Elokuu!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja LauraElina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heippa vaan kaikille ♥

Tänään alkoi virallisesti äitiysloma vaikka olen jo muutaman viikon kotona ollut.
Elikä tänään 35+0 ♥ Niin se aika vaan rientää :)

Maanantaina oli neuvola kaikki muuten hyvin mutta vaavi oli mennyt kääntyyn.. Se on tuolla masussa jotenkin niin pahasti että masuun sattuu.. Huolestuttaa nyt vaan se että jos ei itse käänny ja joudutaan kääntään.. pelottaa se että kuinka paljon se sattuu ja ettei vaaville käy pahasti.. Mä olen semmoinen murehtija.. Pelkään vaan niin kovasti että joku menee pieleen vaikka ei sais semmoista ajatella..
Siksi toivoisin että saisin tän murusen pian jo syliini ♥

Painosta sen verran mulla tippu alku raskaudessa 7kg paino ja vielläkään en ole lähtöpainossa puuttuu muutama 100g niin sitten olen siinä painossa mikä oli ekassa neuvolassa :) Sillon kun ootin esikoista niin tippu 10 kg mutta tuli loppuraskauteen kyllä kaikki 10 kg takas mutta kun vaavi syntyi tippui paino 5kg ja sitten laski viellä 3kg paino.

Jaahas.. jos sitä alkais siivoileen viellä vähän kun on tänään me and i kutsut :) Pääsee tilaan vaaville muutaman vaatteen ja esikoiselle kanssa :) ♥

Jaksuja mammoille kovasti ♥♥ Kohta meillä jo kaikilla nyytit sylissä♥♥
 
tuli mimden tekstistä mieleen. oon alkanu itelläni pelkään alkavaa raskausmyrkytystä ,toivon mukaan oon viel väärässä. mut tähän asti mulla on aina ollu tosi hyvät paineet neuvoloissa ja nyt viimeks oli koholla.ei siis huolestuttavasti mut oli kuitenki eri lukemat ku aiemmissa.samoiten oon nykyyän todella pahasti turvoksissa käsistä ja jaloista.no huomen ainaki on poli niin näkee et onko pissas mitään ja kuvittelenko vaan pelkoni.ja siis nää turvotukset alko samaan aikaan kohonneen verenpaineen kanssa.. edes helteillä mulla ei ollu mitään turvotuksia ja nyt yhtäkkii ihan kauheet.muita oireita ei kyll ole,eli yritän olla viel toiveikas et vaan kuvittelisin.
 
Tää tyhmänä kyselee että miten se vauvan kääntäminen oikeen tapahtuu, onko kellään kokemuksia? Ei ole (toivottavasti) mulla edessä, mutta aloin miettimään asiaa.

Täällä on takana 2 melko hyvin nukuttua yötä, eli nukahan tosi huonosti mutta saan joten kuten nukuttua (miinus vessakäymiset ja kääntyilyt). Kun malttais olla nukkumatta päikkäreitä niin onnistuisi kai toi nukahtaminenkin paremmin. Oon vaan koko päivän ihan koomassa kun en ole tottunu vähäiseen unimäärään.

Tosi nopeesti on menny koko raskausaika, 38+1, huhhuh! Ei yhtään supistusta (kai), eikä maha ole laskeutunu mihinkään :(
 
Tekstiä on kyllä tullut mukavasti taas :) Mukava lukea muiden ajatuksia ja vointeja, pitäis vaan olla suttupaperi vieressä että muistais sit mitä kellekkin kirjoittaa...

Minäki muistasin et pyöräily ois hyvä liikuntamuoto raskaana oleville. Itse pyrin vielä pyöräileen vointejen mukaan.

Huomasin vaan tuossa kun olen kaksi yötä nyt pyöriskellyt sängyssä että vointi on kyllä ihan romahtanut juuri niinä päivänä kun on väsynytkin. Mulle on tullut ihan kummallinen vaiva öisin, tuntuu kun pohkeet olis ilmapallot, todella levottomat ja mitenkään ei ole hyvä olla, siis jalkojen osalta.

Jännityksellä tänne saa tulla aina lukemaan joskos joku ois jo lähtenyt nyytin hakuun. Jännä et noinkin vähän on syntyneit vaikka meitä palstailijoita kuite on ihan kivasti.

Huomena poksuu viikot ja olis neuvolaan meno. Olen itse omasta tahdosta vielä toistaiseksi venyttänyt käyntivälejä n.3viikkoon, vaikka täälläkin on se "perinteinen" käyntitiheys tarjolla, ensin 4viikon välei, sit 2viikon välein ja olikohan se 36 eteenpäin viikon välein.

Lauraelinalla on kyllä tulossa mukavaa ajanvietettä...! Pitäs kai itekki jotain piristystä keksiä, kun ei ole juhliakaan tulossa :)
 
Tosiaan tätä tekstiä tänne tulee hurjaa vauhtia. nyt ei sitten muista puoliakaan, mistä ollaan puhuttu ja mitä piti kommentoida.

puhuttiin synnytyksestä. yritän mennä täysin avoimin mielin kyllä. ajatukseni olisi synnyttää ilman mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, mutta tottakai otan sitten jotain puudutetta, jos tuntuu siltä, etten kestä kipuja. mullakin edellisestä keskenmenosta oli kyllä sellaiset kivut että huh! ja toivon, että saisin vapaasti kokeilla eri asentoja ja juttuja sitten synnytyksessä. kun on jäänyt hieman nyt sellainen olo, että täällä Jyväskylässä ei paljon vaihtoehtoja anneta, ensisynnyttäjälle ainakaan... saa nähdä.

