LauraElina: mäkin olen pariin kertaan ollu pyörtymisen partaalla kaupoissa, enkä oikein tiedä, mistä syystä. Oon pistäny sen alhaisen verensokerin ja kireiden hartioiden piikkiin. Nyt kantelen mukanani aina jotain sokeripitoista juomista tai suklaapatukoita, ja jos alkaa pyörryttää, niin istun hetkeksi vaikka lattialle puhaltamaan :D
Käsien puutumisesta: Mulla puutui kädet aina ennen raskautta nukkumisen aikana, kun tykkään nukkua kyljelläni. Mutta nyt raskauden aikana puutumista ei ole ollut lainkaan, mikä on aika omituista. Nukun kuitenkin edelleen kyljelläni. Ehkä vaihdan useammin kylkeä tai jotain, etteivät kädet pääse puutumaan, tiedä häntä. Raskauden alussa minulle tuli herkästi suonenveto pohkeeseen, jos venyttelin herätessäni, mutta nyt sekin on vähentynyt. Muutenkin olo tuntuu koko ajan parantuvan. Onko tämä nyt sitä tyyntä myrskyn edellä?
Mullakaan ei ole ongelmia kävelylenkkien suhteen, oikeastaan kävely on paljon helpompaa kuin paikallaan seisominen. Samoin pyörälenkit on ihan jees. Nyt olen käynyt keskustassa 4 kilsan päässä venäjän kurssilla, ja pyöräilyä on tullut siis yhteensä n. 8km per päivä. Joku sanoi, että kannattaa harrastaa liikuntaa niin pitkään kuin voi, jotta synnytyksestä on helpompaa toipua. Ja sitä neuvoa olenkin noudattanut. Hyvä, että pystyy tekemään kaikenlaista, tulisin varmaan hulluksi sänkypotilaana tai joutilaana. Minulla on oikein huono omatunto siitä, että itsellä menee näin hyvin kun muilla on vaikka mitä vaivoja :/ No, voihan se synnytys olla infernaalinen kokemus, who knows. Sitten kärsitään koko raskausajan edestä :P
Synnytykseen olen menossa sillä fiiliksellä, että katsotaan sitten, mitä kivunlievitystä tarvitaan. Ensikertalaisena kun ei ole tilanteesta mitään kokemustakaan. Ilokaasua haluaisin kokeilla, samoin ammetta ja kaurapusseja. Puudutuksia voi sitten katsoa jos ei muuten tunnu pärjäävän. En haluaisi synnyttää puoli-istuvassa asennossa, muuten asentoa voi katsoa tilanteen mukaan. Jakkara olisi siinä mielessä houkutteleva, että siinä saisi painovoimasta apua ponnistukseen. Ponnistusvaihe jännittää minua eniten, ja lähinnä se, jaksanko pakertaa pikkuista ulos, tuleeko lapselle jotain hengitysvaikeuksia ym.
Jaksamisia kaikille!