Täällä ollaan taas kotona ja edelleen yhtenä palana! Voihan prkl.. Kävi just niinkuin Satulle, mutta sillä erotuksella että mulla ei ollu mitään infektion merkkejä ja pääsin lähtee jo eilen iltasella pois. Elikkäs sitä lapsivettä todella tuli sellanen kunnon lorahdus (siitä ei itsellänikään ollut mitään epäilystä). Pikkuhousut ja legginsit oli aivan litimärät. Sisätutkimuksessa sormelle auki ja siinä samalla kätilö alko epäillä, että vauva ei oliskaan raivotarjonnassa. Mentiin lääkärille, joka ultras ja katto että lapsivettä on ihan riittäväsi eikä sitä tullut enää enempää. Lääkäri pyöritteli ja pyöreitteli sitä ultraa siinä ja mua jo alko epäilyttää et onkohan kaikki hyvin. Sit se kysy, että ollaanko me käyty rakenneultrassa ja oliko siellä kaikki hyvin. Tässä vaiheessa meinasin jo tirskahtaa itkuun kun kukaan ei kertonut mitään. Sit lääkäri sano vaan, että vauva voi oikeen hyvin, mutta on avotarjonnassa eli tulossa kasvot edellä ulos. Sain ajan ens perjantaille kontrolliin erikoislääkärille, jossa sitten kontrolloidaan tätä korkeeta lapsiveden menoa ja tarjontaa. Jos tyttö on edelleen avotarjonnassa silloin perjantaina niin tehdään perusteellinen synnytystapa-arvionti ja sen mukaan sitten edetään.
Päästiin sitten sen verran ajoissa lähtemään kotiin niin päätettiin vielä lähteä sinne iltajuhliin kun kampaajalla oli jo käyty ja iltapuvut hankittu. Ehdittiin perille just sopivasti ruoka aikaan. Juhlat oli ihanat, lorahduksia ei oo tähän mennessä tullut yhtään enempää, mutta eilen illalla supisteli säännöllisesti 6 min välein. Supistellessa meni myös koko viime yö ja nyt ei ole supistuksista enää tietoakaan. Vointi on mitä mainioin, mutta olo on aika pettynyt kun luulin jo saavani pikkuisen tyttöni syliini. Noh, täytyy yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa, ettei tässä enää kauaa menisi!