Painoa on mulle tullut viime neuvolakäynnillä vain 6.5kg. olen kyllä ihan tyytyväinen siihen, nyt varmaan kuitenkin reilu 7kg. suklaata olen vetänyt kyllä kaksin käsin ja vielä ilman huonoa omaatuntoa. muuten olen pyrkinyt syömään kyllä terveellisesti ja jokaisesta limsalasillisesta, sipsistä, tai muutamasta roskaruoka-ateriasta olen potenut todella huonoa omaatuntoa. vaikka tiedän, että ihan turhaa.
itse en mitenkään säännöllisesti ole nyt kesän aikana liikkunut, ja siitä varmaan johtuukin se, etten mitään pitkiä lenkkejä enää pysty tekemään. kuitenkin käyn kävelyillä ja viikonloppunakin saatiin miehen kanssa tehtyä varmaan tunnin lenkki, tietysti aika verkkaiseen tahtiin, mutta kuitenkin. :)

Mahasta en ole oikeastaan kuullut paljon mitään. äitini on sitä silitellyt ja ihaillut (mikä toisinaan ärsyttää). tuntuu myös siltä, että ystäväni ei ole olleet kiinnostuneita pätkän vertaa, ei mahasta, vauvasta tai koko raskaudesta. kukaan ei juurikaan kysele tai kommentoi. eräs kaveri, jonka kanssa ei oltu nähty koko kesänä kommentoi muutama viikko vain että on sulla vähän maha kasvanut. joo, onhan se, kohtahan tää syntyy!
muuten mulla on paineita kyllä vauvan koosta. äitini toitottaa koko ajan, että toivottavasti sieltä tulee sellainen pieni vauva (eli korkeintaan 3kg). ja on aina sanonut, että kun jotkut saa niin kamalan rumia vauvoja ja isoja, ei sellaiset ole kivoja. sitten kun kerroin, että kaverin kaveri oli saanut ihanan pienen vauvan (syntyessään 3600g) niin äiti vaan tokaisi, että ei se mikään pieni sitten ollut.
nyt tuntuu sitten siltä, että minunkin pitäisi saada pieni ihana vauva, tai muuten se ei ole ihana vaan ruma ja liian iso! perkele. toivon kyllä itsekin, ettei vauva kovin iso olisi, mutta enhän minä sille mahda mitään minkä kokoinen sieltä tulee. eikä se yhtään sen "huonompi" ole, saati rumempi!!
vaikka tuskin äitini sitä tarkoittaakaan, että olisin epäonnistunut tai lapseni olisi ruma jos se olisi neljä kiloinen, mutta typeriä silti tuollaiset kommentit.
 
Mekin normaalisti käydään ainakin pari kertaa viikossa koko perheen voimin kävelyllä, mut nyt mun supistusherkkyyden takia ollaan jätetty ne välistä. Nyt kun niitä supistuksia ei enää tarvii vältellä niin ollaan otettu noi lenkkeilyt taas uudestaan ohjelmaan :)

Mulla paino on mennyt niin, että kun aloin odottaa esikoista painoin 56kg. Siihen tuli se +15kg lisää raskauden aikana. 8kg jäi suoraan laitokselle ja parin ekan päivän aikana lähti 2kg. Loput 5kg lähti hitaasti, mutta varmasti ja kun aloin odottaa tätä toista painoin saman 56kg ja nyt tällä hetkellä paino seikkailee siinä vähän päälle 60kg. Ja 170cm olen pitkä.

Alice_78 Sen verran mitä faktan synnytyssairaalaa olen seurannut niin se kääntäminen tapahtuu ihan vaan käsin mahan päältä. Päästä ja pyllystä koitetaan avittaa vauvaa kääntymään.

Nyt olis kampaajallakin sit käyty :) Livahdin käymään koneella täällä anoppilassa kun Jeminallakin on nyt hoitajia. Nyt vaan odotellaan se ukko sieltä töistä niin pääsis syömään!

Nukuin muuten viimeyön todella huonosti. Olin koko ajan jotenkin puoliksi hereillä supistusten takia, mutta silti näin koko ajan unta. Ja olin aivan hiestä märkä, johtuen kai niistä supistuksista ja siitä unesta. Oli nimittäin aika hurja uni. Siinä unessa oli se yö, jota silläkin hetkellä elettiin. Olin siinä unessakin puoliunessa ja kärsin supistuksista ja jatkuvista puukoniskuista alakerrassa. Kivut koveni koko ajan ja huomasin että kun vähän "työntelen" niin se kipu helpottaa. Sitten yhtäkkiä havahduin siihen, että nyt mun on pakko ponnistaa ihan kunnolla. Mies nukkui koko ajan siinä vieressä ja heräsi siihen kun aloin ihan todenteolla ponnistaa. Pieni tyttövauva syntyi, mies laittoi hiusnipsun napanuoraan ja leikkasi napanuoran poikki. Kun tyttö oli syntynyt niin mä aloin soittaa mun äitille, että arvaappas mitä, tyttövauva syntyi hetki sitten klo 5.15. Kysyin äitin mielipidettä siitä pitäiskö meidän lähteä sen vauvan kanssa käymään sairaalassa näytillä. Päätettiin sitten lähteä ja siihen se uni loppuikin kun mies tuli ihan oikeasti herättämään mut. Että tälläistä viime yönä!
 
Hui kamala miten paljon tänne ehtii tulla tekstiä ku ei pariin päivään ennätä käydä lukemassa! Mutta mukavahan näitä on lukee :) meinaa vaan tulla huono omatunto kun rupee kirjottamaan, kun ensin on lukenu siitä että muilla on kaikenlaisia vaivoja ja itsellä ei oikeestaan mitään, voimia ja jaksamisia vaan kovasti kaikille!

