuoden sopimuksella. Jatkoin kuitenkin vanhasssa paikassa, tuttu ja turvallinen paikka, pidempi työsopimus ja ei niin stressaava työ. Saas nähdä mitä pomo sanoo kun kerron ilouutiset
Meillä kun on töissä vitsailtu pitkään työpaikan trendeistä joihin kaikki lähtevät mukaan, ensin oli freddy-housut, saksalaiset autot, forever living ja sitten vielä yksi raskaus, joka myös oli tarttuva tauti näköjään ;D Asun onneksi niin lähellä suomea, että paikallinen minua hoitava kätilö on selvittelemässä voinko käydä ultrat Suomessa ja saanko synnyttää Suomessa.
Huomaan, että monet ovat jo käyneet ensimmäisessä ultrassa ja harmittelen kovasti kun itsellä se ensimmäinen ultra on vasta rv 18. Vaikka luotankin Norjalaiseen terveydenhuoltoon, niin olen ikionnellinen kun olen saanut suomalaisen lääkärin!
Alkuraskaus on täällä ollut aika kivutonta, kun vertaan ystävättäreeni joka oli todella pahoinvoiva ensimmäisen puoliskon raskaudestaan. Väsymystä on kyllä ollut ja välillä etova olokin. Tupakoinnin lopetin heti kun plussat tuli ja tammikussa oli oikein luontevaa olla "tipattomalla" ja tupakointi lopettaa "uudenvuodenlupauksena". :D Välillä kyllä ihan hirvittävä tupakanhimo iskee, mutta eiköhän tästä selvitä kunnialla. :)
Tinzu
Vauhtiin päässyt keskustelija
No huh huh, onpas ollut töykeää sanailua. Mulla selvisi juuri, että perhevalmennukset pitää kaikki käydä yksin, toivottavasti ei ole tuollaisia pölvästejä samaan aikaan...Onnea paljon kaikille! :) täällä jo helpottanut pahin pelkotila alkaa taas nostaa päätään kun ensimmäiseen ultraan vajaa kaksi viikkoa aikaa! Viikot nyt 11+1. Mites muiden hermot voi?
Tinzu, mulla myös mies reissuhommissa, esikoisen ultriin, neuvoloihin ja lääkärikäynteihin vielä jotenkin ehti mukaan, kakkosen kanssa ei enää senkään vertaa ja nyt työtilanne näyttää siltä että jos tämän kolmosen kohdalla siellä synnytyssalissa nähdään niin hyvä on!
Multa jäi perhevalmennuskin käymättä aikanaan kun mies ei ehtiny mukaan ja kokeillessa tuli sellanen olo että yksin olevaa odottajaa (tuolloin ei edes sitä maagista sormusta sormessa joka olis antanu sen yksinolon kai anteeks) katottiin aika pahalla. Yks nainen irvaili miehensä vierestä että kuinkas meinasin yksin hoitaa lapsen ja koulun loppuun. Ihan teini en kuitenkaan ollut vaikkakin aika babyface, 21v, kouluni käynyt ja palkkatöissäki ehtiny muutaman vuoden olemaan, mutta ilmeisesti helppo kohde purkaa omaa pahaa oloa. Jätin sit kokonaan käymättä. Käsittämätöntä lokerointia, oli oma lähtökohta mikä tahansa niin vanhemmuudessa oltiin kaikki yhtä ummikoita.
Minäkin tuun myös tän kuun puolelle kun la on 29.8 :)
Eli 33 vee kolmen tytön (09/08, 05/12 ja 10/14) äiti Pohjois-Savosta. :) siviiliammatilta suurtalouskokki mutta hoitovapaalla ollut pienimmästä lähtien ja tarkotus oli olla heinäkuun loppuun asti mutta näyttäs siltä että saakin siitä suoraan jatkaa äippälomalle :) ukkeli on puoliks kuvioissa mukana mutta pääsääntöisesti siis pidetään keskenään tyttöjen kanssa maja pystyssä :)
Eli 33 vee kolmen tytön (09/08, 05/12 ja 10/14) äiti Pohjois-Savosta. :) siviiliammatilta suurtalouskokki mutta hoitovapaalla ollut pienimmästä lähtien ja tarkotus oli olla heinäkuun loppuun asti mutta näyttäs siltä että saakin siitä suoraan jatkaa äippälomalle :) ukkeli on puoliks kuvioissa mukana mutta pääsääntöisesti siis pidetään keskenään tyttöjen kanssa maja pystyssä :)
Pirttihirmuvaimo
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka:) Mä oon 18 v rouva tampereella ja esikoista oottelen. Viikkoja on kasassa 12+5 ja eka ulta oli rv 12. Oli se kyllä helpottavaa nähä että oli kaikki hyvin <3 Ois mukava jos täältä löytäisin muitaki nuorempia oottajia joiden kaa vois jutella :)
Toivottavasti ei käy unet toteen...Toivotaan parasta, täytyy yrittää viedä ajatukset pois asiasta ja olla muutenkin positiivisella mielellä :) Onnea kaikille odotukseen! <3
19v neljäs raskaus Oulunseudulta :) 2v poika sitten maaliskuun 6.pv 2015 synnytin rv34 18trisomiavauvan kuolleena.. trisomiasta sain tietää samana iltana ja seuraavana päivänä 12 syntyi pieni enkeli ♡ Lokakuussa 2015 keskenmeno rv7. . Nyt porskutellaan rv10+3 ja kovasti toivon että saataisiin syliin asti♡♡♡ LA 29.8 :)
Mardu-82
Vauhtiin päässyt keskustelija
Heippa, olen 33- vuotias ensiodottaja Oulusta. La 28.9. eli 10 viikkoa alkaa olla täynnä. Miehellä onneksi yksi lapsi ennestään, niin osaa rauhoitella mua panikoitsijaa ☺ Pitkähkön yrittämisen ja tutkimusten jälkeen raskaus alkoi lopulta luomuna (inseminaatio olisi ollut tammikuussa).