Mä oon kans saanu kuulla kommenttia siitä miten pieni tuo maha on, muutama kyselijä on jopa näyttäny hiukan järkyttyneelle ku on kerrottu kuinka pitkällä tässä jo ollaan, en kuulema näytä sille et saattaisin muutaman viikon päästä jo hyvinki poksahtaa :) painoo ei ole tullu ku sellanen 7 kg lisää. Ennen raskautta painoin hurjat 45 kg, ja kaikille piti ylpeillä ku sain sen 50 kg ekaa kertaa ikinä rikki! :D Ja vaikka tiedän iteki että ei ole mitään ylimäärästä ja olis vaan hyvä jos vähän tosta jäiskin, nii silti tuntuu välillä pahalle ku isäntä mainitsee levinneestä takamuksesta :/ Ei se sitä tosissaan tarkota, mutta kun vääränä päivänä sattuu mainitsemaan nii pahottaa kyllä mielen. Kyllä se sen yleensä sitten huomaaki jossain vaiheessa että olen vähän itteeni ottanu ja rupee selittelemään miten kovasti mun mahaa ja mua rakastaa ja että ei pahalla ole halunnu eikä ole ollu tarkotus pahottaa mun mieltä :) Sama ku yks päivä tuli puhe syömisestä, ja tää sitte fiksuna heitti että mähän en kotona tee muka muuta ku syön! Vähän sitte otin nokkiini siitä, ja seuraavana päivänä puunasin koko kämpän. Piti sitte kysyä että vieläkö on sitä mieltä etten mitään tee :D Sitäkään tuo mieheke ei vielä vähän aikaa sitte ymmärtäny et mite voin olla niin väsyny, vaikka olis pitkään ja hyvin nukuttu molemmat. Muutaman kerran sitte ärähti siitä, mutta ku neuvolassa tuli nukkuminen puheeks ja sanovat että pitää muistaa levätä ja nukkua nii tais herraki tajuta, ku nyt on jopa komentanu päikkäreille ku näytän liian väsyneelle :D

Hei, ja sitä mun on pitäny kysyä että onko miten vaarallista jos rupee uumetta nyt nostamaan? Meillä on ollu tuota flunssaa tässä ja isäntä oli kuumeessa muutaman päivän, itellä ei vielä ole noussu, mutta olo on vähän sellanen että saattais niinki käydä... Tarviiko siitä soittaa jonneki vai uskaltaako olla vaan kotona särkylääkkeillä, ettei ole tuolle masuasukille mitenkään haitaksi?

jenna:lle tuosta ettei kavereita kiinnosta... täällä ei ole tuosta kiinnostuksesta puutetta, on jokainen tuossa lähibaarissaki kyselly joka kerta et miten mahassa jaksellaan :) Ainoo mikä on nii mun kaveri josta piti tulla kummi! Ei kertaakaan ole kysyny että mitä mahalle tai mulle kuuluu, sillon kun nähdään nii selittää vaan mieshuoliaan (joita tuntuu tahallaan itselleen aiheuttavan....) ja jos jotain yritän kertoa nii keskeyttää kesken lauseen. Äkkiä kyllä sitten muuttuki kummisuunnitelmat ku ei tuntunu millään lailla kiinnostavan, ja ku asiasta sanoin että ei kummiks huolitakaan, nii vastaus oli vaan että okei, eihän siinä sitte, ei haittaa! Liekö olis sitten mitenkään iso juttu kyseiselle henkilölle ollukaan...

Mutta kamala miten jo jänskättää, ei ole enäää pitkä aika! :D
 
Ennu-
jos ihan flunssakuume on niin ei siitä mitään haittaa ole vauvalle :) otat vaan panadolia tai panadol hottia. sit tietty jos nousee liian korkeeks niin lääkäriin mutt ei muuten ole mitään haittaa ,sairasta mieluummin nyt kuin synnärillä :P
 
Voi että ko munki äiti sanois edes jotain tähän mun raskauteen liittyvää!
Mun äiti on sellainen vähän hiljainen ja monesti jos selitän hänelle jotain asiaa, tämä ei yleensä kommentoi mitenkään asiaani tai saattaa yllättäen ruveta puhumaan jostain ihan muusta.

Kun aloin esikoista odottamaan ja kerroin heille ilo uutisen, oltiinhan vauvaa yritetty kuitenkin 3 vuotta. Ei kummaltakaan, ei isältä eikä äidiltä tullut onnitteluja. Ei mitään kommenttia.
Lähettelin ultra-reissujen jälkeen anopilleni ja äidilleni tekstiviestit, mitä siellä sanottiin ja JOS äidiltä tuli vastaus, niin se oli tosi lyhyt. Monesti ei tullut mitään.
Anoppi halusi aina neuvolareissujen jälkeen nähdä pitkät viivat ja monesti vertailtiinkin hänen neuvolakorttejaan minun korttiini. Onneksi edes anoppi oli kiinnostunut...
Kysyin innoissani äidiltäni, haluaisiko tämä katsoa neuvola korttia. "No EN!" oli vastaus. Näytin ultrakuviakin, tämä tuumasi: "Jaa" ja lykäsi kuvat samantien pois. Meinasi siinä itku tulla.
Joskus puolen välin jälkeen, äiti yllättäen alkoi puhumaan, että voisi ommella vauvalle lakanoita yms yms. Olin ihan ihmeissäni... Neuvolassakin monesti kysyttiin, miten äidilläni oli synnytykset menneet ja neuvolan täti oli ihan ihmeissään, että miten en voi asiasta kysyä äidiltäni. Mutta kun en vain voi.

Nyt viime kevät-talvella kun sain tietää olevani raskaana, kerrottiin aika pian molempien vanhemmille raskaudesta. Olisinkohan ollut rv 9. Meidän kotiväki oli tulossa käymään viikonloppuna ja heille myös oli tarkoitus kertoa toisesta vauvasta. Jännitin kumminkin asiaa, kun esikoisen kohdalla ei tullut mitään hyvää vastaanottoa vauvauutiselle...
Heillä olikin sitten minun mummu ja vaari mukana, ja ajattelin, etten viitsi vielä heidän kuullen asiasta kertoa.

Lähetin äidilleni tekstiviestin sitten vähän illemmalla, kun he olivat lähteneet. Kerroin lasketun ajan yms yms ja jäin jännittyneenä odottamaan, mitä äitini vastaa. Koko illan odotin turhaan.
Seuraavana päivänä töissä vilkuilin puhelintani koko ajan, että jos äiti olisi jotain vastannut.
Mutta ei. Sitten illalla tuli viesti:
"Olin töissä ja kävin töitten jälkeen lenkillä, niin en kerennyt vastata. Sehän on mukava uutinen. Joo..."
Niin, äitihän oli ollut edellis illan kotona, että olisi kerennyt varmasti kerennyt vasta heti kun sai viestini. Seuraavana päivänä päässyt töistä 2:lta ja oli varmasti 5:een mennessä tullut lenkiltä, niin miten viesti tuli vasta 9:ltä illalla...?

Kertaakaan koko raskauteni aikana äiti ei ole kysynyt vointiani, ei vauvasta mitään, ei siis yhtään mitään. Kun olin saanut äitiyspakkauksen ja vanhempani tulivat meillä käymään, niin sanoin äidille, että siinä olisi uusi äitiyspakkaus jos se haluaa katsoa. Äiti ei vastannut mitään ja eikä edes avannut laatikkoa, vaikka istui sen vieressä. Hetkeä myöhemmin anoppi tuli käymään ja huomasi heti äitiyspakkauksen ja kysyi heti äidiltäni, onko tämä jo katsonnut minkälaisia vaatteita siellä oli... Anoppi kyllä ihaili vaatteet läpi.

Lähetin viime viikkoisen painoarvion jälkeen äidilleni ja anopilleni viestit, mitä siellä sanottiin. Anopiltani tuli heti vastaus, vaikka tämä oli jo mieheltäni kuullut kuulumiset. Mutta äiti ei vastannut mitään. Ei samana päivänä, ei seuraavana, ei ollenkaan.

Joka ultrareissun jälkeen olen laittanut viestin äidillenikin, mitä siellä sanottiin ja kun vastausta ei ole tullut, niin olen aina ajatellut, että nyt en enää tälle lähetä tai sano yhtään mitään, kun tuntuu ettei asia tätä oikeasti kiinnosta. Mutta kuitenkin aina sitten ajattelen, että onhan se MINUN ÄITI, että pakkohan sitä on kiinnostaa. Vai? Mutta aina saan sitten pettyä.

Pari päivää painoarvion jälkeen äiti tuli meillä käymään ja tämä ei kysellyt mitään reissustani tai sanonut miksei "kerennyt" vastata viestiini. Näytin äidille ostamaani vauvan haalaria. Äiti hieman käpli sitä, muttei tuumannut mitään...
Siis mua niin tympii!!!
Ja monesti kun vanhempani käyvät meillä, niin saattaa olla etteivät he puhu minulle oikeastaan mitään, vain esikoiselle ja sen kanssa värkkäävät.

En sitten tiedä mikä äidillä on. Tai en nyt tiedä onko sillä nyt niin mikään, ainahan se on ollut tuommoinen. Isä on vähän samanlainen, mutta puhuu kyllä huomattavasti enempi. En sitten tiedä kaiveleeko äitiä vieläkin, kun olen alkanut seurustelemaan jo 15 vuotiaana mieheni kanssa ja tämä ei oikein tykännyt asiasta. Kumminkin siitäkin on jo 10 vuotta ja meillä on oma talo, vakituiset työt ja toinen lapsi tulossa, että tuntuisi että tämä olisi jo asian sulattanut. Asumme kuitenkin melko lähellä heitä, 15km päässä, vaikkakin toisella paikkakunnalla.

Äiti kyllä itse on ollut 17 vuotias, kun on alkanut minua odottamaan ja 18 vuotiaana sitten saanut minut. Olen aina ajatellut, että olen ollut vahinko lapsi, kun äidillä oli vielä koulu kesken ja he eivät isän kanssa asuneet edes yhdessä. Ja pikku-veljeni syntyi 7 vuotta myöhemmin...
Ensin ajattelin, että jos äitini ajatteli, että on "liian nuori" mummuksi, tämä oli 41 vuotias kun esikoisemme syntyi. Mutta tiedän monta vielä nuorempaa mummua. Ja jos meillä olisi heti tärpännyt, kun vauvasta aloimme haaveilla, niin äiti olisi ollut 38 vuotias...

Ihmettelen tuota äitini käytöstä. Minua ei yhtään huvita käydä kotonani, kun siellä saa katsoa kelloa ja ajatella, joko kehtaa lähteä. Monesti minä vain puhun kuulumisia tms, mutta kukaan ei oikein kommentoi mitenkään. Ehkä isä, joskus.

Anteeksi, tuli tosi pitkä kirjoitus. Mutta mua vaan niin ärsyttää, vihastuttaa, tympäsee mun äidin käytös. Onneksi appi-vanhempani ovat aivan ihania ja kyselevät vointiani ja ottavat AINA esikoisemme hoitoon, jos meillä on jotain semmoista menoa ettemme voi ottaa poikaa mukaan. Vanhempani eivät ole edes sanoneet, että he voisivat ottaa pojan hoitoon jos tarvii. Mieheni kotona poika on ollut monta kertaa nyt kesän aikana yökylässä, he ovat itse kysyneet tai vain sanoneet, että Tatu jää meille nyt yöksi.
En voisi edes kuvitella jättäväni meille kotiin Tatua yökylään...
 
ninetsu- anna tulla vaan! kirjottaminen on ainaki itelleni hyvä tapa päästä purkaan oloja,ja jollain tapaa myös elän täysin samoja tuntemuksia sun kanssa.
Minun äitini nimittäin on paha alkoholisti. Hän kyllä kyselee miten mulla on mennyt ,mutta mua ei kiinnosta vastata koska tiedän että se ei muista enää hetken päästä mitä oon kertonut. ja aina kun hän soittaa niin hän humalassa ja kertoo vain omia asioitaan,ihan turhanpäiväsiä. Puhelut menee usein näin että äiti kysyy "mitä kuuluu? ootko voinut hyvin" M: aika raskas olo muuten ok. Ä: aijaa,no kuule kun semmosta soittelin ett eilen plaaplaaplaaaåplaaaa...ja mulla menee toisesta korvasta ulos ..
se on niinku ympäripyöree heitto vaan aina et se "muka" olis kiinnostunu mun asioista vaikka ei oikeasti ole.
Esikoisen se on nähnyt vajaan kolmen vuoden aikana niin harvoin että ne kerrat mahtuu kahden käden sormiin. Eihän sitä lapsenlapsia saati omaa lastaan ehdi tapaan kun viina on niin kiva kaveri. Edes Aleksin 1v synttäreille hän ei selvinnyt selvinpäin,niin kauheassa krapulassa tuli ett hyvä ku tolkuissaan pysyi. Ja min oonki tehnyt sen selväksi et mun lasten lähelle ei humalassa tulla.
Nyt mua alko taas ottaan pannuun kun äiti on nyt satunnaisesti käyny tekeen sijaisuuksia et vähä on ollu työelämässä (sielläki tietty aina krapulaisena) mut et on edes vähän kuosissa pysyny tuo sen oleminen ja eläminen,niin nyt se ilmotti ett hän jää taas omasta tahdostaan työttömäksi "lomaileen" tän kuun lopulla.Ja minä niin tiedän mitä siitä seuraa :( se on sit taas sit'ä ett hän on JOKA päivä kännissä ja siten ei myöskään tule koskaan tapaamaan syntyvää lastamme :( vaikka mä oonki pitkään jo eläny sillai et minul on aika kylmät välit äitiini niin siltikin,mussa asuu se tytär joka toivoo ett mummia edes hiukkasen kiinnostaisi syntyvä lapsenlapsi... mua niin ottaa aivoon :,( miks just nyt?! miksei se olis voinu olla vaikka viell ens kuun töissä ett olis ollu edes pientä toivoo siitä että se ois voinut tulla joskus selvinpäin työpäivän jälkeen katsomaan meitä!
Kyll se varmaan ittensä saa lähteen joku kerta taas kauheassa kankkusessa...mut.. hmph. :( onneksi anoppi miehensä kanssa rakastaa lapsenlapsiaan suunnattomasti ja ottaa mielellään hoitoon vaikka ei tarviiskaan ja ovat myös kiinnostuneita minun voinnistani! ja minun isä on kyllä tosi tiiviisti kanssa kiinnostunut minusta ja lapsista.
 
Xiina: Kiitos, nyt en sitte heti ole ensineuvoon soittamassa jos vähän meinaa mostaa kuumetta, tuota panadoliaki on jo valmiina lääkekaapissa, nii ei tarvii hätäillä jos vähän kipeeks tulisinki :)

ninetsu: tosi ikävää tuommonen! :( Kuitenki oma äiti. En ihmettele yhtään jos tympäsee ja vihastuttaa! Onneks on sitten edes anoppi kiinnostunu.

Meillä on onneks kummanki vanhemmat suhtautunu hyvin, naurattaa äitin reaktio ku kerroin että hänestä tulee mummo... vastaus oli että oho! Ei se oikein muuta osannu sanoa, ja saman tien rupesi pienelle neulomaan, tuumas vaan että kerkeshän tässä sopivasti 40 täyttää :) Kovasti odotti että saa facebookissa kertoa että hänestä on tulossa mummo, viikottain kysy multa että joko nyt on lupa kertoa kaikille :) Ainoo mikä harmittaa nii on se että äiti on vähän epäileväinen tuon mun miehen suhteen... Tietää sen kuitenki pidemmältä ajalta ku minä, ja kun se ei mikään maailman "puhtoisin" ole, on vähän kaikkea touhunnu nuoruudessaan... ja liikkuu paljon perätöntä juttua sen takia. Äitihän sitten on kuunnellu niitä... Miehellä siis on aiheeton syyte, mutta eihän se äiti meinaa uskoa ku kertoo... Sama ku miehellä tosissan on jo ennestään kaksospojat, nii äiti nyt sit pelkää että minäki jään sitte vuoden päästä yksin lapsen kanssa, eikä ole edes tietoinen siitä miten miehen edellinen parisuhde päätty ja mitä se oli ollu jo useemman vuoden ennen poikia.. oli mun siskolle sanonu että vuoden päästä mä olen yksinhuoltaja. Kai siihen jotenki liittyy seki että miehelle on tuo alkomahooli maistunu vähän reippaammin joskus aiemmin, mutta nyt kun on mun kanssa ollu nii on rauhottunu hirveesti, jopa miehen isä on mulle sanonu että mä olen sille hyväksi ku on meno rauhottunu. Ja nyt ku ei sitte tiedä että millon tarvii lähtee synnyttää (vaikka ei nyt ehkä vielä pariin viikkoon) ni mies on kavereilleki sanonu että ei oikei uskalla lähteä mihinkään ryyppyreissulle, että pitää olla valmiina jos tuleeki sitte vaikka kiirelähtö nii pitää olla koko ajan siinä kuosissa että pääsee :) ja kun se meno on nyt jo rauhottunu, nii jaksaa luottaa siihenki että se rauhottuu ennestään sitten ku tuo tyttö syntyy, on monesti sanonu että se aikoo pitää meistä kahdesta huolen ja järjestää asiat niin että mun ei ole pakko lähteä töihin jos haluan tytön hoitaa kotona :) kun vaan se äitiki oppis luottamaan siihen...

Ja taas romaaninpoikasta, vaikka piti vaan lyhyesti ja nopeesti vastata ja lähtee sitte virittää hedelmäkärpäsille ansaa :D
 
Ultra takana vauvan tarjonnan takia ja siellähän se oli tiukassa raivotarjonnassa niin kuin olen ajatellutkin. Oli todella mukava lääkäri, täysin eri maata kuin tämä "neuvolan oma"-ihmettelikin sitä etteikö se tosiaan tuntenut että selvästi pylly on tuossa rinnan alla ja pää tuntuu tuolla alhaalla. Samalla tutki tilanteen alhaalla mutta siellä ei oikein ole mtn tapahtunut, paikat hieman antaneet periksi mutta ei mtn suurempia muutoksia. Uimista ei suosittele enää-hups, nimim. eilen koko aamupäivän edenissä lilluttelemassa! Käski kuitenkin sen kassin pitää valmiina.
Mutta nyt on huoli pois ja poika valmiina syntymään oikein päin :) Voin kertoa että tuli niin hyvä olo että..kädet oikein syyhys tuolla bussissa päästä pian kertomaan että kaikki hyvin.
Samalla muuttui tuo painoarvio hieman, poika painaa jo komeat 3,1kg ja syntymäpainoksi arvioitiin 3,8-4,0kg. Eikä millään enää kuulemma mahtuiskaan kääntymään!

On ruvennut paikkoja kolottamaan urakalla, käsien puutuminen on pahentunut ja sitä on oikeastaan koko ajan, mutta pärjää näin päivällä-iltaisin sitä oikein kaihtaa nukkumaan menoa kun se pahenee siellä vain. Ja kipeät ovat nivelet. Täytyy ensi viikolla neuvolassa ottaa asia esiin jos sille ois joku kikka kolmonen kuin vain tuo roikottaminen sängyn reunan yli ja pyörittäminen. On myös ruvennut pyörryttämään, tänään ennen ultraan lähtöä piti ihan istua hetki. Onneksi menee yhtä nopeen ohi kuin tuleekin.
Alaselkää särkee todella paljon kun vähänkin kävelee ylimääräistä, mutta onko se ihme kun painoa jo asukilla noinkin paljon. Kaiken ylimääräisen kävelyn ja kantamisen olen jättänyt vähemmälle ja nyt mies saakin hoidella imuroinnin ja tiskin kun sitä ei tuo selkä kestä.
Aamulla vessassa taisin nousta hieman hätäiseen kun nivusiin sattui niin että karjaisin oikein kunnolla-oisko nämä sitten niitä liitoskipuja? En tiedä, mutta inhottava tunne oli. Täytyy siis nousta rauhallisemmin pöntöltä ;)

Ajattelin nämä viimeiset viikot keskityttyä vain itseeni ja levätä oikein kunnolla. Koskaan kun ei tiedä koska tämä asukki päättää syntyä. Nyt kun kaikki on valmiina poikaa varten odottamassa. Huomenna suunnataan miehen kanssa taas mökille, viettämään meidän päivää-6 vuotta tulee yhteiseloa täyteen ja päivääkään en heittäisi hukkaan <3 vielä kun saadaan kauan odotettu LAHJA syliimme :)

Oih, tulihan taas tekstiä..

Mutta näillä huojentuneilla fiiliksillä syön jäätelön raivotarjonnan kunniaksi :)
Jaksuja kaikille <3
 
täällä makoillaan sairaalassa. saan käydä vessassa, mutta muuten pitää vaan lötköttää sängyssä. ruokaki tuodaa huoneeseen.. olo on ihan ok. verenpaineet ei oo kauheen hyvät ollu kovalla lääkitykselläkää, eikä niihin tunnu tää lepäilykää vaikuttavan. oon turvonnu ku ilmapallo ja näytän ihan juopolta naamasta. vaatteiden saumoista ja lakanoiden rypyistä tulee ikävät painaumat ympäri kropaa. huoneessa ei oo telkkaria, eikä vessaa. ottaa hiukka pannuun ku joutuu tonne käytävää lähtee haahuilemaa vessaan ja sit kun sielläki pitää ramppaa jatkuvasti. virtsakeräilyssä oli siis eilen se kaks milligrammaa proteiinit. lääkäri sano, että kuus milligrammaa on sellanen missä on pakko ottaa vaavi ulos. seurataan tilannetta päivittäin eli joudun kaikki pissat tehä ämpäriin. verikokeet otettii kans, mutta niistä en oo saanu mitää tuloksia, maanantaisissa ei ollu onneks mitää. huomenna ultrataan niin näkee neitin olotilaa paremmin. sydänkäyrät on onneks ollu koko ajan kunnossa ja likka liikkuu paljon. itseasiassa liikkuu hiukka liian aktiivisesti, koska tais tänää kääntyä poikittain. lekuriki kokeili ja sano, että ei siellä alhaalla kyllä pää tunnu, mutta huomenna nähää varmasti. perkule, neiti on ollu jo viikkotolkulla pää alaspäin ja nyt sit menee kääntymää... lääkäri kyl yritti lohduttaa ja sano, ettei oo vielä hätää, sillä on siellä ilmeisesti hyvin tilaa jos on kääntyny, niin kyllä saadaa takaski käännettyä. sit mulla on lisäks noi polvien refleksit tosi herkässä ja seki kuulema on raskausmyrkytysoire. voi kun päästäis sunnuntaille asti ainaki, niin sais hoitaa synnytyksen täällä porvoossa.
 
teeta- voi rähmä :( on kyll varm,ast megatylsää ku ei oo telkkariakaan! sait kumminki netin toimiin! :> jotain positiivista sentäs. vointeja sinne<3
 
Meillä kävi just neuvolatäti kotikäynnillä :) Oli mukava jutustella kaikessa rauhassa ihan kaikesta mahdollisesta ja onpahan meidän kotiolotkin nyt todettu lapselle sopiviksi :D Saatiin joku Ainun näytepakkauskin, jossa oli esitteitä, tuttipullo, tutti ja puhdistyspyyhkeitä. 
Terkka kopeloi mun mahaa, kun sanoin, että vauveli on puskenut ilmeisesti pyllyllään kovasti oikeaa kylkeä ja terkka epäili, että vauva koittaa kovasti jo päätään "porata" tuonne alas ja tietysti toisella päällä pukkaa vauhtia kyljestä. Alkaa siis pikkuinen vähitellen valmistautua tulevaan :) 
 
ninetsu: tuntuu todella pahalta äitisi käytös. tuli paha mieli puolestasi. ja minä valitan, kun äiti haukkuu 3 kilosia vauvoja liian isoiksi!
xiina: samoin varmasti tuntuu pahalta, kun ei oma äiti kykene olemaan läsnä. en tiedä alkoholismista mitään, mutta voin hyvin kuvitella miten raivostuttavaa voi olla ja tuntuu samalla todella kurjalta...

Mulla on kyllä äiti ollut muuten kiinnostunut koko raskauden ajan. ja niitä neuvoja jaellu. isäni sitten ei ollenkaan. tosin siihen ollaan kaikki perheestä jo totuttu monta vuotta sitten, ettei isää kiinnosta mikään muu kuin työ. perhe on aina jäänyt toissijaiseksi joka asiassa. ja nyt kun vanhempani erosivat kolme vuotta sitten isän tilanne on mennyt vain pahempaan suuntaan. hän on ollut koko ikänsä hullu rojujen kerääjä.. siis autojen, tiskikoneiden, pesukoneiden, kylmäaltaiden... en edes halua tietää mitä kaikkea sillä on. ne eivät ole mahtuneet moniin vuosiin sille verstaalle, vaan lojuu pihassa. en ole käynyt ainakaan puoleen vuoteen kotona, mutta tilanne alkaa kuulema olemaan se, ettei sinne pihaan kohta autolla pääse...sotkee kaikki paikat. se olikin yksi monista syistä miksi äiti lähti. isä ei vaan vieläkään usko sitä, vaan luulee, että syy oli toinen mies.. ei se soita koskaan, en minäkään enää jaksa. en tosin enää odotakaan, että hän olisi kiinnostunut mistään. kysyy kyllä kuulumisia, mutta siihen kuuluu vastata "hyvää", koska ei hän kuuntele, mitä sille kertoo.. en ole odottanutkaan missään vaiheessa, että hän koskaan täyttäisi sellaista perinteistä papan roolia. mutta nyt minua raivostuttaa se, että hän kovasti miettii, pystyykö tulemaan lapsenlapsensa ristiäisiin, koska äitini ja hänen uusi aviomies tulee sinne. hänelle kun tulee niin perkeleen paha mieli, kun joutuu näkemään ex-vaimonsa uuden miehen kanssa! pahoitan oikeasti mieleni, jos ei tule. ja todella aion sanoa asiasta hänelle, kuinka itsekäs hän on.
en tiedä olenko pahoittanut mieleni ihan turhaan, mutta minua harmittaa kovasti se, että sisarusteni uusista puolisoista ollaan oltu kiinnostuneita, heidän kanssaan ollaan keskusteltu ja jopa vaihdettu työvaatteet siistimpiin. mutta minun avopuolisostani ei olla oltu kiinnostuneita, ei olla edes haluttu sen enempää tutustua. ja ihan sama vaikka pyöriikin kotona paskaset kalsarit päällään, kun me tullaan käymään.. ja kaiken lisäksi on haukuttu ihan turhaa Vesaa, siis paskaa puhuttu. on sanonut, että Vesa on aina niin laiska eikä mitään ole koskaan meillä kotona tehnyt. ilmainen ruoka on kyllä kelvannut. silloin kun äiti lähti ja minä olin vielä pääsääntöisesti kotona, joka ikinen viikonloppu Vesakin tuli meille ja siivosi, imuroi, haki puita isän kanssa, lämmitettiin saunaa, tehtiin ruokaa, jotta isäkin saisi kunnon syötävää. isä kun ei osaa muuta tehdä kuin kaurapuuron mikrossa (eikä haluakaan oppia).
nyt olen jo parisen vuotta antanut olla. en mene edes käymään, ellei ole pakko. en soittele ellei ole pakko. annan sen ihmisen olla ihan rauhassa.

anteeksi, tuli vähän pitkä tarina taas... ja monilla on varmasti paljon pahemminkin suhteet solmussa vanhempien kanssa, mutta...


niin ja teeta voi kurjuus, kun jouduit sairaalaan.. varmasti on todella tylsää, jaksamisia sinne!
 
mun äiti kuolin kun olin 15-vuotias. olis kyllä taatusti ollu onnellinen tästä tulevasta vaavista ja varmasti hössöttäny minkä kerkee. faija ei oo ollu mulle koskaan läheinen, ei oo asunu meiän kanssa. mutsin pyynnöstä ja tuputuksista johtuen kyllä muutan kerran vuodessa sitä aina näin. ei vaan olla yhtään samalla aaltopituudella sen kanssa. pari vuotta sitte erehty sanomaan pahasti mutsista ja yritti syyttäää sitä meiän viileistä väleistä, niin sillon mulla palo käämit sitte ihan totaalisesti. latasin sellasen ryöpyn sen niskaan, että ei pystyny sitä nielemään ja siinä meni sitte lopullisetki välit. ei oo harmittanu. tuntuu, että oikeestaan vaan helpotti, kun nyt ei oo sitte enää niitäkää "pakollisia" vierailuja taakkana.
anoppi ja appiukko on sitte innostuneita kaikkien muittenki puolesta. neiti on niille ensimmäinen lapsenlapsi ja olivat meiän suhteen jo luopuneet toivosta, niin tää raskaus on sekottanu niitten päät tosissaan. niistä tulee varmasti ihan parhaat isovanhemmat! laatu korvaa määrän, niin mä ajattelen :) mulla on niitten kummanki kanssa ollu aina tosi hyvät ja läheiset välit. pyrin siihen, että pikkulikka saa viettää mahdollisimman paljon aikaa mummin ja ukin luona, että niillekki tulee sitte semmonen luottamuksellinen suhde. mun oma mummila oli aikanaan monen sadan kilsan päässä, mutta vietin siellä lapsena kesäsin pariki kuukautta putkeen ja sieltä on jääny upeita muistoja. sellasia ihania muistoja mäki haluun mun lapselle.
 
teeta Miten nopeesti sulla näky pissassa noi protskut? Mulla nyt epäilevät alkavaa raskausmyrkytystä tai sit johtuu ihan muusta, mutta vähän huolestuttaa kummiskin kun meinaa päätäjuilia... Ainakaan vielä ei näkyny pissassa mitään...
Ja onneksi appivanhempasi ovat noin hienosti mukana odotuksessa ja myöhemmin luultavasti läsnä tulokkaan elämässä!!!!
 
Harmitus puolestasi Teeta: Toivottavasti tilanne ei enää pahene, vaan alkaa helpottamaan pikkuhiljaa.

Mulla on alkanut olemaan aika tukalat oltavat. Välillä oli jo ihan hyviä aikoja ja sain luvan liikkua vähän enemmän vaikka supistaakin. Onhan se vaavi jo aika iso, eikä ne supistukset ole saanut mitään aikaiseksi. Mutta edellisyönä heräsin yöllä oikein kunnon supistuksiin. Ei ne niitä avaavia olleet, mutta muuten vastasivat ihan synnytyksessä olevia, kipeitäkin oli. Seuraava päivä jatkui vähän väliä supistaen, ja tänään on jatkunut sama linja. Mitähän se on viikon päästä? Odotetaan jännityksellä.

Olette laittaneet juttu vanhemmista. Ja ikävä kuulla että niin monella on välit poikki kotiin. Kuulun niihin onnellisiin joiden lapsilla on neljät isovanhemmat. Miehen vanhemmat asuvat lähellä ja hössöttävät, vähän liikaakin. Anoppi on melkein suuttunut meille kun ei kerrota kumpaa meille odotetaan. Kun tiedän että jotenkin se olisi mun syy jos toiveet ei täyttyisikään ja merkki vaihtuisi välillä. Tiedän hänen odottavan tyttöä, mutta appiukko odottaa poikaa vatsan muodon perusteella. Itselläni on äiti ja kasvatti-isä sekä isä ja hänen vaimonsa vanhempina. Äiti on suvusta lähin ja hänelle olen soittanut milloin mistäkin. Esikoisen kohdalla kysyin ihan vauvan hoito-ohjeita, ja äiti mulle tärkeimmät ohjeet on antanutkin. No, asiaa helpottaa varmaan että meillä on molemmilla vähän kumma huumorintaju. Ja kaikille tiedoksi: "Äiti sanoi että kyllä sä osaat lapsesi hoitaa, jos se on hiljaa niin kaikki on hyvin, ja väärästä hoidosta tulee äänimerkki." Molemmat ymmärrämme että äänimerkki voi tulla ilman väärää hoitoakin, mutta sitten selvitetään että mitäs nyt.  Tähän olen luottanut, ei se ihan kaikkea kata, mutta hyvä periaate. Äidillä on kaksi lasta molemmat tyttöjä minun jälkeeni. Ehkä juuri pojan puutteen vuoksi kuka tietää kasvatti-isä on otettu pojista. Minulla ja hänellä on ollut melko heikot välit, varsinkin murrosiässä, mutta poikia hän tykkää opastaa. Heidän bravuurinsa on nurmikon ajo päältä ajettavalla leikkurilla heidän pihalla. Minulta pyydettiin lupa asiaan ensin, ja pelisäännöt on sovittu. Alue on suljettu. Tosin pojat on ajaneet leikkuria terä ylhäällä, mutta kuitenkin. Mun isä on vähän liikaa kuin minä, ottaen huomioon että me ollaan asuttu vain mun 3 ekaa vuotta yhdessä. Nyt aikuisina meillä on paljon yhteistä. Hänen vaimonsa on kuin varaäiti. Kestitsi meitä viime kesänä kaksi päivää kun kävimme samassa kaupungissa. Ja on huolehtinut kuin omastaan senkin jälkeen. Heillä on kaksi lasta jotka ovat jo vanhempia kuin useimmat teistä mutta eivät ole vielä löytäneet elämänkaveria.  Heitä me olemme vähän veikanneet uuden vauvan kummeiksi, ystäväperheen lisäksi. Asiaa ei ole lyöty vielä lukkoon. Niin ja miehellä ei ole sisarruksia mutta vielä vanhempi sukupolvi on. Me vietämme todellisia perhejuhlia kun kylään tulevat miehen vanhemmat ja isovanhemmat. Usein joulupukki tulee silloin kun on kaikki sukupolvet kasassa. Mun molemmat vanhemmat asuvat yli 350 km päässä eikä heitä nähdä kuin kerran vuodessa, mutta posti kulkee ja puhelimet soivat.

Voi kissus kun näihin pakkaa tulemaan pituutta.
 
Satu - mulla on ollu pikatestereissä proteiinia virtsassa jostain puolesta välistä raskautta asti vaihtelevasti. pahimmillaan oli kolme plussalla. vuorokausivirtsan keräyksessähän sitte näkyy se tarkempi tulos ja siinä oli viimeks sairaalalla maatessa pari viikkoo sitte 0.9 milligrammaa. eilisessä oli siis nyt toi 2 milligrammaa. tolla määrällä on kuulema jo selvää, että myrkytys on alkanu kehittymää. lääkäri sano, että tilanne voi paheta miten nopeesti tahansa. ei oo mitenkään ennustettavissa tää tauti. siks tota virtsaa nyt kerätään koko ajan vuorokausi kerrallaan. ja tosiaan jos nousee sinne kuuteen ni sit on pakko ottaa neiti ulos. hankala tilanne kun mitää ei pysty ennustamaan. siks mä oonki täällä nyt jatkuvassa tarkkailussa, että pystyvät sitte tarvittaessa reagoimaa nopeestikki jos tilanne pahenee. en onneks kauheesti hermoile, kun tää huolenpito on täällä sairaalalla ihan mieletöntä. kaikki sujuu upeesti ja koko henkilökunta mihin oon törmänny täällä on ollu ihania. tuntuu siltä, että oon oikeesti hyvissä käsissä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top